Agricolaverkon vintti
-1-Suometar.N:o 40. Helsingissä 5:tenä päivänä Loka-kuuta 1847. Virolaisen valitus. *) -1a--1-Empä tuohon tuskastuisi, Pahastuisi pakkotyöhön, Enkä kaskea kajoisi, Palon polttoa pakene; Vaan on tukastun talohon, Pahastun hovin pahoihin, Kajoan kovan kuria, Kovan ilkiän isännän, Suuta suuren Saksalaisen, Kättä korkian komannan. - Voi sinua Virolainen, Virolainen, vaivaloinen ! Punaiset on herran portit, Hovin ukset hurmehiset, Verestä Viron urosten, Viron poikien punasta. Miehen rauoissa rujuvat, Virot vertensä vilussa, Pojat pauloissa pahoissa, Toiset tyrmien tuhossa; Immet itkien matavat, Valittaen vanhat vaimot, Armoa anelemahan, Huojennusta huutamahan, Kovan herralta kovalta, Isännältä ilkiältä. Isäntä ulos ajavi, Herra heitti huonehesta, Rengillänsä ruoskittavi, Passarillansa panetti, Armojen anelijoita, Hakijoita huojennuksen. - - - - - Min kana muna munivi, Se on syöä Saksalaisen; Min on lammas lapsen saapi, Se on paistiksi pahalle; Lehmä vasikan valutti, Herttasen härän Heluna, Ottipa, osasi senkin, Riisti raukalta Virolta: Tamma varsansa tekasi, Orihin olille saatti, Ori Saksan reen etehen, Saksan suitsiteltavaksi; Äiti poian tuu'itteli, Turvaksensa toivotteli, Sinnepä sekin sekautui, Olkosi pojiksi orja -, Päivän viettävi polossa, Rukoellen ruoskijoita, Yöt uneton vesissä, Rukoellen Luojoansa, Luojalta lohutustansa, Kullan kuoleman tuloa. - - - - - Paha on päähän pääseminen, Tuima aikahan tulenta; Tulta tuoahan hovissa, Hovin leipänä etehen, Itkua oluet siellä, Viinansa haluvesiä, Kipunoit' on kakkaroiset, Vihtoja veropalansa. - - - - - Jos ma pääsisin pahasta, Pahan pauloista pahoista, Pääsen tuimasta tulesta, Hukan hirviän kiasta, Pääsen karhun kainalosta, Hau'in takahampahista; Jos ma pääsisin hovista, Herran linnan liepeheltä, Et sinä enämpi milma Koira kirjava purisi, Etkä päälleni enämpi Kavahtaisi koira musta; Tehkös liito koiraseni, Luja liitto laatikame, Ett' etten enämpi hauku, Purisi kovan kovasti, Niin minä lihoa toisia, Kakut kantasin eteenne, Kainalossani Kokille, Huivillani Hurttaselle, Simolle hihan sisässä, Pennulle poveni päällä. -2-Lukeissani Suomettaren 30 Numerota, jossa mainittiin Kangasniemen pitäjään nuorukaisten kirjoitushalusta ja opista, muistuu mieleeni toinenki pitäjäs, jossa kirjotus-tapa on yhteisesti arvossa pidetty ja harjoitettu nuorelta väeltä niin että niitä on enin osa nuorista miehistä jotka taitavat kirjottaa ehkä ei kaikki yhtä kiitettävästi; mutta niiden seassa on monta, jotka kirjoittavat melkeen kauniisti, niin että jos kirjoittaminen yhteisesti sekä oikeuksissa että muissa asioissa Suomen kielellä käytettäsiin, taitaisivat he niitä silmäiltyänsä niistä oppia asiat järjestyksessä kokoon panemaan, ja saattasivatki kirjottaa mitä hyvänsä; mutta tässäki estää Ruotsin kieli kansan sivistymistä. Tyttöjä löytyy myös aivan paljon jotka taitavat kirjoittaa. Tämä paikka on Pudasjärven pitäjäs liki Lapin rajaa; se näyttää kuinka taito ja valistus on jo kauvas pohjoseen ennättänyt. Seppoi Ilmorin starina *). -2a--2-Satu on Lyydin kieltä. Seppoi Ilmori, takoja igäi, pani raudan ahjoh i hiildutti 1). -2a--2-Pieni naine pikkuraine, suuri naine suurukaine! seppoi Ilmori vastai, sanonet hyvät sanomat, minä sinull' hyvät lahjat andan, sanonet pahat sanomat, minä sinull' hiilavan raudan kurkkuh ajan. Minun sanomat: Hiihtoin tsaarin tyttärih, valgeah vaalikkoh, kauneheseh Katerinah kahdet hyvikse miehikse 2) mändih, venoill' soudettih. -2a--2--2a--2--2a-[ 5) kohdinta siassa, - rautaa j.n.e. ] -2--2a--2-Kasak viernoi sluug 7), valjasta viljoi valjoi varsoi kolmekesäisen, kirjavih korjih, rautaisih rahkehih, vaskisih valjahuksih, teräksisill' ohjaksill', tinaisill' rinduksill'. -2a--2-Seppoi Ilmori mäni vyöttömill' rungill' kengättömill' jalgoill', rinduksen riuhtai. Maamoini kandajaini blahoslovi! 