Agricolaverkon vintti
-1-Suometar.N:o 39. Helsingissä 28:tena päivänä Syys-kuuta 1847. ( Lähetetty. ) Tutkintoja Berlinin Tiede-Akademiassa Kesäkuussa. ( Allg. Preuss. Zeitung N:o 211. Beilage II. ) " Herra Schott luki suomalaisissa runoissa mainitusta pe'osta Tarvas eli Tarvaha. Kolmannessa kymmenennessä runossa Suomen entey'estä, jotka Lönnrot Kalevalan nimellä saatto, mainitaan tätä petoa niinkun jossakussa tienoossa maanviljelykseen käytettyä. Nuori kehuja Joukkahainen, joka Suomalaista runo-uroa ( Orpheus ) Väinämöistä tietonsa täytey'ellä pyytää hämmästyttää, alkaa näin: Pohjolo porolla kynti, Etelä emähevolla, Takalappi tarvahalla. Nordland pflüget ( pflügte? ) mit dem Rennthier, Südland mit dem Mütterpferde, Takalappi mit dem Tarvas. Maa Takalappi on yhtä epätietonen, kun peto Tarvas eli Tarvaha, joka viimeinen muoto alkuperänen lienee. Ei ainoassakan toisessa paikassa sitä enää mainita. Renvallin Sanakirja selittää sanan Tarvas elephantilla, kuitenkin oheen pannulla kysymysmerkillä: samatikin Castrén ruotsalaisessa käännöksessään. Tästä näkyy tämän pe'on Suomalaisissa jo ikikauvan vaan sa'uissa elävän, ja sille epätietonen tienot peri-Pohjolassa ko'iksi osotettavan. Merkillinen on nyt, tämän sanan ei yksin olevan Mongoleilla ja Mandshuilla, mutta myös sillä yhtä imettävää petoa eli elävää nimitettävän. Ensimäiset kirjottaavat Tarbagha ja lausuuvat sanan tarkoin samati kun Suomalaiset, Tarvaha; Mandshut vähällä muutoksella sanoovat Tarbachi. Kiinalaiset sanoovat T'a-rh, lausuuvat vähimmiten ensimäisen tavuun. Elephantista on tämä elävä - hiiri kyllä aivan erinäinen; se on muuten nimitetty Bobak eli Boibak, pohja-Aasian ( myrisiä? ) Mürmelthier, suuri mykrä, josta myös tienot länsi-Mongoliassa on saanut nimensä Tarbaghatai ( se on myrisijillä varustettu ). Sibirian kansakunnat, ja, Herra A. Ermania myöten, Karatshatkan periasukkaat luuleevat vuorien rouhistumisen ja vajoomisen, olevan seuran myrisiän taikka mykrän kaivamisesta, jonkan luina Mamontin jätteet siellä ja täällä pi'etään. Usko pohjolan valtiaan mykrään on itä-Aasiasta levinnyt Kiinalaisiin asti, jotka antaavat tämän kauhistavan pe'on pitää menoansa ikuisen jään alla. Europalaisten Suomalaistemme esi-isille, joihen peri juuri Altain pohja puolelta muistakin perustamista on niin luultava *), lienee tosin Tarvaha ollut aivan tuttu peto; muuttaituansa Europan napatienoihin taisi vaan sen nimi siihen solmittuineen satuinensa joutua myöhille miespolville perinnoksi. -1a--1--n. -r. Matkasanomia. ( Jatko ja loppu 37:teen N:roon. ) Ajettuani niin kauvas kuin pääsin vankureilla rupesin taas venhe- ja jalka-matkoille kylästä kylään. Välisti' ei ollut polkuakaan, vaan sain paikon tunkea' tihiäin pensasten ja risujen läpitse', paikon kahlata' lätäkköjen ja rapakkoin yli sitä suuntaa, mitä tiesin lähimmäisen talo-mökin olevan. Jyrkkiä vuoria ei ole' täällä eikä pahoja kivilouhuja, vaan loitomaisia mäkiä, tulleita murenneista rapakivistä. Sorsalassa, johon yödyin, pelkäsivät minua hirmuisesti', arvellen olevan jonkun Venäljän lähettiläisen, katselijan kuinka paljo miehiä on