Agricolaverkon vintti
-1-Suometar.N:o 44. Helsingissä 2:sena päivänä Marras-kuuta 1847. Kehotus Juomarille. Kuule veli kultaseni! Pidä kiini pikarista, Ota ryyppy oivallinen, Viina-tilkka taitavasti, Että tutuksi tulisit Tautein kanssa kauhioiden ! Pidä laskut lakkarissa, Viina-pottuset povessa: Että koukkuhun kävisit, Vaarin vanhan vertaseksi. Eli tahotko tapasi Paheta juoma-pahalla, Taikka ihtes' ilkeästi Kaikkein häjysti häväistä, Eli käyhyyttä kokea, Oleskella armon alla; Niin on neuvo annettunna Kannun suuta kallistella, Viina-pikarii visusti, Joka tahtos' täyttäneepi, Palkan kantaapi pahimman ! Joh. Vilh. Murman. Otto eräästä kirjeestä Tohtori Ingman'ilta. Pästin kaupungista Ungarin maassa 24 p. Elokuuta v. 1847. - - - Neljättä viikkoa täällä jo oltuani ja kauan kirjeitä teiltä hukkaan odoteltuani, jo saanen sanat liittumahan kohti kullaista kotia. - - - - - Dresden kaupungista matkustin 22:nä p. Heinäkuuta komealla höyry-laivalla Elbe-jokea ylespäin Praagin kaupunkia kohden. Tällä matkalla sain toisen kerran eläissäni tilaisuuden ihmetellä tämän joen kauniita ja erinomattain merkillisiä rantoja, jotka tällä välillä ovat miltei kauniimmat ja jalommat kuin Reinivirran kuulusat ranteet, niin että en luulisikaan enään koskaan unouttavani tämän matkan ihanuuksia. Praagin kaupungissa oli minulla myös hupainen olo, tavuttuani siellä hyvän ystäväni, Pippingin, jonka seuroissa täällä viettelin viisi päivää. Hänen kanssa olin päiväkaudet liikkeellä - nimittäin aamusilla Sairashuoneissa, joissa nä'in ja kuulin paljon mitä ei muualla saa oppia. Sentähden päätinki nyt syksymmäksi vielä palata sinne, käytyäni ensin Ungarin maassa, johonka mieleni minua niin kauan on houkutellut. Soisinpa nyt tulevaniki täällä tarkemmin tuntemaan tämän jalon heimokansamme, Madjarilaisien, nykyisistä tilaa, heidän kieltä ja tapoja sekä muita merkillisimpiä kansallisia laitoksia, joiden tarkkailemisesta luulisin meillenki jotakuta hyötyä lähtevän. Tänne ( Pästiin ) tulin menneen kuun 31:nä päivänä, Wiennin kaupungista passini vuoksi kaksi päivää viivyttyäni. Matka tänne Wiennistä kävi yhdessä päivässä Donavi-jokea alaspäin höyrylaivalla. Donavin rannat ovat tällä välillä hyvin alaiset ja yhden muotoiset; sentähden pian väsyyki niitä kahtoessa. Vaan kuta enemmin lähenet Ungarin pää-kaupunkiloita, Pästiä ja Budaa ( Oofenia ), sitä ihanammaksi muuttuu maa ja laveat viinamaat huvittavat silmää joka haaralta. Tänne tultua oli minun ensimäinen asiani tavata Rohvesori von Bugát, jonka takia myös tänne olen tullut. Hänellä on kesä-majansa Budan äärimmäisessä perukassa, johon minun siis oli meneminen, ja jossa hän asuu rouvanensa ja koko perheenensä. Hänellä ei ole omia lapsia, vaan hän holhoo kuitenki monta orpoa, joista hän muretta pitää, kasvattaen heitä miehiksi. Minua ovat hän ja hänen rouvansa kohdelleet hyvin ystävällisesti. Hän majoitti minut