Agricolaverkon vintti
-1-Suometar.N:o 46. Helsingissä 16:tenä päivänä Marras-kuuta 1847. Paimen-piika ja karhu. Istui impi pättärällä, Paimen-piika päiväsessä, Alla taivahan sinisen, Päällä kannon toukkahisen, Likellä leviän järven, Sel'än siliän sivussa. Kuuli siinä semmosia, Tänkin moisia tähysi; Kuuli kulinat suviset, Kesän tähtävät tähysi. Tuosta laittui laulamahan, Pieni pilpakoitsemahan: " Kuink' on kumminkin koria, Suvi kaunis Suomenmaassa ! Kaitt' on paikat kaunihia, Yks on paikka kaunehimpi, Jossa synnyin, jossa kasvoin, Jossa lasna lalluttelin Piennä piipotin kävellä'. Jos susi ei surmo'aisi', Karhu ei söisi' karjoani, Niin minä menisin sinne', Tuonne' täältä sipsutelsin, Järven takuseen talohon, Oman äiteni olohon. " Lauloi niin ja taas rupesi, Ensin hiukan ennättänyt, Kuulla' kelloja ker'innyt: " Saa' ei paimen pois pa'eta', Karjastansa kau'as mennä': Susi söis joka itikan, Karhu kaiken karjalauman. " Niin sanoi ja sarven otti, Kontistansa kourahutti, Jolla soitti mennessänsä, Kuusistohon kulkeissansa. Polku kulki kuusistossa, Rata karjan rampa'ama: Impi polkua käveli, Rata-pientä piipotteli; Soitti tiellä torveansa, Luikuriansa luritti. Karhu polkua käveli, Rata-pientä rassutteli, Eellä immen soittavaisen, Pii'an pilpakoitsevaisen. Rata on kaita kahden käydä', Ahdas astua' ohitse'; Tunne' ei impi ilvekseksi, Eikä karhuksi erota'; Piti koukona jonakin, Laiskana latustajana. Veti vitsan kainalosta Vasemmastansa vesansen, Jolla koukoa kovisti, Virkummaksi vitsaeli. Karhu kaapahti kahdelle' Jal'alle jalosa voima, Toista kahta kauhiata, Pudisteli pulskiata Eessä immen soittavaisen, Piian pilpakoitsevaisen. Kynnet hirviät heilisi Kämmenissä kääntyvissä, Kuin tuo hohtava hopia Pohjassa pohatan arkun. Impi jouten laulamahan, Piika pilpakoitsemahan: " Anna', anna' kouko kulta, Anna' kultoa minulle' Ja hopeeta hohtavaista; Jottan saisin paimen parka, Piika pilpakoitsevainen Hamehen halunperäsen, Liinan kahta liehuvamman. " Karhu ei suutu' soittajihin, Laske' kättä laulajihin. Itse edespäin menevä, Rata-pientä rassuttava, Jätti immen istumahan, Pienen pilpakoitsemahan: " Kova on kou'olla sisusta, Rinta kitsas rikkahalla; Luulin antavan lepoja Ja hopeita hohtavia; Mutt' ei antanut mukoma, Lahjotellut laisinkana. " - sk - -2-( Jatko ja loppu 45:teen N:roon. ) Merkillistä on kuinka erinomaisen vakavasti nämät Entisinä sota-aikoina maastamme muutainneet Suomalaiset ovat pitäneet kielensä ja kansallisuutensa. Kuinka vähässä ajassa eikö hävinnyt Frankilaisien kieli samoin kuin Gallilaisienkin ja monen muun, jotka ehkä olivat paljoa suuremmat kansat lu'ultansa kuin Tverin Suomalaiset. Tässä nähdään kuinka oivallinen kieli paljoa helpommasti pysytteleksen kansalla kuin huonommainen, ja kuinka sikäli kansakin on vakavampi mikäli kieli. Tämä esimerkki Suomalaisien lujasta vakavuudesta saattaa meitäkin turvallisemmalla uskalluksella luottamaan lujuuteemme. Monet luulevat Suomalaisia ennen asuneen Moskovaa ja Valdain mäkejä myöten Venäen maalla ja koko senmukoma juokko Suomalaisia Venäläisien jalkoihin hävinneen. Olemme mekin arvelleet, hautakumpujen Valdain paikoilla olevan Suomalaisien, ( katso' 3:nessa lehdessämme ) mutta Schubertin tarkat kartat keski- ja