Agricolaverkon vintti
-1-Suometar.N:o 43. Helsingissä 27 päivänä Loka-kuuta 1847. Kirjallisuutta. " Tuhkapöperö, Kuvaus 4:sä Kohtauksessa " ( 40 sivua ), " Kaini, Murhekuvaus 2:sa Kohtauksessa " ( 58 sivua ), " Josephi, Kuvaus 3:sa Kohtauksessa " ( 42 sivua ), ja " Judithi, Kuvaus 4:sä Kohtauksessa " ( 44 sivua ) - kaikki neljä, vähäistä kahdeksais-taitetta ( 8:o ) - ovat tämän vuoden suvisaikana präntätyt Viipurissa J. Cedervallerilta poikineen; maksaen kukin hienopaperisena 30, karhiapaperisena 25 kop. hop. Tekijä ja toimittaja on J. F. Lagervall, jonka Kuvailma-runous-tapaa jo ennenkin olemme tuntemaan tulleet " Ruunulinnassa. " Nämät neljä nyt ilmaantunutta " Kuvausta " ovat ulkoapäin sangen kauniit, elikkä ulkookullatut, sanan suorimmassa merkityksessä: kansi-lehdillä nimitykset ja muitakin korituksia osittain kullan- osittain kuparin-karvalla - sisälleppitonsa puolesta jättävät paljo vaatimuksia, lukijan mielestä kohtuullisiakin, täyttämätä'. Mutta jokainen joka muistaa ja tuntee meidän kauhian köyhyytemme Kuvailma-kirjallisuudessa, ei suinkaan aivan tyyskin katsele' vikoja, joita ensimäisissä kokeissa löytyy, vaan ottaa ilolla ja kiitollisuudella vastaan ne vähät, mitkä valmiiksi saadaan. Ja " hyvä huonoonki tytyä' parempata odottaissa; " vaikka näitä nyt puheessa olevia emme tahdo' juuri huonoiksikaan lukea'. Mitä enimmän moititaan, on: " paljo laimiata puhetta ja liijan vähä tapahtuvaista " näissä Kuvauksissa. Tuhkapöperöä ei vaivaa kuitenkaan tämä vika niin paljoa kuin toisia. Tähän on Herra Lagervall ottanut juureksi vanhan aikuisen tarinan, toisiin kolmeen eräät paikat Raamatusta, niinkuin nimityksetkin osottavat. Mutta Kuvauksissa: Kaini, Josephi ja Judithi, ei ole' sama ajatus eikä sama tarkoitus, kuin niissä Raamatun paikoissa, joista ovat otetut. Kainin-Kuvailmaki on niin sukkela, että kaikista sen " Jäsenistä " ( persone ) näkyy Jumala ( jolta kuuluu ääni vaan, kutsuttu: " yleinen ääni " ) pahemmaksi, sillä Se kostaa armattomasti' Kaini paralle, joka kerran tapaturmassa oli tullut liijaksi lyömään pahanelkistä, alinomaista kiusaa tekevää veljeänsä. Kainin kärsiväisyys veljeänsä kohtaan ja katkera katumus vahongon tultua ( niinkuin Hr Lagervall kuvailee ), tekee edellä-mainitun syyttömäksi ja Aabelin itse' syypääksi tapaturmaiseen onnettomuuteensa. Kainia olemme tähän saakka tottuneet katselemaan pahana ja Aabelia hyvänä; mutta Herra L. on tehnyt Kainista niin hyvän miehen, ettei hänellä ole' paljoa mitään sisällistä vikaa; muodoltansa vaan ei ole' kaunis kuin Aabeli. Herra Lagervallin Aabeli sitävastaan on konnankurinen ja häijynelkinen sekä puheissa että töissä, ei ainoastaan veljeänsä ja sisartansa vaan vielä vanhempiansakin kohtaan - vaikka äiti hänen kauniin muotonsa ja vikkelän luontonsa tähden pitää hänen puoltansa -, ylpeilevä ja kehuva " hurskauttajansa, " ja taas suuri pelkuri ja äitin turviin juoksija, koska joku uhkaa kurittaa' häntä. - Herra Lagervallin Josephi on melkein samallainen kuin Mooseksenkin Joosef, kuitenkin taitavampi valehtelemaan, koska Isällensäkin juttelee: " Laitettua laitumellen, Kulin päivän