Agricolaverkko

Agricolaverkon vintti


Sanan Saattaja Viipurista 1833, nro 47
AGRICOLA


Edellinen * Sanan Saattaja Viipurista 1833 * Seuraava

-1-

Sanan Saattaja Viipurista,

Lauvantaina 23. päivä Marraskuuta 1833.
N:o 47.
Huomena viimeisenä Sunnunt. Kolminais. päiv. saarnavat: Suomalaisessa seurakunnassa: Phil. Doktori ja v. Kirkkoherra Wirenius; Ruotsalaisessa: Ojennus-huoneen Saarnaja Hougberg; Saksalaisessa: Curam gerens Charenius.
Kristin uskon levittämisestä Suomessa.
( Jatkanto N:rossa 46. )
Pispa Henrik oli sillä välillä väsymätöin toimituksissansa, hän opetti ja kasti ahkerasti.
Vielä nyt kuuluu Ylistarossa, ei kaukaa Kuumon kirkolta, seisovan vanha pieni huone, jossa Henrik sanotaan saarnanneen ja moniat luulevat hänen ristineen Suomalaisia Kupin lähteellä liki Turkua.
Vaan Henrik ei ainoastansa saarnannut ja kastanut, mutta nuhteli myös kovasti niitä, jotka rikkoivat kirkon lakia vasten.
Tämänkaltaisesta kirkonrankaistuksesta tuli hänelle itselle vihdoin surma.
Hän oli nimittäin rankaisnut miehen murhan teon tähden.
Tämä vihastui siitä ja löi Pispan kuoliaksi.
Vanhat sanomat ja laulut, ehkä heistä et aina selitä, mikä lienee tosi, mikä valhe, nimittävät tämän miehen Lalliksi ja ilmoittavat asian seuravaisella tavalla :
" Kerran matkassa ollessaan tuli Henrik seuroinensa Lallin kartanoon, ja tämän pois ollessa kotoa, vaati hän emännältä ruoka-tarpeensa.
Kuin emäntä ei mielisuosiolla tahtonut antaa, otti hän väki-vallalla, jota menoa silloin ei pidetty niin outona kuin nyt, sillä yhteisiä kestikivaripaikkoja ei siihen aikaan löytynyt ja joa maan asukkaat ei mielellään antaneet reisuvaisille ruokaa niin täytyi heidän taikka nähdä nälkää, taikka ryöstää itsellensä tarpeensa.
Tätä kutsuttiin valtakestiksi <> ja ei pidetty suurena rikoksena.

-2-

Pispan poismentyä tuli Lalli kotiin ja asianhaaran kuultua, vihastui hän sangen Pispan päälle, semminkin kuin toinen jo tätä ennen oli määrännyt hänelle kovan kirkonrankaistuksen.
Hän kiirehti siis Pispan jälestä, Kiulojärven jäälle, jossa hän murhasi hänen, ja hakkasi sormen poikki. "
Tästä asiasta juttelee vanha runoja seuravaisella tavalla, ehkä hänkin tekee tämän ulkomaan Pispan Hämäläiseksi ja muiten näkyy panevan paljo omiaa :
Kasvoi ennen kaksi lasta, Toinen kasvoi kaalimaassa, Toinen Ruotsissa yleni.
Toinen Hämeen Heinirikki, Toinen Erikki Kuningas.
Sanoi Hämeen Heinirikki, Erikille veljellensä: Lähkäm maita ristimään, Maille ristimättömille, Paikoille papittomille j. n. e.
Tielle tultua Sanoi Erikki Kuningas Henrikille veljellensä: Jo tässä tuleepi nälkä, Eikä syödä, eikä juoda, Eikä purtua pidetä.
On Lalli lahden takana, Hyvä neuvo niemen päässä; Siinä syömme, siinä juomme, Siinä purtua pidämme.
Sitte sinne saatuansa, Kerttu kelvotoin emäntä, Suitsi suuta kunnotointa, Keitti kieltä kelvotointa.
Sitte Hämeen Heinirikki, Otti heiniä hevoisen, Heitti penningit sialle; Otti leivän uunin päältä, Heitti penningit sialle; Otti kellarist' olutta Vieretti rahan sialle.
Sitte he läksivät ajoon, Lalli tuli sillä välillä kotiin ja myös hänellekin :
Tuo Lallin paha emäntä Suitsi suuta kunnotointa, Keitti kieltä kelvotointa: Täss' on syöty, täss' on juotu, Tässä purtua pidetty, Ottit heiniä hevoisen, Heitit hietoja siaan, Ottit kellarist' olutta, Vierettit santaa siaan.
Tästä vihastui Lalli se pahatapainen, Otti pitkän keihänsa ja ajoi Herran takaa, tappoi hänen, ja palasi kotiin.
Sinne tultua: Lausui paimen patsahalta: Kusta Lalli lakin saanut, Piispan hiipan hirtähinen ?
Sitte Lalli murhetoinen, Lakin päästänsä tavoitti, Hiukset ne himahtelit; <> Sormuksen sormesta veti Sormen suonet liukastelit.

