Agricolaverkon vintti
-1-Suometar.N:o 4. Helsingissä 26:tena päivänä Tammi-kuuta 1847. 21 Laulu " Runebergin Runoelmista " ( runoksi tehty. ) Poika lausu kullaltensa: " Miksis aina armahani Polvusiltani pakenet, Sylistäni siirteletse, Kul'et kylkeni varoista, Alta kainalon katoat, Konsa pyyän pylvelleni, Sylihini suosittelen, Kuzun kylkeni varohin, Alle kainalon asetan. Sano' korvin kuullakseni: Kuss' oli kultani sinulla Tuki toivoteltavana, Vara vuotettu vakava, Suoja saatava parempi Suoja saatava parempi Ja turva toellisempi; Ennen kuin istuit polvelleni, Sylihini siirtelitse, Kul'it kylkeni varohin, Alle kainalon asetuit Tutkistelemuksia Suomalaisien esi-isistä ja niiden asumapaikoista. ( Jatko ja loppu 3:sta N:sta. ) Jordaanen kirjassa *) 6:nnella vuosisadalla näkyy mainittavan Aunuksen Tsuudilaisista ja Karjalaisista ( Thuidi in Aunxis et Cari ). -1a--1-Aunuksen Suomalaisia: Lyydiköitä ja Vepsäläisiä kutsutaan vielä nytkin Venäläisiltä Tschudeiksi ja ovat, niinkuin heidän kielensä murre' osoittaa ja Sjögren **) on todistanut, Hämäläisien heimoa, jotka ennen asuivatkin yhdessä Lyydiköiden ja Vepsäläisien kanssa. -1a--1-Juuttahat eli Skandinavilaisien Fornjotar eivätkö lienee' olleet samoja, kuin ne Yuetsit, jotka pakenivat Usunilaisia Orus virran lähille, Tachiaan ja joita pidetään samana, kuin Indus jo'ella Panjabissa ( Pentschabissa ) Jutes *), Juts ( eli Jauts, Jats ) niminen kanssa. -1a--1-Nämät Juuttilaiset, eli Yuetsit, ja kukaties Ferganaan tulleet Usunilaiset, sekä muutkin Korkiasta Aasiasta tulleet joukot voittivat niinä liike'aikoina paljon maita sekä Indus jo'en varrella, että muuallakin. Heitä kutsuttiin Indoskyteiksi, ja kuin niitä on ollut monenlaista kansaa, niin miks' ei Suomalaisiakin heimokansoja liene' ollut se'assa. Ne ovat jättäneet sinne jäännöksiä, mitä ihmeellisempia, etevämpiäkin kuin Sibiriaan. Olkoon kyllä, jos sanon, että ovat hakanneet vuoriin kammioita niin paljon, että eräässä paikoin sanotaan olevan 12,000, ja toisesta tarutaan, että katosi senlaisiin labyrenteihin poika, jonka äiti vasta 12 vuotta sieltä etsittyänsä löysi. Näistä ja muista niiden paikkojen vanhoista ihmeistä kyllä voisi epäellä', jos olivat Suomalaisien tekemiä, vaan eipä toisillakaan Indoskytiläisillä liene' ollut paljon korkeampaa oppia ja valistusta. Siis jos muut niin kyllä Suomalaisetkin voivat saada' senlaisia ihmeitä aikaan, niinkuin jo Tsuudilaisien jäännökset Sibiriassa osoittaavat. Mitä Korkiassa Aasiassa heidän jäännöksiänsä lienee, sitä emme tiedä'. Mahtaa kuitenkin siellä ihmiskunnan alkukehdossa olla' oppineille kyllä. Kalevalan ja Kantelettaren, myöskin loihtu-runoissa mainitaan usein suuresta kulopalosta, koska tuli ( Klv. IV 36-40 ). " Poltti maita, poltti soita, Paljo maita, paljo soita, Sinä suurra poutavuonna, Pahana palokesänä, Tulivuonna voimatonna. " Tämä, niinkuin ne muutkin paikat mahtaavat aivan hyvin olla muistoja' samasta suuresta tulivuodesta, joka Aasialaisien satuja myöten vähää ennen Kristuksen syntymätä hävitti Tinglingilaisien maata, ja pakotti kansankin monilta paikoin pois. Suomalaiskansoja epäilemättä vieläkin löytyy Korkeassa Aasiassa, esimerkiksi ne Usunilaiset, jotka Tibetin vuoristolle poikkesivat. -2-Jesuita Goës on vuonna 1603 nähnyt vaaliatukkaista ja sinisilmäistä kansaa Belurtagin länteisissä