Agricolaverkko

Agricolaverkon vintti


Sanan Saattaja Viipurista 1833, nro 8
AGRICOLA


Edellinen * Sanan Saattaja Viipurista 1833 * Seuraava

-1-

Sanan Saattaja Viipurista,

Lauvantaina 23. päivä Helmekuuta 1833.
N:o 8.
Huomena Ensim. Sunnunt. Paastossa saarnavat: Suomalaisessa seurakunnassa: aamu-saarnan Ojennus-huoneen Saarnaja Hougberg; puolipäivä-saarnan v. Kirkkoherra Poppius; Ruotsalaisessa seurakunnassa: puolip. saarnan Phil. Doktori v. Kirkkoherra Wirenius; ehto-saarnan Ojenn. huon. Saarnaja Hougberg; Saksalaisessa: Cur. gerens Charenius.
Maan viljeliöille.
Turun tämän vuotisissa Ilmoituksissa *) luetaan peräänajateltava kertomus juurien toimituksesta maan kasvuissa ja hedelmissä. -

-1a-

[ *) Åbo Underrättelser N:o 3 ja 4. ]

-1-

Mitä varten ovat juuret maan kasvuissa ?
Ennen kaikkia sentähden, että he imeevät maasta senkaltaisia nesteitä, joista hedelmät kasvavat.
Vaan nyt on kokemisen kautta havaittu, että juurilla on myös se toimitus hiota ja itsestänsä eroittaa niitä aineita, jotka jo ovat kasvun suonien lävitse käyneet, ja jotka kasvulle ovat vahingolliset. -
Se on kaikille tietty, ettei pelto monta kesää jäletyksin kasva yhtä ja samaa riistan laatua.
Sentähden kylvetään vuorotellen yhden viljan jälkeen toisen viljan laatua, joka paremmin menestyy.
Mainitun paremman menestyksen on väärin ajateltu tulevan siitä, että erinäiset viljan lajit on luultu imevän erinäisiä nesteitä maasta; ja että, niin muodoin, koska yksi vilja monta vuotta perättäin on imenyt yhden laista ainetta pellosta, niin sitä vihdoin alkaisi puutumaan, että täytyy jättää pellon kesannoksi ja kylvää siihen toista riistan laatua.
Mutta kokemisen kautta on havaittu, että kaikki aineet maassa, joita märkyyden ja auringon <> heldeen kautta tuleevat sulaviksi, ylösimetään kasvuin juurilta, olkot he mistä laadusta tahtonsa; vaan että kasvut niistä vahingollisista aineesta potevat, ja että juuret hikoavat pois niitä aineitä, jotka hedelmän kasvulle eivät ole tarpeelliset.

-2-

Tämä hikoaminen juurista tapahtuu edenkin yön aikana -
Ja niinkuin nyt ei mikään luontokappale hyvästi menestyy, jos sen ruokaan sekoitetaan hänen omaa tadettansa, niin myös hintelöittyy ja heikkenee kasvu massa, jonka juuret täytyyvät imeksiä sisäänsä niitä vahingollisten aineitten jäänöksiä, jotka saman viljan juuret ovat ennen maahan itsestänsä heittäneet. -
Yksi Oppinut, Macaire nimeltä, Genevin kaupungissa on tutkimisien kautta havainnut, että itsekunkin maan kasvun juuret, itsestänsä jättävät maahan, sille kasvulle vahingollisia aineita.
Hän otti maasta ylös täysi kasvaneita hedelmiä juurinensa, huuhteli ja pyyhki ne puhtaiksi kaikesta mullasta, ja asetti ne lasi-astioihin, distilleramisella puhdistettuun sade-veteen kasvamaan.
Siinä kasvoivat he sangen hyvästi, lehdet laajenivat ja kukoistus ulospuhkesi, vaan muutamain päiväin perästä, näki hän veden, jossa he seisoivat, muuttuneeksi ja selkiät jäljet siitä, että juuret olivat uloshionneet jotakuta ainetta veteen.
Hän asetti nyt samanlaisia ja samalla tavalla juurissansa puhdistettuja kasvuja seisomaan samaan veteen ja näki kuinka ne huonommasti kasvoivat, ja kuin hän niin usiammitten oli muutellut samanlaisia kasvuja samassa vedessä, niin he kohta näivettyivät ja kuolivat.
Hän koetteli nyt samassa vedessä kasvattaa toisen laisia kasvuja ja havaitsi, että yksi lai paremmin kuin toinen menestyi niitten entisten kasvuin jäänöksillä sekoitetussa vedessä, ja että vesi tuli selkiäksi. -
Näitten kokeitten kautta tullaan, kuka tiesi, aikaa myöten siihen maan-miehille hyödylliseen tietoon, mitä viljan laatua, minkin viljan sänkeen kylvämän pitää, että se siinä paremmin menestyisi.
Kirkon Rakennus Helsingin Kaupungissa.
Kirkko tässä kalliolla kaunistaapi Kaupungin, Opin Suoja suosiolla uudistaapi uskongin.
Hyvän suondo, hartaus <> siis nyt siitä alkavat; toivo, riemu, rakkaus kansan luona kasvavat.