pohjois Venäen maasta eivät paikkojen nimessä osoita' mitään jälkeä Suomalaisista edellä mainituissa paikoissa. Näitä karttoja ostimme joukon Pietarissa ja niiden kautta voipi nähdä', mitä myöten Suomalaiset ennen olivat levenneet Venäen maalla, kuin sitä myöten aina jokien, ojien, järvien, kylien ja muita nimiä löytyy Suomalaisia, joita toisissa paikoin taas ei löydy', ja Suomalaiset siis niihin paikkoihin asti eivät ole' asuneet. Mitä olemme niistä kartoista saaneet tietää', on että Suomalaiset Laatokan meren etelä puolitse vaan rantamaata myöten ovat kulkeneet länteen päin, sillä Laatukasta etelään päin ei Suomalaisia nimiä löydy' enemmin kuin parin kymmennen virstan päähän, paitsi itäpuolella, jossa Suomalaiset nimet seuraavat Sääsin vesikuntaa. Yli Tihvinan Kanavalinjan etelään päin eivät näy' Suomalaiset paljon asuneen. Bieloseron paikoilla ja siitä etelään päin asuivat ennen Vessit, ja paikojen nimet osoittaavat tämän kansan olleen melkein erilaisen Suomalaisista, luullaksemme enemmin Syräniläisien, Tscheremissien, Mordvinien taikka muiden niiden kansojen sukua. Näyttää Vessien ja sukukansojen ennen asunneen lavealta Venäellä Volhovan varrella ja Ilmenjärvellä sekä Vladimirin läänissä toissappäin. Sellaisia vierastapaisia nimiä löytyy Bieloserosta etäälle itään ja itä eteläänkin päin, mutta Suomalaisia nimiä tavataan se'assa aina Mologan ja Volgan virroille asti. Erinomattain valtaavat ne Nishnei Novgorodin paikkuvilta lähtein Kasaniin päin, jolla välillä niitä tavataan' Volgan eteläpuolellakin. Tältä kohdalta itäpohjasiin sekä pohjasiin päin löytyy aina ko'olta Suomalaisia nimiä, erinomattain niissä paikoin, joista Tohtor Kastrenkin 1844 vuoden akakautisessa kirjassa Suomi nimiä lu'ettelee. Vahvistukseksi lauseellemme 3:nessa lehdessämme " Vienan Suomalaisien ei olleen Savolaisia mutta Karjalaisia ", jota 4:nessäkin lehdessä todistetaan, kelpaa sanoa' että Arhangelskin lähillä on vähäinen oja nimeltä Korelskaja, jonka suulla kylä nimeltä Korela. Schubertin karttoja ei vielä ole' maille Vienan jo'elta ja Kasanin kaupungista itään päin, jonka tähden niistä paikoista ei ole' voitu tarpeeksi nimiä saada'. Suomen maassakin olisi nimien tarkkaaminen suureksi hyödyksi, joka jo arvataan siitäkin kuin Suomalaisilta nyt asutuissa paikoissa paljon löytyy nimiä, joilla kielessämme ei ole' mitään merkitystä, mutta jotka aivan usein tavataan pohjois Venäellä sellaisissakin paikoin, joissa muutoin on vähän taikka ei ensinkään Suomalaisia nimiä. Eikös mahtane' Lappalaisia taikka kukaties Hiisiä ennen asuneen molemmissa paikoissa ja sellaiset nimet kuuluneen heidän kieleensä. Kuin ken ensin tutkisi, miten laajalta Lappalaisia nimiä Suomessa löytyy, niin olisi jo suuri paikka siinä asiassa tehty. Antaavatpa nimet monet kielenkin puolesta yhtä ja toista etua. Nimistäpä olemme nyt jo tulleet siihen selkoon, että tiedämme mitä tietä Suomalaiset tänne' tullessansa pitivät ja että Venäläisien suuret kukistukset Keski-Venäellä vanhaan aikaan eivät kohdanneetkaan varsinaisia Suomalaisia kuin paljon luullaan, senkun korkeimmakseen niiden heimokansoja. Ilmenjärveä kutsutaan usein kirjoissamme " Ilmajärveksi ", kuin olisi sillä suomalainen nimi, mutta sen järven ympärillä