laaksoissa. Vakuudella voipi sanoa', että löytyy niitä Altain vuoristossakin jossakussa jäl'illä, erinomattain kuin monta osaa siitä ovat Europalaisille tuskin vähänkään tunnetut. Kaukasian vuoristo osoittaa, kuinka kansaa vuoristomaalla vähällä alalla voipi asua' monta ja aivan erinäistä, jotka kaikki aj'an vaiheet kestäävät. Kieli siellä olevilla Suomalaisilla kyllä mahtaa olla' aivan vähän alkuluonnostansa muuttunut. Sen vakuuttaa Suomen kielen suuri säännöllisyys, joka estää pi'an sanoen kaiken erinomaisen muuttumisen kielessämme. Täkäläisien Suomalaisien kieli kyllä on muutaimisen kautta tois-luontoiseen maahan tullut vähän erilaiseksi, mutta luulen, ei niinkään paljon kuiu Viron kieli Suomen kielestä. Sikäläisien suomalaisien kotosalla paikoillansa olo kyllä on pidättänyt kielenkin paikoillansa. Muut vähemmin säännölliset kielet muuttuuvat paljonkin, niin että eri murteet vähitelleen tuleevat aivan erilaisiksi; mutta Suomen kielessä käypi muutos niin hitaasti, että erinomattain pohjais-Suomessa ja Venäen Karjalassa voipi matkata' 300 ja usiemmankin virstaa, tuskin löytäen pienintäkään muutosta puheen parresta. Suomalaisia kirjojakin toivomme voitavan saada' Aasian Suomalaisilta, sillä Ritter puhuu usiemmassa paikoin, heillä olleen kirjoitustaidon. Parahin todistaavat sen löydetyt kirjoitukset, joista jo olemme maininneet. Että kirjoitustaito jäl'emmältä olisi unohdettu, ei suinkaan ole' syytä sanoa'; uskottavampi on, kirjallisuuden sielläkin lisäytyneen. Kukaties mitäkin kallista kirjatavaraa lienee siellä kätkettynä ja unohduksissa peitettynä, joka, aina turmion partaalla ollen, vielä odottaa meitä pelastusta jouduttamaan. Emme kyllältä voi' ihmehdellä Tsuudilaisien rakkautta kuolleita kansalaisiansa kohtaan: kuinka niiden haudat niin suurella huolella ja kustannuksella varustettiin kaikella mitä ennen elämässä lienee kuollut tarvinnut. Ruokaakin, ehkä mullaksi jo maatunutta on hautojen astioissa havaittu. Ratsunkin, jonka luut aivan usein ovat löydetyt haudoissa, on täytynyt seurata' isäntäänsä tuonelaan. Haudoista ja muu'alta saatuja, usein aivan ihmehdeltäviä, Tsuudilaisien muinaisuuksia ( antiqviteter ) ja kirjoituksiakin ovat venäläiset suurella huolella ja kululla keränneet joukoittain Pietariin sekä muu'alle Venäelle. Vienan ( Arhangelin ) lähiltä ja Holmogorin tienoilta on, yhden siellä nykyisin matkanneen maamiehemme *) puheen mukaan paljon niitä kerätty, ja jotka nyt ovat myöskin Pietarissa. -2a--2-Niitä ja epävakaiden Tsuudilaisien muinaisuuksia keskenänsä vertomalla tultaisi aivan pi'an täydelliseen vakuuteen ja selkoon, kuin laajalta Suomalaiset ennen ovat asuneet Europassa sekä Aasiassa; taikka yhtä laajalta, kuin heidän muinaisuuksia löytyy. Totisesti ylpeytyvällä ja ilahtuvalla mielellä ajattelemme, että Suomalaiset, meidän isi-isiemme muinaisuuksia löytyy niin erinomaisia ja ihmehdeltäviä. Samojen esi-isiemme, joita tähän asti on pidetty miltei mitättöminä, raakoina, niinkuin Tasituksen Fennit, ja joista usein mainitussa historiassamme vaan joitakuita arveloja ja enimmäksi epävakaita tietoja kerrataan, jotka eivät tilamaillekaan saata' heitä siihen valkeuteen ja kunniaan, kuin tämä ja tältä toivottavasti kehoitetut tutkistelemukset. Näiden muinaisuuksien ja kirjatietojen sekä muiden tähän koskevien tutkistelemuksien kautta on