Agricolaverkon vintti
-1-Sanan Saattaja Viipurista,Lauvantaina 3 päivänä Heinä-kuuta 1841.N:o 27. Huomena, 4:tenä Sunnunt. P. Kolmin. päivästä saarnaavat: Ruotsalaisessa seurakunnassa Arkidiakonus Hougberg; Suomalaisessa seurakunnassa aamu-saarnan v. Kirkkoherra Relander, Puolipäivä-saarnan Apulainen Winter; Saksalaisessa seurakunnassa v. Kirkkoh. Stolpe. Keisarillinen Viipurin Hovi-oikeus on väli-tuomariksi asettanut: Kesä-kuun 7 päivänä, Hovi-oikeuden Vara-Kanslistin C. G. Åkesson toimittamaan tuomari-virkaa Heinolan tuomarikunnassa, 14 päivästä Kesä-kuuta 22 päivään tulevata Elo-kuuta; Hovi-oikeuden Apumiehen C. A. Sölfwerarm toimittamaan tuomari-virkaa Juvan tuomari-kunnassa, 19 päivästä Kesä-kuuta kolmeksi kuukaudeksi; v. Tuomarin J. F. Palmgren toimittamaan tuomari-virka Kuopion tuomarikunnasta, 20 päivästä Kesä-kuuta kolmeksi kuukaudeksi; 10 päivänä, Magistratin Sihtierin, v. Tuomarin A. E. Stråhlman pitämään Pormestari-virkaa Viipurin kaupungissa, 16 päivästä Kesä-kuuta 21 päivään asti tulevata Elo-kuuta; Rootmannin v. Tuomarin C. J. Hertz pitämään Pormestari-virkaa Haminan kaupungissa, 15 päivästä Kesä-kuuta kolmeksi kuukaudeksi; v. Tuomarin R. Hasselblatt toimittamaan tuomari-virkaa Sordavalan tuomarikunnassa, 1 päiväsä tätä kuuta kolmeksi kuukaudeksi; 17 päivänä, v. Tuomarin W. Godenhjelm ja Hovioikeuden Apumiehen C. F. Rautian toimittamaan Tuomari-virkaa: Godenhjelm niissä käräjäkunnissa Rannan tuomarikuntaa, joihin kuuluvat Viipurin Emäpitäjä ja Uudenkirkon pitäjä Kuolemajärven Kappelin kanssa, ja Rautian Koiviston käräjäkunnassa, johon kuuluvat Koiviston pitäjä ynnä Kakin Kappelin Viipurin pitäjää, että myös ulkosaaret Seitskaari, Lavansaari ja Pienisaari. -2-( Jatkando 26:sta N:rosta ). Ennen järvenä ollutta maata, joka karttui neljän tuhannen 761 tynnyrin alusta, oli toinen puoli kivistä ja hiekkaista, eikä muuksi kelpavaa kuin metsää kasvamaan ja karja-laidunta lisäämään; mutta muu maa-ala, josta myös alusta ei luultu olevan miksikään kelpoa, on sitä myöten vuosi vuodelta alkanut parantaa tapojansa ja on nyt jo osittain keskikertaista peltomaata, josta toki aikaa myöten vielä toivotaan sangen hyvääkin saada, osittain oivallista niitty-maata, josta jo viimeisinä vuosina on aljettu tehdä h einää kahdesti kesässä ja jonka vertaista ei ole koko pitäjässä. Siinä sivussa voitettiin myös se tarkoitus, että lauttojen siaan Jonkioon ja Särkisalmeen, joita jälkimäinen on 2 virstaa Lemmikosta, saatiin rakentaa siltoja. Tämän tehtyä aljettiin laskea kahta muuta, Suuri Rautjärvi ja pieni Rautjärvi nimistä, järveä, josta molemmista vesi jo ennen oli juosnut Simpilään, tämän viimeksi mainitun kautta alemmaksi, Ruunulta siihen tarpeeseen uutta apua saatua. Suuresta Rautjärvestä laskeiksi vesi 12 jalkaa paitsi mitään erinomaista tapausta, mutta Pienen Rautjärven pudottamiseksi oli varaksi salpaus rakennettu. Muutamana aamuna löydettiin salpaus väkivallalla auaistuksi, luultavasti ihmisen käden kautta, lieneehän tapahtunut paljasta ilkeydestä eli pelosta että veden paisumus saattaisi vahinkoa myllyille. Mutta juuri tämä taidotoin, äkillinen vetten valloillensa päästäminen oli paljoa pahempi kuin hiljainen ja taitava veden lasku; sillä vesi, täysin voimin edes tungeitessa, teki itsellensä uudet tiet kahden puolin myllyjä, jättäin nämät ihan kuiville, ja kiiruhtain sitten viljan kasvaville soille, joita muutamat, toinen toisensa edelle ehtimällä, olivat vastoin esivallan kielton viljelleet. Näiden molempien järvien pudottamisesta voitettu maa-ala ei ollut niin laaja kuin Simpilän, mutta hyvyytensä ja viljavuutensa kautta siihen verrattava. Soita taas saatiin puoleksi sitä vastaan kuin Simpilän ympäristöiltä oli voitettu, eikä niin hyviä, koska edellisillä oli hiekka, vaan Simpilän reunoilla karttuneilla savi pohjana. Simpilän alemmaksi laskettua ja siltojen tehtyä tuumattiin, näistä silloista vielä suurempaa hyötyä saadaksensa, käydä pitäjän keskitse