Nälkäpäivä
Koko maassa vietettiin joulukuussa "kovan katovuoden tähden" yhteistä katumusja rukouspäivää. Senaatti painatti lokakuussa julistuksen, joka tuli lukea kaikissa kirkoissa. Sen muoto seurasi tavanomaista rukouspäivän plakaattia ja siihen oli liitetty kolme lyhyttä rukoustekstiä. Aamusaarnassa tuli lukea psalmista 50 jae 15: "Avukses huuda minua hädässäs, niin minä tahdon auttaa sinua, ja sinun pitää kunnioittaman minua." Ehtoosaarnan teksti oli roomalaiskirjeistä: "Me kerskaamme myös meitämme vaivoissa, sillä me tiedämme että vaiva saattaa kärsivällisyyteen, mutta kärsivällisyys koettelemukseen, koettelemus toivoon; mutta toivo ei anna häpeään tulla."
Julistusteksti kertoo, miten raskaasti tämän vuoden oudot ilmat ja huono sato koettiin:
"Herran käsi makaa raskaana Suomen kansan ylitse. Kaikista maan ääristä on tullut ylen huolettavia ilmoituksia mitättömiin menneistä viljoista. Valituksia kuuluu ei ainoastansa niiltä seuduilta, joissa ilmanalan kovuus useammasti tekee hävityksiä; myös niissäkin osissa maatamme, joissa asukkailla tavallisesti on riittävät varat henkensä elatukseksi, on vuodentulo mennyt tyhjiin: ei ainoastansa veltto ja huoleton maanviljeliä ole niittänyt akanoita jyväin asemesta, myöskin uuttera ja huolellinen on nähnyt toimensa ja harrastuksensa tyhjään raukeavan."
Rukouspäiväjulistus, jonka senaatti tavallisesti antoi vuoden lopulla, jäi nyt uuden vuoden puolelle. Syksyn tullen paljastui, että sadosta tulisi erikoisen huono. Kerjäläiset lisääntyivät ja hallitukselta vaadittiin edellisvuosien tapaan toimia hädän lievittämiseksi. Senaatti oli kuitenkin hidas otteissaan.
Julistuksessa todettiin, että
"se hätä, joka on matkaan saattanut yleisen rukoushuudon, ei olekaan vielä lakannut. Herran käsi on yhtenään ojennettuna, hänen kurittava vitsansa on nostettuna ja tulee ehkä koskemaan moneen vieläkin kipeämmästi. Nostakoot siis kaikki ne, joita se uhkaa, silmänsä ylös ja muistakoot, että se
on pyhä ja vanhurskas Jumala, joka liikuttaa vitsaa..."
Alamaisille selitettiin, että nyt oli totisen katumuksen paikka, jos näistä murheista aiottiin selvitä. Lopuksi luvattiin, että touko tulisi vielä kasvamaan, ja jos ei syötävä vilja, niin ainakin "kyynelten kylvöstä kasvaa ijankaikkisen elämän touko".
Julistus päättyi tulevaisuuteen luottaen:
"Rakkaat alamaiset! Jumalan sanan aarreaitasta, jossa on niin runsaasti virvoitusta ja lohdutusta, ovat teidän isänne löytäneet kärsivällisyyttä ja voimaa niiden monenkaltaisten kärsimysten kantamiseen, jotka niin useasti ovat rasittaneet Suomenmaata."