Agricolaverkon vintti
-1-Sanan Saattaja Viipurista,Lauvantaina 14. päivä Syyskuuta 1833.N:o 37. Huomena 15. Sunnunt. Kolminaisuuden päiv. saarnavat: Suomalaisessa seurakunnassa: aamu-saarnan Phil. Doktori ja v. Kirkkoherra Wirenius; puolip. saarnan Apulainen Relander; Ruotsalaisessa: Ojennus-huoneen Saarnaja Hougberg; Saksalaisessa: Curam gerens Charenius. Ginevra. Italialainen satu. Vuonna 1396. eli viisas neito Ginevra Amieri, aadelisesta su'usta, Florensin kaupungissa. Händä pidettiin kaikkein hyväin avuin peilinä ja koska hän käveli turulla, niin kansa tungeiksi hänen ymbärillensä katsomaan hänen kauneuttansa ja kuundelemaan hänen viisaita sanojansa. Siellä näki händä nuori aadelinen mies Antonio Rondelli ja syttyi rakkaudesta siihen ihanaan neitoon. Neljä vuotta ajatteli hän ainoastansa Ginevraa, seurasi händä joka paikkaan, ja andoi hänen selkiästi tietää, kuinga suuresti hän händä rakasti. Hän vaati händä monda kertaa aviopuolisoksensa, mutta Ginevran isä ei suostunut siihen. Tämä ei voinut suingan mitään sanoa Antonion käytöstä vastaan, mutta oli ylpiä ja tahtoi rikasta ja korkiasukuista vävyä. Sentähden andoi hän tyttärensä Ginevran nuorelle rikkaalle ritarille Fransesko Agolantille, joka myös vei sen kauniin kukkaisen kotiinsa. Tämä sanoma tungesi niinkuin miekan kylmä terä Antonion sydämeen. Kaikki hänen toivonsa hävisi pois ja hän teki pyhän lupauksen, ettei koskan naida toista <> ja hänen ainoa ilonsa oli, että jongun kerran etääldä katsella sitä, jota hänen sydämensä rakasti. -2-Ginevra sairasti myös, mutta ei ruttoa. Kuitengin oli hänen tautinsa niin kova, että se vei händä haudan kallalle. Hänen vanhimbansa ei luopuneet hänen vuoteestansa, vaan hieroivat hänen ohauksensa, jalkansa ja jäsenensä lääkitseväisillä vesillä ja voiteilla, mutta tauti koveni aina enämmin, sairas kylmeni ja jäykistyi, suonet herkesivät käymästä ja hän makasi kohta kuolleenna. Ginevran omaiset surivat ja itkivät, ja peläten, että hänessä oli rutto, jouduttivat he hänen hautajaisensa ja veivät händä kirkonmaalle kammioon. Kauvan aikaa sen jälkeen näytettiin vielä haudan kivi, johon Ginevran nimi oli hakattu selkeäillä puustavilla. Antonio, joka myös seurasi kuollutta, viipyi kauvemman muita kammion luona ja valitti itkein " nyt on kuolema ottanut kaiken minun iloni maan pääldä. " Sitte palasi hän surullisella mielellä kotiinsa. Ginevra makasi muutamia tundia kylmänä hengettömänä maan kammiossa. Mutta ei hän kuitengan ollut oikein kuollut, vaikka taudin voima oli salvannut hänen hengensä ja jäähyttänyt hänen kauniin ruumiinsa. Kello kahden aikana yöllä heräsi hän tuonelan unesta ja sanoi: " Missä minä olen ? - O taivallinen isä! auta minua, sillä sinuun ainoaan minä turvaan. " Sitte nosti hän vähän päätänsä ja kuun paiste langesi pienestä kammion raosta hänen silmiinsä. Hän nousi ylös ja rohvasi sydändänsä rukouksella, pyyhki