Agricolaverkko

Agricolaverkon vintti


Sanan Saattaja Viipurista 1841, nro 24
AGRICOLA


Edellinen * Sanan Saattaja Viipurista 1841 * Seuraava

-1-

Sanan Saattaja Viipurista,

Lauvantaina 5 päivänä Kesä-kuuta 1841.
N:o 23.
Huomena, P. Kolminaisuuden Sunnunt. saarnaavat: Suomalaisessa seurakunnassa Aamu-saarnan v. Kirkkoherra Relander; Puolipäivä-saarnan Arkidiakonus Hougberg; Ruotsalaisessa seurakunnassa Kirkkoherran Apulainen Winter; Saksalaisessa seurakunnassa v. Kirkkoh. Stolpe.
Keisarillinen Viipurin Hovi-oikeus on Väli-tuomariksi asettanut: Touko-kuun 10 päivänä v. Tuomarin M. Hasselblatt toimittamaan Tuomari-virkaa Iisalmen Tuomarikunnassa 1 Päivästä Kesä-kuuta Elo-kuun loppuun asti; 17 p. Hovi-oikeuden Vara-Notariuksen ( Extra-Cancellist ) J. C. Hornborg pitämään Tuomari-virkaa Käkisalmen Keskimäisessä Kihlakunnassa 15 päivästä Kesä-kuuta 14 päivään asti tulevaa Syys-kuuta; v. Tuomarin W. Forsman toimittamaan Tuomari-virkaa Karjalan Alapuolimaisessa Tuomarikunnassa kolmeksi kuuka udeksi, Touko-kuun 24 päivästä lukein; 19 p. Hovi-oikeuden Vara-Notariuksen C. Stewen Kymin Kihlakunnan Tuomari-virkaa toimittamaan 15 päivästä Kesä-kuuta alkain, kolmeksi kuukaudeksi.
Tuonelasta tulleen tarina Suomen kielestä.
Kansan kieli kaikuvainen Suomessa on sopivainen asioita ajamaan, laulujakin latomaan.
Kiittäjäldä Suomen kielen, tuonelasta tulduansa, tarjona on tarinaksi tässä satu salaisuuden; näin hän puhui puolestansa, lausui puolin laulamalla: Manalassa matkustellen olen minä omin silmin tundemahan tullut tuonen, nähnyt toivon täytetyksi.
Mitä meille maailmassa tulevaista tapahtuupi, <> on jo siellä selvemmästi ennen sitä ennustettu; sillä se kuin peilin pohja kuvaileepi kummitellen tapaukset tandereella, samaten kuin kuolduansa kungin tundo, myötä tuotu, endistäkin elämäänsä.

-2-

Kielen kauan hyljätyngin, martahana Suomen maassa, kasvatetun kalvehessa menestystä merkillistä muistuttelen minä muille;
tunnettuna tuonelassa on se siellä selvinneenä, aivan kaunis kandeleelle, suora suuri sanoildansa, jotka käyvät keveästi saatettaissa saapuneita mainioita mandereella, kunniallle kumppaniksi.
Vaan ei suotu valistellen tuota vielä tiettäväksi koska muutos maailmassa levon kautta lähestyypi; sillä sitä viivyttääpi kina, riita kirja-miesten, kuin nyt kukin omaistansa, puhettansa puuttuvaista tarjoaapi tahtomalla yksin arvon alaiseksi yhteiseksi yritellen.
Murtehita maiskutellen, jotka tuovat tuskan suulle, korvillekin kolkutusta, Hämäläinen hämmendääpi puustavia puheissansa tehden d-stä r-rän, l-län; Sanoissansa Savolainen, ynnä kansan Karjalassa, poikinensa Pohjan maalla ombi varsin vailla d-tä, b-tä, g-tä pehmikkeenä; Turkulainen turmeleepi sanat kaikki katkomalla.
Mutta tuolla tuonelassa näkö näytti kielen yhden, kannastansa kasvaneena, oikenevan omaisille kuuluisaksi kunnon töissä, ajettaissa asioita, sopivaksi soittajalle kandeletta kaikuvaista.
Virheistänsä viimeiseldä puhe kerran puhdistuupi, sanat jäykät, jäätyneetkin suomendunut suloisiksi yli kaiken kansakunnan.
Helisevä, hellä kieli, soma, niin kuin linnun soitto, sillä lailla siliääpi laulullekin lauhkeaksi.
Kautta kielen yhdistyksen menestyvät menot kaikki, niin kuin kello kokonainen humiseepi huokeasti, vaan on halpa haljenneena, säröisenä säriseepi.
W - s -
Maa-omenasta.
Maa-omena ( potaatti, kartohveli ) on pian hyödyllisin kaikista viljoista, sillä yhtä suurella maa-alalla antaa se paljon enemmin ravinnon ainetta, <> kuin joku muu meiltä viljelty kasvu.