ihmehdeltäviä ja aivan ilahduttavia tietoja esi-isitämme meillä toivominen. Mitä Saksalaiset, Ruotsalaiset ja monet muut nykyisen aj'an kuuluisat kansat ovat saaneet ja säilyttäneet tietoja ja muinaisuuksia isi-isistänsä, niin ne eivät ole' niin jaloja, eikä niin tärkeitä; ei niitä ole' niin paljon, eikä niin vanhoihin aikoihin asti' takaperin, kuin meille nyt on au'ennut ilahduttava toivo, saada' niitä meidän esi-isistämme. Me siis menemme muinais-historiassamme jo nyt Ruotsalaisista ja Saksalaisista sivuitse, ehkä juuri vasta luulimme vähäpätöisyydessämme vielä olevamme heistä kau'as jäl'illä. Pois kuin sumu päivän paisteesta häviää nyt ilo-mielestämme se Suomalaisuutta mieleemme juuri vähän, muutoin kuin surkuksemme kiinnyttävä sana, " että Suomella ei ole' historiaa, muuta kuin vasta vuodesta 1809. " Nyt nä'mme että ompa Suomella historia aivan omituinenkin, ja kunniainen, ehkä vasta tässä on sen alku-johdatus. Paitsi tätä historiamme kaunista koittoa, on mainio runo-laulumme ( Kalevala ja Kanteletar ), ja säännöllisyytensä sekä monimuotoisuutensa tähden yhtä mainio kielemme *) voimalliset kohottimet Suomen mielelle. -2a--2-Kielemme ja runojemmekin niin jär'ellinen, niin täydellinen, jalo ja osaavasti toimitettu rakennus, osoittaa suurta järkeä niiden rakentajilla ja käyttäjillä olleen. Jos Suomalaiset ennen muinain olisivat olleet sellaisia, kuin Tasituksen Fennit, niin eivätpä suonkaan olisi saaneet varteen sellaisia kuin Kalevalan ja Kantelettaren runot, jotka ehdotteleevat korkeampaa sivistystä, niinkuin Tsuudilais-Suomalaisilla olikin. -3-- Ja kuka saattaa lu'etella' ja arvata' kaikki voitot, joita Aasiassa varoillamme lienee. Onneksemme on jo paljon kalliita Tsuudilaisien kaluja ( muinaisuuksia ) kerätty ja pelastettu turmiosta, mutta paljoa enemmin on vielä turmion käsissä pelastamatta ja keräämättä. Kyllä mahtaa Aasian Suomalaisien kirjallisuuskin olla' turmion teillä, mutta todella kurjimmassa tilassa ovat kuitenkin Tsuudilaisien ja Indoskytiläisien ikivanhat ja meille niin kalliit, niin rakastettavat jäännökset ja muinaisuudet, joita raakuus, ahneus ja uskon raivo repii ja hävittää ilkeimmällä tavalla. Jos intoa, jos mielihalua ja lempeä maamiehiemme rinnassa löytyy kaikkeen, mitä isänmaallemme ja sen historialle pyhintä ja kalleinta on, jo pitäisi jouduttaman esi-isiemme jättämiä muistoja raakalaisien murhakäsistä pelastamaan, ja tietämättömyydestä valkeuteen, ylenkatseesta kunniaan saattamaan. Muidenkin sivistyneiden kansojen, ei ainoastansa Suomalaisien, pitäisi tätä harrastaman. Voipikan olla', että tämä taikka tämänlaiset tutkinnot paljonkin selkaseevat Ruotsalaisien, Saksalaisien, Venäläisien ja muiden vieraiden kansojen muinaishistoriaa, jonka tähden näiden ja muidenkin kansojen tulisi tähän tutkintoon yhtä intoisesti ryhtyä'. Jos vaikka omalle historiallensa voittoa siitä ei tulisikkaan, niin on sen tietoudellinen *) arvokin kyllä suuri sivistyneiden yhteistä vaari vaatimaan. -3a-Näistä vasta enemmin. ] -3-Toivomme, että nyt tuota päätä otatte tämän asian kiini, julkiseksi ilmoittaen arvelonne myötä ja vasten ja kaikki havaitsemanne. Kaikista emme mekään voi varmaa päättää esimerkiksi: Usunilaisista, jotka myös voivat Virolaisia. Indoskytit ovat enimmästi epäiset. Herätköön nyt ja elehtyköön ihmehdeltävien esi-isiemme henki ja mieli