päästäpäähän, Pääsin sivun Siehemista. Eksyin tieltäni, erehyin Matkaltani matkustaissa: Aina astuin loitommaksi: Sattui katras kauppijaita. Hätä käski työhön käyvä Kauppatyöhön kauppamiesten Kuin oil kulkuni kotiimme Mahotonta matka mullen Kulin yhä maasta maahan. Iso Israilin Jumala Viimein askelein asetti Nilivirran vierusteihen. Viimein virta kaupunnissa Asetuin, asunnan löysin. Päivä päivältä parani Elämä eloni kasvoi, Yhä vaurastui varani. Sanan laitoin liekkö saanut Konsa joutunna kotiimme Elostain Egyptinmaalla. " Judithin Kuvaus näyttää lyhyesti', mitä Judithan Kirja laveammin juttelee, ainoastaan jossakussa vähemmässä asiassa eriävät. Esimerkiksi: Herra L. antaa Ammoniitien yöllä pajeta' Holoferneksen leiristä " Judaan seuroin " ja täyttää' pyryllä takaisin " Achiorin käskyn alla " ( tätä konstia ei huomannut Judithan Kirjan tekiä ), ja Holoferneksen ihanalle Judithille vähä koviakin puhua: " Uskon, saatana, sanasi Valmis kärme käskyllesi ! -2-Vaan jos petät niin varaja Oma tuomijois tuloopi Sullen täysin täytetyksi. Min' en säästä vaikka säälin. " Judithan Kirjassa sitävastaan ei voi' Sankari Holofernes puhua' rakastetullensa muita kuin lempeitä sanoja. Ja niinpä on laita vielä meidänkin aikoina etteivät urhoolliset sotaherrat puhuttele' pahoin ( saatana, kärme' jne ) semmoisia leskiä kuin Judithi, josta lujemme ( Jud. 8: 7 ): " Ja hän oli aivan ihana ja rikas, ja hänellä oli paljo palkollisia, ja tarhat täynnä härkiä ja lampaita. " Mimmoista puheenpartta ja kirjoitustapaa Herra L. on seurannut näkee lukijamme jo näistä kahdesta palaisesta, jotka tässä edelläpäin ovat präntänyt. Itse' sanoo hän Tuhkapöperön Jälkimaineessa: " Seuraten murrettani sikäli kuin soveliaksi nään, omistan muistakin mitä mieleeni sattuu; lukiin ihteäni perilliseksi kaikillen: luulenkin vähemmän vaartavani kansaperillisijäni, kuin en uurastaisi lisätä tätä perintoa, " ja Josephin jälkimaineessa: " Tähän asti olen toisin puhunna toisin kirjoittanna. Nyt kynä ja korvat tekivät sovinnon. " Niinmuodoin otti Herra L. Tuhkapöperöönsä vielä sanoja tai taivutteita muistakin murteista ei vaan siitä, mitä omat korvansa tahtoivat, mutta Josephiin ehdittyänsä ei tahdo' enää kieleensä sekoittaa' ( pöpertää ) mitään vierasta. Pahin vaan on että tämä Herra L:n kynän ja korvain hätähätäinen sovinto ei tule' yhtä helposti' hänen kynänsä ja muiden ihmisten korvain välille; vai' miten lienee ? Jos joku pitäjä tai' edes yksi kyläkin on jossain, Viipurin läänissä tai muualla, puhuva Herra L:n kirjoitusta myöden, niin olemme hänelle suurta kiitollisuutta velvolliset osottamaan, tämän puhellaadun ilmituomisesta. Mutta työläästi' uskomme Suomalaisten missäkään sanovan, esimerkiksi: " Murhekuvaus " ( jos oikein puhe'-ääniä myöden kirjotetaan, niin pitää tuleman: Murhekkuvaus eli' Murekkuvaus ) ja " taipumata " ( eikö: taipumatta, taipumatak eli' taipumata' ). Vieraskieliset nimet eivät ole' myöskään suomalaisen korvan mukaan kirjoitetut, eikä sentään senkään kielen mukaan, mistä tulevat, vaan niin ja näin, kuinka kustikkin on päähän pällähtänyt: " Aadami " ( Kaini, 3 siv. ) ja " Adamin ( 