Agricolaverkon vintti
-1-Sanan Saattaja Viipurista,Lauvantaina 21. päivä Syyskuuta 1833.N:o 38. Huomena 16. Sunnunt. Kolminaisuuden päiv. saarnavat: Suomalaisessa seurakunnassa: aamu-saarnan Ojennus-huoneen Saarnaja Hougberg; puolip. saarnan Phil. Doktori ja v. Kirkkoherra Wirenius; Ruotsalaisessa: Theol. Doktori ja Rovasti Ottelin; Saksalaisesa: Curam gerens Charenius. Hänen Majestetinsa Keisari, kauvan kutsuttu Ruhtinasten kokoukseen Böhmin maahan heidän Majestetiltänsä Österrikin Keisarilta ja Preussin Kuningaalta, päätti myös, tätä kuhtumusta noudaten, ensin Höyry-laivalla lähteä merta myöten Stettiniin ja sieltä sitten maa matkaa. Mutta kovalta myrskyltä ahdistettu, täytyi H. M. poiketa Peterhoviin, josta H. M. viimeisenä päivänä Elokuuta läksi maata myöten ja joutui 5:nä tässä kuussa pieneen kaupungiin Preussin maalla Schwedt, Berlinin ja Stettinin välillä. Tähän oli Preussin kuningas ja koko hänen huoneensa seura ynnä muutamia Ruhtinoita kokountunut tätä suurta vierasta vastanottamaan ja tervehtimään. Tästä Meidän Majestetimme Keisari aikoi 6:nä p. tässä kuussa matkansa suorittaa Böhmin maalle, jossa Österrikin Keisari nyt kesän alla on aikansa viettänyt. Ginevra. Italialainen satu. ( Jatkanto N:rosta 37. ) Mutta Jumala jota hän avuksensa huusi vahvisti händä hänen heikkoudessansa niin ettei hän jäänyt kadulle vaan kulki vielä enonsa huoneen tykö, joka <> asui Florensissä. -2-Nyt loppui kaikki Ginevran voima ja näändyneenä vaipui hän kadulle ja odotti kuolemata. Koska hän oli jongun ajan näin ollut suuressa tuskassa ja epäilyksessä andoi Jumala vielä vähän toivoa hänen sydämeensä. Hän muisti kuinga paljo hartautta Antonio oli osottanut hänelle, ja koska ei hänellä enämbi ollut missään turvaa kuljeskeli hän hiljaan Antonion huonetta kohden ja kolkutti ovea, ja kuin hän oli kolkuttanut langesi kylmettyneenä kynnykselle. Antonio oli valvoillaan surullisella mielellä, ja avasi ikkunan ja kuuli hiliaisen äänen joka sanoi: " minä olen se onnetoin Ginevra, Jumalan rakkauden tähden, auta kurjaa, jonga koko mailma on hyljännyt. " Antonio otti kynttilän ja meni avaamaan ja pelästyi suuressa ilosta, koska hän näki, että se totudessa oli Ginevra. " Se on hän, " huusi Antonio ja käski piika tulemaan avuksi. Kahdenkesken nostivat he Ginevran, joka oli melkein jäykkä ja kandoivat likimmäiseen kammariin. Antonion äiti tuli myös siihen, ja lämmitti liinavaatteita, riisui Ginevralda pois kylmät ja ja kasteesta ja kyyneleistä märät kuolleen vatteet [!], ja pani pehmeään ja lämbymään vuoteeseen. Antonio tuli sitte vuoteen tykö ja seisoi liikkumata kokonaisen tunnin levottomalla mielellä, katsellen jos Ginevran piti elämän taikka kuoleman. Vihdoin Ginevra heräsi ja näki Antonion, joka sanoi: " ole hyvässä turvassa, minun armaani, ja käske mitä minun pitää tekemän. " Ginevra vastasi: " ensin, Antonio, annan minä kunniani sinun suojeluksees; muista, että minä sitte vasta etsin sinun apuas, koska kaikki minun omani olivat hyljänneet minun. " Hän puhui sitte mitä hänelle tapahtunut oli ja sanoi: " minä olen nyt sinun vieraas. Jos minä ennen olen ollut kova sinun rakkaudelles, niin älä ole vihainen, sillä minun täytyi olla kuuliainen vanhemmilleni. Anna minulle andeeksi, nyt minä näen sinun hyvyydes ja uskollisuudes. Mutta me tahdomme toisten siitä puhua. Minä olen sangen heikko engä ole mitään nautinnut kauvalle aikaa, anna minulle vähän ruokaa. " Antonion äiti meni siinä paikassa hakemaan ruoka aineita ja piika juoksi kelleriin ottamaan parasta renskaa. Heidän poisollessansa sanoi Ginevra Antoniolle: " ota <> päällysvaattees ja mene minun haudalleni ja pane kivi paikallensa haudan ovelle, ettei kukan tietäisi minun sieldä poistulleen. " -3-Neljän päivän perästä tuli Ginevra terveeksi ja oli kaunis niinkuin ennengin. Antonio