omiin huoneisinsa täällä Pästin Kaupungissa, jossa nyt asuntoani pidän. Me olemme kuitenki joka päivä yhdessä ja lu'emme Suomea tahi Ungarin kieltä, minä opettaen häntä, ja hän minua. Välistä olen ollut hänen luonansa pari päivääki yhtä nykyä. Hänellä on siellä kaunis puutarha ja jotensaki suuri viinamäki, jossa viinamarjat jo rupeavat kypsymään. Makeata hyvää viiniä ja kalliita kaikenlaisia kasvuja täällä saan nauttia yltäkyllin. Kuitenki tahtoo ikävä ja kotimaan halu minua välistä täälläki vaivata, erinomattain nyt - - - Kylä-Sihtieri. *) -1a--1-I. Kanavan 40 ja 41 Numeroissa on peräsykään ollut kaksi luvettavaa ja arveltavaa kirjotusta kotimaisesta kirjallisuudesta. -2-" Kotoinen romaani sekä novelli, " sanotaan siinä, " on vielä syntymätä. Ainoa novelli-kirjallisuus, joka meillä on ollut hengissä, on se minkä tapaamme maamme ruotsalaisissa sanomalehdissä. " Mielellämme yhdistymme kirjottajan tuomioon näissä löytyvistä novellistä, että ne " Kaikki, ilman erotukseta kaikki ovat olleet kotimaiselle kirjallisuudelle mitättömät. " Samote myödytämme niiden olevan yhtä vähäarvoset " kauniskirjallisuudessa yhteisesti kuin kansallisessa elämässä erittäin. " Sillä, niinkuin Kirjottaja myös sattuvasti merkitsee, niissä puuttuu se henki, se ylenne, joka yksinään voipi itsekulleki kuvaukselle antaa sen oikean karvan ja paineen. Ja missä tämä henki, tämä ylenne ei ole kuvauksen mehuna, siinä jäävätki kuvat vaan puu-pökkelöiksi, joiden päällitse ja sivutse silmä tietämättä liuskuu, silmä-luomia alkaa kangertaa ja katsoja vaipuu - uneen. Nureella meidän sitä vastaan tääytyy tyytyä siihen, mitä Kirjottaja sanoo olevan esteenä oikealle kotimaiselle kaunis-kirjallisuudelle. " Sellaiset työt ( teokset? ), kuin Axel och Valborg', Maria Stuart', Vallenstein' j. m., eivät voi syntyä muualla kuin korkiammassa valtakunnallisessa elämässä, korkiammassa kansallisessa seuruuselämässä, joita me kaipaamme molempia. " Tämän ja monen muun tärkeän seikan puhuttuansa kaunis-kirjallisuutemme tilaisuudesta, lyöttäiksen Kirjottaja luvettelemaan ja näyttämään aineita kotoiselle romaani- ja novelli-kirjallisuudellemme. Seuruus-elämmäämme ehkä köyhäksi jo maininneena, luulee hän kuitenki siinä olevan ainetta romaanille ja novellille. " Onhan meillä ", sanoo hän, " toki omituinen korkia hallituksellinen laitos, ja omituiset korkiammat virkamiehet ja ammatit. Pait sitä, kansalliset harjoitukset; uusi herätetty parempi kansallisuuden tunto, joka alkaa olla koko kansan omaisuus. Pimiä ja hämäräinen tieto muinos-historiastamme. Muutamia huvittavaisempia tietoja uudemmista aikakausista Suomalaisten kansallisessa elämässä. Rahvaan elämä, sen edut ja puutokset. Koko kansan tavat. Ruotsalaistuneen valistuksen ja suomalaisuuden keskuus. " Tästä näkee Lukia, kuinka lavea ala on avoinna suomalaisella romaani-kirjottajalla. Mutta tähän tarvitaan välttämättömästi, pait