5 siv. ); Eeva " ( Kaini, 3 siv. ) ja " Eva " ( Jud. 32 siv. ); " Aabeli " ja " Levi " ( miksei: Aabeli ja Leevi, tai': Abel ja Levi? ); Josephi ( miksei: Joosef, Joseph, Jooseppi tai' Juoseppi, Hebrean, Ruotsin tai' Suomen mukaan j.n.e. ) Ja miten lienee niiden taivutteitten laita, joita kirjoittaa kahdella lailla, esim: " työntekiä " ja " olija ", " ijankaikkinen " ja " iank. " " tauta " ja " tautta. " Olleeko luotettavaa korvaan, joka on niin kakskeikkonen ? Poisjättömerkin ( apostroph ) on Herra L. silloin tällöin pannut kadonneen äänikkeen siaan esim: " Ett' ei vanha Väinämöinen, " mutta taas toisin paikon ja tavallisesti' jättänyt senkin pois, kirjottaen vaan: " Tott on työsä ( työnsä ) työntekiän " ja " Ett en tohi ( tohdi' ) toivottoa. " Monet oudot sanat tekevät ettei suuri osa suomalaisesta yleisöstä näitä Herra L:n laitoksia oikein ymmärrä', eikä siis huoli' lukeakkaan. Liekkö hän jo edeltäpäin tätä ajatellut ja sentähden pränttäyttänytkin vaan vähäisen joukon? - tätä arvelemme hinnan kalleudesta. Mutta toinen neuvo olisi ollut parempi, nimittäin: panna' kunkin lehden ali-syrjälle taikka kirjan loppuun selityksiä semmoisille sanoille, jotka Sanakirjoissa ei vielä löydy', eikä kirja-kielessä tähän saakka pitkin käytettyt ole', niinkuin: Ainos, Häläilen, Häläiten, Katras, Kikare, Luotto, Mautelija, Nettu, Toilmaisi, Vaalimata j. m. Näin tulisi niillekkin, jotka eivät taida' Herra L:n puheenpartta, mahdolliseksi lukea', hänen kirjojansa, ja nämät neljä kuvausta ansaitsivat kyllä koko Suomeen levitellyiksi. Näin enänisi sana-rikkaus suomalaisille lukijoille, joiden nyt selvää saamattansa täyttyy heittää' pois kirjat sananensa päivinensä. Pyydämme siis nöyrimmästi' Herra Lagervallia, tästälähin präntäyttäissään toisiakin tämmöisiä kirjoja ( jota toivomme hänen tekevän ) saattavan niitä lujettaviksi ja ymmärrettäviksi yli kaiken kotimaamme. Toivottaen onnea näille kaikille neljälle, äsken syntyneelle, odotamme heitä seuraavan veljiä vielä pulskiampia kuin " Kaini " ja Josephi, " ja sisaria " Judithia " ja " Tuhkapöperöä " kauneempia, jos ei muodossa, niin sanoissa ja sydämen laadussa. Isälle toivotamme terveyttä ja voimia. Matkakertomus. ( Jatko 42:teen N:roon. ) Tämän paikan heräntäisistäkin pitäisi jotakuta virkkamani. Paljon en voi' sanoa', kuin paljon en tiedä', ehkä yöpaikassani pitkälle yöhön pidin puhetta sen talon heräntäis-isännän kanssa. Puhe' oli enimmiten ulkonaisesta jumalisuudesta ja kaiken yötä kestävistä rukoelemisista. Kuinka sellaiset ihmiset ymmärtäävät monta paikkaa Jumalan sanasta, osoittaa se tämän miehen lause', " että Jumalan sana käskee meitä ristiämme hakemaan, " jonka hän otti Virsikirjan lopulla olevista sanoista, " että - - - kärsivällisest' kantasimme ristiämm', ja hakisimme sielullemme elatusta tästä kirjast' kullaisesta, " ja niinkuin näkyy ymmärsi hän nämät sanat varsin väärin sitoen erittäin olevat sanat yhteen. Täkäläisiä heräntäisiä Vapahtajan mitalla: " tuntekaat heitä hedelmistänsä " arvaten, jäävät he hyvin takaperäisiksi, sillä talonsa työt ovat he jättäneet lii'an paljon laimiolle, kuin ovat tunteneet