Agricolaverkon vintti
-1-Sanan Saattaja Viipurista,Lauvantaina 30. päivä Marraskuuta 1833.N:o 48. Huomena 1 Advent saarnavat: Ruotsalaisessa seurakunnassa: Theol. Doktori ja Rovasti Ottelin; Suomalaisessa: Ojennus-huoneen Saarnaja Hougberg; Saksalaisessa: Curam gerens Charenius. Sillin pyyntö Hitteroen saaressa liki Drontheimia Nurjassa, Pohjameren rannalla. Keskiviikona oleskelin minä puolen toista penikulmaa Kirkenhaminasta ja minulla oli tilaisuutta vaarin ottaa monta varustusta ja laitosta kalan pyyntöön; niinä edesmänneinä kolmena viikkona olin minä nähnyt kaksi ja kolme kymmentä ihmistä joukottain lähtevän sinne ja tänäpänä sanomat kuuluivat saaliin jo alkaneen kaksi päivää sitten. Samana iltana ilmestyi varsin sitä vasten laitettu mies joka toimitti, Sillin olevan puoleksi Hitteroen salmessa, jossa sinä päivänä tuhatta tynnyriä saatiin, ja sen kautta hinta hyvin huovistui. Kaikki ihmiset nyt joutuivat liikkeille valmistamaan itsiänsä ennättämään salmelle ennen päivän noustua; levosta ja unesta ei kellenken juohtunut mieleen. Minä päätin myös toisena päivänä lähteä Kirkenhaminaan. Aamu oli hyvin kaunis; ei pilven merkkiä, ei lehtikän puussa liikkunut. Soutaissa selällen päin näkyi loitompana ikäänkuin huoneita uivan veden päällä, jotka likempänä kohta näytiksen olevan veneitä tyhjillä tynnyrilöillä täyttettyinä, jotka olivat toinen toisensa päällen laitettuna; kuta likemmin lähestyimme salmea, sitä enemmin sellaisia tavattiin. Salmi, ( joka vääksen puolen penikulmaa suoraan muutaman sadan sylen leveydellä ), oli veneillä ja seilillä ihan peitetty; salmen toisenpuolimaisessa suussa oli asettunut paksu sumu, joka esti merta näkemästä. Me pian pääsimme <> matkan päähän; Hitteroen maalta oli verkko verkossa kiini suoraan syvälle päin, montakin pitkin puolin ei täyttä 20 kynärää toisestaan. -2-Kummallakin puolella salmea kiehui veneitä tuhanniksi, minun edessäni heilui se kirkkaasti tyynet meri ja lukemattomat kalalokit pyörivät sinne tänne ilmassa ja kasteliksen silloin tällöin veden pinnassa, hohtavaiset kuin lumi, kääntäin valkoista rintaansa auringoa kohti. Siellä täällä edempänä näkyi ikäänkuin savu nousevan meren povesta; kala-miehet ilmoittivat minullen sen Valaskaloista nousevan. Tietty nimittäin on Valaskalalla olevan yläpuolella päätä kaksi henki-reikää, joidenka kautta hän myös puhaltaa ulos veden, joka kohinalla nousee korollen ja muuttaiksen hienoksi sumuksi. Ihastunut luonnon suuresta kauneudesta minun silmäin edessä, annoin minä soutaa edemmä merelle päin ja katselin lintujen lentoa ristiin rastiin; koska pian veden kuohuminen ja aalto alkoi heiluttaa venettä. Nyt me havaitsimme luodon edellämme, joka kohta yleni kolme eli neljä kyynärää vedestä ja 20 kyynärän pituudella virui veneen edessä. Se oli Valaskala, jonga pää kuitenkan ei näkynyt. Rahvas huopasi vineen [ veneen? ] vähän takaperin. Minutin perästä vajosi kummistos hiljaan kynärän verran, ja siinä samassa nousi kyynärän paksunainen vesi-patsas monta syltä kohollen sellaisella tärinällä, että se vastattiin ympäristön jyrkiltä kallioilta; vesi juoksi kaaressa ja putosi alas pisaroissa. Koska kaikki jälet Valaskalasta olivat kadonneet, sousimme me saarihin, joista kalaa pyydettiin; veneihen laiteilla olivat pitkät pyörät, joiden yli verkot vedettiin, jotka olivat niin täynnä Silliä, ettei rihmaa näkynyt ja matkan päässä kiilsivät auringoa kohti kuin veneestä lankeva koski. Ei kauvan viipynyt ennenkuin veneet aina olivat täynnä, jonga jälkeen lähdettiin maallen taikka suurien lasti venetten luokse, jotka vievät kalan edemmä Suolapaikoillen. Suolapaikoissa