kirjotus-halua ja taitoa, pait luonnon lahjoja ja taide-niekkautta, myös kirjotettavien asioin tunteminen. Mutta kaikki, jotka tähän saakka ovat kirjottaneet romaaneja ja novelleja suomalaiselle perusteelle, eivät ole yksikään tunteneet ei maata, ei maan tapoja, ei rahvasta, ei sen keskuuselämää. Niin on ollut Brakelin " Väinämöisen " 1), niin A. Lindeberg'in romaanissa: " Junker Karl " 2), jossa hämäläisen tytön jo 600 vuotta takaperin kuullaan ajattelevan, puhuvan ja tekevän ei edes miten neiti Hämeessä nyt ajattelisi j.n.e., mutta miten tyttö oleskelee kaikissa muissa maissa vaan ei Hämeessä eikä Suomessa. -2a-[ 2) Romaani-kirjastossa: " Nya Svenska Parnassen. " 1847. ] -2-Sen Kirjottaja on varmaanki nähnyt, jollonkullon Helsingistä Henriksdalin kestkievariin huvan vuoksi matkustaessansa, semmosella piipulla uus'maalaisten holli-miesten savuja löyhkyyttävän, ja jossakussa ruotsalaisessa romaanissa tavannut semmosen keskusteen ja puheen; paikalla sovitti hän nämä kaikki rehteville suomalaisille, Nilsiäläisillemme. Näin on niissä aina. Vaan miten kansamme, rahvaamme elämään taidamme kuvata, kuin emme sitä tunne? miten kuvauksiimme saada kotimaine henge, kuin se Kirjottajalta puuttuu ? Mutta muistakaamme vielä, että tämä kotimainen henki löytyy täksi tarpeeksi paraittain kätkettynä tarinoissamme ja saduissamme; että romaani nykysessä puvussaan on alkuperäänsä syntynytki ja vähitellen varmistunut rahvaan tarinoista ja lauluista ( Balladit, Romanit ja Pyhäin elämäkerrat ). Muutenki on tarina kansamme ainoa kertooma- ( hisoriallisen ) tavan lähde, ja kertoomus, historiallinen muoto ( form ) on taasen romaanin suurimmia vaatimuksia ja tarpeita. Meillä pitää sen vuoksi tarinat ja sadut olla ensin ilmi annettuna, sitte vasta oikein kotimainen romaani syntyy. Oppimatta ja taitamatta Suomalaisen tavalla jututa, kertoa ja sanella, täytyy nyt Kirjottajan haparoida ulkomaalaisten mukaan, urkkia sana sieltä, toinen täältä -, sillä aikaa kangistuu kertoomus ja henge jääpi toiseksi kerraksi. *) -2a-" Lisä-lehtiimme " pantava jutelma oli jo keväillä valmiina, mutta eihän kaikkia paineta, mitä kirjotetaan. Sentähden oli meistäki " mieli jäämähän parempi, kun on kesken katkeemahan. " Meidän täytyi ruveta suomentamaan, kuin ei omat olleet terveelliset. Olkoon tämä sanottu puoltaiksemme Kanavan morkkuuta vastaan lehtemme ei muka täyttäneen mitä ensi numeroissaan toivotti. ] -2-Mutta sitä ennen pyytäsimme saada puhua pari sanaa. Suomalaisia sitoo Madjaarilaisiin ei ainoastaan heimolaisuus, mutta vielä enemmin se seikka, että meill' on paljon heiltä opittavaa. Niinkuin edellisessä numeroissamme näkyy, on nyt ikään kirjallisuutensa heillä varmistunut; heiltä on tie valmiiksi polettu, jot' ei meidän pidä jättää katsastamatta, joll' emme omien koetusten, ehkä erhetysten kautta uh'alla tahdo päästä saman tarkotuksen päähän. Lisäksi viruu