Agricola: alkuper�isaineistoa: Suometar 1847, nro 5

Agricolaverkon vintti

Suometar 1847, nro 5

AGRICOLA

-1-

Suometar.

N:o 5.
Helsingiss� 2:ten� p�iv�n� Helmi-kuuta 1847.
Satu.
( Jatko 4:st� N:sta. )
Ja opettamaan rupesikin nyt t�ydell� toimella.
Suomettaren pieness� majassa oli ennen kaikki niin somassa j�rjestyksess�, ehk� huone'kaluja oli v�h�n, eik� nek��n niin " siisti� " laatua, kuin nykyiseen aikaan.
Vaan tullut vaimo, joka n�yttikin t�ss� em�nt�n� rupeavan el�m��n, muutteli kaikki toisin.
Rahit ei olleet h�nest� hyv�t; niiden siaan asetteli " penkit; " tuvaksi ei suvainnut Suomettaren majaa kutsuvan: " pirtti " oli muka paljoa siistimpi.
Aittaa sanoi " puodiksi ", sukaa " kammaksi. "
Ristins�, jolla tullessaan Suomettarelle kuvaili, asetti perinurkkaan, ja k�ski h�nen sit� monin kerroin p�iv�ss� kumartelemaan.
Suometar kyll� vastusti, eik� olisi n�ihin h�nen mielest��n joutaviin puuhiin ruvennut, vaan mik�s se oli t�ytyminen ?
Toinen pakotti, h�nen t�ytyi totella'.
Kuin nyt oli kaikki oman p��pasinsa j�lkeen asetellut, alkoi vaimo Suomettarelle opetella' kaikellaisia uusia asioita, joihin t�m� v�lehen oppikin, ehk� kyll� monesti kankialta tuntui, kun piti p�iv�kaudet akan ��ress� istua' ja h�nen nuhtitaan kuunnella'.
Silloin ilahutti aina Suometarta, kun p��si ulkona askaroitsemaan, ja se tapahtui monesti, sill� eukko itse oli tuvassa vaan, kaikki raskaammat ty�t tyt�lle j�tt�en.
Tosin kivisti h�nen hartioitansa illan tultua, mutta silloin katsahti aina taivaalle, ja kivistys lakastui; tosin lankeilikin puutakan alle toisinaan, sill� heill� ei ollut hevoista, puut oli Suomettaren kannettavat; vaan siit� ei mit��n pit�nyt, h�nell� oli mets�ss� ainoa huvituksensa.
H�n meni siell� k�ydess�ns� aina l�hteelle, jonka ymp�rill� oli sankka mets�, istuihen kivelle ja ajatteli siskojansa ja sanoi itselleen: " miss�h�n lienet t�n�kin iltana, sin�, jota etsim��n l�ksimme, l�yt�nenk� sinua koskaan? "
Ja silloin puhkesi silm�ns� vett� vierem��n, ja kyyneleet juoksivat kasvoillensa, mut muuttuivat maahan p��sty�ns� simpsukoiksi.
Vaan mielens� keveni, ja keve�mm�lt� tuntui takkakin h�nen kotiin menness�ns�.
Sill� kerralla sattui se vaimo, em�nt�, porstuvan portahilla seisomaan, ja n�ki tyt�n itkeneet silm�t.
" Miss� olet n�in kauan viipynyt, mik� sinull' on siell� mets�ss� itkett�v�, kun aina tulet vesiss� silmin kotiin ?
Se ei k�y laatuun, ja varokin, ett'en t�st' edes kovemmin senkaltaista uppiniskaisuutta rankaise' !