-3-

Mutta eipä Karjalan talonpoika vielä näy huomainneen sen totista etua ja arvoa.
Ei tämä omena valitse maa-perää.
Ainoastaan raskaassa savessa ja vesisessä lonnossa se ei luokastu.
Se suvatsee syvää, pehmiää ja kepiää maata.
Hiekka-maassakin antaa se tahdittuna hyvän niiton.
Suureksi anniksi vaatii se mullasta rikkaan pellon ja vereksen väittämisen.
Kuivassa suomaassa, palaneessa turpeessa, äsken kynnetyssä opotassa ja niityssä, joissa on vanhaa ruoka-multaa viljalta, tuo se suurimman hedelmän, kahdeksaankymmeneen tynneriin tynneri-alalta.
Pian jokaisella säällä voit panna maa-omenaa.
Roudan hiuottua, maan kuivettua, ja lämmittyä ala pano.
Aikaisesta eli varhaasta panosta valmistuuu se aikaisemmin, eikä halla peljätä syksyllä.
Märässä maassa mätänee siemen.
Varusta siemeneksi, itse syödäksesi kellaista, keitettynä ikäänkuin hiiluvaa laatua, karjallesi suurta, valkiaa engelskan, mutta katso jotta kumpanenkin on jauhoinen.
Paraittain viljellään maa-omena näin: enimmin heinettynyt ja ruokotoin osa pellosta syystetään syvästi: astuoidaan ( harataan ) keväällä kuohkiaksi: panon tultua vedetään tadet ja levitetään, jos sitä on viljemmältä: siemen leikataan palasiksi, mutta joka palassa pitää oleman pari tervettä silmää eli itua keski-omenasta, sillä päät tuovat heikot juuret, semminkin napa-puoli, jossa vaan on yksi silmä, ei kelpaa ensinkään: vako kynnetään, johon naiset ja lapset panevat siemen-palat ja polkevat ne kepiällä jalal la multaan, vaaksan verran toisistansa: siemen peitetään tyhjällä vaolla, parempi on jos raatsit heittää kaksi tyhjää vakoa, siemen vakoin väliin.
Mutta jos sinulla on vähä tadetta, vedä tadet omena-maalle kokoloihen, yksi henki panee siementä toinen viskaa tadetta siemenen päälle eli alle, ja sitten peitetään se mainitulla tavalla.
Omenain nostua maasta ja sen ruohoiseksi tultua, astuoidaan ( harataan ) maa puhtaaksi, eikä huoli sääliä, jos joku taimi hukkuisikin: maan taas ruohottua pannaan luuta atraan luottimeksi ja tyhjät vaot kynnetään matalasti, ettei taimet peittyisi multaan; parin viikkoa myöhemmin sidotaan lauta-pala poikki-puolin atran putkiin ja omena taimien välit kynnetään viellä kerran mutta syvemmältä.
Nyt on kaikki ruoka-multa nostettu juurille, maa on puhdas, omenan-varret peittävät sen yleiseen ja sokasevat siimeksellään ruohon.
Moni on niin tyhmä, jotta hän ennen aikaa leikkaa varret pois, luullessaan juuren siitä höystyvän; mutta hän estää sen sillä tavalla kasvussaan suureksi vahingoksensa pienemmän hedelmän saamisella.
Vasta varren näivettyissä ja kellastuissa on juuri valmis.

-4-

Veikkonen veli-hopia, Karjalan kaski-sankari!
Sinä panet tavallisesti pari kappaa vaan maa-omenia: siitäpä vatsasi usiasti kurajaa näljästä ja rankasee huolimattomuutesi tämän Luojan lahjan viljelemisessa.
Eiköhän leipä maaomenasta maistane paremmin, kuin oljesta, petäjän-kuoressta taikka vehkasta?
Eiköhän taari siitä olisi makuisempi vettä?
Eiköhän lehmäsi paremmin lypsäsi, jos kuivan ruis-oljen siaan, antaisit maa-omenilla ma'utetun silppu-hauteen.
Mutta tästä juttelemme toisten.
- n. - r.
( Muualta saatu ) Miitelmiä: ( Schillerin mukaan ).
Ulkonainen ja Sisällinen: Jumala sydämen näkevi vaan, ja hän kun vaan näkevi sen, Niin edes jotaki hyveä muilleki itsestäs näytä.
Moittimaton.
Moittimatoina olla, on alaisin arvo ja korkein; Heikkous saattavi siihen, saattavi voimallisuuski.
- r - n.
Seuraavaiset laivat ovat tänne tulleet: Touko-kuun 28 päivänä Laiva Alexandra nimeltä, viety Kipparilta Thomas Schönberg, tuleva Haminasta, muuttokaluilla; 29 p.Guttenber, H. P. H. Burmester, Kronstatista, tyhjänä; Union, J. J. Rosqwist, Lovisasta, tyhjänä; Union, J. J. L. Krüger, Kronstatista, tyhjänä; Hebe, J. Enqwist, Rävelistä, kaikenlaisilla kaluilla; Kesä-kuun 1 Emilie, C. A. Synnerberg, Carlskrona, tyhjänä; 2 p. Pyytävä, A. Mannonen, Pietarista, rukiilla; Spring, Michel Clare, ja 3 p. Urania, Joseph Rochester, Köpenhamn, tyhjänä.
Seuraavaiset ovat täältä pois lähteneet: Touko-kuun 27 p. Henry, W. P. Pelham, Hull ja Pandora, J. W. Snellman, Hull, lankuilla; Arnold, F. Hjorth, Malaga, lankuilla ja laudoilla; 28 p. Henry & Harriot, James Lawson, Hull, Suomi, Carl M. Ek, Hull, Henry & Elisabeth, Thomas Shaul, Blackney, Entreprise, A. J. Jässberg, Hull, ja Prowidence, Th. Hutchinson, Hull, lankuilla; Friheden, L. Gjersöe, Amsterdam, ja 29 p. Thorwald, H. Grönbeck, Malaga, laudoilla; Omond, W. Allen, ja William, George Bell, Hull lankuill a; 31 p. Beawer, John Shield, Lynn, Maryanna, John Dunn, Norwich, ja Pursuit, James Proter, Boston, lankuilla; Kesä-kuun 2 p. Palestine, John Lazenby, London, ja Aire, Thomas Kennedy, Lovestoff, lankuilla.
Tätä Aviisia seuraa Lisä-lehti.
Viipurissa, painettu Johanna Cederwallerin ja Pojan tykönä vuonna 1841.
Imprimatur.
Censor Joh. Thessleff.

Edellinen * Sanan Saattaja Viipurista 1841 * Seuraava

Agricolaverkon vintti