Agricolaverkko

Agricolaverkon vintti


Sanan Saattaja Viipurista 1833, nro 50
AGRICOLA


Edellinen * Sanan Saattaja Viipurista 1833 * Seuraava

-1-

Sanan Saattaja Viipurista,

Lauvantaina 14. päivä Joulukuuta 1833.
N:o 50.
Huomena 3 Advent saarnavat: Suomalaisessa seurakunnassa: Phil. Doktori ja v. Kirkkoherra Wirenius; Ruotsalaisessa: Ojennus-huoneen Saarnaja Hougberg; Saksalaisessa: Curam gerens Charenius.
Vanhoista rahoista, joita on löydetty Rautun pitäjässä, Viipurin läänissä, syyskuussa 1832.
Rautun pitäjässä on Kappalaisen pellolla, läävän takana mullassa löydetty piammasti 20 kappalta vanhaaikuisia hopia rahoja, joista pari sanotaan olleen kolmekolkkaiset, moniaat hopia ruplan suuruudelta, vaan suurin osa samasta suuruudesta kuin 20 kopekan hopia rahat.
Näitä rahoja, jotka ovat yhdeksästä erilaadusta, on Pietarissa oppineilta tutkittu, ja tästä tutkinnosta tahdomme me maan-miehillemme tiedon lyhykäisesti tarjoa :
N.o 1 näistä rahoista on Radhi, joka oli 20:nes Kalif ( Arabialainen hallitsia ), Abbaksen su-usta, teettänyt Bagdadin kaupungissa vuonna 936 K.s.j.
( Tämä raha on tähän asti ainoastansa Göttingin Museumissa löytynyt )
N:o 2, 3, 4, 5 näistä rahoista ovat Emirien Samanin su-usta, jotka piammasti vuosina 900 K.s.j. hallitsivat suuressa Buchariassa, Korasanissa j. n. e.
N:ro 2 on Ahmed, kolmas Emir Samarin su-usta lyöttänyt vuonna 913 K.s.j. Enderabe nimisessä ja ennenvanhaan kuuluisassa kaupungissa, joka oli itään päin nykyisestä kaupungista Balk, jota nyt luetaan Persian vallan alle.
( Harvoin löydetty. )
N:ro 3. on Nasr II, neljäs ruhtinas samasta su-usta lyöttänyt Samarkandissa ( Bucharian maalla ), vuonna 916 K.s.j.

-2-

N:ro 4. Samalta Emiriltä, mutta vuosi luku on kulunut.
N:ro 5 on Mansur I Enderabessa löyttänyt v. 971 K.s.j.
( Löydetään harvoin. )
N:ro 6 on Sultan Muiss Abbaulet lyöttänyt kaupungissa Basra.
N:ro 7 taitaa olla teetetty Hasan ben Mervanilta, kaupungissa Miasarekein ennen vuotta 1000 K.s.j.
( Tämänkaltaisia rahoja harvoin löydetään ja niitä vasta on nykyisempinä aikoina opittu tuntemaan.
N:ro 8 on Jlek Nasr, itäisten Turkilaisten Hoeihn hallitsia lyöttänyt vuonna 1008 K.s.j. Bocharassa.
( Harvoin löydetty ja merkillinen raha. )
N:ro 9 on kahdenkielinen raha ( numus bilinguis ), Arabilaisella päällekirjoituksella ja vielä toisella tuntemattomalla kirjoituksella.
Samankaltainen raha on Revalin luonna löydetty ja säilytetään Pietarborin Akademiassa; yksi puoli kappale toisesta samanlaisesta rahasta on löydetty Gefle kaupungin tykönä Ruotsissa ja säilytetään Kuning. Museumissa Stockholmissa.
Toisia tämänkaltaisia rahoja ei taida löytyä.
Mutta millä tavalla nämät oudot ulkomaan rahat, jotka kaikki ovat yli kahdeksan sadan vuoden vanhat, ovat joutuneet Suomen maahan, sitä kuka-tiesi moni meidän lukioistamme ihmeeksi näkee.
Arveltava on, niinkuin me jo ennen selitimme näiden lehtein 12:ssa N:rossa, että vanhoina aikoina iso kauppatie kulki Indiasta Europaan pohjaisen ja itäisen Venäjän maan läpitse, jossa siihen aikaan vielä paljasta Suomalaista kansaa asui, esimerkiksi Permalaiset, Vessiläiset, Muromilaiset, Mordvinit, Tscheremissit j.n.e., niinkuin näiden kansain jäännökset, joita nytkin vielä siellä täällä samoissa paikoissa löydetään, melkein vissisti todistavat.
Nämät Suomalaiset kansat asuivat myös osittain Volga virran varrella, joka juoksee Kaspian mereen, mutta toisella puolella Kaspian merta työntää Turkestanin ja Bocharan maa vastaan, jossa nytkin vielä seisovat kaupungit Samarkand ja Bochara, jotka jo hyvin vanhoina aikoina olivat kuuluisat kauppansa kautta ja joista taidettiin kauppakalua työntää Amu nimistä jokea myöden liki Kaspian merta ja siitä taas Volga virtaa myöden Suomalaisten kansain maahan, ja niiden kautta taas ylömmäksi <> osittain Ladogan mereen asti, osittain taas Valkian meren rannoille.