Mene sukkelasti pirttiin! "
Tytt� meni, vaan kyynel vier�hti nytkin kasvoilleen, ja katosi simpsukkana ruuhkiin.
- " Mut joudu', joudu', kertova kieli, kuihka' silm�ni sukkelahan !
Elk��te viikkoa viipyk� siin�, mit� onnen tummista maista nyt tulee !
Onniko liet sin�, tullut kohtaus, onniko liet, vai onnettomuus ?
Riemuko jalkasi askeleista Suomettarelle, vaiko kyyneleit� kylvellet vaan? "
N�in ��nteli tarinoijani t�ss� kohden, ja ��ntelemisest�ns� tunsin, ett� h�nen teki mieli laulamaan, sill� se ei ollut niinkuin tavallinen puhe', joka h�nen suustansa juoksi selv�sti ja kirkkaalla ��nell�, mutta hymin�, hyr�hteleminen ja ik��nkuin runomittaan pyrkiminen.
T�st� p��tin, ett� ne tapaukset, joista tuli kertomaan, olivat h�nen mielt�ns� liikuttaneet, ja toivoinkin h�nen oikein suorastaan laulamaan rupeavan.
Vaan sit� ei tehnyt, lieneek� pel'�nnyt talon rahvasta unesta her�tt�v�ns�.
V�h�n aikaa mietteiss�ns� istuttuaan, huokasi raskaasti, ja alkoi uudelleen.
" N�in Suometar t�m�n l�nnest� tulleen vaimon kanssa eli, ehk� monesti'kin kes� tuntui varimmalle, vaikeammalle, ja talvi kylmemm�lle, kolkommalle, ehk� kadonnut yst�v�ns� juohtui h�nelle mieleen usiammin, kuin ennen itsekseen el�ess��n.
Er�sn� talvisena aamuna istuivat kumminkin molemmat tuvassa, sangen vierekk�in, sill� vanhempi vaimo opetti Suometarta helmi� rihmalle pujottelemaan.
T�hdet olivat sammumaisillaan, taivas ruskotti kauniisti, niinkuin talvisella aamutaivaalla toisinaan on tapana, ja ruskosta n�ytti jo er�it� s�teit�kin sinist� kantta kohden s�ihky�v�n.
Kuka ei tied�', ett� kirkas tulija on silloin l�sn� ?
Tuvan uunissa roihusi elelev� tuli, ja savu nousi lakeisesta jollotti taivaalle, niinkuin lakehen pyrkiv� patsas korkiassa kirkossa.
Silloin aukesi tuvan uksi, huurun per�st� tuli vaimoinen ihminen sis��n.
Sill� oli harmaa hame' p��ll�, p��ss� pitk�, punainen vaipan kaltainen huivi, joka peitti yl�puolen kokonansa, muuta ei avonaiseksi j�tt�en, kuin n�'�n ja v�h�n kaulaa, josta keltainen helmirihma kiilahti.
Vaimon muoto oli mustan puhuva, kaita ja laiha, nen� n�ytti ter�v�lt�.
N�ist� merkist� olisi joku meik�l�inen ihminen sanonut: se on mustalaisakka !
Vaan Suomettaren em�nt� sit� ei sanonut, katsahti vaan tulijata, ehk� n�k�ns� n�ht�v�sti' valkeni, niin ett� Suometar luuli h�nen h�mm�styneen.
N�in em�nt�ns� mielialaa kummeksiessaan, s�v�hti tyt�n itsens�kin syd�n.