8) -2a--2-Istui seppoi Ilmori viljoille valjoille varsoill', lähti sulad merta myö tsurahuttamah; ei kabia kastu', ni korjan jälgi ei tundu'. Ajoi seppoi Ilmori merta myö, tabai kahdet venoin soutajat; katsoo meren tagah, Hiihtoin tsaarin tytär, valgee vaalikko, kaunis Katerina kolmandes' jatashiss' 1): oi taattoini kandajaini, minuh kolmet kodshoimiehet tuldah, kahdet venoill', kolmans korjall' ajaa. -2a--2-Huhtoin tsaari priimii i gostitti, i hyö doloshittih dielo 2): tulimm' hyvikse miehiks kauneheseh Katerinah. -2a--2--2a--2--2a-[ 5) pois. ] -2-Päälitse adrast' schläimittih, päälitse sepäst', ni kudam ei koskenu. Hän käärmehisen peldon kynti i kumardihese tsaarille. No voinet minun tahnah 6) lambin laulada, suuret kalat uimah, pienet priskamah 7). -2a-[ 7- hyppimään. ] -2--2a--2--2a--2-Oi hyvät neidoit, kuss' on pridanoi 10) sunduk kaunehen Katerinan. -2a--2-Äi on sigäll' 11) mändyttä, vähä tuldutta. -2a-Samoin tä'ällä sanasta täkä, josta täkäläinen. ] -2-Hän ympäri pertist' punalnuhese 12) magada' jalgat i pää uksess'. -2a--2-Ukkoi Undamoine, anda' kaunehen Katerinan pridanoi. Voinet kielell' hyppidä' kielell' pläschidä' 13), äske 14) andan. -2a-[ 14) sitte vasta. ] -2-Ukkoi Undamoine suun avai, puoltoist arschinad suu levedyttä, hambahat arschinad pidutta, seppoi Ilmorisen lainasi 15) puroittelematta vatsah. -2a--2--2a-[ 17) vasaraksi. ] -2--2a--2--2a-[ 20) kylkeen. ] [ 21) asetti, teki. ] -2-Neidoiset andakaa kotoine sunduk kaunehen Katerinan, valgedan vaalikon. Ota' netäss' 22) peskuss' 23), nosta', kanda', neitiset sanottih. -2a-[ 23) hiekassa. ] -2-I blagoslovi Hiihtoin tsaari tyttären sepoille Ilmorisell' kaunehen Katerinan valgedan vaalikon. Istui seppoi Ilmori kirjavah korjah mutsoin 24) kera viljoille valjoille varsalle kolmekesäiselle rautaisih rahkehise, vaskisih valjahuksih, teräksisih ohjaksih, tinaisih rinduksih. -2a--3-Ajoi, ajoi seppoi Ilmori yö saimi 1); hän i laulun lauloi; keskimerell' saari rodi 2). -3a-[ 2) syntyi. ] -3-Otti ympäri saaress sotkat 3) luki, yks' sotka rodi liik'. -3a--3-Rodi mutsoi järilleh 4). -3a--3-Ajettih, ajettih, yö saimi. Sitt' myös saaren seppoi lauloi merell', i lasketihese magada mutsoin kera. Huondeksell nousi, mutsoid ei ole'. Hän i lähti, saaress' puut luki, yks' puu liik' tuli. Otti seppoi Ilmori puun, sanoi: älä peittädä' Katerin, täss' olet. Laulun lauloi, rodihese mutsoi. Lähti ajamah mutsoin kera, ajoi, ajoi, yö soimii merellä. Seppoi Ilmori, saaren lauloi merell', laskih magada mutsoin kera, nousi huondoksell, mutsoid ei ole'. Lähti seppoi Ilmori luki saaress' ympäri kivet; yks' kivi liik' rodi. Älä peittädä' Katerin, täss olet. Seppoi laulun lauloi i Katerin rodihese. Katerin! minä sinun tagutt äiän sluushban sluushin 5) äiän görän 6) nägin. -3a-[ 6) surun. ] -3-Mutsoin kajoiks' 7) i lauloi. -3a--3-Laskih seppoi Ilmori magada mutsoin kera, oman asudun käden pani mutsoill' poveh, toisen pani itselleh; kudam 8) oli itsell