kussakin paikkaa, että sitten taitaisiin ottaa' arvalla sotamiehiksi. Karstulan metsäkylissä oli melkein samallainen pelko. Oneksi ettei käynyt minulle, kuin toiselle oppivaiselle, joka, joku vuosi sitten, käveli reppu seljässä näissä samoissa paikkakunnissa. Hän sanottiin otetuksi kiini' talonpojilta, jotka luulivat hänen pahantekiäksi, sillä oli nykyisin kuulutettu semmoisen olevan karvussa. Äijät katsoivat mitä hänellä repussa oli, ja löysivät, paitsi muita ihmeellisiä kappaleita, myöskin Suomenkielen Oppikirjan, jossa näkivät paikon ymmärrettyjä sanoja ja taas erinomaista lukua välillä. " Ai noitahan täm' on, " huomasivat viimein, " hän pitää semmenkin kiini' otettaman ja visusti' pois vietämän. " -2-Näin oli vijatoin vapaaksi pääsnyt. Luumäjen ja Valkialan metsä-maissa on nytkin ankara köyhyys - ja lieneekö se niin säättykin että näillä paikon pitää pettuleipää syötämän, koska peltomaat ovat vähäisiä ja huonoja nävöltänsä, mutta mäntymetsää sitä-vastaan yltäkyllin. Kylistä löysin olevan, missä yhden missä kaksi taloa, joilla rukiista leipää löytyy; toisissa syödään puunkuorilla tai' oljilla sekotettua leipää. Tuohikotin kylässä kohtelin Ruunun talon emännän, joka sanoi " olevansa usian lapsensa kansa niin kovassa kurjuudessa, että oli vielä, kello 2 jälkeen puolipäivän, suurukseta', eikä tiennyt mitään neuvoa eineen saamiseen, koska oli leski ja kivulloisuudeltansa estetty petäjän kuoriakin hankkimasta. " Toisissakin seurakunnissa ( Hartolassa, Kivijärvellä j. m. ) olevan paikka paikon nähnyt köyhyyttä ja männyn tai' koivun kuoria syötävänä - - - - mutta mitä näistä puheen on; katselemaan kotimaan tilaa soisin tulevan monen veljistäni, jotka kyllä rakastaavat Suomea ja Suomalaisuutta, mutta kuitenkin sanoovat ulkomaan ylöllisyyden ( lyx ), olevan sopivaisen ja tänajan sivistykseltä vaaditun meidänkin maassa - sanovat tätä pitävän noudattaa' jokaisen, joka herrasväjen joukkoon kuulua' tahtoo; jos varoja on taikka ei. Minä en voi' teitä toiseen uskoon saada', mutta itse' uskon kumminkin sen olevan väärin, että toinen Suomalainen menettää yhtenä yönä kymmeniä huopia ruplia, uljaillesansa ulkomaan juomilla ja herkuilla, ja toinen viikkokausina kärsii nälkää tai' syö elämen ruokaa. Jos ei ylöllisyys vaateisi suurta osaa nuorista herroista velkaa tekemään, niin saisi usiampi virkaan päästyänsä ja vanhetessansa vapaammin ahkeroita yhteisen parhaan katsomisessa, eikä tarvitsisi niin isoa huolta pitää' mistä rahan äyri tulisi. - Ja mekin nuoret miehet, jotka viisauden äitin helmoissa olemme monet vuodet maanneet, edistytämme ylöllisyyttä! - tämän täytyi häveten tunnustaani Rovastille B.......s, joka sanoi: " Te Suomikiihkoset ( Fennomaner ) mahdatte puhua' ja tehdä' mitä tahdotte omituisen sivistyksen auttamiseksi; se mato elää kuitenkin, joka Isänmaamme onnellisuuden juuria kalvaa, ja tekin elätätte sitä parhain kuin taidatte. " Mutta jopa olivat nämät surulliset ajatukset saattamaisillansa minua unhohtamaan että hyvääkin näjin Valkialan petäjäkylissä: ihmiset ovat kauniita, erinomattain lapset ja nuoret vaimo-ihmiset ( vanhan ovat