-2-

Tullutta tunnusteli jo ennenkin n�hneens�, mutta miss� ?
Viimein juohtui h�nelle mieleen, ett� t�m� oli sama ihminen, jonka niin usiasti' oli l�hde'matkoillansa, joista edell� lausuin, n�hnyt ymp�rill� olevassa mets�ss� puiden takaa kurkistelevan.
Silloin ei se kumminkaan ollut yritt�nytk��n l�hemm�ksi.
Vaan mik� kumma h�nen nyt t�nne toi ?
Meill� kun kysyt��n tulleelta vieraalta: mit� kuuluu? niin vastaa se aina: eip� muuta kuin rauhaa !
Mut em�nn�n samalla kysymyksell� t�t� mustamuotoista vaimoa kohdattua, se ei vastannut mit��n, eik� istunutkaan, vaikka k�skettiin.
T�m� tuntui kummalta.
" Ei suinkaan se oikealla asialla nyt ole', " sanoi vanhempi tuvan asujoista, ja nyt muistui mieleens�, ett� t�m� akka oli jo ennenkin h�nelle' vastaan tullut, ett� siit� yhdynn�st� oli paljon onnettomuutta seurannut, ett�.... ja nyt alkoi p�iv� mustua silmiss�ns�.
Kuitenkin oli h�nell� viel� siksi neroa, ett� kysyi h�nelt�, mit� asioisi.
" Tyt�rt�ni l�ksin k�ym��n ", vastasi kysytty ilki�sti' nauraen.
Tyt�rt�sik�? kuka sinun tytt�resi on? huusi sek� vaimo ett� Suometar yhden ajoin.
" Sin�! " vastasi h�n, Suomettareen katsoen, ja silm�ns� niin lempi�iksi pakottaen, kuin ik��n voi.
Min� ?
Et sin� minun �itini ole', minulla on �itini kotona.
" Miss�s se kotisi on? "
Se on t��lt� kaukana, sin� et voi' ymm�rt��'k��n kuinka kaukana se on.
" Oliko se lammin lahdessa, kahden kummun keskess�? "
Oli, oli.
" Oliko siin� pieni puro, joka juosta' lirisi tuvatsenne, jonka kirkkaassa vedess� te monesti jalkojanne huuhdoitte, jonka...? "
Oli, oli, ja sen puron reunoilla kasvoi pieni� kukkia, ja sen ymp�rill� oli suuri, sankka mets�, josta vuohet aina tulivat purosta juomaan; ja me hyv�ilimme niit�, ja juoksimme.. voi, voi sit� riemua !
Oletko k�ynyt meill�, sielt�k� nyt tulet, koska kaikki niin tarkoin tied�t, el��k� �itini viel�? - sano', sano' ?
" K�ynyt olen ja en ole' k�ynyt, sen saat ymm�rt��', kummin tahdot.
Vaan montako sisarta teit� oli ?
Viisi.
Ne sisaresi el��v�t nyt minun kodissani, taikka ovat ik��nkuin t�it� auttamassa, vaan ei niill� el�m� vaikea ole', riihen puintaa, kasken polttamista ja muita semmoisia kevyempi� t�it�, mit� talosta l�ytyy - "
Mitk� ty�t ne sitten on raskaimmia, koska n�it� meid�nkin em�nn�n vaikeimmia askareita kevy'iksi sanoo! ajatteli Suometar itselleen, vaikka ei mit��n virkkanut.
" �itisi l�hetti minun sinua hakemaan, ja sent�hden sanoin itse�nikin �itiksesi, josta et pahastune'.
Se alkoi vanheta', talon toimet juoksivat hitaasti; jonka t�hden h�n viimein k�yhtyikin ja h�visi kokonansa, ja antoi talonsa minulle, itse ruotihin meille ruveten.
Ja kuin nyt lapsensa kaikki tapasi meill�, niin eli tyytyv�isesti, mutta mielens� alkoi sinuakin tehd�'.