povess', se lämmy; kudam oli mutsoin povess', se vilu. -3a--3--3a--3-Sampo, Runollisto vuonna 1847. C. A. Gottlundilta. Maksaa: 50 kop. hop. Interdum dormitat ipse Homerus. I. Vaikka Suomen nykyinen, taiteellisesti tehty runo on vielä niin vähäarvoinen, ett' ei sitä, muiden onnellisempien, valistuksen säteissä kauemmin olleiden kansojen runostoihin verratessa, voi niin nimittää'kään, niin on sen edestyminen kumminkin meiltä isolla tarkkaudella seurattava, sillä runollisuus on kansojen ja kielten sivistyksen mitta, ja meidän nykyinen runo kaiken tulevan runollisuutemme taimi. Tämä nykyinen runomme, ehkä kuinkin vähäpätöinen, on jo kuitenkin kerinnyt poiketa' harhateille, ja on sentähden oiastava. Sen isoin vika on muukalaisuus. Yhden kun kaikki muukin hengellisyys Suomessa on ollut ja vielä jonkun ajan oleva vierasmielinen, niin on taiderunollisuuskin ollut enimmin ruotsalaisesti sivistyneiden käsissä, niiltä ruotsin mukaan muodostettu, ja omaa kieltä enemmän vaan vahingoittanut kuin hyödyttänyt. Mitä rahvaassa ilmautuneet runoelijat ovat aikaan saattaneet, siinä ovat nekin isommaksi osaksi seuranneet näitä ja, paitsi niitä, jotka vierautta välttäen ovat vanhan kotorunon esikuvaksensa ottaneet, tietämättänsä niinmuodoin hekin kotolaisuudelle esteitä rakentaneet. Ei olekaan siis kumma, että nykyinen Suomenkielinen runo on vielä niin mitätöin, eikä kumma, että tämä kaikista sivistyskeinoista jaloin ei ole kansassa ja kielessä paljon mitään vaikuttanut, että on vaan parhaasta päästä kansalle tuntematoin vieras. Joku voisi kysyä', mistä me tämän niin tarkoin tiedämme, mintähden voimme kaiken nykyisen runollisuuden niin ylimalkaisesti mitättömäksi tuomita ? Siihen vastaamme aina ilmautuvista runoteoista näkevämme nykyisen runon heikkouden, varsinkin niitä vanhoin runoihin verratessamme. Meillä on nimittäin nämä iän kaiken arvonsa pitävät runon lähteet Kalevala ja Kanteletar, jotka, vaikka taiteellisesti runoelijata ei koskaan syntyisikään Suomelle, jo yksinään ovat kaikille kansoille ja kaikille ajoille tunnustavat, Suomen kansassa korkian ja jalon runon hengen eläneen, ja joiden perikadosta pelastannasta Lönnrotin nimi on niin kauan kuuluva, kuin yksikään Suomalainen sydän vielä tykkää. Näihin kailliihin esikuviin kuin vertaat nykyistä runollisuuttamme, näet heti, mikä arvo tälle on annettava. Vanha runo on säännöllinen, selväkielinen, poikkeilematta tarkoitustansa kohden juokseva, nykyinen ei muuta kuin laittomuuden lakia seuraava, kieltä sortava, poikkinainen. Vanha runo on kuin kirkas kukastosta juokseva, taivasta kuvastava lähde, nykyinen kuin maantielle seisattunut vesirapakko. Vanha runo on kuin joen rannalla kasvava tuuhea tammi, nykyinen kuin Lapin puolikuolia nälkäkoivu. Vanha runo on vihassansa niinkuin terävä miekka, ja lempiessänsä kuin ihaelevan tytön huulet, nykyinen vihassansa kuin kiveen säretty nyrhi, ja lempiessänsä niinkuin vanha hautaan painuva akka. Vanha runo on kuulakka, vaan kuitenkin syvä ajatuksinen, nykyinen läpinäkemätöin, vaan kuitenkin pintaa rakastava. Vanhan runon tekijän näkee herkästi, vaivautumatta ja ikäänkuin myhäellen laulaneen virttänsä, nykyinen runo näyttää tekijällensä olleen ison vaivan, tuskittelemisen ja päätä ruovinnan alku- eli loppumyötäisyyttä virteensä saadessa, joka sittenkään ei juokse paremmin kuin karhi kivisellä pellolla. Sanalla sanoen, vanha runo on nykyistä vasten