Agricolaverkon vintti
-1-Sanan Saattaja Viipurista,Lauvantaina 2. päivä Maaliskuuta 1833.N:o 9. Huomena Tois. Sunnunt. Paastossa saarnavat: Suomalaisessa seurakunnassa: aamu-saarnan Phil. Doktori ja v. Kirkkoherra Wirenius; puolip. saarnan Ojennus-huoneen Saarnaja Hougberg; Ruotsalaisessa seurakunnassa: puolipäivä-saarnan v. Kirkkoherra Poppius; ehto-saarnan Phil. Doktori Wirenius; Saksalaisessa: Cur. gerens Charenius. Alanen kansa. Osa niistä jo ennen näissä lehdeissä mainituista Alanilaisista eli Alaisista tuli merkillisen tapauksen kautta tungetuksi hänen entisestä asuntopaikastansa ja matkusti sen perästä vieraille ja kaukaisille maille. Tämä tapaus oli seuravainen: Hunnilaiset, jotka ennen vanhaan olivat asuneet ylä-Aasiassa, aina Chinan valtakunnan pohjaisilla rajoilla, matkustivat sieltä, niinkuin karjalainen joukko muinonkin, länsi puoleen päin ja tulivat vihdoin Europan itäisille rajoille. Tässä asui silloin Alanen kansa, jonka me arvelimme olevan Suomalaisen kansan, niinkuin jo ennen mainittu on. Alanit, tungetut Hunnilaisilta pakenivat edemmäksi ja karkasivat Göthein päälle; Göthit taas muiden kansoin päälle, ja näin nousi joukkoin ja rahvaan kulkeminen ja matkustaminen yhdestä maan äärestä toiseen, joka ajan tiedoissa kutsutaan: " kansain suuri vaeltaminen ja matkustaminen " ja joka alkoi piammasti 400 vuotta Kristuksen syntymän jälkeen. Tämän rahvaan matkustamisen kautta ei ainoastansa kylät ja kaupungit, mutta myös koko kansat hukkuivat, Ruomin mainio valtakunta, joka yhteen otteen hallitsi pian koko maailmata <> juurinensa päinensä hävitettiin ja niin hyvin uudet riikit, kuin myös uudet kielet, menot ja hallitukset, nousivat entisten siaan. -2-Merkillinen on, että Lesghin urhollinen kansa, joka sen perästä tässä samassa paikassa asui, monelta oppineelta luetaan Suomalaiseksi kansaksi. - Kolmas parvi näistä Alanista, seurasi muita matkustavaisia kansoja, maasta maahan, aina edemmäksi länteen päin, ja tämä sekalainen seurakunta joutui vihdoin Hispanian maahan, josta se osittain kulki yli meren Afrikaan, osittain toisilta kansoilta hävitettiin. Ompa tämä Alanen kansa sitten matkoja tehnyt, ja ehkä se nyt jo on kokonansa hävinnyt, niin on kuitenkin mahtanut jättää yhden taikka toisen merkin eli jäännöksen entisestä olennostansa. Oudoksi jo moni on nähnyt, että Hispanialaiset lukevat kirja-sauvat eli bokstavit samalla tavalla kuin Suomalaiset, niin että he puhuvat ällä ( l ), ämä ( m ), änä ( n ), ärä ( r ), säsä ( s ) ja niin edespäin; oudoksi on luettava että osassa Hispanian maata löytyy monta kylän, kaupungin ja maanpaikan nimeä, jotka ovat, ehkä ei yhdenlaiset kuitenkin yhdenmukaiset Suomen nimien kanssa, niin että muukalainen reisuvainen, joka meidän maassamme matkusti Imatran kuohuvaa koskia katsentelemassa, kirjoitti tuttavillensa: " Jos te tulette Suomeen ja kuulette täällä kyläin ja postipaikain nimiä, niinkuin Ihandola, Bengtilä, Siitola j.n.e. niin te luulette olevanne Hispanian maassa. " Oudoksi on se vihdoin nähtävä, että molemmin puolin niitä tunturia, jotka eroittavat Hispanian ja Frankrikin maan, ja jotka kutsutaan Pyrenein tunturiksi, elää Biskaiaan eli Baskin kansa, jonka puheen parret ja kielen muoto näkyvät olevan yhdessä ja toisessa kappaleessa yhdenmukaiset Suomen kielen kanssa. Eikö kaikki tämä osottane, että Alanen kansa oli Suomen kansa ja että se nykyisin aikoin asti on jättänyt muistoja entisestä olennostansa ? Punnittu Amor. " Nyt mä kerran koetan, Kosk' on tässä puntar; Miten painat kunnar, <> Jonka tuskin voitan? " Lausu neito muinen, Vimma, nauro-suinen. -3-Hapsi maahan sousi, Amor ylös nousi. " Raskas on kuin lammas, Joka karva mulla ! Miss' on paino sulla, Pieni irve-hammas ? Eikös voima aina, Väkevässä paina? " Tyhjän olla anto Toisen vaaka lau-an; Sitä ilma kau-an, Jossa hän ol', kanto : Hän lensi päällä ilman Ja käänsi Neijon silmän. Neito päätä visko Ja ihmetteli: " Kass'! kass' ! Ja povessa niin raskas ! Sinua, sisälliskö! Kuka taisi luulla, " Keveämmäks tuulta! " Vielä koitti kerran Sini-siiven kanssa; <> Vaan perho painollansa Taas voitti pienen herjän: Hän liikku vaaka-puulla Ja nauro sormi suulla. -4-Varakas mies, joka tahtoi olla muita merkillisembi, piti yhdeksän päivää perätyksin häitä, joissa oli paljo vieraita ja ruokaa ja juomaa yldäkyllä. Koska häät olivat loppuneet ja vieraat menneet pois, oli hän kärkäs tietämään, kuinga suurella kiitoksella nämät ylistivät niin pitkiä pitoja, ja lähetti yhden miehen vierasten seuraan, kuundelemaan mitä heidän piti tiellä käydessä puhuman. Mutta vieraat tekivät matkaa eikä virkkaneet kauvalla aikaa mitään. Vihdoin yksi kuitengin heistä avasi suutansa ja sanoi: " Sen kitin poika! ettei vielä pitänyt yhden päivän, niin olisi ollut kymmenen täysi. " Yhden Hovin hallituksen, Kartanon ja Karjan peränkatsomuksen toimituksiin voipi hyvän tilan saada yksi elähtänyt nais ihminen, joka on hyvin varustettu attestateilla tahi muilla hyvillä kirjoilla niin hyvin asian ymmärryksen kuin soveliaan käydöksen ylitse. Likemmän tiedon tästä palveluksesta saapi joka itsensä kohta ilmoittaa Herran Cederwallerin Kirjapainossa. Ne, jotka vaativat tätä aviisia postin kautta, ilmoittakoot itsiänsä lähimmäisessä postikontorissa, jossa he maksaavat 2 Ruplaa 87 1/2 kopekaa, ja ne, jotka itse tahtovat sitä hakea, antakoot tiedon Viipurin apteikiin ja maksakoot 2 Ruplaa 50 kopekaa, niin he tulevaisen kesäkuun loppuun asti voivat sen saada, alkain vuoden alusta. Viipurissa, painettu A. Cederwallerin tykönä vuonna 1833. Imprimatur. Censor Joh. Thessleff.
|