Sent�hden sanoikin er�sn� p�iv�n� minulle: minusta tuntuu, ett'en en�� kauan ela', jos siis, hyv� em�nt�, kuulustaisitte miss� nuorin lapseni, Suometar on, se, joka minulle niin rakas oli, niin min� halajaisin h�nt� viel� kerran halata'; paljon, sangen paljon on jo aikaa kulunut siit�, kuin oli sisaristansa, jotka t�ss� teid�n armoissanne el�v�t, eronnut, ja sitten eiv�t hek��n ole' h�nest� mit��n kuulleet.
Niin sanoi �itisi minulle; l�hdetk� ?
El� usko', ett� armoissa tulet el�m��n, joten �itisi, horiseva eukon hattara, sisaristasi virkki minulle, min� tahdoin vaan h�nen sanansa uskollisesti kertoa' !
Ei, meill� on toisenlainen el�m�. "
Suometar ajatteli itsellens�: sisareni ja �iti t�m�n tyk�n�! jonka joukkoon min� en l�ksisi, vaikka henkenikin otettakoon !
T�m�n luona !
Mik� onnettomuus niille raukoille olisi tullut ?
Joko siskoni olisivat yhteisen etsitt�v�mme unhottaneet ?
Ent� Vap...? kysyi h�n, mutta sanat sammuivat huulillensa, kuin katsahti vaimon p��lle.
T�m�n muoto oli viel� enemm�n mustennut, silm�t kiilahtelivat niin erinomaisesti', ja valkeat hampaat paistoivat sen suusta niin sanomattomasti', ett� Suometar s�ik�hti ja katsoi anovilla silmill� em�nt��ns�, joka kaiken aika oli ��nett� ollut.
T�m� yritti jotain sanoa', vaan toinen joka n�ki Suometarta' ei hyv�ll� saavansa, t�yt�si em�nn�n p��lle, ja....
( Jatko toisten ).
Mink�t�hden ja Sent�hden.
Kysymyksi� ja vastauksia kaikkeen Luonnon tietoon ja kuuluvissa asioissa.
Suomalainen Kirjallisuus on n�in� vuosina v�hitellen ruvennut levi�m��n Autuudenoppiin kuuluvista asioista, jotka viel� muutama vuosi sitten olivat melkein kaikkein suomalaisten kirjain aineena, kaikellaisiin muihinkin tietoihin ja taitoihin.
Ei kuitenkaan ole' viel� muuta kuin tuskin ensimm�inen askele' astuttu; mutta koska alku t�ss�, niinkuin monissa muissakin, on pahin ty�l�in, niin on meill� jo v�h�n lohdutusta mielikarvaudella katselessamme kuinka paljon olemme Kirjallisuudessamme j��neet j�lkeen muista kansoista, ja Suomalaisten k�rsiv�n puutosta tietoin hedelmist�, joita oudoilla kielill� maassamme jaellaan.
Koska ihminen t�ss� el�m�ss� on sek� hengellinen ett� ruumiillinen olento, niin tarvitsee h�n sek� hengellist� ett� ruumiillista ravintoa, sek� hengellist� ett� ruumiillista huvitusta.
Ja kuin ihminen hengellisyytens�' puolesta on luotu ei ainoastansa' uskomaan, vaan my�s ajettelemaan, oppimaan, miettim��n ja rakastamaan, niin ei ole' h�nen hengens�' tytyv�inen paljaalla uskon-opilla, vaikka se kyll� n�ytt�� tien ijankaikkiseen el�m��n, vaan h�nelle' syntyy monenlaisia muitakin ajatuksia, haluja ja tarpeita, uskon-opista erin�isi� vaikka ei sit� vastaan sotivaisia.

