Rauhoituspolitiikka
Kuulutus luettu Lieksan kirkossa 24.7.1808 koskien uskollisuudenvalaa Aleksanteri I:lle. Kansallisarkisto.
Uskollisuudenvala keisarille, annettu Nousiaisten kirkossa 10.7.1808, s. 2. Buxhoevdenin siviilikanslia. Kansallisarkisto.
Käännöskonsepti Aleksanteri I:n manifestista 17.6.1808. Käännetty alkuperäisen mukaan Turun hovioikeudessa. Kansallisarkisto.
Ohje maaherroille 19.6./1.7.1808 Suomen lähetyskunnan Pietariin vaalista. sivu 4. Buxhoevdenin siviilikanslia D 1 s. 279 (fol. 160). Kansallisarkisto.
Aleksanteri I:n määräykset Suomen asioista 19.11./1.12.1808, sivu 2. Kansallisarkisto
G.M. Sprengtportenin kiertokirje 11/23.12.1808 Suomen kansalle kenraalikuvernöörin nimityksen johdosta. Ruotsinkielinen. Painettu omana aikanaan suomeksi, uusi suomennos, Suomen historian dokumentteja II.
Uusi maa pyrittiin rauhoittamaan nopeasti. Sen vuoksi keisari ilmoitti jo sodan alussa, että Suomen säädyt kutsuttaisiin koolle ja maan vanhat lait, verotus ja sotaväki pidettäisiin voimassa.
Jo keväällä ja kesällä annettiin useita julistuksia, joilla suomalaisille luvattiin etuja, jos nämä hyväksyvät uuden vallan. Suomalaisia ei määrättäisi Venäjän armeijaan, vaan sotaväki pidettäisiin samanlaisena kuin tähän asti:
"Julistus.
Hänen Majestätin Kejsarin Armollisimman Käskyn jälken tjetäannetaan, että tässä sisälleotettusa Suomen-Maassa ej, niinkuin Venäellä tavallinen on, Recryteringi tapahdu, ja että, sen jälken kuin Suomenmaan Asujat ovat käyneet heidän uskollisuden ja kuuliaisuden Valan, Suomen Armeja, tulee, ilman mutosta, ylöspidettäväxi samalla tavalla tästäperän, kuin tähänasti Ruotzin Hallituxen alla.
Annettu Helsingforssissa, sinä 19/31 päivänä Maaliskuusa 1808.
Greivi Buxhövden."
Verot ja aseet alas
Uusi valta lupasi verohelpotuksia eli vapautuksen ylimääräisestä verosta, jota maksettiin Ruotsin valtionvelan lyhentämiseksi:
"Te Suomen Asujat!
... vapautetaan tämän kautta, Hänen Kejsarillisen Majestetins Armollisimman Käskyn jälken, kaikki Suomen Asujat... siitä Bevillningi ulosteosta kuin, Ruotzin Valdakunnan velan maxamisexi, tähän asti on ollut päälle pandu.
Annettu Turusa sinä 12/24 päivänä Maaliskuusa 1808. Greivi Buxhövden,"
sekä
"Julistus.
... sitte kuin usiammat pahanilkiset, ovat tainet vjetellä Talonpoikia, aseilla varustettuna ryöväämään, niitä, jotka jauhoja vetivät, karkamaan niiden päälle, ja myöskin murhamaan niitä, jotka heille varjelluxexi annetut olit, vaati yhteinen rauha ja vakuus, että kaikki yhteisen Kansan tykönä löytyväiset Gevärit, Pistolit ja muut Sota-aset kohdastansa kootan Pitäjäin Kirkkoin tykönä, Kejsarin Sota-Päämjehildä vastanotettaa ja kätkettää.
Turusa s. 16/28 p. Toukokuusa 1808. Greivi Buxhoevden."
Paremmat ajat
Venäläisten joukkojen vallatessa Etelä-Suomea, sodanjohto pyrki rauhoittamaan väestöä. Näille piti tehdä selväksi, ettei apua Ruotsista ollut tulossa ja siksi vastarinta oli turhaa.