-3-

Näin ovat myös mainitut rahat mahtaneet tulla Rautun pitäjään, joka ei ole kaukana Ladogan rannoilta.
Siihen aikaan, se on ennen vuotta 1000 K.s.j. Suomalaiset kansat eivät vielä olleet hajotetut eikä Venäläisiltä ylömmäksi tungetut.
Viimeisenä kesänä on myös Jäsken pitäjässä, liki kirkkoa löydetty vanhoja rahoja joita sanotaan Helsingin kaupunkiin lähetetyksi.
Minkä aikuiset ja mistä maasta nämät rahat lienevät ?
Koskein perkauksista.
Ei koko maailmassa, paitsi kukatiesi pohjaista Amerikaa, löydy niin järvistä maata, kuin Suomen maamme on, ja semminkin Savon, Karjalan ja Hämeen maa.
Järvet ja vedet tekevät näitä maita niin iloisaksi ja kauniiksi näöltänsä, niin ett'ei yksikän, joka kerran on tottunut näissä tienoissa elämään, mielelläänsä niistä tahdo poisluopua, ja myös kaukaisille maille joutunut Suomalainen ei saa lepoa, ennen kuin hän pääsee tervehtimään niitä maita, joissa hän poikana ollessaan " sousi saarta, sousi nientä " eli myös katsenteli, kuinka kuulta kirkastetut veden aallot loiskahtelivat rantaa vasten ja ikäänkuin lauloivat uni-virttä rauhassa lepäväisille Suomen pojille.
Vaan nämät vedet peittävät suuren osan Suomesta, ja paikottain paras osa peltomaata lepää vielä järven pohjassa, kantain hedelmää kaloille vaan ei ihmisille.
Kansan lisätessä, semminkin näinä aikoina, kuin metsät harvenevat ja puita paikoin puuttuu, on se meidän maamme köyhille asukkaille hyödyllinen ja välttämätöin asia, koskein perkauksilla vähentää veden paljouden, joka meidän maatamme vielä peittää.
Tällä neuvolla kuivataan suot, laa-at rantamaat muuttuvat kuiviksi maiksi ja niillä paikoilla, jossa ennen veneellä soudettiin, vastedes loistuvat heinä ja peltomaat.
Auttaaksensa koskein puhdistamista, on Suomen Hallitus asettanut Kosken-Perkaus-Directionin ja virkamiehiä, jotka yhteistä kansaa neuvovat sovelialla tavalla koskia puhdistamaan.
Paitsi sitä on meidän Armollinen Keisarimme määrännyt ison summan, jolla Kruunu omalla kustannuksella särkee vuoret ja kivet, jotka estävät veden juoksun, ja myös rakentaa värkit, joita semmoisiin töihin tarvitaan.

-4-

Myös Viipurin läänissä eli vanhassa Suomessa on kansan suureksi hyödytykseksi alotettu näitä töitä toimittamaan ja merkillisemmat ovat sekä työn että hyödytyksen puolesta, kosken perkaus-työt Parikkalan pitäjässä.
( Jatkanto toiste. )
Ne, jotka tulevaksi vuodeksi 1834. vaativat tätä aviisia postin kautta, ilmoittakot itsiänsä lähimmäisessä postikontorissa, jossa he maksaavat 2 Ruplaa 87 1/2 kopekaa, ja ne, jotka itse tahtovat sitä hakea, andakot tiedon Viipurin kirjan painossa ja maksakot 2 Ruplaa 50 kopekaa.
Viipurissa, painettu A. Cederwallerin tykönä vuonna 1833.
Imprimatur. Censor Joh. Thessleff.

Edellinen * Sanan Saattaja Viipurista 1833 * Seuraava

Agricolaverkon vintti