madjarilaisessa kirjallisuudessa nuori, innottava ja elävä henki, joka meiltä puuttuu, vaan jonka omistus oisi tarpeellinen. Me olemme niin alakuloset, luullen meitämme yksinäisiksi, ehkä hitaatki ja kykenemättömät: kuka tiesi toisten henki ja esimerkki elähyttäsi ja virkuttasi meitä ? -3-Mutta voimaa, joskopa kätkettynäki, viruu vielä sinussa, itse vesiheinäki, joka niin ankarasti loistaen kasvaa, todistaa lihavuuttasi, ja sydämmeni aavistaa, että se aika lähenee, jollon sinä olet kukostava. Kukosta sinä, ihana lakso, ja kukostakoon se kansa, joka jo tuhannen vuotta on viljellyt tannertasi ! Onnellinen se, joka sen päivän näkee ! Onnellinen seki, joka voipi edes sillä omalla tunnolla lohuttaida, että hän kaikilla voimillansa on taistellut valmistaissa tämän päivän tuloa! " Nämä lämpimät ehkä yksinkertaset sanat ilmottavat Madjarilaisen: ne merkitsevät, minkä hengen lapsi hän on. Mutta sama henki elää joka madjarilaisessa kirjoittajassa, eikä Ungarin maa ja kirjallisuus oisikaan, mitä ne ovat, jos ei tämä mieli ja henki innottasi heitä. Sillä Madjarilaiset ovat joka haaralta ympäröidyt kokonaan vierailta kansoilta, joilla on toiset tarkotukset, toiset kielet. Heidän täytyy sen vuoksi, jos mieli pysyä kansana, itseensä suljettuina, tarkaten vaan isänmaan yhteistä hyvää, olla toimessa ja vaikuttaa. Kukin tietää, että me Suomalaiset olemme samassa tilassa; vaan kuka meistä muuta tarkottaa, kuin oman kunnian pyyntöä ? Kaikki paraastaan taistelevat, saadakseen oman kielimurteensa päällimäiseksi; siitä riidellään, siitä vainoomme toisiamme, siitä syntyy Länsi-Suomalaisia, Savolaisia, Viipurilaisia, Karjalaisia y.m. ja niin monta murrettaki. Kuin ei jo kohta ruvettane pitäjienki murteita saavuttamaan, että saatasiin esm. Uskelaisia, Rantasalmelaisia, Tyrväläisiä, Parikkalaisia y.m. esille ! Suomalaisuus se jääpi unhotuksiin, niin että erään koiransilmän sanat käypi toteen: " Kumma kuin ihmiset oudostuvat ja pelkäävät Suomikiihkoa; eihän se muuta ole kun suomalaisen kieli-opin kiihko! " Meidän miehille taitaa käydä samote, miten muinon ( vv. 1715 - 1719 ) Ruotsissa Pispa Jesper Svedbergille ja Arkiater Urban Hjernelle. Edellinen kirjoitti: " Schibboleth, eller om vårt Svenska Språks tilbörliga rycht och retta bruk ", jossa kirjassansa hän vaati Ruotsin kielen puhdistamista liijallisista puustavista ja kirjottamisesta enemmän puhekielen mukaan; häntä vastaan kirjotti Hjerne kirjan nimeltä: " Neophilos " ( Uudistuksia-rakastava ), jossa hän yksipintasesti puoltaa " the gamlas sielflydingarnas fördubbling, och the gamlas mykla h " ( vanhoin äänikkeiden kertoomista ja vanhoin monta tarpeetonta h:puustavia ), kuten ukko-Svedberg sanoo *). -3a-- - Therföre är säkrast at blifva vid thet våre fäder så visligen halfva uptenckt, stellt och stichtat. " ] -3-Turhaan ukko-parat ( Svedberg ja Hjerne ) kirjottivat moni-sata-lehtisiä