opetuksen: " älkäät ko'otko' tavaroita maailmassa " niin hyvin sopivan mietittäväksi ja helpottavaksi työtä tehdessänsä - luonnollisesti tässäin oman vähän ymmärryksensä syystä erehtyen. Näin oli tästä heille kasvanut pahoja hedelmiä, ja luonnollisesti muillekin, sillä varakas voipi tehdä' muillekin hyvää, mutta varatoin ei, ompa vielä muille rasitukseksikin. -3-Toisena päivänä tarjosi äiti sitä takaisin, ettei siinä Jesuksen nimeä mainita'. Minä kyllä kovin saarnasin hänelle, että elävä usko vaatii meitä kaikkia luvallisia neuvoja etsimään, saadaksemme varoja kuta enemmin sitä parempi, sillä varoja myöten voimme enemmin ja vähemmin tehdä' rakkauden töitäkin. Muutakin panin lisäksi mitä tiesin sekä raamatun sanoja, että omasta ymmärryksestäni, mutta kuin tarpeekseni saarnattuani viimeisellä kysyin tahtooko hän kirjaa vain ei, niin yhtähyvin sanoi ei tahtovansa kirjaa, josta siis sai rahat takaisin ja kovia sanoja päällisiksi. Tästäkin näkee kuinka usein Suomalaiset pysyyvät päätöksissänsä, vaikka kuinka kokisi sel'ittää' asiaa toisin päin. Tässä kylässä kirjoitin lauluja niityllä vä'en työtä tehdessä, niinkuin jo muutamissa muissakin kylissä. Se käypi aivan hyvin. Ilman sitä keinoa olisi työaika aivan sopimatoin laulun keräämiseksi, mutta senkautta, että työn sivussa laulatetaankin, voipi se vähemmällä hinnalla saataa'. Viimeiseltä jo yli viikon määrän viivyttyäni läksin Kivennavan kirkolle päin, jossa sitte taas kumppalini kanssa tapauimme yhteen pappilassa Provasti Höijerin luona. Tähän asti oli laulu pitänyt saman tapansa, kuin jo Makulassa: historiallisia lauluja en tavannut muuta kuin vähän alkua Kojosen poj'an lauluun, jota jäl'emmältä usein on saatu. Siinä kutsutaan Kojoisen poikaa Iivanaksi, jota " läksi Konnulta ( Kantelettaren Kommi ) kosihin, naimahan Narintkan päästä. Tuolta " hänelle " Anni annettihin j. n. e. Paikka mahtaa olla' sama kuin Lahden Kontu, kylä Pietarista länsi-pohjosiin päin. Kivennavalta päätimme lähteä' suorastansa Pietariin, että passien vaihettua paremmin saatta' kävellä' rajan toisellakin puolella. Ensin tulimme Valkijärvelle Kirkkoherran Konstantin Schröderin luokse, joka on tunnettu mies monen Suomalaisiin sanomiin lähetetyn hyvän ja mietittävän kirjoituksen kautta. Harva papismies Suomessa mahtaa pitää' taloutensa niin toimessa kuin hän. Koko joukko mehiläispesiä oli hänellä, kaksi suurta mutauuniakin. Peltonsakin mullan oli hän antanut tutkia' Kemian taitavalta mieheltä. Hupa oli hänen parissansa olentomme ja hänen kanssansa ajoimme siitä Pietariinkin. Suomen hautojen Mä'ellä viivyimme Pietarin Suomen Provastin Sirenin pereen luona. Nimi Suomen hautojen mäki luullan olevan Aleksander Nevskin aikuinen, mutta silloin olisi kyllä sen nimi jo tehty Ruotsin hautojen mä'eksi, kuin sota oikeastansa kävi Ruotsalaisia vasten, jos vaikka Suomalaisiakin heidän allansa sotivat. Luulisin nimeä vanhemmaksi, jo sen aikuiseksi, kuin Tur'un Suomalaiset kulkivat niiden paikkojen yli Suomeen päin, jolloin Suomen nimi vielä oli erinäisen kansakunnan oma. Tuskin olisi se tullut silloin, kuin täkäläisiäkin asukkaita ruvettiin