-3-

H�n rupee tutkimaan mink�t�hden asiat ovat n�in eik� toisin, mink�t�hden toinen ihminen on hyv� toinen paha, toinen herra toinen talonpoika, toinen aika suvi toinen talvi, toinen vuosi hedelm�llinen toinen hedelm�t�in j. n. e.
Ihminen havaitsee ihastuksen katsellessansa' tai' kuullellessansa' jotakin kaunista.
N�ist� ja tuhannesta muusta tuntee ihminen Luojan m��r�nneen h�nelle' paljo semmoisia, joita paitsi taitaa uskollansa' autuaksi tulla', mutta jotka yht�hyvin ovat hengellisi� tarpeita, koskei heist� vatsan t�ytt�miseenk��n ole' apua.
Ihmisen taitoa ja tarkkautta kaikissa yhteisesti' sek� hengellisiss� ett� ruumiillisissa asioissa ( jotka tavallisesti' ovat likin�isess� yhdistyksess� toinen toisensa' kanssa ) kutsutaan mielen valaistukseksi.
Ei yksik��n viisas mies en�� ep�ile' yhteisen mielen valaistuksen olevan tarpeellisen, ja niidenkin, jotka lihallisten hy�tyins�' t�hden pimeytt� rakastavat, t�ytyy antaa' valaistukselle' my�den, sill� selki�sti' on n�ytetty sen jokaista ihmist� hy�dytt�v�n, ja jokaisen velvollisuuden olevan sit� puolustaa' ja edesauttaa' yhteisen kansan seassa.
- Kuitenkin on Suomalaisten seassa yhteisen ja jokatahollisen valaistuksen auttaminen moninaisista syist� j��nyt oheen, vasta nykyisin on mieli her�nnyt ruveta' sit� en�nt�m��n.
- Ihminen ei joudu' omilla miettimisill�ns�' kauvas, vaan apua toinen toiseltansa' joko suusanalla, taikka kirjallisesti', joka ( viimeksi mainittu ) tapa meid�n aikoinamme on n�hty moninkerroin paremmaksi.
Mutta viisautta ja taitoja opettavia kirjoja on viel� v�himm�ksi �itinkielell�mme; eik� t�m� olekkaan ihme', sill� tietoin ja taitoin harjoittajamme ovat osittain umpi ruotsalaisia, osittain, jos taitavatkin Suomea, kuitenkin kykenem�tt�mi� sit� kirjoittamaan.
Jos taasen siell� taikka t��ll� l�ytyisi joku kirjoittaja, niin mit�s siit� olisi? - kirjain ostajia ja lukijoita kanssa tarvitaan.
Mist�s saadaan Suomen tiedollisen kirjallisuuden viljelij�it�, niinkauan kuin kouluissamme vierailla kielill� ( Jumala paratkoon! ) opetetaan ?
Paras neuvo nykyisiss� tilaisuuksissa suomalaisen valaistuksen hy�tymiseen lienee, ett� papit harjoittelisivat sit� Suomenkielell�, jota heid�n muutoinkin t�ytyy taitaa'; sill� oikian sielun paimenen velvollisuus on seurata' kaikissa hengellisiss� asioissa aikaansa' niinpaljon kuin ehtii, eik� kuluttaa' kalliita p�ivi�ns�' kalain onkimisella, kortin ly�misell� ja opettajan virkaan sopimattomilla t�ill�.
Pappein sopeisi my�s nerokkaimmille' talonpojille' hankkia' ymm�rryst� valaisevia kirjoja, lev�hdys-hetkin� lueskeltaviksi, ja selitellen keskustella' ja tutkia' v�listi' heid�n kanssansa' yht� ja toista oudompaa ja ymm�rrykselle' vaikiampaa asiaa.
Talonpojissa l�ytyy kyll� jaloja henki�, vaikka usiat niist� j��v�t hukkaan, estyv�t elikk� tukahtuvat, koskei ole' tilaisuutta hy�ty�' ja kohota' ( niinkuin hyv�kin pelto viljelyksen puutteessa j�� kelvottomaksi nokkois-kent�ksi ), ei ole' kenen kanssa miettisiv�t ja koettelisivat ajatuksiansa' sek� mieli-johteitansa', ja Suomessa ei edes kirjoja, joista saisivat apua ja ohjausta.
Kuitenkin on moni heist� n�ytt�nyt v�kev�n innon taitavan esteittenkin ja puutosten l�pitse' tunkea' ilmi; moni on osottanut neroa, josta taitavat ja oppineet ovat h�mm�styneet.
Talonpoikia ovat olleet sek� K�nni ett� S�rkel� jotka omin neuvoinsa' ovat parhaita tehneet, talonpoika oli Drebbel, joka ensimm�isen L�mp�mittarin ( Termometerin ) teki, ja Priessniss, joka huomaisi keinon, vedell� parannella tauteja, talonpojan s��dyst� my�s B�hme, jonka syvist� ajattelemuksista viisauden etsi�t ( Tietoniekat eli Filosofit ) ovat paljo hyv�� l�yt�neet m. m. m.
On siis syy kaikella voimalla puolustaa' kaikkein valaistusta, Sanoma lehdille' mieluista tutuksi tehd�' semmoisia maassamme l�ytyvi� tieto-kirjoja, joita yhteinen kansakin lukea' taitaa - semmoisia kuin Mint�hden ja Sent�hden.
T�m�n siev�n kirjan on Tohteri Roos Suomeksi toimittanut sen mukaan kuin jo ennen oli muilla kielill� kirjoitettu.
Vaikka t�m� kirjantekij� jo on vanha ja monilta mailman rasituksilta runneltu, asuu kuitenkin nuoruuden vilpas henki h�ness�.
Palavalla rakkaudella tekee h�n ty�t� Is�nmaansa' kielt� ja kirjallisuutta hy�dytt��ksens�', ja jos ei Herra kesken ota' h�nt� meilt�, niin on viel� el�m�ns�' ehtoolla Suomalaisuutta hy�dytt�v� enemm�n kuin moni jaloilla voimilla varustettu koko elinkautenansa'.
Paras lahjansa', meid�n mielest�mme, on, ett� puhtaalla Suomella selittelee Suomalaisuudelle' t�h�n asti' varsin outoja asioita, ja sopivaisilla omakielisill� nimill� osottelee semmoisiakin ymm�rt�myksi�; joihin toiset t�naikaiset kielet eiv�t ole' pystyneet, jonkat�hden heid�n on Greekan ja Latinan kieli� avuksensa' t�ytynyt ottaa'.
T�ydellisesti' n�ytt�� h�nen oivaltaneen Jutenin sanat: " Oma kieli ompi kallis, Kallis valo auringosta, - Vieras kieli valo kuusta. " joilla alkaa puheensa'.
Puheeksi otetussa kirjassa, joka sidottuna maksaa 25 kop. hop. on 144 kaksitoistaista *) sivua.

