Agricolaverkon vintti
-1-Sanan Saattaja Viipurista,Lauvantaina 17 päivänä Heinä-kuuta 1841.N:o 29. Huomena, 6:tena Sunnunt. P. Kolmin. päivästä saarnavat: Ruotsalaisessa seurakunnassa, Puolipäivä-saarnan v. Kirkkoherra Relander; Suomalaisessa seurakunnassa, Linnan Saarnaja Lundan; Saksalaisessa seurakunnassa v. Kirkkoh. Stolpe. Keisarillinen Hovi-oikeus on 17 päivänä Kesä-kuuta andanut Hovi-oikeuden Apumiehille C. F. Rautian ja J. G. Withander v. Tuomari; Apumiehille A. W. Hipping ja C. G. Poppius Vara-Kanslisti-nimen, niinkuin myös Apumieheksi ottanut Tuteravaisen B. J. Wiksten. Samana päivänä on Keisarillinen Hovi-oikeus päättänyt Kevät-istuimensa tällä vuodella ja määrännyt tulevan syys-istuimensa aljettavaksi 5 päivänä tulevata Loka-kuuta. Maan pinnasta ja päällys-puolesta, Kivikunnasta. Kivikuntaan luetaan, niin kuin edellä jo on mainittu, kaikki epäkasvavaiset ( kasvamattomat ) kappaleet, joilla ei ole elo-voimaa, ei sikiä siemenestä, eikä kasva sisältä puolin niin kuin kasvut ja elävät. Nimitimme jo niiden suurenevan ainoastaan usien osien ulko-puolin pintaan tarttumalla ja liittäytymällä. Kivikuntaan luettavia aineita ovat: I. Maa eli maalajit, niin kuin e. s. kalkki, savi, kuutelo-kivi ( joka hienona kutsutaan hiekaksi ) j. n. e. 2 Suolat. Paitsi tavallista suolaa, keitto-suolaksi kutsuttua, joka pidetään ruoille makuna, ja joilla lihat ja muut pilautumasta estettävät aineet suolataan, on vielä monta muuta suola-laatua, sekä happamia että katkeria, niin kuin e. s. vihtrioli, aluna, salmiakki j. n. e. Keitto-suola saadaan sekä merestä että maan sisästä. Mainitsimme jo veden merissä, semminkin lämpymissä <> eli kuumissa maan osissa, olevan sangen suolaisen. -2-Tätä suolaa kutsutaan meri-suolaksi. Mutta onpa koko vuoretkin suolaa, ja niistä lohkomaa suolaa sanotaan vuori-suolaksi; mutta se on harvoin puhdas, ja useimmiten katkera maulta. Sitä sulataan siis vedessä ja puhdistetaan, jonka kautta, veden ilmassa eli tulella höyrynä hävittyä, saadaan puhdasta suolaa kaikkinaisiksi tarpeiksi. Vieläpä saadaan suolaa suolaisista lähteistäkin, ja hienompaa ja valkiampaa kui merestä. 3 Maanrasvat eli palavat aineet maassa, jotka myös ovat kivikuntaan luettavat. Monta rasvaista palavaa ainetta saadaan kyllä kasvu ja eläinkunnastakin, niin kuin e. s. öljyä, tervaa, pikkiä, raania, talia ja itraa; mutta ei tässä ole niistä puhuttava. Maarasvat tulevat maasta ja vuorista. Niitä on rikki, joka ei ole ainoastaan tulen otoksi, vaan myös moneen muuhun tarpeeseen hyödyllinen; ambra, jota hyvän hajunsa tähden sekoitetaan moneen kappaleeseen; kivi-hiilet, jotka näköänsä ovat melkein kuin muutkin hiilet, mustat, kiiltävät muserrettuna, palaissa pahalle haisevat, tavataan muutamissa vuorissa sangen ololta, pitkissä vuorten sisuksiin ja toisinansa meren pohjan alatse juoksevissa juonissa, ja pidetään niissä maissa, joissa puuta on vähältä, polto-aineena; vuori-pikki, joka on mustanpuh uva ja kiiltävä niin kuin pikki ja palaa ilmi-tulessa; vuori-öljy, kärkäs tulta ottamaan, jolla muinoisten Egyptiläisten sanotaan voidelleen kuolleitten ruumiita, varjellaksensa niitä mätänemästä, ja sen kautta säilyttäneen niitä päälle tuhannesta vuodesta ehjänä, muuttumattomana ja tunnettavana. Mutta