viruvat tuhanneksi tyhjiä tynnyriä; Silli vaskataan läjin ja kaksi ihmistä ruokkivat ja suolavat kahteen kymmeneen tynnyriin päivässä; täysi tynnyri vetää neljä sata Silliä: mutta muutaman päivän perästä painuu se niin, että kahdeksan kymmentä taitaa lisätä, jonga jälkeen tynnyri tukitaan. Ne täydet tynnyrit viedään samassa Aluksillen eli likimäiseen kaupunkiin. Toisella puolen salmea on laksi, johon Silli oli vetänyt itsensä, ja tämä oli nuotilla suljettu. -3-Varmat miehet sanovat tänäpänä saadun vähimmitten viideen eli seitsemään tuhanteen tynnyriin. Lääkitykset. Ett'ei taudit tarttuvaiset, pahat juonet juurtuneina, lujat luonnossa, tavoissa, leviäisi loppumata täällä syndisten seassa, itse Tohtori totinen, Luoja, paras parandaja, ombi kolmessa osassa määrännyt metikamentit, lähettänyt lääkitykset toinen toistansa paremmat. Nämät ovat nimeldänsä ensin: köyhyys, toinen: tauti, kolmas: kuolo kolkuttava. Köyhyys estää ylpeyden, tauti tuottaa tunnon lahjan, kuolo kuolemattomuuden. Outo juttu. Louviers nimisessä Frankrikin kaupungissa on seuravainen outo riita tullut oikeuden eteen : Suutarilla, joka muiten oli rehellinen mies, oli tapa, toisinaan viettää aikansa naapurissa, jossa maksun edestä juotettiin vieraita sekä kaffilla että väkevillä juomilla. Täällä nyt vahvisti suutari ruumistansa, niin että naskali paremmin perästäpäin pysyisi näpissä ja hohtimet kestäisivat käsissä. Kerran ryypättyä runsammin tavallista, hänellä ei ollut rahoja maksaa velkansa hyvistä pidoista. Suutari lupasi maksaa, vaan toinen ei ollut tytyväinen lupauksen kanssa. Mutta jos sinä jätät tankkis tänne, niin sinä saat sen takaisin, niin pian kuin maksat velkas, sanoi vihdoin isäntä. Suutari antoi vaatteensa, suutuksissa tallasi tankita kotiin ja miitti, millä tavalla hän kostaa voisi toisen ilkeyden. Pullin saksalla oli suuri joukko kanoja ja ankkoja. Vieras suutari ymmärsi sekä kutsumisella että myös suuruksella vietellä näitä kotiinsa ja kuin hän heitä sielläkin syötti, niin tulivat he keskenänsä niin ystävällisiksi, että vastedes kutsumata sinne menivät suutarin herkkuja maistelemaan. Nyt oli suutarille koston aika tullut. Kovuudella, joka muiten ei ollut häpen [ p.o. hänen ] tapansa, nyhki hän höyhenet viattomilta eläimiltä ja salli heidät sitte alastomina juosta kotiin. Kanojen ja ankkojen närkäs isäntä vihastui sangen tämän pilan yli ja arveli samassa suutarin <> olevan pilan tekiän. -4-Tässä asiasta on nyt nousnut riita ja kanojen isäntä, joka on joutunut toisten pilkaksi ei milläkän tavalla tahdo sopia mutta vaatii kustannusta sen vahingon edestä, jonka toinen hänelle on saattanut. Tämä taas on tehnyt ison vasta-lu-un niiden ruoka ainetten edestä, joita toisen siipi-kasja [ siipi-karja? ] omalla mielisuosiolla on mahaansa menettänyt. Saa, katsoa, mikä loppu tuosta jutusta tuleenee ? Marraskuuta. Seuravaiset Laivat ovat tänne sisälle juosneet : Minä päivänä. Laivain nimi. Skepparit. Mistä paikasta. Millä Lastilla. 29. p. Sophia Maria. C. Nordström. Liverpool. Suolalla. Marraskuuta. Seuravaiset ovat täältä pois lähteneet : Minä päivänä. Laivain nimi. Skepparit. Mihinkä paikkaan. Millä Lastilla. 29. p. Nestor. G. M. Durkman. Helsingfors. Tali Kynttille. Ne, jotka tulevaksi vuodeksi 1834. vaativat tätä aviisia postin kautta, ilmoittakot itsiänsä lähimmäisessä postikontorissa, jossa he maksaavat 2 Ruplaa 87 1/2 kopekaa, ja ne, jotka itse tahtovat sitä hakea, andakot tiedon Viipurin kirjan painossa ja maksakot 2 Ruplaa 50 kopekaa. Viipurissa, painettu A. Cederwallerin tykönä vuonna 1833. Imprimatur. Censor Joh. Thessleff.
|