kirjoja, toisiansa hävästen ja sättien. Sääli kaikkia, joiden suurin toimi on ainoastansa murteitansa kiitellä ja muita nurkua ja morkata - eikä tuon-taivaallista sen enemmän tehdä ! Emme kyllä kiellä myöski kieli-opilla, murteilla ja eri kirjotus-tavoilla olevan mitään vaikutusta kielemme edestymiselle; mutta me varottasimme vaan katsastamaan, ett' ei kieli-murteista riidellessäja kieli-oppia yhä vaan säntilleen tahtoessa pää-asiamme suihkahtaisi muualle. Täällä on niin monta, jotka sanovat löytyvän niin monta kirjotus-tapaa kuin kirjottajaaki, mikä niistä on oikein? eihän sitä tiedä ketä niistä pitää seurata, jos tahtosi kirjottaa suomea? ! " Ora et labora! " on kultanen käsky: kyllä rakkaus sanat saapi, työ tapansa tuopi. Pää-asia on että jokainen kaikilta ymmärretään, jos puhuu kansallensa sydämmestä, suoraan ja jotain kunnollista. Myös Ungarissa oli alussa montaki kirjotus-tapaa, löytyy niitä vähin vielä nytki; mutta siitä eivät isänmaatansa rakastavaiset Madjarit mitään huolineet: ne vaan puhuivat, kirjottivat ja toimivat, eivätkä katsoneet oman rakkautensa vaatimuksia, vaan mikä paraalta näkyi itsekunki ainoastaan totuutta ja järjestystä rakastavaisessa silmässä. Sentähdenpä heillä onki nyt melkein yleinen ja yhteinen kirjotus-tapa niin vähässä aikaa saatu ja samalla rikas kirjalliuus. Millonkas niin Suomessa, jos tällä tavoin menetellään ? Muistakaamme että kirja-kieli ei ole jotakuta i'äisesti yhtäläistä, pysyväistä eikä yhden tai toisen haltussa; se on jotaki elävätä, rientävätä ja vapaata. Suomalainen kirja-kieli ei ole sen vuoksi Pipliä-suomea, ei Savon, ei Karjalan, ei Satakunnan suomea; se on jotaki nimetöntä, se on vaan Suomea taikka, sen pitäsi niin olla. Yksinäisten kirjotus-tavat ja murteet ovat ainaki puuttuvaiset, muuttuvaiset, niinkuin kaikki yksinäisyys. Yksinäisille kirjottajille ja murteille on tässä kuitenni suuri toimi jätetty: rahvaan tai puhe-kieli - se on: murteet - elättää, edestyttää ja rikastuttaa kirja-kieltä kirjottajainsa kautta, jotka eivät vähällä voi, kaiketiki niin kauvan kuin ei vielä löydy maassa yleistä kirja-kieltä, jättää syntymä- ja kasvupaikkansa murretta. ( Lähetetty. ) Tämä Suometar on tänä kesänä ruvennut matkustamân *) ulkomaillenkin. -3a-Kun tuommoinen terävä merkki ^ on jonkun ^änikkên ( äänikkeen, vokal ) p^ällä nÎn se on luettava pitkäksi, tai nÎnkuin olisi ^änike kaksittain kirjotettu. ] -3--4-Siellä olekselê, tieteisellä matkallansa, jalo Suomalainen, Oppion *) Apulainen, Tohtori A. Ingman, joka on tahtonut Suometarta sinne ratoksên, huviksên. -4a--4-Ruotsin valtakunnan hallitus on päättänyt kaikki Venäeltä ja Suomesta tulevat laivat ja tavarat tästä lähtein tutkittaviksi ja katsastattevaksi, ett'ei Rutto niissä pääsisi sinne. Venäeltä kuuluu, että tämä rientävä ja raastava vihollinen on alkanut liehua Orenpurin, Kiievan ja ja Novkorodin Kuvernementeissä. Kuitenni