kuin päivä yöhön nähden. Mutta mikä on syy tähän nykyisen runon kehnouteen ? Yksi ainoa, ja se on jo edellä mainittu muukalaisuus. Nykyisen runon tekijät eivät tunne isokaan osa kieltä, jolla yrittävät runoelemaan, ja kuitenkin pitäisi laulajalle kaikki kielen salaisimmatkin aarteet olla' tutut, muuten ei tule runonsa koskaan sen kansan mieleen käymään, jolle laulaa. Tämän tähden täytyy heidän monestikin käyttää' vieraita puheen parsia, vieraita kuvaeluksia ja vertauksia, niinkin, että runo usiasti on aivan mahdotoin ymmärtää' sille, joka ei liene sitä kieltä, josta lainat ovat otetut. -4-Seuraavat vaan korvakuuloansa, jonka, Jumala nähköön, vieraat aineet jo niin ovat pilanneet, ett' ei kotorunon kauneuksia enää voikaan käsittää', ja sentähden onkin runomitta heille kaikkea muuta, vaan ei varmoja sääntöjä välttämättömästi seuraava runomitta, on runontekijöille itsillensäkin tuntematoin laki, ja sentähden luulevatkin saavansa muristella' ja katkoa' sanoja, miten ja missä tahtovat, kuinhan vaan muka saisi niin monta tavausta säkeesen, kuin tarvis kerrallansa vaatii, huolen pitämättä, olipa tavaus pitkä eli lyhyt, arvollinen eli arvotoin. Ja kuitenkin on peri Suomalainen runo niin lujasti säännöllinen, niin selvä ja lakia noudattava, että nykyistenkin rahvaassa ilmautuneiden, vanhan runon tapoja seuraavien runoelijoiden hyvin harvoin nähdään niistä erehtyvän eli poikkeavan. Tähän sanoisi muuan nykyinen runoelia, varsinkin Herra Gottlund: " niin voan myö emmö rupia näitä vanhoja juorotuksianno seuroomaan, ne on jo kauan kuolleet, runon rakennus on uuesta tehtävä. " Tähän vastaamme: emme mekään tahdo vanhaa runoa ainoaksi esikuvaksi, josta poikkeaminen olisi kuolettava synti, ja jota ulommaksi meneminen heti olisi rikos kieltä ja kansaa vastaan. Vaan sen tahdomme ja tiedämme, että vanha runo pitää pantaman perustukseksi uudelle, muuten ei ole Suomen runollisuus koskaan onnistuva, taikka josko vähäksi ajaksi saisikin vierasta jälkeä kulkea', niin tulevat jälkeisemme, jotka runollisuuden väärään juohtajia moittien oikasevat sen omalla jälellensä. Virsikirja, jonka tekijät eivät tunteneet eivätkä niinmuodoin seurannetkaan vanhan runon rakennusta, on onnistunut, sen tietää jokainen, ja mimmoinen tämä Sampokin, jonka " synnyttäjä " myöskään ei tahdo tuntea' eikä tunnekkaan " Lönnrotin keräämiä ", olettelee, sen olemme kohta näkevät. Ihmisyys on aina eteenpäin kulkemassa, ja missä seisahdus tulee, siinä menee jo takasi päin. Vaan se ei kule tyhjän päällä. Sen mutka menee entisten tekojen ja kohtausten päällitse. Niin työnsäkin. Ei runollisuuskaan voi' entiselle kannallensa seisattua', senkin on eteenpäin kulettava, vanhasta luovuttava, jos tämä vanha olisi vieläkin parempi, ja uutta etsittävä. Vaan vanha ei sentähden jää heittiölle, siitä tehdään perustus uudelle, eli vanha on uudelle, kuin kivijalka rakennettavalle huoneelle, jolle itse huone on tehtävä, jos pysyvää tahdotaan. Täänkaltaiseksi kivijalaksi luulemme meilläkin vanhan runon uudelle syntyvälle olevan. Sille joka ei hirttänsä aseta', se tekee työtä turhaan. Toinen tulee ja näkee, että entiset rakentajat ovat hirtensä pahasti panneet, ei perustuksen päälle, vaan sinne tänne singalleen; sentähden purkaakin ajoissa entisen salvoksen pois ja panee hirret uudelleen, hyvin tietäen ett' ei huonetta kovan korkialle saataisi, ennenkuin jo rymähtäisi maahan koko laitos. Eli