Raamattu 200 v.
Suomessa vietetiin suomenkielisen Raamatun ilmestymisen 200-vuotisjuhlaa. Tämä oli jälleen hallitsijan erityinen suosionosoitus, jolla hän halusi vakuuttaa alamaisilleen, että nämä saivat harjoittaa luterilaista uskoaan.
Vuonna 1817 oli samalla tavalla näkyvästi vietetty uskonpuhdistuksen 300-vuotisjuhlaa, ja vuonna 1830 Augsburgin uskontunnustuksen 300-vuotisjuhlaa, jolloin muurattiin uuden suurkirkon peruskivi. Juhlasta annettiin hallitsijan julistus.
"Me Nikolai Ensimäinen jne.
Teemme tiettäväksi: ... niin olemma Me, siitä Meille tehdyn alamaisen osotuksen jälkeen, tämän kautta tahtoneet armossa käskeä, että muistojuhla pitää Suomen Isoruhtinanmaan kaikissa evangelisissa Lutheruksen seurakunnissa, Sunnuntaina 31:nä p. lähinnä tulevassa Heinäkuussa sanotusta johdatuksesta juhlallisesti vietettämän, yhtäläisesti sen kanssa, mitä yhteisistä, juhlallisista kiitos-, paasto-, parannus ja rukouspäivistä on eteenkirjoitettu..."1
Kirkollisen suopeuden ehtona oli, että suomalaiset olivat lojaaleja maalliselle hallitukselle. Puolasta Nikolailla oli päinvastaisia kokemuksia. Suomessa sallittiin vain valtiovallalle kuuliainen kirkko. Siksi herätysliikkeet pyrittiin tuhkahduttamaan, eikä myöskään sallittu mitään radikaaleja uskon tulkintoja.
Tänä vuonna kiellettiin teos Strauss och Evangelierna – af en Lekman, vaikka siinä yritettiin kumota David Straussin tulkinta kristinuskosta. Hänen kirjansa Jeesuksen elämästä oli julkaistu 1835 ja käännetty osin ruotsiksi 1841. Sekin oli Suomessa kielletty.