meissä Suomen nuorisossa nousevassa, kansassa ylenevässä uuteen intoon, että tulisimme esi-isiemme kelpopoj'iksi ja uudella innolla kohottaisimme rakastetun Suomemme kunnian korkeimmalle kukkulalle - iloksemme. Todella ihmehdeltäviä ja iloisin toivoja nousee mieleen näitä ajatellessa. Meillä jo olevista sekä helposti saatavista kirjoista ja Pietarin suurien muinaisuus varojen avulla, voisi helposti saada' paljoa enemmin tietoa tässä niin tärkiässä asiassa. Toivomme siis, että muut taidollisemmat tarkoin tutkivat asian, ja ilmoittaisivat Suomalaisille iloisia - aivan iloisia, sanomia, sanomia jotka Suomen kunniaksi kuuluisivat ympäri kaiken maan. Sanomalehtein ja Kirjojen työläästä saamisesta Talonpojille'. Eräältä Talonpojalta näinä päivinä saadusta kirjeestä julistamme tässä nämät sanat: " Meillä on täällä maalla varsin vaikia saada Aviisijämme kotio Postipaikasta. Ennen me maksoimme koko pitäjän väskystä 1/2 Tynnyriä Rukiita ja Leiviskän Voita, joka ei tehnyt paljon kunkin päällen. Nyt ei saa edes sillä Kirjojaan kotio. Nyt on eri väsky Kirkkoherralla, eri väsky Nimismiehellä ja erinäinen muilla Herroilla, ja jokainen pitäis maksaa 25 Ruplaa, joka on meikäläisillen varsin suuri raha, niin että monen ( vaikka halullisenkin lukijan ) täytyy olla ilman Aviisitä. - Minä en kuitenkaan voi yhtäkän suomalaista Aviisiä jättää ottamata, jos lunastus mistä tulkoon. " Monessa muussa pitäjässä taitaa olla' sama laita, että lukemaan halulliset talonpojat eivät saa' Sanomalehtia eikä muita kirjoja, tätä vastaan emme taida' antaa' muuta neuvoa, kuin että pyytäisivät Kirkkoherralta saada' hänen laukussansa' kulkemaan kotio' uusia kirja-tekoja. Emme luulisi yhdenkään Seurakunnan hengellisen hoitajan kieltävän tätä avullisuutta yhteistä kansaa kohtaan, liijatenkin kuin tiedämme Suomalaisten aina kokevan näkyväisilläkin kiitoksilla' palkita Opettajainsa' hyvyyttä. - Toivoisimme vielä niissäkin paikoin, joissa Talonpoikais-ihmiset eivät tiedä' etsiä' hyödyllistä huvitusta ja monitahkoisempaa valaistusta, Opettajain muistuttavan ja kehoittavan heitä siihen, erinomattain nuorta kansaa. Satu. ( Jatko 1:stä N:sta. ) Tarinoija taukosi tässä, antaakseen minulle aikaa kirjoittaa, mitä oli haastanut. Sitte alkoi taas: " Niin päätettyänsä erosi sisarekset, ehkä kyllä oli vaikea kunkin itsekseen lähtea'. Mutta nyt heillä ei enää ollut samoja nimiä kun ennen, nyt kutsuttiin heitä, milloin nämä sisaret läksivät puheeksi, nimillä: Vatja, Perma, Aunus, Ukri, Suometar.Mikä tuotti tämän muutoksen ? Olisiko se ollut nuorukaisen, heidän kadonneen ystävänsä, nimi, joka näin teki ? Sitä en tiedä. Mutta astui eriteitään, omalle haarallensa, toisistaan mitään tietämättä. Niin Suometarkin. Se kulki monta saloa, monta suota poikki; nousi kalloille ja laskeutui niiltäkin; niin ahkerasti etsi ystävätänsä, että hieno valkea hamehensa paljon raiskautui, kuin ei malttanut oksiakaan edestänsä väistää. Matka eistyi paljon, vaan paljon meni aikaain. Niin tuli viimein eräälle niemelle, ja senkaltaista nientä ei vielä ollut nähnyt. Se kasvoi kuusia, jotka tohisi niin somasti', ja petäjöitä, joiden humina oli vähän jouhikantelen laatuun; ja koivut myhähtelivät ja nyykäyttivät päitään, ikäänkuin olisivat heille sanoneet: voi kuin on laulunne suloinen ! Tämän niemen kainaloon, tyynen poukaman rannalle