sanotaan sen olevan jo lauhenemaan päin. Ylöllisiä syömäriä ja juomaria se ensin kuuluu tervehtivän, samote se kuuluu olevan hyvin näpsä kahvin-juojiin. Taitaa kyllä kahvien hinta laskeutua maassamme, jos se on tosi mitä puhutaan, että moni eukko täällä jo on ajoissa jättänyt kahvin ja ryyhtynyt tervaveden juontiin. Kotimaalta. Jyväskylä 8 p. Syyskuuta. Tänään on ollut suuri juhla vähäisessä kaupunnissamme. Suomen Iso-Ruhtinalta armollisesti tänne asetettu Vähä-koulu vihittiin tänäpäivänä. Vihkijä oli Läänin-Rovasti ja Tähti-kunnan Jäsen, Laukaan kunnioitettu kirkkoherra, Kaarlo Isso Vallenius. Hän kauniilla puheella selitti mistä arvosta tämä ensimmäinen Opisto on oleva sekä kaupunnille että myöskin ympäristölle. Se vannotti sitte Koulun Opettajata, Pappi Reterikki Grahnia, joka oli Porvon Konsistorilta määrätty Opettajan virkaa toimittamaan siollisena. Sen tehtyä Vihkijä kehoitti kouluun pyrkivätä nuorisoa aina lukemaan ahkerasti sekä mieleen painamaan mitä heiän Opettajansa oli neuvova heille. Viimeksi luettiin hartaita rukouksia ja veisattiin virsikirjasta sovelias virsi. Jotenni oli sillon väkeä ko'olla sekä miehiä että naisia. Jokainen erkeni mieli-hyvällä. Yksi joukossa ajatteli: millonka tämä Vähä-koulu kasvaa Iso-kouluksi ? Millonkaa Lukioksi ja millonkapa Oppioksi ? - Oi kuvatuksia ja mieli-juohteita ! - Kajaanista. - - - Lönnrotilla on Kalevala kohta valmis, muuta ei puuttuva kuin kerta lävistämistä ja puhtaaksi kirjottamista. Sanakirjaa sanoo jo tulevana syksynä rupeavansa pränttäyttämään. - - Kuopiosta. Täällä on Kymnaasiumin Lukia P. Aschan saanut korkiamman luvan pitää avonaista Kirjakauppaa. Kelvollisen Kirjakaupan puutteessa on tähän asti Savon ja Karjalan laveissa maakunnissa täytynyt kutsua kaikki ostettavat kirjansa Helsingistä tai Porvoosta, joka on erittäin hidas kuin täällä on kaupunneita ja postikonttuoreja harvassa ja liikunto sieltäpäin muutonki epätasanen. Ainoa tie, miten rahvas on saanut vähin toki tarpeeksensa, on paitsi markkina-kauppaa, ollut Papeiltansa, jotka seurakunnissaan ovat pitäneet pientä kirjakauppaa. Mutta tiedäppäs ensin mitä kirjoja pitäisi ottaa myötäväksi ennenkuin näet jos ne ovat hyviä tai huonoja; hanki ne Porvoosta tai Helsingistä tänne, siinä puuha on. Toisekseen siellä Kirjain kustantajat haluttomasti lähettävätki kirjojansa, sanoen heidän niin mahdottoman kauvan saaneensa odottaa Papeille myötäviksi annettuin kirjain hintaa. Useammasti luullaksemme tästä syyttömästi Pappeja syytetään. Sillä näin avarassa ja kaukaisessa maassa ei Papin käy joka aika matkustaa Postiin kirjoin hintaa panemaan lähetettäväksi; hänen täytyy odottaa monta asiaa samalla toimitettavaksi. Sen vuoksi onki ilottava, että Herra Aschan tämän esteen tunnossa, paitsi painavaa virantoimitustansa on ottanut täyttääksensä maakuntamme puutetta niin tärkeässä asiassa kuin kirjanluku on. Hippakunnan