Ylipäällikkö Buxhoevden antoi kesäkuun 4. päivänä julistuksen, jossa todisti jälleen kerran, että Venäjän valta ei tuo mukanaan orjuutta, vaan paremmat olot kuin Ruotsin valtakunnassa. Hän vakuutti, että alamaisten ja säätyjen tähän asti nauttimat oikeudet tullaan pitämään voimassa.
Turussa, missä hän piti päämajaa, tilanne olikin vakaa, mutta maaseudulla ilmeni vastarintaa.
Uskollisuusvala
Turun hovioikeus ja Turun Akatemia vannoivat toukokuun 22. päivänä uskollisuuden valan keisarille. Turun hovioikeus alkoi 27.5. käyttää nimeä Keisarillinen Turun hovioikeus. Samalla Turun hovioikeus määräsi kihlakunnantuomarit kutsumaan ylimääräiset käräjät koolle ja ottamaan kultakin käräjäkunnan tilalliselta uskollisuuden ja kuuliaisuuden valan keisarille.
Kuvan kuulutus on luettu Lieksan kirkossa 24. heinäkuuta.
Vala ei ollut pakollinen, mutta sen vannomisesta sai todistukseksi kuitin. Valasta kieltäytynyt julistettiin lainsuojattomaksi:
"Ne Talolliset ja Taloin wiljelijät, jotka, mingä estelemisen alla hywäns, ei tee sitä Hänen Kejsarilliselle Majestätillensä käskettyä Uskollisudenja Kuuliaisudenwalaa, niisä siihen erittäin asetetuisa Keräjisä eli Kirkosa, tulewat sentähden olemaan paitzi kaikkea suojellusta hengensä ja omaisudensa puolesta; heidän Talonsa annetan kohta pois niille, jotka owat Hänen Keisasarillisen Majestätinsä alla wannonet..."
Nousiaisten kirkossa 10. heinäkuuta annettu vala keisarille. Sitä varten oli annettu valankaava.
Tilaisuuksia, joissa paikkakunnan asukkaat vannoivat uskollisuudenvalan uudelle hallitsijalle järjestettiin eteläisessä Suomessa samaan aikaan kun taistelut pohjoisessa jatkuivat. Valan vannominen ei herättänyt suurempaa vastarintaa, varsinkin kun maan johtavat henkilöt olivat tehneet niin ensimmäisinä. Hallitsija esitti tämän johdosta kiitoksensa uusille alamaisilleen kesken sodankäynnin.
Aleksanterin manifesti
Aleksanteri I vakuutti suomalaisten lakien ja oikeuksien säilyvän. Yksityiskohtaista määrittelyä ei kuitenkaan annettu, vaan hallitsija säilytti suomalaisilla Ruotsinvallan aikaiset perusoikeudet, säätyjen privilegiot ja omistusoikeuden.
Venäläisen oikeusjärjestyksen tuominen Suomeen olisi ollut tuntuva huononnus paitsi talonpojille myös aatelistolle. Venäläisellä aatelistolla ei ollut yhtä lujia privilegioita. Tämän takia suomalaisen aateliston ja virkamiesten mielestä erillishallinto ja Suomen omat lait vahvistivat nimenomaan heidän asemaansa, jopa paransivat verrattuna Ruotsin aikaan.
Aleksanteri I antoi 17. kesäkuuta manifestin, jossa hän lupasi pitää voimassa suomalaisten vanhat lait ja oikeudet. Kuvassa on alkuperäisen julistuksen käännöskonsepti.
Deputatsioni
Suomen tulevan aseman järjestämiseksi hallitsija halusi, että Suomesta matkustaisi Pietariin maan asukkaiden valitsema deputatsioni, lähetyskunta. Sen valitsemisesta annettiin määräys maaherroille.
Tämä yllätti jotkut suomalaiset, koska aikaisemmin talvella keisari oli luvannut kutsua maan säädyt koolle. Sitä paitsi sota oli edelleen käynnissä. Vaikka pelättiin, että lähestyskunta tulisi korvaamaan säätykokouksen, valitsijakokoukset pidettiin venäläisten hallitsemissa lääneissä eli siis maan eteläisissä ja itäisissä lääneissä.
