Agricolaverkon vintti
-1-Sanan Saattaja Viipurista,Lauvantaina 7. päivä Joulukuuta 1833.N:o 49. Huomena 2 Advent saarnavat: Ruotsalaisessa seurakunnassa: Phil. Doktori ja v. Kirkkoherra Wirenius; Suomalaisessa: v. Kirkkoherra Poppius; Saksalaisessa; Curam gerens Charenius. 21. päivänä viimeistä Marras-kuuta on Hänen Majestetinsa Keisari Suomen Arki-Pispaksi armollisesti asettanut Theologian Doktorin, Professorin, Universitetin Rektorin ja Ritarin Erik Gabriel Melartinin. Islannin kiehuvista lähteistä. Islannin saari, suomeksi jäämaa, ehkä Pohjan meressä, on moninaisilla luonnon ihmeillä varustettu. Vaikka piammaksen yhtäläinen talvi asuu täässä maanpaikassa, niin tavataan kuitengin tämän saaren tienuilla yltäyli tunnustähtiä voimallisella tavalla osottavia ikuisen valkian olentoa hänen maanpintansa alla. Tulta-tuiskuvaiset vuoret aina tuhkaa ja sauvu-pilviä puhaltavat, välistäkin pikiä ja tulikiveä sysävät; mutta erinomaiset tämän saaren ihmeet ovat kiehuvaiset lähteet, jotka aina ajan perästä maan sisästä vesi-patsaana ilmaa kohti nousevat ja moniaat viisi kymmentä kynärää korkiallen kohennaksen. Näitä löytyy sangen paljon, vaan ne merkillisemmat ovat Suuri ja Uusi Geiser. Lähteiden ympärillä on kivinen penkere, joka suurella Geiserilla on ympyräinen. Sen keskessä on kattilan kaltainen reikä, jossa vesi yhellään kiehuu, jonga tähden päällys on höyryllä peitetty. Ennen veden nousemista kehollen, aina kuulupi maan sisästä järinä ikäänkuin Ukkoisen, niin että maa tärisee. Vesi alkaa vähimmiten lähteessä voimallisemmasti kuohua, paisua ja viskataan silloin tälloin <> ilmaa vasten, kunne viimen kaunis kiehuva vesi-patsas paksulta höyryltä piiritetty taivasta kohti ylenee. -2-Tässä tilassa se viipyy vähän aikaa, kunne voima, joka on veden kohottanut, vähenee; sitten Vesi-patsas vähimitten vajoopi ja viimen asettuu entiseen reikäänsä, kunne uusi paisumus tapahtuu, jota ei varsin taida määrätä siitä syystä, että se joutuu milloin ennemmin, milloin myöhemmin. Islannin asukkaat toimittavat moninaisia tarpeitansa näissä lähteissä. Kaikkein varimmissa he keittävät lihaa, munia ja muuta ruokaa, pesevät vaatteensa ja vääntävät puu-kalunsa. Lämpimissä he kylpevät, ja lehmät, jotka tätä vettä juovat, lypsävät enemmän. Omainen rangaistus Juomarille. Ungarin sotaväen seasta löytyy miehiä, jotka kyllä oikein käyttävät itsensä palveluksessa, mutta niin pian kuin he saavat palkkansa, joka neljästi vuodessa maksetaan, juovat sen samassa viinaan. Urhollinen ja näöltänsä kaunis mies peräti sankari tappeluksessa oli myös joutunut tälle vialle. Hän oli palvellut 20. ajastaikaa ja 15. vuoteen aina palkkansa määrätyllä ajalla tapansa jälkeen tuhlannut kuin myös kärsinyt siitä rangaistusta. Koska hän taas kerran ylönpaltisesti tällä Jumalan viljalla itsensä oli ravinnut, sanoi hänellen päämies, että koska hän on havainnut, ettei hänestä tule parannusta, niin aikoo hän tulevaisen kerran ei lyömisellä vaan uudella tavalla häntä rangaista. Neljäs osa vuotta kului pian ja sotamies pantiin tavallisuuden jälkeen saman rikoksen tähden kiini ja odotti uutta rangaistustansa. Korprali