Agricolaverkon vintti
-1-Sanan Saattaja Viipurista,Lauvantaina 2 päivänä Tammi-kuuta 1841.N:o 1. Huomenna, 4 Sunnuntaina Uuden vuoden päivästä saarnavat: Ruotsalaisessa seurakunnassa Arkidiak. Hougberg: Suomalaisessa seurakunnassa Kirkkoherra Norring; Saksalaisessa seurakunnassa v. Kirkkoh. Stolpe. Loppiaisena saarnavat: Ruotsalaisessa seurakunnassa v. Kirkkoh. Relander; Suomal. seurak. Linnan Saarnaja Lundan; Saksal. seurak. v. Kirkkoh. Stolpe. Muisto-sana äsken kadonneelle vuodelle. Jopa joutui vuoden vaihe Kauan toivottu todella! - Vanhaksi jo vakaisella Iällänsä ihmisiltä Soima-sanoilla sanottu Kiitti kiittämättömiltä Yötä myöten yksinänsä Matkoillensa manalalle. Vielä muistan muinosista Aino Vanhoista ajoista, Kuinka uutta usiasti Kaikki kilvan kiittelivät. Tullessansa tuhansia Vastassansa vainioilla Oli orjia hänellä, Hattaroita hututoina. Mutta kyllä nyt kysyisin: Monta heitä heittämässä Kukkuloilta kumarrusta Jäähyväisiä jälestä Oli eilen erotessa Mainioksi mainittavan Vuoden, kauvan kaihottavan Suomen maassa suloisessa? Sanot: " joku saattamassa Liehän ollut oiva-miestä Ansioista, arvatentin; Tuohon toinen tuomisista Mielin, kielin kiittämässä; Kolmas kohentelemassa Yhtä toista ystävälle; Neljäs tietä neuvomassa, Viides viivyttelemässä, Kuudes vielä kutsumassa Palajamaan paikoillensa; Seitsemäs selittämässä, <> Ynnä kanssa kahdeksannen, Eron, kaihon katkeruutta. -2-Enpä usko, ukkoiseni! Sillä huolten huovaitsinpa Omin silmin oivallisen, Vuoden entisen eroa, Vanhan vuoden vainajamme; Joka oli jokaisesta, Ensi-aikoina etenkin, ollessansa onnen tuoja, Varustettuna varoilla, Mutta kohta kokonansa Heitettiinpä heittiöksi. Ystävätä, yksinänsä Kurja pakon pahoin mielin Siispä otti omiltansa, Ihmisistä itku-silmin Sydän-yöllä synkiällä, Että ehkä pahat eivät Nähdä voisi näköänsä, Eikä narrit nauraella Surullista itku-suuta, Eikä pilkkana pidellä Muotoansa muuttunutta. - Mutta näitä nähdessäni Minä miettien kysäsin: Mihinkä nyt miehet saivat, Mihin naiset naurusuiset, Sekä tytöt tyrskyväiset Innosta iloisen mielen, Minne kaikki katosivat Ystävät ylistäväiset? Kunne kumarteliansa Hävisivät että häntä, Entistä elättäjäänsä, eivät muista ensinkänä; Kuin ei näe eikä kuule Kuinka vanha varustaipi, Ansiota alastoina, Menemään merien taakse, Taakse maiden, manteretten, Takapuolelle taivahankin, Vai syvälle synkiälle, Jätettyä jälellensä Tuomisensa tuohon kaikki Eläville eineheksi, Taidollisten tarpeheksi, Ihmisten ilo-lisäksi? - Kuulin tuohon kuikutuksen, Vastauksen vanhan vuoden, Matkan päästä, maan sisästä Liekö taikka taivahasta: " Eivät ole etähällä, Eikä kauas kadonnehet, Eksynehet etä-maihin Entiset elättiläni, Vaikka vanha annin vailla, Minä hyljätty hyviltä, ihmisiltä ilkiöiltä Soimattuna, sorrettuna Jätettiinpä jäähyvitä. Katso! tuosso tunkeilevat, Joukkopäin