Agricolaverkko

Agricolaverkon vintti


Sanan Saattaja Viipurista 1841, nro 31
AGRICOLA


Edellinen * Sanan Saattaja Viipurista 1841 * Seuraava

-1-

Sanan Saattaja Viipurista,

Lauvantaina 24 päivänä Heinä-kuuta 1841.
N:o 30.
Huomena, 7:tenä Sunnunt. P. Kolmin. päivästä saarnaavat: Ruotsalaisessa seurakunnassa, Puolipäivä-saarnan Arkidiakonus Hougberg: Suomalaisessa seurakunnassa, v. Kirkkoherran Relander; Saksalaisessa seurakunnassa v. Kirkkoh. Stolpe.
Ei kaikki ole omasi, mikä on käsissäsi.
1.
Varatoin, perheekäs mies, joka rehellisesti, vaikka kyllä suurella vaivalla, elätti perheensä kaikkinaisella käsi-työllä, sattui kerran, työtä hapoillessansa ja, vähiä varojansa ajatellen, surullisena pitkin tietä käydessä, löytämään summan rahoja.
Vielä näiden paljoutta ihmetellessänsä lähestyi häntä, samaa tietä käyden, muutama naapuriansa ( lähellisiänsä ), jolle hän pian jutteli sattumansa.
" Vieläköhän nyt mennet työn haentoon? " kysyi häneltä toinen viekkaasti.
" En suinkaan! " vastasi löytäjä.
" Kylläpä minä sen jo arvasin; menet kotiin aarrettasi kätkemään ja miettimään kuinka nyt käydä elämään.
Voi, miekkosta! johan sinä nyt voit vaimonesi ja lapsinesi ruveta elämään paremmin kuin kylämme entiset rikkaat, joilla ei yhdelläkään ole tuommoista raha-kukkaroa, täynnä sinisiä, punaisia ja valkeita seteliä.
Jos vaan minulle annat tuosta muutamankaan, niin olen ikäpäiväni vaiti kuin mykkä, eikä pidä sinun kauttani asian ilmiin tulemaan, vaikka kohta vielä oikeuden edessä valalle vedettäisi taikka linnoissa vanki-huoneissa kurkusta kiristettäisi.
Niin maksa siis vaan nyt ensin, ja mene sitte rauhassa minne tahdot rahoinesi. " -
" Menen kyllä, vaan ei koiran juonilla toisen tavaraa omaksi hyväkseni kuluttamaan, niin kuin sinä luulet ja minua neuvot ja yllytät; mutta minä menen nyt suoraa tietä Nimismiehelle. "
" Noh! mitäköhän tuolla tekemään; vai rahoja luettamaan?
Etkö niitä itse tunne?
Jos et, niin - tulleehan tuolle joku neuvo keksityksi paitsi Nimismiehelle <> menemätäsi, josta vaan tulisi asialle moninaiset sekoitukset ja hämmenikit.

-2-

Lienenhän minäkin jo eläissäni rahoja käsissä pidellyt, ja toivoisin siis osaavani niitä jo tunnustella, lukea ja liikutella, toiselta neuvoa ja apua tarvitsemata.
Saas vaan tänne! "
" Jumala minua varjelkoon niitä sinulle antamasta!
Oma tuntoni sanoo minulle, että tämä raha, joka ei ole maasta kasvanut, eikä pilvistä tipahtanut, on mahtanut joltakulta matkustavaiselta tähän pudota, ja on siis hänen, ja ei minun omani.
Mutta kuin en minä tiedä häntä, ei nimeltä eikä su'ulta mainita, enkä tunne hänen asuma-paikkaansa, niin velvollisuuteni vaatii minua menemään Ruunun palvelioille asiaa ilmi antamaan, jotka virkansa puolesta sitten antakoot rahan isännälle siitä tiedon. "
" Sinähän nyt olet rahan isäntänä, sillä sinun käsiisi sen on onni saattanut ja vanha sanalaskukin sanoo: Oma löydetty, vieras varastettu. "
" En minä huoli sanalaskuistasi, kun Jumalan sana toisin opettaa, ja se sanoo selvästi: ei sinun pidä varastaman, lukein varkaudeksi ei ainoastaan toisen omaisuuden pois ottaa lukon takaa yön salaisuudessa, vaan myös kaikkea vieraan tavaran itsellensä saattamista ilman isännän ja omistajan tietoa ja tahtoa.
Mutta tämän nyt löydetyn rahan itselleni omistamalla saattaisin minä kahdenkertaisen rikoksen alaiseksi, se on varkauteen ja väärään valaan osalliseksi ei ainoastaan itseni, vaan myös sinun.
Sillä jos minä sallisin sinun, niin kuins itse uhkaat, sekä ihmisten, että Jumalan edessä käydä kieltämään tästä nyt tehtävästä sala-työstä tietäväsi, enkös minä olisi alku sinun Jumalan-pilkkaamiseesi, mokomin kuin sinä puolestasi, minun varkaus-työni salaamalla, olisit itse siihen osallinen.
Ei, ystäväni, ennen tahdon minä kaiken elinaikani kurjuutta kärseä, ennen kuin senkaltaisista töistä äkkisti rikastua! "
" Mutta kukapa tässä maailmassa toki voinee niin varsin Jumalan sanaa myöten elää? kyllä niitä mahtaa olla monta maailmassa, jotka ovat tehneet tämänkaltaisia ja vielä suurempiakin syntiä; eikä niitä sen tähden kukaan, vaikka ilmiinkin tulisivat, sanoisi miksikään. "
" En minä ole pantu muita tuomitsemaan, vaan tiedän ainoastaan sen, että kunkin pitää omista töistänsä vastaanaan ja Jumalalle tilin tekemän.
En minä myös pelkä mitä ihmiset minusta sanoisivat, tieten että ihmiset tuomitsevat näkemisen jälkeen, vaan tahdon nyt ja aina vaaria pitää Iankaikkisen päätöksistä, jonka minä tiedän vilpistä vapaan, oikian tuomion sanovan. "
" Mutta koska meillä molemmilla on niin sangen kipiä tarvis, vaimo ja joukko pieniä lapsia kotona leipää huutamassa, eiköhän Jumala itsekin silloin <> tuomitsisi leppiämmästi, kuin sinä itsiäsi tuomitset.