ilmestyi kuudella miehellä ja pitkällä säkillä; miestä pistettiin siihen, kuletettiin kellariin ja jätettiin sinne vuoro-kaudeksi. Koska häntä toisena päivänä päämiehen luokse vietiin rangaistuksestansa kiittämään, valitti hän vaikiasti sitä kunnotointa käytöstä, jota hän oli kärsinyt, ja arveli päämiehellä kyllä olevan vallan panna sotamiehelle selkään, vaan ei tunkea häntä niinkuin sikaa säkkiin ja syökseä kellariin. Mutta päämies vastasi, että ihminen, joka ei sanaa eikä rangaistusta tottele, herkiä olemasta sotamiehenä, muuttuu siaksi ja on sentähden sian kaltaisena pidettävä, ja että hän varmaan tulevaisen kerran taas tulee säkkiin pistettäväksi. Mitä lyömisen kova kuritus, jota hän monta vuotta kärsinyt, ei voinut matkaan saattaa, matkaan saatti se uhkaus tulla pidetyksi sikana. -3-Sala-kauppa on ollut semmingin viinalla Parisissa, niinkuin muuallakin kielletty. Mutta kuka voipi petoksen pyynnöksiä ja toimituksia estää ? Moniahta teetti itsellensä pari puu-jalkaa ja vaelsi aina vanhan sotamiehen vaatteissa tullista ulos ja sisälle; mutta täytti myöskin aina ulko-puolella kumpaisenkin puisen sääriluunsa viinalla, jotka hän taas takasin tultuansa tyhjensi ja matkusti niin kepiämmällä jalalla portista ulos jälleen. Tämä neuvo hänellen hyvin menestyi; vaan kerran joutui hän viinan kauppiansa kanssa riitaan, joka ilmoitti asian. Koska Ukko parka taas puujalkoinensa polki portin läpitse, lähestyi hänen luoksensa päällysmies pikarilla, laski hänen jaloistansa juoman siihen ja hävitti tällä tavalla häneltä tämän hyödyllisen elatus-keinon. - Toinen sala-kaupan sankari oli arvellut toisen tuuman. Hänen kumppaninsa asettuivat sisä-puolella kaupungin muria [ muuria? ] puutarhaan, mutta itse hän vaelsi ulko-puolellen, täytti härän rakkoja viinalla ja viritti ne sitten vahvalla käsivarrella muurin yli puutarhaan, jossa vaatteita oli levitetty, ettei rakot halkeisi. Kaikki kaunisti menestyi ja rakot lensivät ikäänkuin ilma-purjehtivaiset yli murin. Mutta aika aikaa kutakin, sanoi Pässi - niinpä se oli myös pettäjälle. - Muuon tullimiehistä oli yöllä havainnut jotakuta ilmassa, jota hän katsoi yölepakoksi eli tarhapöllöksi, jolla hän luuli asunnon olevan jossa kussa ympäristöllä. Tulevana yönä asetaksen hän pyssyllä varustettuna yhden kumppaninsa kanssa muurin päälle lymyyn, ja niin pian kuin hän tokaitsi lintunsa lennossa ampui hän häneen. Se läpi-ammuttu rakko-rukka laski kohta viina-sisuksensa pisaroisa maahan ja kostutti myös vähän vihollisensa kasvoja, joka sanoi kumppanillensa: ei se kuollut, mutta kyllä se säikky, koska se heitti vetensä. Kumppani havaitsi kuitengin viinan hajusta asian ei olevan aivan oikian, arveli petosta ja tapasi myös ajan perästä petturit. - Portugalissa nimitetään muutamaa jokea Unhotus-joeksi siitä syystä, että jokainen kuin hänestä juo, luullaan unhohtavan mitä hän on oppinut. Arvellaan kuitengin, jos asiakin olisi oikein tosi, tämän ei saattavan tässä maassa voimaansa vaikuttaa, koskei kukan siellä jotakuta ole oppinut. -4-Viipurissa, painettu A. Cederwallerin tykönä vuonna 1833. Imprimatur. Censor Joh. Thessleff.
|