-3a-

[ *) Kaksitoistainen eli' in duodecimo merkitsee ett� jokainen arkki on taitettu 12:ksi lehdeksi.
Jota usiampi lehti paperi arkista tehd��n, sit� soukempi tulee kirja.
Esimerkiksi: niiss� vanhoissa Kristiina Kuningattaren aikana pr�nt�tyiss� Kuvapiplioissa, joita viel� siell� ja t��ll� l�ytyy, on arki taitetu 2:ksi lehdeksi, tavallisissa Piplioissa ja Lutheruksen Kirkko-Postillassa 4:ksi, isoissa Virsi-Kirjoissa, Vuorisaarnan selityksess� Lutherukselta ja Laki-Kirjassa 8:ksi, Aapis-kirjoissa, Taivaallisen Yrtitarhan Seurassa ja v�h�isiss� Virsi-Kirjoissa 12:ksi, Almanakassa 24:ksi. ]

-3-

Alussa on kaunis Runo " Hyv�ntahtoiselle Lukialle " ja " Esipuhet. "
Sitten seuraa itse' p��-sis�lleppito: ensimm�inen Luku " Kappaleiden yhteisist� Omaisuksista, " toinen " Ilmasta, ��nest� j. m. " 3:s " Vedest�, " 4:s " Valosta, " 5:s " Tulesta, L�mpimest� ja S�h�st�. "
Jokainen Luku alkaa johdatus-muistutuksilla ja m��r�yksill�, joiden per�st� vasta tulee kysymyksiin: " Mint�hden ?, " ja vastkuksiin: " Sent�hden. "
- Olisimme suoneet viel� n�it�' olevan jonkun Luvun Voimain vaikutuksista Koneissa ( Mekanik ), Rautavedosta ( Magnetism ), El�m�nvoiman vaikutuksista ja muista Luonnon jokap�iv�isist� n�ytelmyksist� ja tapauksista ( Fenomen ), liijatenkin koska Kirja nimitys-lehdell�ns�' lupaa kysymyksi� ja vastauksia " Kaikkeen Luonnon tietoon kuuluvissa asioissa. "