-3-

Rikkaalle tämä vahinko ei tee suurta vajautta, mutta meitä köyhiä miehiä voisi se auttaa jalalle ikäpäiviksemme. "
" Nyt johdutat mieleeni vielä yhden asian laidan, jota tähän asti en vielä huomainnut.
Paitsi oman ja sinun sielusi turmiota, jonka tämä monisten mainittu työ välttämättömästi myötänsä vetäisi, voisi se kukatiesi vielä saatttaa monta syytöintä ihmistä, kukatiesi koko perhekuntia ajallisesti onnettomaksi.
Minulla on, Jumalan kiitos, vielä terveet jäsenet, jotka vielä työtä ei pelkää.
Jos työn puutos toisinansa näljällä hätöittäneekin, niin toinen päivä sitä vastaan tuo runsaamman tulon, ja niin toivon minä, Jumalan avulla, vielä tämän ja monen muun vuoden päähän pääseväni, paitsi sieluni rauhaa altiksi panemata, joka hamaan näihin asti on ollut voimani parhaimpana vahvistuksena.
Mutta mistä voin minä tietää, jos hänellä joka tämän rahan pudotti, on perheinensä ensinkään muuta turvaa maailmassa.
Jos tässä mytyssä, jota minä nyt käsissäni pitelen, olisi koko perhekunnan ajallinen - jos ei vaan iankaikkinenkin - onni säilytettynä, jos kymmenkunta ihmisiä, jotka ei ole oppineet kaivamaan eikä kerjäämään, nyt tätä vailla, joutuisivat suojattomiksi ja leivättömiksi, mitäköhän tuohon sanoisit?
Voisikos meillä olla iloa väärin voitetusta tavastamme eli rauhaa omilta sydämiltämme enemmin valvoissa kuin maatessakaan? "
" Kukapa meitä kieltäisi tavaraamme rauhassa nautitsemasta, kuin ei kukaan tietäisi mistä se on tullut, taikka jos se on oikeudella eli vääryydellä voitettu? "
" Jumala tietää sen; ja oma tuntomme, joka on Jumalan ääni ihmisen sydämessä, ei olisi sitä julistamata joka kerran kuin me palaisenkaan väärin saatua hyvää suuhumme pistäisimme.
Jumala on vanhurskas, oma tunto kiivaampi kuin joku maallinen tuomari, ja sen tuomio siis peljättävämpi kuin ihmisten tuomio. "
" Jo nyt minäkin uskon sanasi todeksi ", vastasi viimein sydämen hartaalla huokauksella toinen; " ja nyt minäkin tästedes tahdon kaikkea vääryyttä kartata. "
( Jatkando toiste. )
Seuraavaiset laivat ovat tänne tulleet: Heinä-kuun 14 päivänä, Laiva Fredric August nimeltä, viety Kipparilta Esaias Närjä, tuleva Haminasta, vanhalla raudalla; 19 p. St. Thomas, W. J. Riis, Torre Nieija, suoloilla; Nimetöin Laiva, Stepan Fedoroff, Oranienbaum, paperilla; Ruby, Henry Simm, Hull, tyhjänä: Chieftain, Jahn Ness, Liverpool, suoloilla; Baliwar, James Beautyman ja 20 p. Victoria, E. Renardson, Hull, tyhjänä; 21 p. Mary, Th. Robinson, Kronstatista, tyhjänä.

-4-

Seuraavaiset ovat täältä pois lähteneet: Heinä-kuun 17 p. Peggy, Jahn Morris ja Wesbey, Robert Swan, Hull, lankuilla; 19 p. Borin, C. J. Sundman, Ekenäs, ruisjauhoilla; Wänskapen, Osip Iwanoff, Narvaan, tervalla; 20 p. Selene, J. Grönholm, Hull, lankuilla; Lillan Alex. Mahkonen, Helsingiin, talikyntelillä; Atlas, den Andra, E. Ingeström, Hull, lankuilla.
[Ruotsinkielistä tekstiä]
Viipurissa, painettu Johanna Cederwallerin ja Pojan tykönä vuonna 1841.
Imprimatur.
Censor Joh. Thessleff.

Edellinen * Sanan Saattaja Viipurista 1841 * Seuraava

Agricolaverkon vintti