Ylipäällikkö Buxhoevden antoi 1. kesäkuuta määräyksen suomalaisen lähetyskunnan vaalista. Siihen tuli valita kustakin läänistä yksi edustaja jokaisesta valtiosäädystä sekä yksi papiston edustaja kummastakin hiippakunnasta.
Lähetyskuntaan kuuluivat:
- vapaaherra Carl Mannerheim, kauppias J.G. Tjaeder ja lautamies K. Caven Turun ja Porin läänistä;
- sotaneuvos P.K. Silfversköld, kauppias E. Borgström ja talollinen J. Kaitala Uudenmaan ja Hämeen läänistä;
- toimitussihteeri K.F. Rotkirch, pormestari J. Carlstedt ja talollinen P. Laurikainen Kymenkartanon läänistä.
Hiippakuntia edustivat rovastit F. Le Bell ja I. Wallenius. Joukkoon liittyivät kutsusta myös yliopiston ja Turun hovioikeuden edustajat G.E. Haartman ja Adolf Tandefelt.
Lähetyskunta lähti matkaan lokakuussa ja keskusteli ensin ulkoministeri Saltykovin kanssa. He tapasivat Aleksanteri I:n vasta 30. marraskuuta. Tälle esitettiin kiitos maan lakien ja uskonnon voimassapitämisestä ja toivottiin säätyjen koolle kutsumista. Tähän saatiin myönteinen vastaus 10. joulukuuta. Lähetyskunta viipyi Pietarissa vielä tammikuun 1809 loppuun asti. Tällöin myös Vaasan ja Oulun läänistä oli valittu edustajat, ja he olivat saapuneet Pietariin.
Lähetyskunta teki keisarin toivomuksesta listan asioista, jotka pitäisi ottaa huomioon maan asioita järjestettäessä. Näin suomalaiset tunnustautuivat Venäjän alamaisiksi jo ennen luvattua säätykokousta.
Suuriruhtinaskunta
Voittomaan hallinto järjestettiin siviilikannalle joulukuun alussa. Aleksanteri I määräsi, että Suomea koskevat asiat oli esiteltävä suoraan hänelle. Suomen asioiden esittelijäksi määrättiin valtakunnan yleisesittelijä, valtiosihteeri, kreivi Mihail Speranski. Hänen apulaisekseen tuli Turun hovioikeuden virkamies R.H. Rehbinder. Samalla annettiin väliaikaisen hallituskomitean ohjesääntö. Sen piti olla kenraalikuvernööriä avustava elin, mutta siihen ei koskaan nimitetty jäseniä.
Suomen kenraalikuvernööriksi keisari nimitti G.M. Sprengtportenin, joka oli toiminut ylipäällikkö Buxhoevdenin neuvonantajana Suomea vallatessa. Aleksanterin omakätinen määräys Suomen asioiden järjestämisestä 1. joulukuuta. Hän lisäsi titteleidensä joukkoon Suomen suuriruhtinaaan.
Kirje kansalle
Kenraalikuvernöörinä Sprengtporten oli suoraan keisarin alainen ja korkein Suomessa oleva viranomainen. Hän oli vastuussa sekä sotilasettä siviiliasioista.
Sprengtporten aloitti toimensa lähettämällä kiertokirjeen maaherrojen välityksellä Suomen kansalle joulukuun 23. päivänä. Siinä hän kuvasi, mitä kaikkea hyvää uusi hallitsija oli ehtinyt tehdä maan hyväksi, vaikka sota vielä jatkui pohjoisessa. Sprengtporten huomautti myös, miten maan korkeimmaksi virkamieheksi oli nimitetty suomalainen mies, eli hän itse.
Sprengtporten totesi kirjeessään kansalle mm.:
"...Armon ja Oikeuden ovi on nyt Teille avettu, väärinkäytösten mutkat tukitut. Wiattomuuden huudot ej enää tupehduteta, ja sorretuilla on nyt, likenbää kuin ennen, yxi vaka palkindo odotettava."