Suomalaisiksi kutsumaan. Pietarin suureen kaupunkiin tulimma. Siellä oli rahaton olento Provasti Sirenin hyvyyden kautta Hänen huoneissansa. Muutoin käveemistä kyllä loppumattomilla kaduilla lämpymän paahteessa. Akademikot Sjögren ja Köppen, joita tavoitimme, olivat maalla, niinkuin kaikki muutkin, jotka välilleen pääsneevät. Tarpeen jälkeen viivyttyämme kaupungissa läksimme takaisin pohjaisiin päin Toksovan kirkolle vähän kolmatta kymmentä virstaa kaupungista. Siellä tapasimme Kontrahti Provastin Skoten luona Valta Neuvoksen Sjögrenin, jolta saimme joitakuita hyviä tietoja sekä Tsuutilaisista muinaisuuksista Pietarissa, että Suomalaisista Venäen maan sisässä, ja siellä olevista vanhoista haudoista. Laulujen saalis nyt muuttui vähän toisenlaiseksi. Historiallisia lauluja oli enemmin ja usiempia Kalevalankin lauluja. Merkillisin kaikista oli se, että lauluun: Pääskyläinen päivälintu liitettiin maailman luominen munasta ( Kvl. I, 300 - 315. Laulua pääskyläinen päivälintu on laulettu kolmella tavalla, ollen aina vaan lopulla eroitus, nimittäin: niin kuin se tavataan Kantelettaressa, toiseksi niin kuin se yleiseen laulettiin Uudella Kirkolla ja seuraa tässä painettuna, ja kolmanneksi: luomisen kertomukseen liitettynä joka myöskin seuraa tätä. Ensimäinen tapa on selvästi sekoitus Kantelettaren 3:nen osan 47:nen laulun kanssa, joka laulu itsekin lauletaan täällä niin tarkoin kuin Kantelettaressakin. Toinen ja kolmans tapa kuuluuvat nähtävästi yhteen ja tavataankin toivottavasti vasta vielä laulettuna yhdessä jatkossa. Yhdessä paikassa ovat laulajat jättäneet pois päivän, kuun ja tähtien luomisen, toisessa taas ovat jättäneet maan luomisen pois ( tuosta kasvo kaunis saari, vertaa': munasen alanen puoli alaiseksi maaemäksi ). Kukas ei ihmetellen keksi' tässä laulussa veden paisumisen, Noan arkin ja häneltä lähetetyn kaarneen ja kyyhkyisen merkillisellä tavalla osoitetuksi. Sanat " lensi suurelle mä'elle korkealle kukkulalle " ovat väärin tulleet lauluun, jonka nä'yttäävät sanat " löynnyt ei maata ma'ataksensa. Tästä nähdään, että koko maa oli vedeltä peitetty, se on: vedenpaisumus oli. Sana " tuosta kasvoi kaunis saari " osoittaa taikka sitä, että veden laskeudessa joku kukkula yleni ensin saareksi sitte suureni maaksi, taikka sitä, että Suomalaiset ennen, niin kuin Grekalaiset ja Romalaisetkin, pitivät maata saarena mereltä, ( okeanilta ) piiritettynä, jolloin saari tässä merkitsee samaa, kuin maaemä Kalevalassa. ( Jatko toisten ) Potaatti-rutto. Kaksi kauhiata vierasta likenevät maatamme: yksi täyttää tännepäin tullen Aasiasta Venäen maan läpi, se on ihmisrutto; toinen on se hirmunen potaatti-tauti, joka länsi ja etelä-Euroopassa on pilannut suurimman osan menneen vuoden tuloista, paikottain lopettanut aina siemenenki tästä niin jo tarpeelliseksi tulleesta elatusaineesta, että sen hävityksestä on seurannut koko maakunnissa ( Irlannissa ) nälkä ja kuolema. -4-Kumpasetki ovat panneet sekä Hallitukset että yksinäiset suureen huoleen ja liikkeesen. Niin kulki esm. tuonoin Helsingin läpi Lääkäriä Venäelle lähetettyinä Ruotsin Hallitukselta tutkimaan