Agricolaverkon vintti
-1-Sanan Saattaja Viipurista,Lauvantaina 26 päivänä Kesä-kuuta 1841.N:o 26. Huomena, 3:tena Sunnunt. P. Kolmin. päivästä saarnavat: Ruotsalaisessa seurakunnassa v. Kirkkoherra Relander; Suomalaisessa seurakunnassa Linnan Saarnaja Lundan; Saksalaisessa seurakunnassa v. Kirkkoh. Stolpe. Elämä. Toivossa paistava onnemme pouta pienille, suurille pitkistyy; siinä on sulava surumme routa, iloksi nautindo ilmestyy. Kuitengin määrätä hyväkin herkku turmion tuotellen vaikuttaa. Muistele tuotakin, tuttava, serkku; sehän se vaarahan vaivuttaa. Toverit kunnian kotia tuovat, kuin kukin nerolla nautitsee. Reunalla kärpäiset kupista juovat, viisaus himotkin hillitsee. Sana on sanottu, korvilla kuulla; yksi ja toinen sen ymmärtää: ei sitä miehille mieleksi luulla, upoten janoa jähdyttää. Ei ole vanhangan elämä vaiva, kuin sitä kunnolla käytellään <> kuin ei hän huolella hautoja kaiva ilolle, vielä nyt itsellään. -2-Kerran on kaatuva kituva puukin; vaan vesa juurilla jäykistyy. W - s - Simpilän järven pudottamisesta. *) -2a--2-Se oli kyllä laaja, mutta täynnä järviä ja rahkasoita, joiden höyryt vastustivat ja vahingoitsivat sekä viljoja että muita maan kasvuja; tarkoin metsätkin näyttivät poteville ja surkastuneille. Muu maa oli kuiva ja hiekkainen, hidas palkitsemaan viljeliän vaivoja. Moni kyllä oli jo koetellut soitansa viljaviksi pyytää, mutta täytynyt jättää kaikki keskoiseksi kuin Simpilästä nouseva vesi ei sallinut työn menestyä. Vihdoin päätettiin etsiä apua Koskien perkaus-Hallitukselta Suomen maassa. Mutta muiden läheläisten esimerkki oli opettanut että, vaikka pää-asiassa ollaan yksituumaiset, monta kertaa pienistä sivu-asioista nousee riitoja ja juttuja, jotka viivyttävät ja toisinansa tykkänänsä maahan lyövät koko asian. Ennen kuin siis asiasta vielä oli kirkonkokouksessakaan keskusteltu, pyydettiin asiaanomaisia valitsemaan välimiestä, jolle kaikki riidat annettaisi tutkittavaksi ja ratkaistavaksi, ja jonka päätöstä vasten ei kenkään enää saisi tehdä valitusta ylemmäksi. Asiaan koskevaisten tähän suostuttua, valittiin yksimielisesti Läänin Herra Guvernööri A. Ramsay nimitettyyn ammattiin, jonka hän myös hyväntahtoisesti otti vastaan. Koskien perkaus-Hallitukselta saaatiin rahoja kivien ja kallioitten särkemiseksi ja työ-kalujen ja askaretten hankkimiseksi; se saatti myös työtä meneillensä ja piti sitä aina silmällänsä, ja Guvernööri määräsi kuinka paljon kunkin piti työtä tekemän. Työt alkoivat vuonna 1829, hyvällä toivolla ja halulla häneen käsin käydessä. Kaksi edellistä vuotta olivat olleet hyviä vilja-vuosia senkin vuoksi, että monet suot, kuumana ja sateettomana kesänä 1826 paloksi saatuna, kasvoivat seuraavina vuosina hyvän elon. Siitä olivat ihmiset saaneet tuntemaan soiden laadun ja alkaneet suoda ja toivotella menestystä Simpilän pudottamiselle. -3-Mutta tuumatessa että Simpilä, joka pitudellensa oli 30 ja leveydellensä 15 Venäjän virstaa, oli monen lahtena ja jatkona, täynnä sekä yksin että liketyksin olevia saaria, ja arveltua että nimitetyssä, keskeltä kyllä syvässä järvessä, oli salmissa, saarien solukkeissa ja niiden ympäristöillä 10:tä ja tarkoin 6:ttakin jalkaa matalampia ja laaempia paikkoja, aljettiin, Juvankosken vuonna 1829 perattua, asiaa uusin tuumin neuvotella ja halajaa, että järvi saisi 10 eli 11 jalkaa alemmaksi lasketuksi, voitaaksen sa sitä enemmän järven pohjaa kuivaksi maaksi, jota 10 jalan pudottamisen kautta jo piti saaman ololta, mutta 6 jalan ainoastaan sangen vähältä. Paitsi sitä oli kulku pitäjän lävitse aivan työläs, koska kahden salmen Joukion ja Lemmikon ylitse, joita edellinen oli yli puolen ja jälkimmäinen toista virstaa leviä, ei päästy kulkemaan muutoin kuin lautalla, ja nämät, paitsi paljoa vastusta ja viivytystä matkustavaisille, saattivat pitäjälle suuren kulungin ja rasituksen. Näistä toivottiin pääsemän niin muotoin että, järven 10 jalkaa alemmaksi laskettua, niihin rakentaisi siltoja. Sen tähden päätettiin menettää vielä toinen mokoma kulunkia entisille lisäksi, koska heistä oli kaksinkertainen hyötykin toivona. Työ Juvankoskella tuli päätetyksi ilman mitään liikaa tapausta, mutta Kivijärvenkosken salpauksen avattua, alkoi niin mehekkäästi sataa vettä ja lumi siitä niin väkevästi sulaa, että pienoinen Kokkolanjoki, jota myöten Simpilää aivottiin johdattaa Latokaan, alkoi nousta ja Juvankosken alapuolelta paisua yli ja ympäri maita ja pyrkeä paljo vastusta ja vahinkoakin tekemään. Ei näitä kuitenkaan ollut kauaksi, mutta voitto sitä vasten sitä silminnähtävämpi. Sillä jopa aljettiin saada käydä soita raatamaan, jo aljettiin saada hakoja, joita vuosisatojen kuluessa oli keräytynyt suuret roviot veden pohjalle, niin ololta, että monella neuvokkalla ja likellä asuvalla on niitä vielä muutamaksi vuodeksi polttaa. Tästä ajasta lukein ( v. 1831 ) alkoivat aikeet vasta oikein menestyä. Koska vuonna 1835 Kivijärvensalmen soluket, joka olisi itse Simpilän kulkuksi sanottava, syvennettiin 12 jalkaa syvemmäksi, niin tämä järvi itse laskeiksi 10 jalkaa alemmaksi, ja kaikki suot järven ympäristöiltä, joita oli lahden tuhannen 398 tynnyrin alusta, voivat viljeltää ilman esteetä. ( Jatkanto toise ). Seuraavaiset laivat ovat tänne tulleet: Kesä-kuun 18 päivänä, Laiva Nicoline nimeltä, viety Kipparilta Jakob Kaufmann, tuleva Liebau, viljalla; 19 p. Johan Honganen, Michel Tikka, Pietarista, viljalla; Supply, James Reed, Swinemünde, <> tyhjänä; 20 p. Fredrich Wilhelm IV. Martin Gross, Pellau, rukiilla; 21 p. Tyne Side, W:m Hutchinsson, Stetten, tyhjänä; 22 p. Fanny, M. Kuningas, Pietarista, viljalla. -4-[Ruotsinkielistä tekstiä] Viipurissa, painettu Johanna Cederwallerin ja Pojan tykönä vuonna 1841. Imprimatur. Censor. Joh. Thessleff.
|