Agricolaverkko

Agricolaverkon vintti


Sanan Saattaja Viipurista 1841, nro 25
AGRICOLA


Edellinen * Sanan Saattaja Viipurista 1841 * Seuraava

-1-

Sanan Saattaja Viipurista,

Lauvantaina 12 päivänä Kesä-kuuta 1841.
Huomena, 1:senä Sunnunt. P. Kolmin. päivästä saarnaavat: Suomalaisessa seurakunnassa Aamu-saarnan Arkidiakonus Hougberg; Puolipäivä-saarnan Linnan Saarnaaja Lundan; Ruotsalaisessa seurakunnassa v. Kirkkoherra Relander; Saksalaisessa seurakunnassa v. Kirkkoh. Stolpe.
Porvon Hiippakunnan Sanomia.
Korkian arvon ansainnut Piispa ja Tähtikunnan jäsen C. G. Ottelin pitää Piispan lukuja tänä kesänä tulevan Elo-kuun 22 päivänä Etelä-Savon Rovastikunnassa Juvalla, 29 p. Ala-Karjalan Rovastikunnasssa Kiteellä, Syyskuun 5 p. Ylä-Karjalan Rovastikunnassa Liperissä, 12 p. Pohja-Savon Ylä-rovastikunnassa Kuopion kaupungissa, ja 19 p. Pohja-Savon Ala-Rovastikunnassa Rantasalmella.
- Kirkkoherran vaali Kerimäellä pidetään 22 p. tulevassa Elokuussa.
Varpuiset.
( Ruotsin kielestä. )
Muutamana aamuna sydän-kuilla vuonna 1841 istui köyhä kaupunkilainen hämäräisessä asunnossansa, joka oli kaupungin äärimäisiä mökkiä, liki tuskin hiiluvaa ikkunaa, koko joukko lapsia ympärillänsä.
Tuima pohja-tuuli tuiskutteli, tanssitteli ja pyörrytteli kepiöitä lumen höytyjä, tanssitteli ja pyörrytteli kepiöitä lumen höytyjä rajuissa kiehkeroissa, ja pakkaisen voima synnytteli ikkuna-lasille yhä uusia jää-kukkaisia, toinen toistansa oudomman ja otanamman.
Ulkona, muutamien yksinäisten ja alastomien puiden hyytyneillä oksilla hytisi parvi varpuisia, paremman suojuksen puutteessa vihuria ja viimaa vasten.
Eipä, paitsi heitä, rajussa ilmassa näkynyt muuta elävää ulkona liikkeissä; sen tähden alkoivat lapset heitä tirkistellä ja, ulos katsellessa, vanhemmiltansa kaikkinaisia kysellä.
" Isä! mitenkähän nuo lintu-huontokin voinevat elää näin väkevässä pakkaisessa? " <> kysäsi tietohaluinen pieni Heikki, joka, vaikka ei vielä viidestä vuodesta päälle iän puolesta ollen, ei koskaan heittänyt hänen mielestänsä outoa asiaa tutkimata ja perustamata.

-2-

" Lapsukaiseni, " vastasi isä, " Jumala on kaikki niin taitavasti säättänyt, että jokainen olento maan päällä tarkenee ja sietää siellä olla ja elää, mihin hän on oloa pitämään asetettu; sen tähden on hän suonut linnuille, joilla vähemmin kuin millään muulla luontokappaleella on tuulia ja pakkaisia vasten varjoa ja suojusta, oman pehmiän ja lämpimän peitteen, joka heitä pahoissa säissä suojelee ja säilyttelee: mutta tapahtuupa toisinansa sittenkin tuimain ja pitkällisten talvi-pakkaisten aikoina, että moni oks allansa jähmettyy ja paleltuu. "
" Voi raukkoja! " huokasivat Warpu ja Maikki täydestä sydämestä.
" Jos halajatte tarkempaa tietoa tästä asiasta, niin lukekoon Varpu siitä kirjasta, jonka saitte lahjaksi Jouluna. "
Isän näitä lapsillensa puhuissa tuli äiti ulko-töiltänsä tupaan.
Raskaalle kävi hänen askeleensa ja jykiästi nousi jalkansa yli kynnyksen, ei siksi että ruoka-neuvoen eli muiden talon tarvetten paljon olisivat hänen käsi-varsiansa painostelleet, sillä nämät riippuivat varsin tyhjänä ja joutilaana kupeilla, vaan sen tähden että surut ja murheet raskauttivat hänen mielensä, vaikka läpi suruenkin nöyryys, tyytyväisyys ja luottamus Jumalan isälliseen tahtoon ja tekoihin, niin myös sydämellinen lempeys loisti hänen kasvoillansa, samaten kuin aurinko välistä kävi läpi pilvienk in kuumottaaa maassa kulkeville.
Äitillisellä helleydellä silmäili hän piskuisia lapsiansa, joita hänellä oli seitsemän, suruttomassa syyttömyydessänsä huolellisen isän ympärillä häläjäviä; isän itsensä turhaan pyytäessä kätkeä puolisoltansa alakuloisuutta, joka oli sydämestä kasvoillekin painainnut mies-paran miitiksellessä mitenkä vaan, suuren köyhyytensä vuoksi, tuota suurta perhetta ehkä vähääkään eteenpäin saada.
" Kuulepas, uskollinen kumppanini! lapsille tässä varpuisista puhuissani, jotka tuolla ulkona ilman kovuutta kokevat, alan minä arvella omaa osajani melkein heidän osahansa verrattavaksi, nyt jo pari vuotta halulle ja hartaudella senkaltaista työtä eli virkaa turhaan hapoiltuani ja haettuani, joka minun perheeneni ehkä jotenkuten elättäisi.
Niin kuin varpuinen etsii siementä eli jyvää henkensä pitimiksi, niin minunkin täytyy etseä pienoistakin työtä ehkä vähäisenkään elon eineen saadakseni, enkä sittenkään monta kertaa tiedä toisena päivänä mitä Jumala lienee toisena syötäväksi suonut; mutta parempi lienee varpuisten talvi-tankki kuin minun kuteille kuluneet ja vanhuuttansa valjenneet riikeneni. "