muita tärkiämpi kivikuntaan luettava aine ovat mitallit. Ne ovat kaikkia tiettyjä aineita raskaimmat. Valo ei tunge eli hiilu niistä koskaan läpi, olkootpa kuinka ohuet tahtonsa, ennen kuin sattuu reikä eteen, sillä ne ovat varsin läpihilumattomat. Puhtaana läikkyväiset, voivat ne sulatettaa moniksi kappaleiksi, vaikka muutamat saadaan jo vähälläkin lämmityksellä, toiset vasta kovalla äkköittämisellä sulaviksi. Mitallit ovat kahta lajia, kalliita ja halvempia. Kalliit mitallit ovat sangen hienot, eikä pala halvempien mukaan, tulessa poroksi; sillä jos hopiaa, joka luetaan kalliiksi mitalliksi, sulataan, niin siitä aina saa yhden verran jälleen, eikä ole pelkoa sen sulamalla hiukkaistakaan vähenevän; mutta jos tinaa, joka on halvimpia mitallia, ruvetaan sulattamaan, niin se vihdoin palaa harmattavaksi poroksi, niin kuin koettuasi pian havaitset. -3-Kaikki muut ovat halvempia, niin kuin e. s. Tina, Lyijy, Vaski, Rauta j. n. e. Kulta on keltainen ja kiiltävä. Raskain mitallia on platina, sitä lähin kulta, nimittäin 19 ja puoli kertaa raskaampi vettä. Ei se koskaan ruostetu, mihin ikänänsä häntä pankoonkin, eikä tulessa turmelu eikä häviä. Se on niin sitkiä, että sitä voi takoa sanomattomasti ohuiksi levyiksi. Sitä luetaan siis kalliimmaksi kaikkia mitallia, vaikka häntä ei pidetä piammasti muuna kuin koristuksina. - Platinaa on sangen vähä maailmassa; se onkin suuritöinen sen puolesta, ett'ei se sula kuin kaikkein suurimmassa kuumuudessa kuin suikin voi saada varteen. Se on 21 kerta painavampi kuin vesi, hienoaineinen, ilmassa, vedessä, tulessa ja maassa turmeltumatoin, mokommin kuin kulta, vaan ei veny takomalla niin ohuiksi kuin se. - Hopia on valkia ja kiiltävä. Ei se ole niin tahkia eikä niin raskas kuin kulta, sillä se on vaaan puoli 11:ttä kertaa raskaampi kuin vesi, mutta puhtaana yhtä turmeltumatoin kuin kulta. Elävä hopia on myös kalliiksi metallliksi luettu. Jos platina sietää niin väkevää kuumuutta, että sitä hädin tuskin koskaan saapi sulamaan, niin Elävä hopia sitä vastaan ei siedä vähääkään varia, vaan on hänelle paljas ulko-ilma tarkoin kovina talvis-aikoinakin vielä ylen lämmin koossa kestääksensä. Se pysyy siis aina sulana, niin kuin sulattu tina; ainoastaan tavallista väkevämmässä pakkaisessa nähdään se jonkun kerran jähmettyvän, ja on sitten tinan tapainen, taottavakin mokommin kuin tina; mutta niin pian kuin pakkainen vähäkin raukenee, muuttuu se jälleen sulaksi. Tina on myös nopia sulamaan, niin ett'ei sille tarvitse väkevää tulta; mutta kovassa äkiössä muuttuu se harmattavaksi tuhaksi. Lyijy on raskain melkein kuin hopia, ja pehmein kaikista mitalista; mutta ei ole sitkeytensä puolesta kullan vertainen ja tarvitsee sulaaksensa vähä kovemman äkköittämisen kuin tina. Vaski ( kupari ) on punainen näköjänsä, ja tapojansa pehmiä ja sitkis, mutta ei sula niin vähässä varissa kuin lyijy, vaan tarvitsee paljo suuremman kuumuuden. Lyijy ja vaski sulavat myös kaikkinaisissa happamissa aineissa ja ovat sitten sangen myrkylliset. Jos taas joku hapan aine sattuu vaskeen, niin siitä sikiää ruoste, Kupari-ruoste ( Spanskgröna ) nimeltä, joka myös on ylen vaarallinen terveydelle. - Rauta on kaikista mitalista hyödyllisin, ja sitä onkin muita enempi maassa. Rauta ei