avaamaan uutta tietä Savolinnaan, johon entinen tie, tehty jo ennen kuin Joukion ja Lemmikon salmista vielä lienee osattu yli kulkea, juoksi, suuren polven tehden, pitäjän ympäritse eli reunaitse hiekkaisia ja mäkisiä paikkoja myöten ja oli 46 vistaa pituudellensa, sitä vastaan kuin aivottu uusi tie ei ollut kuin 29 virstaa ja juoksi vaikka melkein kivistä, kuitenkin tasais empaa ja muutoin tien rakentamiseen ja voimassa pitämiseen soveliaampana maata myöten. Mutta <> yhteinen puutos ja hätä ( monta edellistä vuotta olivat olleet huonoja ja tänä vuonna, 1835, poltti pitkällinen pouta ja kuivuus viljat ennen aikaa ) koski myös Parikkalan pitäjää, joka jo oli niin paljo kuluttanu itseänsä ja nyt parhaillaan alkoi käydä käsin Pienen ja Suuren Rautjärven alemmaksi laskemiseen, ja jossa, paitsi kaikkia näitä, vielä tänä kesänä 13 maanmittaria ehtimiseen tekivät omaa työtänsä. -3-Tätä todeksi nähdäksensä ei tarvitse mennä etemmäksi kuin Kerimäen ja Säämingin pitäjiin, joilla mainitun tien päästä Parikkalan pitäjän rajalta oli uutta tietä tehtävänä ainoastaan puoli 6 virstan pituudelta, eivätkä kuitenkaan voineet saada sitä avatuksi ennen kuin syksyllä vuonna 1839, vaikka heillä oli siitä suurempi tarvis ja etu kuin Parikkalan pitäjällä. Niin on siis 28 tuhannella 455 päivätyöllä, pitäjästä lähteneillä, ja korkialta esivallalta lahjoitetulla kohtuullisella raha-summalla 1. Voitettu maata 10 tuhannen tynnyrin ala. 2. Rakennettu kolme uutta siltaa. ( Kivijärvensalmeen, jossa jo entinenkin oli silta, tehtiin vanhan siaan uusi ). 3. Kulku helpoitettu. 4. Raivattu 20 virstaa tietää, 40:stä päästäksensä, ja lyhentääksensä matkaa Savonlinnaan 27 virstalta. 5. Järvien pudottaminen ja soiden kuivamisen työt huojennetut. Parhaillaan toki tehdään vielä työtä saadaksensa Tyrjänjärveä yhtä tasalle Simpilän kanssa, jonka jatko se onkin, ja pienet lammit Arkus, Sammallampi, Silamus, Jyrkilä ja muut usiammat lupaavat myös suurta voittoa, vaan enimmän kuitenkin Siikalahti, joka, 4 eli 5 virstan pituinen ja 2 virstaa leviä, juoksuttaa vetensä Simpilään, ja johon ei jäisi kuin 1 taikka 2 jalkaa vettä, vaan suurin osa kuivaneena muuttuisi paras-latuiseksi viljamaaksi. ( Jatkanto toiste ). Palkollisen laulu. Jos palkallakin palvelen, en ole minä orja, <> tarkasti työni täyttelen ja olen nöyrä, norja. -4-palkasta hekin hyötyvät kuin parvi palkollisten. Siis syystä töille taivutan ja tahdon taitavasti, valittamata vaivutan huoletkin huokeasti. Isändä ombi oikea ja saapi arvon siitä, emännän laatu lauhkea; monesti muistan niitä. Jaa, oikeus ja lauhkeus onneksi ovat kaksi; ei ruostu niistä rakkaus, vaan sydän on kuin vaksi. W. s. Seuraavaiset laivat ovat tänne tulleet: Kesä-kuun 23 päivänä, Laiva Atlas nimeltä, viety Kipparilta R. H. Brandt, tuleva Cadix, suoloilla; 24 p. Johannes, C. G. Carlsson, Jacobstad, rukiilla; Uranus, Anton Pitkäpaasi, Hangoudd, otraryynillä; 25 p. Young Dixon, Henry Arnott, Köpenhamn, tyhjänä; 26 p. Fortuna, J. P. Paulsen, Pietarista, tyhjänä; Sarah, Searle Lowe, Narvasta, tyhjänä; Mitt Försök, E. J. Sannholm, Rigasta, rukiilla; 28 p. Liebau Packet, Eduard Konschack, Liebau, rukiilla; Montealm, Thomas Ogle, Kiöge, tyhjänä; 29 p. Kulkeva, S. Kuningas, Pietarista, rukiilla ja Ruisjauhoilla. Seuraavaiset ovat täältä pois lähteneet: Kesä-kuun 23 p. St. Stephan, Fredric Willi, Pietariin, laudoilla; Alerte, C. E. Idman, Hull, lankuilla; 26 p. Lord Stewart, Adam Lambert, Gloucester, lankuilla; Juno, J. Axelqwist, Hull, lankuilla; Uranus, A. Pitkäpaasi, Haminaan, ryynillä ja kauroilla; Tyne Side, W:m Hetcherington, Hull, lankuilla; Dankbar, J. P. Claassen, Bordeaux, laudoilla; 29 p. Supply, James Reed, Hull, lankuilla; 30 p. Justine, Fredr: Andersen, Bordeaux, laudoilla. Tätä Aviisia seuraa Lisä-Lehti. Viipurissa, Painettu Johanna Cederwallerin ja Pojan tykönä vuonna 1841. Imprimatur. Censor Joh. Thessleff. -5-N:o 27. Vuonna 1841 [Ruotsinkielistä tekstiä] -6-
|