seisahtui Suometar ja sanoi itselleen: " Kuinka kirkkaat näiden kuusien lehvät ovat, ja näiden niinien oksat tuuheat ! -4-Ja vaikka suru vielä painoi hänen mieltänsä, niin oli toisinaan iloinenkin, ja toivoi vielä kerran etsittävänsä löytävään. Siitä kului aikaa. Mutta taas tuli uusia tapauksia. Muuanna aamuna, mentyään ulos majastansa, Suometar keksi venheen lahdella rantaa kohti soutavan. Venheen maalle päästyä, nousi siitä keskinkertainen vaimo, joka ei vielä vanhalta näyttänyt. Suometar katsoi vaan, ja hämmästyi tulijata. - Likemmäksi tultuansa tämä ei tervehtinyt, niinkuin Suometar oli kotonansa nähnyt tehtävän, otti vaan ison hopiaisen ristin kaulastaan, suuteli sitä, milloin tätä ristiä, milloin taivasta sormellansa osotellen. Kummako se oli, jos toinen näitä viittauksia ei ymmärtänyt, niistä enemmän vaan hämmentyen ? Mut tulija vaimo ei miettinyt niin. Hän haastoi kielellään, jota Suometar ei tajunnut, vaan sitte näytti vihastuvan, ja silmänsä säihkyisi ikäänkuin olisi sanonut: elä huoli, vielä sinä opit ! ( Jatko toisten. ) Suomi, neljäs suomalainen Viikko-lehti, on kauvan antanut odottaa' itseänsä'; nyt kuitenkin jo tämän viikon lopulla toivomme tämän nuorimman veljemme ilmestyvän. Hiippakuntain uusia. Turussa, 20 päivänä tätä kuuta, määrättiin: Jumaluustiedon Kandidati, Roperti Vilhemi Montin, vieläkin Välinaikaisena toimittamaan Kirkkoherran virkaa Pudasjärvellä; Tietoviisauden Majisteri Juha Vihtori Hummelin olemaan erinäisenä Apulaisena Turun Esi-kappalaisella, Arkki-palvelialla, Juha Pietari Lindholmilla; Jumaluus-tiedon Lisensiati, Aukusti Etvarti Granfelt toimittamaan Saarnaajan virkaa Turkuun asetussa Suomalais-Tarkk'ampujain Tappelus-joukossa; Oppilainen Antero Juha Reinholti Pettersson vieläkin toimittamaan kolmannen Kanssa-opettajan virkaa Oulun Iso-koulussa; Tieto-viisauden Majisteri Ransi Jaakko Polviander vielä lukuvuoden loppuun asti' toimittamaan Pää-opettajan virkaa Skarpansin Vähä-koulussa; Oppilainen K. Wichmann vieläkin pitämään Toisen Opettajan virkaa Salosten Kaupungissa; ja Oppilainen Niilo U. Stolpe Toiselle' Opettajalle' Kokkolan Vähä-koulussa, Lauri Schalinille, Pappi-tutkinnon läpitse' käymisen tähden, tulevaksi Kevä' lukuajaksi suodulla palvellus-vapauden ajalla pitämään mainitun Opettajan virkaa. - Haettavaksi on ilmoitettu: Venäjänkielen Opetus-virka Skarpansin Vähä-koulussa, 56:ssa päivässä tämän kuun 1:stä; ja Kolmannen Kanssa-opettajan virka Oulun Iso-koulussa 56:ssa päiv. tämän kuun 12:sta, jona-pänä Majisteri Henrikki Wergelius kuoleman kautta jätti tämän viran. - Käskykirjeet koetus-saarnan pitämiseen ovat lähetetyt vaalin pannuille' Kuhmolahden Lappalais-tilaan Sotkamon pitäjässä. Porvossa, 13 p. tätä kuuta asetettiin Tuomiokapitlumilta valiin: Nastolan Kappalais-tilaan 1:ksi Heinolan Kappalainen, Vara-Kirkkoherra, Antero Kustavi Sevén, 2:ksi Viitasaaren Kappalainen, Vara-Kirkkoherra, Juha Vetrikki Kjellstrand, 3:ksi Borgnäsin Kappalainen, Vara-Kirkkoherra, Juha Hymander; ja Kontiolahden Kappalais-tilaan 1:ksi Pihtipudaksen Kappalainen V. Kirkkoherra, - Kaarlo Vihtori Tavaststjerna, 2:ksi Saksankielen Opettaja Porvon Lukiossa Majisteri Kaarlo Kristiani Stenius, 3:ksi Rääkkylän Kirkkoherran Apulainen, Martti Henrikki Fabritius. Suomi. Tällä nimellä aivoomme, hänen Keisarillisen Majesteetin arvollisemmalla