ryppyisiä, on se missä hyvänsä ), miehet isonkookkaita ja sorkeita. Vaatteet ovat jotensakkin puhtaita. - Täällä pitäävät vaimot päänsä lajella, arkeinakin peitettä kamritsista ja hohdosta tehtyä, jota kutsuuvat tanuksi, ja jot' en missään nähnyt likaisena. Ujomaisia ollaan enimmästi'; -mutta yhtähyvin uuteliaita ja hyvällaisia vieraalle, niin pian kuin se tulee vähäkin tutuksi. - Muita lauluja en saanut täällä kuulla' kun jumalisia; en siltä akaltakaan, jonka sanottiin taitavan " kaiken mailman laulut. " Tämä puolihullu ämmä, joka sanoi olevansa " heränneitä, " taisi muutamia arkkiveisuja, ja niitä kimotti hän niin täyttä kurkkua, että oli sinisenä ja punasena kasvoista. Mäntyharjuun Parolan kautta tullessa on avullisen pitkiä kylän välejä. Näillä sain, ensi kerran tällä matkalla, kojetella' kummoista nälkä on, sillä kylä-harvoissakin olivat haltiaväjet metsissä, kaskitöissänsä, ja vanhat akat, jotka lasten kanssa kotolaisiksi olivat jätetyt, neuvoskelivat talosta taloon ruokaa pyytämään, sanoen yhtä ja toista syytä ettei heiltä saanut; mutta heidän syynsä näytti olevan etteivät olisi' kehtanneet antaa' sekulaista leipäänsä' vieraalle. Nälkäisenä tulin siis Viipurin läänistä Mikkelin lääniin. Ensi mäjet Mäntyharjuna olivat vahva metsäsiä ja kivilouhusia, niin muodoin vähä julhämäisiä minulle, lehtimäkiä ja tasasia pienimäntysiä kankaita nykyisin katselemaan tottuneelle; ja mieleeni muistui nyt olevani pitäjässä, jota vanhuuttain on murhamiesten ja muiden pahankuristen asunto paikkana pidetty. Mutta kauvaa en kerinnyt Mäntyharjun " puukkojunkkareita " *) ajattelemaan, sillä osaantui tien sivuun paimenia karjoinensa, ja näiden kaksi koiraa kävi kintuilleni toinen toisensa kimmalla, haukkuen räyskyttäin pahemmin kuin karhua. -2a-Aina tappelun tultua siepattiin yksi näistä. ] -2-Hiljan illalla jouduin Valtolan keskievariin. Tämä, ruokottomin ja huonoin kaikista minulta tähän saakka nähdyistä keskievareista, oli kuiten tällä haavaa ilahuttava kuin satama merellä tuleville; sillä taas tiesin olevani paikassa jossa ei tarvitse' muuta kuin huutaa': " Tuokaas ruokaa pöydälle. " Erinomaisen hyvältä maistui leipä ja muikut, joita tuotiin ehtoolliseksi, sillä pitkän päivän olin ollut ja monta penikulmaa kävellyt sitten kuin Korjankylässä oli suuruksekseni saanut puuroa, keitettyä tattarista, joita Länsi-Suomessa ei kasvateta', mutta jotka ovat varsin hyviä syödä', lijatenkin koska nälkä on. - Kummoista kansa on omantunnon puolesta, tiedettäköön siitä että täällä Valtolan kulmalla, vielä kymmenkunta vuotta sitten, ei pidetty lukkuja jyväaittajenkaan suulla; mutta koska nykyisinä vuosina oman hyödyn katsojat muista paikkakunnista rupesivat väärin käyttämään tätä vanhanaikaista yksinkertaisuutta, niin täydyi lukita' ovia. Myös toinen erinomainen vanha tapa on ollut ja taitaa vieläkin olla' tällä haaralla, nimittäin: ettei mydä' jyviä, mutta lainaksi annetaan kyllä, luonnossa maksettavaksi. Sanotaan että jyviä tääällä on välisti' pahentuneina kannettu salavihkoa aitasta järveen, suuret joukot. Vieraita ei päästetä' koskaan aittaan, vaan koska