Sanomia. Porvosta, 20 p. Lokakuuta. Vaaliin pantu Kappalais-paikkaan Jyväskylässä 1:ksi Kappalainen Hankasalmella, Erik J. Terenius, 2:ksi Kappalaisen Apul. Mäntyharjussa K. M. Lagerstam ja 3:ksi Kappalainen Hautivuorella T. Brummer. - Virkavapaute suotu Joroisten Kirkkoherralle Rovasti K. Gräsbeck'ill: kivuloisuudesta kuudeksi kuukaudeksi. - Määrätty: Porvoon Vähäkoulun Opettaja H. J. Paldani joku-aika toimittamaan Kappalaisen virkaa Askolassa ja Iitin Kappalaisen Apul. A. Krogerus Kappalaisen virantoimittajaksi Rantasalmella. - Viipurin saksalainen Seurakunta on päättänyt entiselle virkaa toimittavalle Saarnaajallensa, v. Kirkkoh. A. Stolpe'lle vuosinaisen pemissionin 200 Ruplalla hopeassa. - Virkajäte suotu anomuksestaan Impilahden Pitäjän Koulumestarille J. V. Polack'ille. - Oppilas K. V. Forstén määrätty toimittamaan joku-aika Opettajan virkaa Porvoon Vähäkoulussa. Turusta. H. K. M. on armossa suonut Kirkkoherravainajan R. Englund'in leskelle ja turvattomille lapsille kaksi liikaa armo-vuotta Lemlannin pitäjässä, Pitäjän Apulais-vainajan O. Vallin'in perillisille samote kaksi liikaa armo-vuotta Iin Pitäjän Apulais-paikassa, ja Kirkkoherra-vainajan, v. t. Kontrahti Rovastin ja Ortenin Jäsenen E. J. Frosteruksen turvattomalle tyttärelle yhden liika armo-vuoden Iin pitäjän Kirkkoherran paikassa. - 18 p. Lokak. kuollut Pitäjän-Apul. Limingan pitäjään kuuluvassa Kempeleen aluessa, J. R. Nybergh. - Avonaiseksi päätetyt. Pitäjän-Apulais-virka Limingassa etsittäväksi 150 päivässä 18 päivästä Lokak.; toinen kappalais-virka Vaasassa, samassa ajassa 27 päivästä samaa kuuta, jonka viimesen viran kera seuraa sama palkka-edut kuin tähän asti, kuitenni tästä lähtien, seuraukseksi Hallitsian armoll. Kirjoituksesta 30 p. viimes. Heinäk., vaan yksinkertasella palvelus-vuoden luvulla; sekä Yliopettajan virka Pietarsaaren kaupunnin Vähäkoulussa ja Venäen kielen Opettajan virka Skarpantin Vähäkoulussa etsittäväksi 56 päivässä aina samasta päivästä : - Vaaliin pannuille Lemlannin Kirkkoherran virkaan on Saarna-käskyt lähetettynä. - Määrätyt: Papismies Niilo Fellman Virka- ja Armovuoden Saarnaajaksi Huittisten Pitäjän-Apulais-virassa ja Oulun Kirkkoh. Apul. K. R. Heikel vastaiseksi ja kunne toisin määrätään toimittamaan Pitäjän-Apulais-virkaa Limingassa. - Etsivän avonaiseen Kolmannen Kanssaopettajan virkaan Oulun Iso-koulussa pitää laillisella ajalla Tuomiokapitulille jättää todistus asianomaisista tietonäytteistä. Ilmoitus. Renvallin Suomalaisia Sana-Kirjoja on Pietarissa ilmaantunut vanhoista kätköistä. Näitä saadaan, tilaten Opp. Europaeukselta, Kolmella ( 3 ) hopia ruplalla kappale. - Muuten on niiden hinta 4 Rplaa. Kirjallisuuden Seura kokoutuu huomenna, 3 p. tätä kuuta, tavallisella ajalla ja paikalla. [osoittavan käden kuva] Tätä N:roa seuraa Lisä-Lehti N:o 3. Painettu A. W. Gröndahlilta. Lupa painamiseen annettu: G. F. Aminoff.
|