luvalla, tulevan vuuen alusta alkain, toimittoo Teillen uuen suomalaisen Lento-lehen, sovitettu valaistuneemman kansan seävylle, herroista niinkuin talonpojistakin. Laveammalta puhuminen tämän uuen Viikko-sanoman aikomuksesta ja tarkoituksesta, kahomme tässä joutavaksi; mitäspä niistä pitkistä puheista ? Toivomme sen tulevan, sekä näöltään että teoiltaan, sitä päiviltään poisjoutunutta Suomalaista somemmaksi, jotta siihen miehet mieltyisivät, pojat puoltuisivat, tyytyisivät tyttäretkin. Kuitenkin koska kaikki muutki Viikkolaiset ovat ottaneet onkehensa ( syötteeksi ) lupauksia toimittamaan Teillen oma-maamme " uutisia, " niin eikös siitten meijänki syntyisi sen tehä; liijaksikin koska Suomi tuloo Suomalaista monta sisällisemmäksi. Suomi, jota painetaan hienolla, kauniilla, ja monen laatuisella präntillä, puolen arkin laajuuteen, toimitetaan tästä kerran viikossa, joka pyhätönnä lauvantaina, ja maksaa vuosillinen 1 Rupla hopeessa; mutta haettu, postilla, muuannek, koroitetaan hänen hintansa 15:neellä kopeekalla, samassa rahanluvussa. Joka suorastaan, Toimitukselta, pyytää saahaksensa 10 kappaletta näitä Sanomia, saapi ilman rahatak, 11:nen kaupan päälliseksi ( josta, jos postilla laitetaan, maksetaan 15 kop. posti-rahoissa ), ja vieläik siittenki seuraapi myös, samalla eholla, yksi kappalek tämän vuuen Suomalaista. Soisimmemm m[i]elelläme jos muutki Viikko-sanomien toimittajat antaisivat lukioillensa tietoa tästä vasta-syntyväisestä lapsukaisesta, jotta joutuisivatten muka, tänne, varpaisillen. Viimeksi saamme myös julistoo, täällä nyt paraikoa olevan painissa erityisen kirjan, nimeltään " Sampo Runollisto vuonna 1847, " jonka toivomme Maaliskuuhun saavamme valmiiksi syntymään; ja joka, niottuna, tuloo, postin kautta, kaikillen Suomalaisen hakioillen, ilman maksutak, jaettavaksi, puuttuvien numeroihen palkihtemiseksi; josta vastapäin, Viikkosanomissamme annetaan Teillen selvämpeä tietoa. Helsinkissä 29 joulu-kuuta 1846. C. A. Gottlund. Kanavan sekä kirjauksienkin kautta on meille tullut muistutuksia ja kysymyksiä, miksi Suometar niin kau'an on viivytteleinyt, ettei tilattavaksikaan ole' aj'oissa ker'ennyt. Siihen ei suinkaan ole' toimettomuutemme syynä, vaan se, että yksi meistä lokakuun lopulle asti' viipyi matkoillansa Karjalassa runoja keräelemässä, jonka tähden anomuksemme Suomettaren toimittamisesta ei saattanut tulla kyllä aj'oissa Keisarilliseen Senatiin annetuksi. Nyt on jo kuitenkin tilauslupa Postiherroille lähetetty, jonka tähden nyt jokainen voipi Suometarta postin kautta saada'. Toisellekin täkäläiselle lentolehdelle " Suomelle " on sama tilauslupa jo annettu, jota pyydämme muidenkin Sanomalehtiemme yleisölle ilmoittamaan. Pyydämme yleisöä, ei pahaski panemaan, että ensi numerossa erehdyksissä ilmoitimme lisälehden koko arkilla annettavan, ehkä sitä ei saa' painetuksi, muuta kuin puolella arkilla. Asiasta päättävää selkoa saamatta emme voineet sitä toisessa numerossa vielä ilmoittaa', ehkä varoiksi jätimme pois mainitut erehdyttävät sanat. Pahempia painovirheita ( varotaan vasta paremmin ). 1:ssä n:ssa 5:llä palstalla 37 radilla: niille lu'e': mille 2- - 6- - 20 - muodistanut lu'e': muodistainut - - - - 21 - kuvaellee - kuvaelee - - 7- - 17 - Altain l'ue': on Altain Painettu A. W. Gröndahlilta. Lupa painamiseen annettu: G. Rein.
|