-3-

Niin tämän pahan tapaisen, Pispan rakkaan raatelian Tuli kosto korkialta Makso maailman valtialta.
Pispan ruumis haudattiin sitte siihen paikkaan rakennettiin Nousin Kirkko, jossa nytkin vielä hänen kammionsa nähdään.
Mutta sormi joka hukkui lumeen, löydettiin vasta seuravaisena kevänä sormuksinensa jääpalassa, jonka yli kaarnet lenteli.
Tämän asian muistoksi on Turun Hiippakunnan Consistoriumi leikattanut kuvan peukalosta sinettiinsä, jolla kirjat kiini painetaan.
Niin kauvan kuin Paavin usko vallitsi meidän maassamme, pidettiin Henrikki vainajaa pyhänä miehenä ja koko Suomen vartiana; häntä kiitettiin ja lausuttiin julkisessa Jumalan palveluksessa; Pyhän Henrikin tykö nousivat usiasti meidän esivanhempaimme rukoukset ja hänen esi-rukouksiinsa luotti Paavilaiselta sokeudelta villitty kansa.
Hänen kuvansa asetettiin kirkoihin; hänen luunsa ja jäännöksensä pidettiin pyhänä ja muutettiin Nousista Turun Duomio-kirkkoon, joka rakennettiin tämän mainion miehen kunniaksi, vuonna 1300 K.s.j.
Hänelle muistoksi asetettiin juhla-päivät, semminkin hänen kuolemapäivänsä, joka oli 19. tammikuussa, niinkuin myös se päivä, jona hänen luunsa muutetiin Nousista Turkuun eli 18. heinäkuussa; mutta koska silloin suuri kansan paljous kokoontui Turkuun näitä pyhiä pitämään, niin määrättiin markkinat samaan aikaan, ja vielä nyt pidetään niitä Turussa niinä päivinä, ehkä näistä juhlista ei mitään enemmän tiedetä.
Henrikin luullaan asuneen liki Turkua, Räntämäellä, johon myös ensimäinen Herran temppeli rakennettiin, joka kutsuttiin Pyhän Marian kirkoksi, mutta jos se jo liene Henrikiltä tullut perustetuksi, siitä varmaa tietoa ei ole.
Räntämäellä asuivat sittenkin ensimmäiset Suomen maan Pispat ja moniaat heistä ovat myös sinne haudatut.
Vasta toista sataa vuotta Henrikin kuoleman jälkeen muutettiin Pispain asuntosia Räntämäeltä Turkuun.
Kysymys.
Mitä sanois mieli-puoli, hullu hevoisen ajaja, jok' ei laske laupiaasti toisen tuskaa tundohonsa, jospa Luojamme lupaisi tehdä muuton tuonelassa, muuttaa mieheksi hevoisen, miehen hullun hevoiseksi.

-4-

Marraskuuta. Seuravaiset Laivat ovat tänne sisälle juosneet :
Minä päivänä. Laivain nimi. Skepparit. Mistä paikasta. Millä Lastilla.
18. p. Nestor. G. M. Durckman. Cadix. Suolalla.
Marraskuuta. Seuravaiset ovat täältä pois lähteneet :
Minä päivänä. Laivain nimi. Skepparit. Mihinkä paikkaan. Millä Lastilla.
15. p. George. H. Möller. Cette. Lankkuilla, Battens
19. p. Ingeborg. H. Rönnoe. Bordeaux. Lautoilla.
Carl Grey. J. Bertram. Lynn. Lankkuilla, Battens
21. p. Arion. C. Bluhm. Bordeaux. Lautoilla.
Ne, jotka tulevaksi vuodeksi 1834. vaativat tätä aviisia postin kautta, ilmoittakot itsiänsä lähimmäisessä postikontorissa, jossa he maksaavat 2 Ruplaa 87 1/2 kopekaa, ja ne, jotka itse tahtovat sitä hakea, andakot tiedon Viipurin kirjan painossa ja maksakot 2 Ruplaa 50 kopekaa.
Viipurissa, painettu A. Cederwallerin tykönä vuonna 1833.
Imprimatur. Censor Joh. Thessleff.

Edellinen * Sanan Saattaja Viipurista 1833 * Seuraava

Agricolaverkon vintti