-4-

Kirjan lopulla on: " Muistutuksia ja Selityksi�, Osotus eli' Osviitta, " mill� sivulla kukin mainittava tai' uusi sana l�ytyy, ja viimeksi Parantelemia.
T�t� hy�dyllist� kirjaa neuvomme sinua, rakas lukiani, toimittamaan itselles; suurelle' osalle' maamme asujamista on t�m� sanken opettavainen, ja nekin jotka entiselt� tiet�v�t n�m� asiat ja kirjatikkin taitavat vastata' t�mm�isiin kysymyksiin: " Mint�hden ?, " eiv�t tee' kuitenkaan pahoin t�t� ostaissansa', sill� saattavat antaa' sen lapsillensa' tai' muille' hoitattavillensa' muistutellen ja ojennellen mit� ei ole' mielest�ns�' hyvin.
Meid�n mielest�mme ei ole' t�ss� kirjaisessa paljoa moitittavaa, kuitenkin tahtoisimme yht� ja toista v�h�n mainita' j�tt�in lukialle' vapauden itse' per��n ajatella', jos muistutuksemme ovat taikka eiv�t.
( Jatko toisten. )
Hiippakuntain Sanomia.
Porvosta.
Keisarillisen Suomen Senatin kumottua Tuomiokapitlumin p��t�ksen viimeis Huhtikuun 22:na p�iv�n� Yli-opettajan ( Konrektor ) asettamisesta Helsingin Iso-kouluun, on Tuomiokapitlumi menneen Tammikuun 13 p�iv�n� asian uudesta tutkittuansa m��r�nnyt t�h�n virkaan saman koulun v�liaikaisen P��-opettajan, Majisterin Juha Mathias Hackzellin.
- Kuolleet ovat: P��-opettaja Savonlinnan Iso-koulussa, Majisteri Rabbe Gottfried Ruuth, 7:n�, ja Virolahden Kappalainen, Vara-Kirkkoherra, Vetrikki Juha Ahlqvist, 10:n� p�iv�n� viimeis Tammi-kuuta.
- Haettavaksi on ilmoitettu; Kappalais tila Virolahdessa 10:ss�, niinmy�s P��-opettajan virka Savonlinnan Iso-Koulussa ja Kolmannen Kanssa-opettajan virka Kuopion Iso-koulussa 20:st� p�iv�st� menneess� kuussa.
- K�skykirjeet ovat l�hetetyt vaaliin pannuille' Uudenkirkon Kirkkoherran- ja Kangasniemen Kappalais-tiloihin, joissa vaalit pidet��n 28 p. tulevassa Maalis-kuussa.
- Vapaus virasta on suotu Opettajalle' Haminan V�h�-koulussa, Aleksanter Wahlbergille' vuodeksi, 2:sta p. t�t� kuuta, viel� oppimisen vuoksi.
- M��r�tyt ovat: 13 p. Tammi-kuuta, Kappalaisen Apulainen Hein�joella, Juha Hertz, Kirkkoherran Apulaiseksi Kivinapaan, ja 20:n� p. Ensimm�inen Kansa-opett. Savonlinnan Iso-koulussa, Kristiani Stenberg, toimittamaan t�m�n koulun avoina olevaa P��-opettajan virkaa, Virkaa tekev� Ensimm�inen Kanssa-opettaja Kuopion Iso-koulussa Adolhvi Emerik Olsoni toimittamaan Ens. kanssa-op. virkaa Savonlinnan Koulussa, m��r�tty Ens. Kanssa-op. Kuopion Iso-koulussa, Erikki Juha Blom toimittamaan mainittua virkaa, Oppilainen Klaas Vetrikki Corander, toimittamaan Opettajan virkaa Haminan V.koulussa, ja Kapp. Ap. Odert Theodor Illberg Palvellus ja Armo-vuodeksi-saarnajaksi Virolahden Kappalaisen perillisill�.
Turun hiippakunnasta on muuttoluvan saanut Viron hiippakuntaan Pappi Juhan Erikki Ahlstr�m.
Kirkon kokouksessa Turusta, 22 p. Tammikuuta, p��tettiin Tuomiokirkon Korkiakuori maalattavaksi pinnallisesti ( al Fresco ).
T�m� tulee teht�v�ksi Hovimaalarilta Ekmannilta, seurakuntain yhteisell� maksolla.
Ilmoitus.
( Suomennettu Aamu-lehdest� ).
Suomalaiset ovat muinen olleet valaistua ja sivistynytt� kansaa.
Heill� on ollut laadullinen historia hamasta Vedenpaisumisesta ynn� Luomisenhistorian kanssa.
Mutta Historiansa', juuri sent�hden, ett� oli mailmanaikainen, sai p��llens�' heid�n l�himm�isens�' kateutta ja vihaa.
Semmoisesta syyst� parjattiin Suomalaisia ulkomaalaisille' h�ijyimm�sti', joka esti sen levityksen kaukaisemmille' kansakunnille'.
Ruotsalaisien virka-miehien ilkeys pelj�tti viimein kaikki sivistyneet Suomalaiset sit� kirjottamasta ja lukemasta.
Jos tahtoivat v�ltt��' n�iden vihaa, niin t�ytyi ollansa' t�t� Historiaa paitsi.