-3-

" Ja kuin varpuisella on yksi henki elätettävänä, on sinulla yhdeksän ", muistutteli siihen hellä puoliso.
Sydämellinen raskas huokaus vakuutti muistutusta täydeksi todeksi.
Warpu haki nyt kirjansa, tavallisuutta myöten Aamu-rukousta pitääksensä.
" Warpu! aukaise Pyhä Raamattu ja lue Mateuksen Evangelista 6 luku 26 ja sitä seuraavaiset värssyt!
Nämät vapahtajan sanat ovat jo toisenkin kerran minun vahvistaneet vastoinkäymisen kuormaa kantamaan, ja saattaneet sydämeni, toisinansa rauhattoman ja epäturvaisen, jälleen rauhalliseksi ja turvaavaiseksi " puhui Jumalan sanaa rakastava isä.
Ja Warpu luki hartaudella ne suloiset, lohdulliset sanat: " Katsokas taivaan linduja, ei he kylvä eikä niitä, ei myös kokoa riiheen ja teidän taivaallinen Isänne ruokkii heidän.
Ettekö te paljo enämbi ole kuin he? j. n. e. lu'un loppuun asti, jonka päätettyä hänen pienet, valkiatukkaiset siskonsa toinen toisensa perästä ulko-muistista lukivat lyhyen rukouksen.
Rukousten pidettyä muistutettiin ja vakuutettiin lapsia olemaan nöyrät, siviät ja kuuliaiset.
" Warpu lapseni! anna minulle nuttuni, ja sinä, Antti poika, tuo minulle saappaani! " anoi isä.
" Mihinkäs nyt aikonet mennä, ukkoiseni, tässä julmassa pakkaisessa ja tuiskussa? "
" Sitä tosin en itsekään tiedä.
Teenpä niinkuin varpuinen, oksaltansa liikkeelle lähteissä. Lentävä lintu saa jotakin, mutta istuva ei mitään, sanotaan sanalaskussa. "
" Mutta tuollaisessa ilmassa ei hiirikään pelkästänsä hiiskahda, vähänpä sitten ihmisiä liikkumassa tavannet; miksikäs siis menet hukkaan vilun kurjuutta kärsimään? "
" Varpuisten mukainen ollakseni, aivan kauan itse-mutkaiseni oltuani, itselleni sangen vähäksi hyödytykseksi.
Ennen olen minä itse-päästäni kaikki tekoni tehnyt; nyt alan tehdä heidän mukaansa.
Ymmärrätkös eukkoseni! "
" Olisipa meillä leivän tarvis; lieneeköhän sinulla vähä rahaa "? alkoi huokaiten suruinen vaimo.
" Olenkos minä polvenani rahata ollut? " vastasi muka leikin vuoksi mies-parka, " on minulla koko rupla kukkarossa.
Tuossa ota puoli siitä. "
( Jatkanto toiste ).

-4-

Seuraavaiset laivat ovat tänne tulleet: Kesä-kuun 5 päivänä Laiva, Juno nimeltä, viety Kipparilta Joh. Axelqwist, tuleva Ywica, suoloilla; Hercules, Henr. Pitkäpaasi, Rigasta, otraryynillä; 7 p. Kelloe, W:m Milburn, Svinemünde, tyhjänä; 8 p. Nimetöin Laiva, Wasili Dremin, Pietarista, kauroilla; Baltic Merchant, Ed. Mills, Kiel, tyhjänä; 9 p. Cossack, W:m Groombridge, Hamburg, tyhjänä; Elisabeth & Sarah, Andrew Simpson, Köpenhamn, tyhjänä.
Seuraavaiset ovat täältä pois lähteneet: Kesä-kuun 3 p. Alexandra, Thomas Schönberg, Haminaan, lankuilla; 4 p. Mathilda, A. Kurtén, Hull, lankuilla; James, J. Bersesen, Hull, eläinten luilla; Nancy, E. Watson, Hull, lankuilla; 5 p. Hebe, C. M. Bergman, Gloucester, lankuilla; Orian, G. Sundbäck, Hull, lankuilla; Lillan, Alex. Mahkonen, Helsinkiin, otrajauhoilla; Nautilus, G. J. D. Steffen, Bordeaux, laudoilla; Fortuna, C. J. Möller, Hull, eläinten luilla; Caroline, H. Peterson, Kiel, laudoilla; Ny-Carleby, C hr. Wennerholm, Hull, lankuilla; 9 p. Union, J. J. L. Krüger, Bordeaux, laudoilla; Phoenix, Joh. Wickstedt, Hull, lankuilla; Guttenberg, H. P. H. Burmeister, Bordeaux, laudoilla; 10 p. Johannes, Christer Hörkö, Helsinkiin, ruisjauhoilla; Skiöld, O. H. Rasmussen, Antwerpen, laudoilla; Oline Cecilia, W. Risting, Amsterdam, laudoilla; Enigheden, A. Briche, Sevilla, laudoilla.
[Ruotsinkielistä tekstiä]
Viipurissa, painettu Johanna Cederwallerin ja Pojan tykönä vuonna 1841.
Imprimatur.
Censor Joh. Thessleff.

Edellinen * Sanan Saattaja Viipurista 1841 * Seuraava

Agricolaverkon vintti