siellä ihmisruton luontoa ja suojelus-keinoja. Potaatti-ruton tähden on taasen Ulkomaalla pidettynä moninaisia ja asianomaisia kokouksia ja tutkinnoita, ja Sanoma-lehdet ovat siellä olleet täytetyt kertoomuksista sen kulusta ja hävityksistä niin että itsekuki aikonaan sai ottaa niistä vaarin. Seurakunnissa kuuluutettiin siellä saarnastuoleista ja muuten, kuinka tätä ruttoa taidetaan karttaa ja miten sen pahimmia hävityksiä käypi välttää. Vasta tänä syksynä ilmestyi tämä rutto Suomessa, ensiksi Helsingin seuduilla. Se on kyllä tähän asti liehunut vaan meren rantamailla; mutta se jo levenee levenemistään ja siirtyy yhä Suomen sisä-maihin, niin että se varmaasti jo on Hauhossa Hämeen maalla. Tiettävästi ei kuitenkaan ole mitään tehty sen vastustelemukseksi. Herrat täälläpäin ( Nurmijärvellä, Mentsälässä, Orimattilassa y.m. ) ovat mitkä heittäneet potaattinsa nostamatta, mikä taasen lyöneet jo nostetut potaattinsansa, yhtenä sekä rutolta saastutetut että saastuttamattomat, sata-tynnyrittäin taikka sen varten kaivettuihin kuoppiin mätänemään tai järveen. Talonpoika-raiskat taasen, joilla toki ei oisi varoja näin herroiksi menetellä, katsovat hämmästyksellä tämän tuiman vihollisen menekkiä, joka silmin nähden lopen turmelee heiltä melkeen tarpeellisimman elatus-aineensa. Suomalaisissa sanomissa ei kuitenkaan löydy mitään neuvokkia sitä vastaan ! Breslovassa Saksan maalla on keksitty mielestämme parain ja luonnollisin keino tätä tautia vastaan. Kukin tietää nimittäin, että rutolta saastutetut ihmiset savuutetaan ja sen voima sillä tavoin masennetaan; kukin tietää myös, että yli vuoden säilytettävät lihat kuivataan ja savuutetaan. Nyt on se aine, joka edellisessä tapauksessa masentaa ruton ihmisessä ja jälkimäisessä estää lihan mätänemästä, sama aine, joka löytyy no'essa ( Kreosot ). Samote on kumpasessaki tapauksessa kuivuus taikka, toisin ja paremmin sanoen, märkyyden poistaminen suuresti tarpeellinen. Nämä seikat tarkattua ja luullessa potaatti-ruton olevan samasta luonnosta kun tavallinen ihmisruttoki, tarkottaa Breslovassa havattu keino menettää potaattein kanssa, miten ihmisten kanssa ruton aikoina: potaatille pitäsi saada samaa no'en voimaa ja toisekseen pitää niitä kuivana. Menetys on seuraava: Uunien torvista kerätään nokea, ja otetaan semmosta puhdasta, hienoa hiekkaa ( santaa ), jota löytyy paraitten vaan järvien rannoilla, joka sitte kuivataan hyvin hyväksi: nämä sekotetaan sitte aina niin, että 8 naulaa nokea tulee puolelletoista ( 1 1/2 ) tynnyrille hiekkaa. Itse potaatit pidetään raittiissa ja kuivassa ilmassa tai huoneessa, siksi että märkyys on niistä lopen ka'onnut; vaan jos rutto jo on niihin päässyt, valitaan ne saastutetut pois ja saastuttomattomat kuivataan mainitulla tavalla. Nyt pannaan ensin potaattikuopan tai kellarin pohjalle mainitusta no'en ja kuivan hiekan sekotuksesta, että pohja kokonaan peitetään, sitte pannaan siihen potaatti-kerta, joka ei kuitenkaan saa olla kuuden ( 6 ) tuuman päälle; sitte taasen mainittua sekotusta kertansa, sitte potaattia j.n.e. Potaattien päälle pannaan katokseksi olkia ja sitte kuivaa hiekkaa. Mutta