juoksentelevat, Tuossa kaikki kahajavat Päälletysten päästäksensä Toinen toisensa etehen Utelemaan uutta vuotta. Tuolla näen tuttavani Vainioilla vartioilla Onnia odottamassa Parempaa pahat häneltä, Toiselta toveriltani, <> Selin seisoen minuhun, Johon, ottanet osansa, Kohta kyllä kyllästyivät, Kuin ei kurjalla enempi Ollut mitä mielestänsä Haikiasti halajivat. -3-Kuin on tehty tehtäväni, Päätetty jo päivä-työni Sinä annat aikanasi Arvon päälle ansiosta. " Otappas nyt oppi tuosta Ajan vaihe alkavainen, Uusi vuosi vuorostasi, Sekä itse ihmiskunta! On nyt kyllä oppioita, Ystäviä ylen paljo. Älä toki vielä tuosta Ilman syytä nyt iloile. Sillä vasta vainajasta, Kirstun mitta määrättävä, Otettava onnen mitta; Arvattava ansionsa, Kunkin-kunnia nimetkit, Kuin on huuto hurskauden Ylhäiseltä ystävältä, Eikä ihmis-su'un suusta Ainoasti annettuna. Sen on osa oivallisin, Jonka kiitos kirkkahana Säkenenä säilytetty, Valistettuna valolla Taivahasta, tavatahan; Joko lienee joutunutkin Täällä maassa martahaksi, Vai kuningaan kunnialle. Katso vuotta kadonnutta, Jonka kiitos joukon suussa Eipä pääse päiväsestä Eilisestä etemmäksi, Mutta jolle muuttaessa, Elävistä erotessa, Kadotessa Kaikkivalta Akkunaansa aukomalla Valon vastahan lähetti, - Sinä kutsut kuu-valoksi - Kulkevalle kunniaksi, Jot'ei maksa maailmassa Kymmenkunta kynttilöitä, Sytytetty syntisiltä, Kuollehitten kunniaksi, Eikä kaihot, kaipaukset, Kaaritukset katkerimmat, Eikä itkut ihmisyyden. - Viipurista. Äsken kuluneen Joulu-kuun 19 päivänä nimitettiin Keisarilliselta Viipurin Hovi-oikeudelta Auskultantit ( Apumiehet ) H. Erwast, M. Hasselblatt ja R. Hasselblatt viisse Tuomariksi ja Auskultantit D. A. v. Essen, J. C. Hornborg, C. G. Åkesson, G. O. v. Essen ja C. F. Forfsström Vara-Notariuksen nimellisiksi ( Extra-Notarier ). -4-Porvon Hiippakunnan Sanomia. Liljentaalin Kappalaiseksi on, Seurakunnan enimmät huudot saatuansa, 16 p. Joulu-kuuta määrätty Kappalaisen viran toimittaja samassa Seurakunnassa A. Wilskman. - Joulu-kuun 16 p. ovat Papis-säätyyn tulleet vihityksi: Yli-Opettajan siainen Viipurin Gymnasista M. E. Alopaeus niin myös Oppivaiset A. F. Åkerblom, joka määrättiin Kirkkoherran Apulaiseksi Sortavalaan, C. Weisell Kirkkoherran Apulaiseksi Hauhoon, A. Tilly Kirkkoherran Apulaiseksi Haminaan, D. J. Aspelund Kirkkoherran Apulaiseksi Mikkeliin, L. A. Landgren Kirkkoherran Apulaiseksi Nilsiään, C. G. Winter Kirkkoherran Apulaiseksi Viipuriin, E. Sauren Kirkkoherran Apulaiseksi Nurmijärvelle ja C. Liljeqwist, j oka määrättiin Kappalaisen Apulaiseksi Uupuniemeen. Jaakimvaaran asukasten anomus saadaksensa tehdä uusi liitto Kirkkoherran saatavien maksosta on joutunut Konsistorissa päätökseen. [Ruotsin- ja venäjänkielistä tekstiä] Viipurissa, painettu Johanna Cederwallerin ja Pojan tykönä vuonna 1841. Imprimatur. Censor Joh. Thessleff.
|