lainataankin, niin tuodaan jyvät pirttiin mitattaa'. Koko Mäntyharjun pitäjässä en kohdellut kun hyviä ihmisiä, niinkuin muallakin: " puukkojunkarit " ovat jo kadonneet, ja samaten Sirsit ja Kivekkäät, joita, menneinä sotasina aikoina ja Valtakuntain rajan tästä käydessä, asuskeli metsissä ja luolissa - semmoinen luola on Haukka- eli Märkävuoressakin, vetävä satoja ihmisiä - ja kuljeskeli ympäri lähi paikkoja rosvoamassa. -3-- Vanhat puvut ovat jo muuttuneet: Parilla kolmella ukolla näjin vielä kirkkoon tullessa vanhan aikaisen valko villaisen jakkunsa, nauhat nappein verosta; näitä sanoovat " hameiksi, " mitä taas me hameeksi kutsumme, sillä on nimenä: " körtit. " Patalakki kuuluu myös entis aikaiseen vaatetukseen. Ämmillä näjimme muutamalla vaan vanhan aikaisen " hameen; " tämä on lyhempi, kuin miesten hame', ei samaa tekoa vaikka saaman karvainen. Enin osa ijäkkäistä akoista pitää vielä kirkossakin tanua, jota myös " lakiksi " sanotaan. Se on niin pikkunen että juur peittää palmikot, jotka ovat sykkyrässä pään lajella. Näihin palmikkoihin sukivat tukan ylös joka taholta, ja kiristäävät niin että hiukset vähitellen eriäävät, ja pää jääpi paljaaksi. Monta vanhaa mummo[a] oli erimitten korkeilta [?] paljasna. - Silmät on aivan monella sekä miehen että vaimon puolella vetiset ja heikot, arvellen savuu tähden; sillä talvet asutaan savupirteissä, joita tässä pitäjässä on melkein paljaaltansa, ja kesillä poltetaan armattomasti' kaskia, jotka Mäntyharjussa, kuin muallakin Savossa, ovat maamiehen paras elatus keino. Kasket ovat muuttaneet kaikki metsätkin paitsi sydänmaita koivuviidoiksi, jotka ynnä monien suikeitten järvien kanssa tekevät pitäjän sangen ihanaksi kesä-aikana. Niinkuin määräksikin tehtiin kokoonnuimme kaikki kolme toveria Mäntyharjun pappilaan, josta sitten yhdessä läksimme Länteen päin. Kumpanini olivat Lappeenrannan ja Saima Kaivannon katsottuansa käntyneet takasin Tavettiin, sillä eivät saaneet venhettä Taipalsaareen. Valkialan kirkon sivutse ja sitten suoraan järviä ja metsiä myöden tulivat kohtaus paikkaan. Tästä läksimme venheellä ynnä kolmen täällä asuskelevan veljen kanssa, jotka saattoivat meitä penikulman verran. Sateista ilmaa saimme koko ajan, jonka viivyimme metsä ja järvi matkoilla, kulkeissamme mitä suorinta pääsimme Mäntyharjun kirkolta Hartolan ( eli' Kustaa Aatolhvin ) kirkolle. Tällä välillä olimme kerran vähässä hengen vaarassakin, nimittäin Jääsjärven selällä. Vehkalahden tölleissä, tämän järven itä-rannalla, jolla polku-matkamme kävi, ei ollut kotona kuin joku vanha ämmä ja lapsia; ja soveliaat venheetki olivat toiset poissa toiset lukittuina. Mitäs piti tehtämän ? Viimein, paljo juoksenneltua hakemassa, löytyi yksi äijä ämminensä metsässä, kaskea hakkaamassa. Työläs oli tätäkin ukkoa saada' lähtemään työstänsä, johon oli tullut pitkän matkan päästä, ja eukko vielä kielsi mitä ehti lähtemästä. Kuitenkin selitettyäni ihmisten velvollisuutta auttaa' toinen toistansa ja luvattuani palkaksensa enemmän, kuin mitä hän katsoi kohtuulliseksi, totteli ukko enemmän omaa hyvää sydäntänsä kun pahaa emäntäänsä, ja läksi