-3-

Toinen.
Herran Huone korkea, Uskon Oppi oikea ovat kukin kalliolle perustetut pysymään, tulevalle tuomiolle Suomessakin säilymään.
Mitä hyvä-tahtoisuus matkaansaattaa.
Muinain oli mies, joka teki vaate-harjoja.
Hän oli kyllä rehellinen, mutta myöskin sekä köyhä, että tyhmä.
Kerran meni hän Tuomarin tykö, ja antoi hänelle, tallelle pantavaksi, Testamentinsa, jonka hän tehnyt oli.
Kuin Tuomari oli sen lävitse lukenut, hämmästyi hän, havaitessansa, että se köyhä harjantekiä oli määrännyt suuren rahan paljouden annettavaksi muillen kuolemaansa jälkeen, nimittäin viisisata Talaria kahdellen kirkollen, kolmesata Talaria Kaupungin Lasaretillen ja vielä monen muun hyvän tarkoituksen eduksi.
Sinä olet jalo mies, hyvä mestari, puhui nyt Tuomari, ja tämän hyvän työs kautta sinä jo elämässäkin taivaan iloa nautitset.
Ole siis siitä vakuutettu, että sinun tahtoos vähimmässäkin pitää täytetyksi tuleman.
Mutta nyt sinun kumminkin täytyy ilmoittaman, kussa ne rahat kuolemaas jälkeen löydetään, joita sinä näin muodoin lähimäisesi hyödytykseksi määrännyt olet.
Ah! Herra Tuomari, huokaisi nyt Testamentin tekiä.
Te sen kyllä tiedätte, niinkuin kaikki muutkin Kaupungin asukkaat, ettei minulla tavaraa, eikä rahaa ole, vaan tämän testamentin kautta olen minä ainoastaan hyvätahtoisuuttani pyytänyt osottaa; lukekat sen siis jo tehdyksi.
Tarina.
Kerran oli siisti ja soria kana, joka piti itsensä suuressa arvossa.
Hän muni ahkerasti, ja kuin hän oli muninut, rupeisi hän aina kovalla äänellä kaakottamaan, <> ikänä kuin valkia talossa ollut valloillansa.

-4-

Yksi vanha Kalkkuna, toista häkkikuntaa, joka oli olevanansa viisas ja ymmärtäväinen, ei paljo rakastanut tätä meteliä, vaan astui yhtä äkkiä hänen äärensä, sanoden: " Sellainen meno ei ollenkaan ole tarpeellinen, minun naapurini; ja kuin ei se munaan kuulu, niin muni munas ja ole äänetä; sillä et sä tiedä kuinka se poru minun korviani pakottaa. "
" Kah! vastaisi kana äkäisesti: Niinkuin sinä, vanha kumma, tuntisit nykysen maailman tapoja.
Muinon saatiin lopussa kiitos, vaan nyt se otetaan edellä.
Ensin minä munani munin ja sen päälle kiitokseni kaakotan, sillä jos en minä itse sitä tee, niin vähän kyllä sen tekee se kukko eli kana, joka minun munastani kerran maailmaan syntyy. "
Hänen Majestetinsa Keisari on lahjoittanut kultaisen metalin rinnalle kannettavaksi laiva-kapteinille Isak Hellmanille Brahen kaupungista, joka 18 päiv. loka kuussa 1829 omalla hengen vaaralla pelasti kuusi ihmistä, jotka kovassa tuulessa olivat pienellä veneellä meren seljällä.
Maaherran Julistus.
Hänen Keisarillinen Majestetinsa on kirjoituksen kautta 12 päiv. tätä kuuta armossa käskenyt, että Suomen maan asukain palkaminen Venäjän sotaväkeen, Venäjän porvarien ja talonpoikain edestä, pitää tästä puoleen ja siihen asti, kuin toisen säätään, lakkaaman, mutta jos kuka on jo ennen, kuin tämä kuuloitus julistetaan, luvannut itsiänsä sotamieheksi ja ottanut palkka vastan, niin hän saapi tehdä lopullisen kontraktin ja mennä sotaväkeen, jos hän voipi maaherran eli muiden virkamiesten kautta todistaa, että välipuhe oli jo pidetty ennen tämän käskyn kuuloittamista.
Jälestä Valborin päivän vanhan lu'un jälkeen on peräti kieletty ottaa vastaan Suomalaista sotapalvelukseen Venäjän porvarin eli talonpojan edestä.
Annettu Viipurin maan kanselissa 18 päiv. helmekuuta 1833.
Hechsel zu 35 kop. pr Pud ist zu haben auf der heimath Tervajocky.
Tervajoen kartanossa on peluja mytyäväksi [!] 35 kop. puudan edestä.
Viipurissa, painettu A. Cederwallerin tykönä vuonna 1833.
Imprimatur. Censor Joh. Thessleff.

Edellinen * Sanan Saattaja Viipurista 1833 * Seuraava

Agricolaverkon vintti