pois kyynnelleensä ja meni raolle, josta kuun valo tuli. Siellä löysi hän rappuisen, istui siihen vähän aikaa, nousi sitte rappua myöden ylös, ja tuli haudan ovelle. Kivi, joka sulkesi oven, ei vielä ollut kiinitetty, vaan heitetty vallolliseksi; hän koetteli lykätä sitä paikaldansa ja koska ei se ollut aivan raskas, niin se läksi pois ja Ginevra pääsi ulos kammiosta. Tämä tapahtui lokakuussa ja syksyinen tuuli oli kylmä ja vihava. Ginevra meni miehensä Franseskon kartanon tykö ja kolkutti porttia. Fransesko, joka vielä oli valvoillaan ja istui ajatuksissansa uunin vieressä, hyppäsi ylös tuolilda <> koska hän kuuli kolkuttamisen, avasi ikkunan ja kysyi: " kuka siellä kolkuttaa? " -3-Nämät sanat sen puolison suusta, jota hän muutamia tundia ennen näki upotettavan haudan kammioon, täyttivät hänen sydämensä pelvolla ja kauhistuksella. Hän teki ristin rindaansa ja sanoi: " lepää rauhassa sielu parka ! Minä tahdon rukoilla Jumalaa, että hän andaisi sinulle ijankaikkisen rauhan. " Näillä sanoilla sulkesi hän ikkunan ja meni vuoteseen peitteen ala. Koska se onnetoin Ginevra tuli näin hyljätyksi mieheldänsä rupesi hän itkemään ja sanoi " mihin minä nyt joudun ? minun täytyy hukkua ennen aamua! " Hän kokosi kuitengin voimiansa ja meni isänsä kartanon tykö ja kolkutti porttia. Isä ei ollut kotona, mutta äiti tuli kohta ikkunalle ja kysyi: " kuka ulkona kolkuttaa? " " Teidän tyttärenne, " vastasi Ginevra heikolla äänellä. Äiti hämmästyi ja huusi: " O sinä rakas sielu ! Minun tyttäreni taivallinen sielu ! Mene rauhaan ja ole Herran tykönä Hänen paradisissansa. " Näin sanoden sulkesi hän ikkunan. Ginevra itki katkerasti ja valitti elämänsä surkeutta. ( Jatkanto toiste. ) Sanan Valo. Isä iän-kaikkinen mustat päivät poistakon, sanan valo vakainen kansan luona loistakon ! Että viimein viisaus johdattaisi järkemme, riemullinen rakkaus herättäisi hengemme. Siitä turva tunnolle ombi tiellä Tuonelaan, jossa sitte sielulle armon helma avataan. Seka Sanomia. Hamburgissa, kuuluisassa kauppakaupungissa Saksan maalla, on laskettu lukua, että tänä vuonna on tuotu 31. millionia naulaa vähemmin kohvia Europaan kuin edesmenneenä vuonna. -4-Seuravaiset Laivat ovat tänne sisälle juosneet : Syyskuuta. Minä päivänä. Laivain nimi. Skepparit. Mistä paikasta. Millä Lastilla. 6. p. Fortuna. A. Nackström. Fredricshamn. Muuto tavaralla. 9. p. Fortuna. Joh. Naski. D:o. Touvi-värkillä. Concordia. M. Sundman. Liverpool. Suolalla. Seuravaiset ovat täältä pois lähteneet : Syyskuuta. Minä päivänä. Laivain nimi. Skepparit. Mihinkä paikkaan. Millä Lastilla. 7. p. Fortuna. A. Nackström. St. Petersburg. Tyhjänä Ball. Peace. T. Horland. Hull. Lankkuilla. Apollo. T. Ryder. Gloucester. 11. p. Nancy. W. Hall. Hull. Ridley. J. Eden. D:o Anne. G. Wright. D:o - - Viipurissa, painettu A. Cederwallerin tykönä vuonna 1833. Imprimatur. Censor Joh. Thessleff.
|