kanssamme. Mutta venheensä oli vanha, vettynyt, ja pieniläntänenkin neljälle miehelle. Ensin lahdessa kävi kulkumme hyvin, mutta ehdittyämme keske järvelle, täytyi kääntyä vastaselle, ja sangen työlästä oli täällä taistella Luonnon voimia vastaan. Kaksi sousi, yksi piti perää ja yksi oli veden ajajana, jota loiskui sisään jokaisesta lainesta. Aallot kuohuivat hirmuisina kuin huoneet, ja vieläkin yltyi tuuli yltymistään iillipilvien kanssa; painui veneen peräkin välisti', että kinua myöden oli vesi, ja perämiehen käsi kastui olkapäähään saakka. Viisi hetkeä veden ja tuulen vihoja kojeteltuamme saavutimme onnellisina, vaikka märkinä ja puuttuneilla jäsenillä, Koskipään rannan josta kuultuamme Rovastin ei olevan kotona, läksimme Kappalaisen tykö', jonne' oli penikulman matka käytävää. Tämän halullisen Suomalaisen seurassa olimme jonkun päivän, jotka olivat sekä hyödylliset että huvittavaiset. Hänen kanssansa kävimme pikimältään metsän läpitse parin järven yli Sysmääkin katsomaan, jossa löysimme yhtä viisasta ja päälliseksi hyvällaista talonpoikasta kansaa, kuin muuallakin; niin ettei se suinkaan anna' syytä sanoa' tomppeleitten " Sysmästä olevan " tai' hulluuden " Sysmään vievän. " Sysmän herras väjestä emme tiedä' mitään sanoa'. Samoin tein kävimme myös Viljama-vuorella, jonka korkeimmalta kukkulalta näkyy enin osa Hartolan ja Sysmän pitäjiä: kappale' Päijänteen lakeutta ja summassa muita järviä toinen toisensa takaa. Sysmän kirkokin, jolle sanottiin olevan viisi Suomen virstaa tietä pitkin, näkyi tälle. Nyt, jos usein muulloinkin kaipasimme kurkistinta ( kiikaria ), jota, painoa peljäten, emme hankkineet möytämme matkalle. " O, ihaninta näköö ! Ei liene' mailmasa toista " - nämät sanat, jotka näjin piirusteltuina suojan patsaaseen Pyynike'-mäjellä Tampereen tykönä, olisi halu piirustella kaikkiin ihastuttaviin paikkoin, joita minäkin jo olen monta Suomessa nähnyt. Kolmea vertaa paremmin käy sydämmelle Runebergin suloinen laulu tuhan järvisestä maasta ( - - tusen sjöars land ), vajeltaissa tämän läpitse' ja katsellessa tätä semmoisilta paikoilta, kuin Viljama-vuorikin on. Ei joka paikassa ole' Suomalaisuutta vielä niin paljoa kuin Hartolassa nähty hyväksi: sekä Rovastin että Kappalaisen ja muittenki herrain opettelevaiset lapset saavat haastella suomea ensiksi - tämän kauniin ja tarpeellisen tavan olemme täällä matkalla nähneet myöskin kahden Viipurin Lehtorin ja vielä, muistaakseni, parin papin luonna; muuten mihin olen sattuneet kuulemaan, ovat herrasväjen lapset ruotsin kielellä änkkäilleet ensimäisiä sanojansa. Tässä pitäjässä, jossa nuorilta ja vanhoilta, Kuustaa III aikaisita sotauroiltakin selvää suomea kuullaan, oli aivan ilahuttavaa ja sopivaa juoda' Rovastin luonna omatekoa olutta, esi-isäimme tavalla, kakskorvaisesta puutuopista. Tässä sopii näytteeksi kuinka semmoinen mieli, joka Opiston nuorisossa näyttäiksen ja jota pilkkaajat Fennomaniaksi kutsuvat, taitaa talopoikasissakin herätä - mainitani yhtä nuorukaista, joka tuli Hirvensalmesta Hartolaan, pakiparaastansa meitä kohtaamaan ja puhuttelemaan; sillä oli kuullut meidän