ole sulana vaarallinen, vaan enemmin vahvistukseksi ihmisen ruumiille. Sen tähden voipikin, vaaraa pelkäämätä, keittää ruokia rauta-astioissa. Siitä tehdään myös terästä. Mutta rauta on nöyrä ruostettumaan, ja hajoaa sitten punertavaksi tomuksi, jolla punataan puu-huoneita ja muita puu-askareita, <> ei ainoastaan koristuksen, vaan myös vahvuuden vuoksi mätänemistä vastaan. -4-Mutta Magneetillä on toinen vielä kummempi omaisuus, nimittäin että se aina ja joka paikassa maan päällä pyrkii yksin päin pohjaiseen toisin etelää kohden, niin kuin ennen jo onkin nimitetty. Siitä on ollut purjehtiville verratoin apu ja hyödytys halki merien liikkuissansa. Mitallit ovat tavallisesti vuorista etsittävät, taikka puhtaina taikka muiden ainetten kanssa sekaisin. Raudan sekainen kivi-laji kutsutaan Malmiksi, josta sulattamalla ja puhdistamalla saadaan puhdasta mitallia. Kultaa tavataan muutamissa kymissä ja virroissa hienoina, hiekantapaisina muruina eli jyvinä, joista paitsi muuta puhdistamista, yhteen sulattamalla saadaan puhdasta kultaa. Platina tavataan myös useimmiten muruina. Kaikki edellä nimitetyt kivi-lajit ovat yksilaatuisia; vaan ne jotka enimmiten kallioissa ja vuorissa tavataan, ovat erilatuisia eli eriaineisia. Senkaltaisia ovat meidänkin vuoremme ja kivemme, joissa, niin kuin nytkin vielä on nähtävä, muruja moninaista kivi-laatua on likistynyt, liittäytynyt ja kovettunut siksi kuin he nyt ovat; vaan ei kukaan voi tietää, milloin he lienevät erillänsä olleet, eli minkälainen maa silloin oli. - Outo asia on se, että kaloja, näkin kynsiä ja monenkaltaisia kasvuja voi muuttua kiveksi eli kivettyä, sen kautta että kiven aine tungeikse heihin. Senkaltaisia kiveksi kovettuneita kappaleita on toisinansa tavattu syvällä vuorten sisuksissa, ja kutsutaan niitä yhdellä nimellä Kivettymiksi. Vielä oudompi on se, että kivien sydämissä on jonkun kerran tavattu pienoisia eläviä, vaikka kivessä itsessä ei ole minkäänlaista reikää eli halkeemaa havaittu. Vuorta eli kallioita on kolmea lajia, ikänsä puolesta: 1) Maanikäisiä eli Alkuvuoria, jotka ovat maan sisuksena ja perustuksena ja joita ainoastaan siellä täällä joku kasa pistää maan pinnan päällitse. Niissä ei löydy koskaan kivettymiä, ja mahtavat siis olla niinä aikoina siinneet, joina ei vielä mitään elävää ollut maan päällä. 2) Keski-ikäisiä, jotka ovat edellisten päällä, ja joissa tavataan kivettymiä; luultavasti vasta maan elävillä täydyttyä siinneet. 3) Paisuttuja, eli maan päällystä, jotka, entisten päällä tavattavat, ovat taikka vanhoista vuorista lohenneita kappaleita, taikka jonkun paisumuksen jälkeen maan päälle jäänyttä savea ja hiekkaa. ( Jatkando toiste. ) Tätä Aviisia seuraa Lisä-Lehti. Viipurissa painettu Johanna Cederwallerin ja Pojan tykönä vuonna 1841. Imprimatur. Censor Joh. Thessleff. -5-N:o 29. Vuonna 1841. Seuraavaiset laivat ovat tänne tulleet: Heinä-kuun 10 päivänä, Laiva Barin nimeltä, viety kipparilta C. J. Sundman, tuleva Rigasta, rukiilla; Eliza Swan, Henry Reed, Lynn, tyhjänä; 13 p. Industrie, Johan Seebeck, Kronstatista, tyhjänä; 14 p. Juoxeva, Petter Satama, Pietarista, viljalla. Seuraava on täältä pois lähteneet: Heinä-kuun 9 p. Greenhow, Robert Bews, Bristol, lankuilla. [Ruotsinkielistä tekstiä] -6-
|