vertaelematta: joka Suomeksi runoelija ei ota' vaaria vanhan runon perustuksesta, se tekee turhaan ja toisten tielle' työtä, ja sen runoelenta-tapa joutuu kohta unohduksiin ja hylkiölle. Ja tämmöisiä ovat usiammat runoelijamme vielä olleet. Esikuvat ja tavat on, omien hylkäämällä, otetut muista kielistä, enimmiten ruotsista, vieraita puheenparsia, vertauksia, kuvaelemia koettu runoissaan omaan kieleen sulloa', ja sitä kutsutaan vielä kielen " rikastuttamiseksi " ! Jos nämä runoelijat olisivat tarkkaudella historiansa lukeneet, olisi heidän pitänyt havata', kuinka oman kielen hengetär ainakin on kovasti kostannt muukalaisuutta Saksalaiset olivat viime vuosisadan loppupuolille asti seuranneet Ranskalaisia, vaikka kyllä oli omia esikuvia. Iso joukko vieraita sanoja, oman hengen sortaminen, kämpelyys runossa olivat tämän orjuuden palkinto, kunne Schiller ja hänen aikuisensa alkoivat siivota' kieltä tästä vieraasta ruvasta, joka teko ei niin vähätöinen ollutkaan. Samoin kävi Ruotsalaistenkin. Kansan vanhoista runoista ei tietty mitään, eli jos tiettiinkin, ei pidetty niitä minäkään, seurattiin vaan Ranskalaisia. Kuitenkin nousi täälläkin sota ulkomaalaista vastaan, vanhat runot etsittiin suurella innolla ilmi, ja Fosforilaiset alkoivat, niitä esikuvinensa pitäen, omituisempata runoa aikaan saada' ja kieltä muukalaisuudesta puhdistaa', vaan tämä jälkimäinen ei kuitenkaan onnistunut täysin tarpein, vieras oli jo liioin kotiutunut. Nyt näemme, mikä hyvä muukalaisuudesta on tässäkin kohden tullut. Kieli estyi vapaasti kasvamasta ja tarvitsee lainata' puolet sanojansa muista kielistä. - Tämän rangaistuksen pitäisi olla' meilläkin varoituksena, paremmin omaamme hoitamaan ja tarkemmin vanhoja runojamme seuraamaan, ennenkuin aika tulee myöhäksi, ja vieras on niin ison vallan saanut, ett' ei enää lähdekään talosta. Hippakunnan Sanomia. Turusta. 18 p. Syyskuuta Asetetut: Kirkkoherran siainen Haapajärvessä P. K. W. Hornborg Kappalaiseksi Enarissa: Mamselli Helena Brotherus Ensi-Opettajattareksi Turun Naisväen Koulussa. - Määrätyt: Papismies J. J. Fogelberg Kirkkoherran Apulaiseksi ja Pitäjän Apulaisen siaiseksi Espossa: Papismies J. Porthén Pitäjän Apulaisen siaiseksi Ruoveellä ja Kirkkoherran Apulainen Espossa K. Y. N Sumelius Armovuoden Saarnaajaksi Sottungassa. - Vaaliin on pantu Storan ( Suurjoen ) Kappeliin 1:ksi Föglön Kirkkoherran viran toimittaja, v. Kirkkoherra M. Forsberg; 2:ksi Armovuoden Saarnaaja Maalahden ja Solvin Kappelissa E. W. Alcenius ja 3:ksi Kirkkoh. Apulainen Ilmajoella, v. Kirkkoh. K. K. Hjerpe. - Uudestaan etsittäväksi määrätty: Kappalaisen virka Sottungassa. Kuollut: Haapajärven Kirkkoherra Juhana Lampén keskivälissä Syyskuuta. 29 p. Syyskuuta: Määrätyt: Kirkkoherran siainen Haapajärvellä, asetettu Kappalainen P. K. W. Hornborg Virkavuoden saarnaajaksi Haapajärvellä, Papismies Sakari Castrén Kappalaisen Apulaiseksi Pyhäjoen Pyhäjärvelle; Kirkkoh. Apul. Taivassalossa P. A. Polviander Kirkkoherran Apulaiseksi Ulvilassa. - Asetettu: Toinen Kanssa-Opettaja Majisteri K. K. Gonander Ensi Kanssa-Opettajaksi Porin Isokouluun. - Virkavapaus suotu Kirkkoh. Apulaiselle Ulvilassa K. E. Gallelle. - Haettavina ovat: 150 päivässä keskivälissä Syyskuuta Kirkkoherran virka Haapajärvellä ja 56 päivässä Venäen kielen Opettaja-virka Oulun Iso-koulussa. Painettu A. W. Gröndahlilta. Lupa painamiseen annettu G. F. Aminoff.
|