täällä liikkuvan Suomalaisuuteen koskevain asiain tähden. -4-Tämä ymmärtäväinen ja siviä nuorukainen on erinomaisen harras tänajan uusia hankkeita kohtaan. Kaikki nykyisin präntänyt omakieliset kirjat hankkii hän itsellensä, mitä vaan joinkin saa, ja kokea vielä muillekkin niitä kaupita. Yhden kirjankin tiedän, josta hään on levitellyt talonpoikaseen kansaan Hirvensalmessa monet kymmenet kappaleet ( exemplar ), muutta myymisestään ei tahdo' hän palkintoa ottaa'. Suomalaisten kirjain tekijöille kokee hän kaikella lailla kiitollisuutta osottaa'. Minulla oli repussani muutamia uusia kirjoja, joita olin ottanut kansalle näytelläkseni, että sitten tietäisivät paremmin ostaa' niitä; näistä annoin hänelle jonkun, jota teki mielensä mutta hinnata' ei olisi' hän ottanut, ja kosk' en minä ottanut vastaan maksoa, niin jätti lähteissänsä rahaa talon väjelle ja käski antaa' minulle vanhasta velasta: Ja hän ei ole' rikas. - Totta niitä on muitakin tämmöisiä, jotka seuraavat aikaans, joitakuita, mutta harvassa. Enin osa halullisista lukemaan ostaa rukous kirjoja vaan, ja kaikellaisia muita hengellisiksi kutsuttuja, pitäen turhuutena ja syntinäkin kaiken muun lukemisen. Mutta joka paikassa, niidenki tykönä jotka raajimmissa metsä-paikoissa asuuvat eivätkä tiedä' mitään sanottavaa kirjoista, maalisista eikä hengellisistä tuntuu syvä ikävöitsemys oman kielen ottamiseen oikeuden asioihin, kuulutuksiin, kuitteihin ja muihin semmoisiin. Hartolast tuli taas usioita ystäviä seuraamme ensin metsäin, vuorten ja vähempäin järvi-lahtien yli Luhankaan, ja siitä vielä Päijänteen poikki Jämsään. Neljä penikulma kuljimme yhtämittaa tätä laviaa järveä, ainoastaan kolmeen paikkaan poikkesimme pikipäinsä maalle, katsomaan ihmisiä ja ravitsemaan ruumistamme. Yksi ainoa paikka oli, etelään päin, jossa silmä ei nähnyt " päätä Päijänteellä, " vaan paljasta vettä ja taivasta, muuten näkyi aina koko matkan saaria ja niemiä, joilla usioilla on korkeita metsäsiä vuoria. Kammiovuoren, jolta soutajamme sanoivat Turunkin näkyvän " kiikarilla, " vaikka sinne on kappale' neljättä kymmentä penikulmaa, näjimme kaukaa; jos olisi ollut hyvät kiikarit eli' kurkistimet meillä, niin tieten olisimme kiivenneet sen päällekkin. - Jämsän kirkolla osaantui, juur koska mekin sinne' kerkisimme, olla' ruumiin hautaiset; - Jämsän Raittiuden Seuraa oli meillä tila tulla' tyynemmin tuntemaan; sillä saimme siitä puhua sekä sen jäsenien että vastaaseisojien kanssa, ja myös niiden jotka eivät olleet kumpaisiakaan näistä. Se on sangen kaunis ja hyödyllinen hanke', vaikka kannustajat ja pilkkajat ovat sitä pahaan huutoon kokeneet saattaa'; sen kautta on jo moni juomari jättänyt hulluutensa ja ruvennut paremmin toimeen tulemaan, tappelut ja yö kollaukset on se myös vähentänyt. Seuran jäsenillä on sekin hyvä tapa että joutohetkinä lujeskeleevat Sanomalehtiä ja muita kirjatekoja, joita ostaavat, mitä kunkin varat myöden antaavat. Hyvä olisi jos taitavat ja oppineet miehet paikkakunnalla hoitaisivat ja johdattaisivat tätä, niin taitaisi se vielä paremmin menestyä', edistyttää' siveyttä ja maamme yhteistä