meni hänen tykönsä ja kysyi surkealla äänellä: " sano minulle, Ginevra, mitä sinä nyt aivot tehdä, tahdotko sinä luopua minusta ja mennä endiselle miehelles. " " En suingan, " vastasi Ginevra " jos sinä tahdot, niin minä tulen sinun vaimoksesi. " Suokon Jumala ", sanoi Antonio " että minä voisin naida sinua, niin minä olisin onnellisin kaikista ihmisistä. " Ginevra sanoi: " älä epäile siitä, koko kaupungi tietää, että minun mieheni Fransesko hautasi minua niinkuin kuollutta ja kuolema katkasee aviositeet, minä voin sentähden tulla sinun omakses. Mutta minulla ei ole vaatteita, mene sentähden minun endisen mieheni tykö ja osta häneldä kaikki minun vaatteeni mistä hinnasta tahtojan. " Antonio meni ja osti Ginevran vaatteet. Toisena päivänä puetti Ginevra itsensä häävaatteihinsa, ja läksi Antonion äitin ja piian kanssa kirkkoon. Koska ihmiset näkivät heitä kadulla niin moni luuli tundevansa Ginevran ja sanoi: " nämät vaatteet ovat ne samat joissa hän vihittiin Fransesko Angolantin kanssa kirkossa. " Tapahtui, että Ginevran äiti kävi myös samaa tietä, hän seisahtui ihmetellen ja sanoi: " eikös voisi luulla, että tämä nainen on minun tyttäreni. " Ja koska hän tuli likemmin ja katsoi tarkkaan Ginevran päälle, huusi hän vavisten: " oletko sinä totisesti minun rakas tyttäreni mikä ihme on temmannut sinun kuoleman käsistä. " Mutta Ginevra ei virkkanut mitään, vaan meni ohitse. Kansan joukosta tuli myös Fransesko, joka oli kuullut tätä kummaa, ja tunsi puolisonsa ja kysyi mistä hän tuli ja kuinga hän oli päässyt haudasta. Ginevra vastasi: " et te ole suingan minua pelastaneet haudasta, vaan te veitte minua sinne, ja koska minä palasin sieldä teidän tykönne niin te ajoitte minua pois; Antonio on minun pelastanut, andakat minun sentähden olla rauhassa, sillä en minä koskan tule teidän kattonne ala. Ginevran äiti itki ja Fransesko valitti kaksinkertaista erhetystänsä. Antonio tuli myös siihen ja Fransesko sanoi hänelle: " sinä olet ollut minun ystäväni ja nyt sinä tahdot ottaa minun <> vaimoani. " -4-Fransesko huusi: " no, Piispa duomitkon meidän asiamme, ei hän salli sitä! " ja meni pois. Kohta tuli Arki-Piispalda käsky, joka kutsui Ginevraa hänen duomioistuimensa eteen. Ginevra meni sinne, ja Arki-Piispa kysyi häneldä: " sano, minun tyttäreni, miksi et sinä tahdo elää miehes kanssa yhdessä? " Ginevra ilmoitti hänelle kaikki mitä tapahtunut oli ja päätti puheensa näillä sanoilla: " minun mieheni vei minua eläväldä hautaan, ja koska minä sieldä palasin hänen tykönsä, niin hän hylkäsi minua taas, kuolemaan syksyiseen yöhön; minä kuleksin kaksi tundia kaupungin ymbäri, ja ylenannettu kaikilda olisin minä hukkunut, jos ei Antonio olisi pelastanut minun. Että minä elän on hänen työnsä, sentähden on minun elämäni hänen. Teidän duomionne on taivaan duomio, se on armelias ja oikia. " Fransesko ei voinut siihen vastata mitään ja Arki-Piispa, jolla oli valda sitoa ja päästää, andoi Ginevralle eron Franseskosta ja siunasi hänen uuden avioliittonsa Antonion kanssa. Seuravaiset Laivat ovat tänne juosneet : Syyskuuta. Minä päivänä. Laivain nimi. Skepparit. Mistä paikasta. Millä Lastilla. 17. p. Arnold. J. F. Grönbeck. Bornholm. Tyhjänä Ball. Syyskuuta. Seuravaiset ovat täältä pois lähteneet : Minä päivänä. Laivain nimi. Skepparit. Mihinkä paikkaan. Millä Lastilla. 14. p. John. W. Burnett. Hull. Lankkuilla. 18. p. James. W. Honeyman. Hull. Hebe. G. Burgman. Malaga. Lautoilla. 19. p. Concordia. M. Sundman. Christinästad. Tyhjänä Ball. Suomalainen vara-kirkko tässä kaupungissa ja muu kirkon tavara, jota ei tarvitse uuteen kirkkoon, myydään auktsionissa 5. päiv. lokakuuta kello 3. jälestä puolen päivän nimitetyssä vara-kirkossa. Viipurissa, painettu A. Cederwallerin tykönä vuonna 1833. Imprimatur. Censor Joh. Thessleff.
|