pitää sitteki katsoa, ett' ei kuoppaa tai kellaria märkyys saa haitata; sen vuoksi pitää potaatti kuopan ympäri kaivaa hyvä viemäri-oja, joka kerää ja viepi märkyyden pois, joka muuten vetyttäsi kuopan seinukset ja kostuttasi potaatit. Ei kukaan saa olla huoletonna tätä ruttoa vastaan: se kulkee tietämätä, nopeasti ja tulee lupaa kysymätä. Täällä Uudella maalla on moni mies pannut terveet potaatit kuoppaan, ihastellen kuinka hän pääsi taudista, joka pilasi naapurinsa potaatit jo pellolla; vaan parin päivän perästä on hänenki potaattinsa katsottaissa pilautuneita. Levollisuus ja huolimattomuus on Ulkomaallaki tässä paraansa tehnyt. Kuin tämä rutto kerran pääsee maille, niin se tekee koko pitäjissä ja Läänissä tuhoo. Parempi ainai ehkä liika-aikanen toimi kun vähä katumus. Kotimaalta. Kivennavalla on Provastin Apulaisen J. Hertzin toimella täjän kirjasto aivan kohta tuleva toimeen. Häneltä toimitettiin myös jo ennen mainittua kirjasto Heinijo'en kappeliin. Aivan toivottava olisi, että sellaisia laitoksia tehtäisin jokapaikassa kaikella innolla. Toivoisimme myös Suomettarelle tietoja sellaisista nousevista laitoksista. Turun Markkinoilla ( 15 p. Syysk. ) maksoi Rukiit 15, Ohrat 12 - 13, Kaurat 6 - 7, Voileiviskä 7 - 7 Rplaa 50 Kpkaa. - Hämeenlinnan markkinoilla ( 21 p. Syysk. ) oli niinkuin Kuopiossaki tavattomasti vähä kansaa, siellä maksoi Rukiit 13, Ohjat 11 ja puoli, Kaurat 6 aina 6 ja puoli, Voi 7, Tali 7 ja puoli Rplaa, Heinä-leiviskä 20 kpkaa ja Liinat 4 Rplaa leiviskä. Sarvikkaita oli täälläki vähä ja 15 aina 18 hopea-ruplan hinnassa. - Helsingin markkinoilla maksoivat Rukiit 14 ja puoli aina 15, Ohrat 11 - 12, Voi-leiviskä 8 - 9, Pellavat ja Hamput 4 - 4 ja puoli ruplaa kaikki paperissa. - Porvoossa maksoivat Rukiit 14, Ohrat 12, Voileiviskä 9 Rplaa. Hippakunnan Sanomia. Turusta. Kuollut: Pitäj. Apul. Huittisissa, v. Kirkkoh. A. K. Björnborg 4 p. tätä kuuta. - Haettavina: Pitäjän Apulais-paikka Huitisissa ja kolmas sia Kappalais-vaaliin Pirkkalassa. - Määrätyt: Ulvilaan määrätty Kirkkoh. Apulainen P. A. Polviander pysymään siallaan Kirkkoh. Apulaisena Taivassalossa, ja Kappalainen Ulvilassa, H. Hidén paitsi virkansa toimitusta auttamaan Ulvilan Kirkkoherraa, Kontr. Rovastia Tohtori K. Hirn'iä. H. K. M. on armollisessa kirjotuksessa 9 p. tätä kuuta määrännyt Arkipispan vaalin tapahtuvaksi 1 p. tulevata Joulukuuta. Porvosta. Kappalaisen vaalissa Sumiaisille, 12 p. Syysk., sai Saksan kielen Opettaja Kuopion Kymnasiumissa R. J. Wallenius enimmät kutsumus-huudot; samote Tuomio-kirkon Apulainen Porvoossa, v. Kirkkoh. J. R. Hjerppe Kappalaisvaalissa Askolaan, 3 p. tätä kuuta. Kirkkoherran vaali Luumäellä pysäytettiin, ja määrättiin uudestaan pidettäväksi 19 p. Joulukuuta. Kirkkoh. vaalissa Muolaan sai Kadetti-koulun Oppettaja N. W. Åberg yksimielisen kutsumuksen. Ilmoitus. Renvallin Suomalaisia Sana-Kirjoja on Pietarissa ilmaantunut vanhoista kätköistä. Näitä saadaan, tilaten Opp. Europaeukselta, Kolmella ( 3 ) hopia ruplalla kappale. - Muuten on niiden hinta 4 Rplaa. Painettu A. W. Gröndahlilta. Lupa painamiseen annettu: G. F. Aminoff.
|