parasta. Tässä ei ole siaa tästä laviammin kirjoittaa', vaikka olisi syytä puhua' tämmöisten hankkeitten tarpeellisuudesta jotka juopumutta ja siitä seuraavaa hulttiomuutta estäävät enemmän kuin sakot ja muut rankaistukset. Nyt hyvät lukiani jääkäät Herran haltuun, jos haluttaa lukea, niin tahdon taas toisten, koskaa sopii, jatkaa matka-muisteitani, jutellen mitä olen kuullut ja nähnyt kulkeissani Kuorevveden, Keuruun, Laukkaan ja Saarijärven läpitse' tänne Kivijärvelle. Vaivaa ja vastoinkäymistä on ollut matkalla mutta iloa ja huvitusta paljoa enemmän. Tervennä olen ollut aina; ja vaikka ensimmältä käveltyäni itseni hikiseksi ja sitten maatenpantuani tallin parviin ja muihiin ulkohuoneisiin, mihin satuin, sain tottumattomuuttani vähän yskää ja nenänuhaa, niin ei ollut tämä juur miksikään lujettavaa. - Viljat ovat usiammissa paikon olleet hyviä; toisin paikon ovat, vaikka kuivuuskin' on vaivannut, kuitenkin keskinkertaisia; varsin huonoja ei ole' näkynyt kuin juur harvassaan ( Viipurin läänin ja Kivijärven metsissä ). - Voikaat hyvin! - - - P. S. Tahtoisi kukaties joku veljistäni kuullakseni jotakin parempaa ja tarpeellisempaa kuin mitä tässä olen ladellut, esim. mitä hyvää olen löytänyt tai' tehnyt, kuuluvaa matkani päätarkoitukseen. Mutta tämmöiset asiat säästän minä sille, joka minulle matkarahat antoi. Jos se sitten tahtoo Suomettaren tai' muun Sanomalehden kautta julistaa' mitä täällä olen tarkkaillut ja tutkinut Kieli- ja Kansa-tieteille ( Philologie et Ethnographi ) hyväksi, niin se on eri asia, eikä koske' minuun. Sanojen ja Sananparsien saamiseksi Tohtori Lönnrotin tekeellä olevaan uuteen Suomalaiseen Sana-kirjaan niin koolta, kuin mahdollista on, pyytää Suomalaisen Kirjallisuuden Seura Helsingissä tämänkautta Suomenkielen ystäviä kokoilemaan ja Seuralle lähettämään alkuperäisiä suomalaisia lauseita, merkintö-sanoja, aseiden ja kalujen nimiä jne, joita ei tähän asti' ole' kirjakielessä ollut, niin myös puheenmuotoja ja sananparsia joissa tavallisilla sanoilla on toinen tarkoitus. Palkinnoksi on Seura määrännyt 1 ruplan hopiassa jokaiselta kymmeneltä sanalta elikkä sananparrelta, jotka Toht. Lönnrot katsoo hyviksi ja ottaa Sana-kirjaansa, ja vähemmältä joukolta samassa mitassa, eli 10 kop. joka sanalta; ja palkinto lähetetään koonneelle niinpian kuin kokoelmien arvo on saatu tietä'. Muistettava on: 1:ski että kaikki sanat ja sananparret ovat käännettävät ruotsiksi, elikkä heidän tarkoituksensa selitettävät, joko Ruotsin taikka Suomen kielellä, niinmyös lauseet, paitsi merkintö sanoja, näytettävät siinä puheessa, jossa maalla heitä kuullaan; 2:ksi että pitäjä elikkä pitäjät, joissa lähettäjä on kuullut sanat, on nimittäminen; 3:ksi ettei ole' aikaa määrättynä lähettämisille; mutta jos sama sana usialta tulee, niin saa ensiksi lähettänyt palkinnon; 4:ksi että maalla asuvaisten on antaminen tietä' mihin palkinto tulee lähetettäväksi. Helsingissä 3 p. Maaliskuuta 1847. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran puolesta, Sven Gabriel Elmgren. Painettu A. W. Gröndahlilta. Lupa painamiseen annettu: G. F. Aminoff.
|