T�t� todistuksilla vahvistamaan en taida t�ss� ruveta'.
Taidan ainoastaan mainita' asian luonnosta, kuin todeksi n�ytetty on, seuraavan, ett� Suomalaisilla oli semmoinen Historia.
Ei ole' t�ss� aikomuksenani ilmoittaa' jotakin nimitettyyn Historiaan kuuluvaa - t�ss� tarkoitan suomalaisia Muinaisuuksia, ja niiden seassa suomalaisia Riimikirjoituksia, otetuita vuorista ja raunioista, sek� haudoista.
Er�s kuvaus, tehty haudasta l�ytyn vaskilaakan mukaan, osottaa aina esi-is�imme perivanhan T�hti-tiedoinkin alkeita.
Esimerkiksi Riimikirjoitukseen sopi t�ss� n�ytt��' er�s kirje' kirjoitettu sanain alkukirjaimilla; jossa kuitenkin siell� t��ll� on my�skin joku kirjain sanain sis�lt�.
Itse' merkkej� ei taideta' t�h�n ottaa', sill� tarvitsevat ennen pr�ntt��mist� kuvakaivajan ( graverare ) apua, vaan ainoastaan sanat, joita siin� olevilla kirjaimilla tarkoitetaan.
Kirje' kuuluu t�ysi-kirjoitetuilla sanoilla n�in: Paras kulta lanko, v�lt� sin� surmaa t�n� p�iv�n�, t�n� samana ildana v�lt� !
El� itsi�s ragasta t�ss� suuressa vaarassa.
Voit v�ltt�� surman �gilt�.
Se salaa saadetaan sinulle.
Ylenn� itses t�ss� vikkel�ksi.
Taidat sielt� suorastansa salaa rient�� ulos.
Sill� sellainen silm�nr�p�ys tulee, viipym�tt� ilmi sinulle, tulee onnetoin sukulainen, surmaksi !
- Usko lanko! ilki�t ihmiset saattoivat surman itselles ihan likelle: itkulla ilmoitan, kohdastans varmasti sinulle tuovat !
Usko sellaista, sin� rakas yst�v� !
- Yst�v� nimit�n sinulle, ihan i�ti j�t�n sinun t�n� iltana.
T�st� n�hd��n n�iden miesten olleen kuninkaallisesta hovista.
Jos se uhkaava hengen-vara oli muilta kuin Kuninkaalta itse', kuinka olisi se tainnut olla' sille' onnettomalle' tiet�m�t�in ?
Viel�kin: kuinka olisi se �kisti' tullut h�nelle', niin ettei ollut ensink��n aikaa valmistaita' pakoon ?
Ja p��lliseksi: kuinka olisi h�n samana ehtoona ij�ksi j�tetty langoltansa' ?
Selki�sti' n�kyy t�m�n tahtoneen v�ltt��' kaikkea muotoa olleensa' h�nen pelastamisessansa', ja niinmuodoin p��st�' Kuninkaan ep�-luulojen ja koston vet�misest� p��llens�'.
My�s on t�st� n�ht�v� Kuninkaalla olleen m��r��m�tt�m�n vallan.
Saan siis ilmoittaa' kunnioitettavalle' yleis�lle' tilattavaksi suomalaisia Muinaisuuksia, Riimikirjoituksia ja Muinais-t�htitietoa.
Tilaushinta on 4 1/2 kop. hop. pr�nt�tyst� arkista teksti�, mutta ostajille' tulee hinta paljoa isommaksi.
Arkki-lukua ei taitta' tarkoin antaa' tiet�', mutta suittaa tulla' noin 9 tai' 10 teksti�, paitsi kuvauksita', joiden luku k�y 16:een, ja joista 6 vaatii v�hint��n nelj�nnes arkin laveuden, mutta n�iden hintaa ei taitta' viel� antaa' tiet�'.
Ne, jotka halajavat t�t� tekoa, saattakoot toimeen Tilaus-pyk�lyksi� ja l�hett�k��t minulle' t��ll� P��kaupungissa.
Helsingiss� 2 p. Tammi-kuuta 1847.
Lauri Romell, Vara-Kirkkoherra.
[osoittavan k�den kuva] Viikko-lehti Suometar annetaan t�n� vuonna Helsingist� jokaisena Tiistaina.
Tilata' saadaan sek� Posti-kamarissa ett� Waseniuksen Kirja-puodissa Helsingiss� 1 Ruplalla ja 50 kopeikalla, ja kaikissa Suomen Posti-konttooreissa 1 R:lla 73 k:lla ( kaikki hopiassa ).
Sek� itse' N:o-lehdet ett� Lis�-lehdet, joita tulee yksi joka kuukaudelle', jaetaan sielt�, miss� tilaus tapahtuu.
- Maamiehilt�ns�' ottaa Suometar mielell�ns�' julistaaksensa' kaikellaisia Suomalaisuudelle' jollain muotoa hy�dyllisi� kirjoituksia.
Jos vierailla kielill� kirjoitetut juttelemukset tai' miettimiset ovat suomennettavia sanasta sanaan taikka ainoastaan suunnittain, sen saavat l�hett�j�t m��r�t�'.
Painettu A. W. Gr�ndahlilta.
Lupa painamiseen annettu: G. Rein.

Edellinen * Suometar 1847 * Seuraava