ei ole' tavattu suomalaisia nimiä tilamaillakaan. Sama nimi sekä siitä tehtyjä löytyy edempänä useinkin; lieneekö se Vessin kieltä. Niin ei tarvitse' luulla, että entiset suomalaiset nimet olisivat niistä ja monista muistakin paikoista kadonneet pois, sillä jokapaikassa löytyy muukalaisia nimiä eli ei Venäen kielisiä, jotka osoittaavat, mikä kansa missäkin ennen Venäläisiä asui. Tsuutilaisien muinaisuudet jäivät meiltä tutkimatta, kuin sanottiin, niissä ei olevan tarpeellista selkoa. Oli muitakin syitä esteenä. Muita Pietarin kuuluisuuksia kävimme monta katsomassa, ihaelemassa ja ihmettelemässä. Ei vähemmin mainio oli se varsin hyvätahtoinen avullisuus, jolla moni meitä niissä kuin muissa tiloissa kohteli. Suomalaista ja isänmaallista mieltä havaitsimme Pietarin puolella olevan enemmin kuin monessa paikassa Suomessa itsessä. Jo vuosia takaperin oli Pietarissa Suomalainen Kirjallisuuden Seura aivan syntymäisillänsä; kokouksia pitivät jo ja asetukset olivat tehdyt; Suomalaista Sanomalehteä olisi ruvettu kohta antamaan, mutta tuumat tulivat estetyiksi. Suomen koulu tekee paljon kunniata Suomen seurakunnan papistolle ja esimiehille. Tähän asti on ainoastansa poikia pidetty, mutta tulevana kesänä on aikomus saada' tyttöjenkin koulu toimeen. Asiamme Pietarissa hyvin toimitettuamme läksimme jalkasin Valkisaarelle *) hyvän ystävämme Schröderin luokse. -2a--2-Viipurissa viivyimme päivän paraan lumisateen aikana Kasavan kirjoittajan Herran Maamittarin Harenin luoua ja tänne Helsinkiin kerkisimme viimeiseltä ja siihen se matka loppui. -3-Eräs Lähettäjä on Porvon Sanomassa lehdissä 77 ja 78 kirjoittanut muukalaisien nimien kirjoittamisesta ja lehdessä 83 hengähdysmerkistä. Muukalaiset nimet ovat pahat niin pahat näin kirjoittaa', ja kuin ei enemmin ole' siitä sanomista, kuin mitä jo on sanottu, niin on se tyhjää siitä vielä loruta'. Tohtor Ingmanin tapaan ovat aivan harvat suostuneet kirjoittamaan muukalaisia nimiä. Yksin Ranskalaisetkin kirjaelijat eivät paljon sitä suosi', niinkuin lähettäjä tarkemmin tutkittua itsekkin on havaitseva. Toinen asia on, jos ennemmin nimeä on ruvettu kirjoittamaan ranskan tavalla ja se siinä pu'ussansa jo on tullut kotiomaksi. Niin on meilläkin tämä asia ja esimerkkiä siihen olemme usein antaneet. Toinen on asia ristimänimien kanssa. Ne ovat kaikki kotiomia ja käytetään kussakin maassa laillansa. Eikös yksi Johannes ympäri maan käytetä' sen seitsemän tavalla. Pitäisikös meidän yksin sanoman käyttävämme " nurin päin " ristimänimiämme, jos käytämme kotiomalla lailla. Muut tässä omaa tapaansa rakastaavat, meidän sitä ei pitäisi. Lähettäjä moittii Suometarta, kuin luulee meidän ajavan samaa asiaa perästä kuin Ingman, mutta tässä hän erehtyy perin pohjin. Suometar tahtoo olla' ensimäisien joukossa laveammalta rakastamassa kirjalla omia kotimaisia ristimänimiä. Sanoimme laveammalta, sillä jo Piplissämmekin nä'emme sellaisia nimiä, esim. Pietari, Paavali, eikä kukaan niitä paheksi'. Rakastutaan vasta kyllä meilläkin kotiäänisiin ristimänimihin, niin että herroissakin vielä ristitään Annikoita, Vappuja, Pekkoja, Jusuja j.n.e. muiden viisaampien kansojen mukaan. Nyt sellaisia nimiä vielä katsotaan talonpoikaisiksi ja katsotaan sentähden ylen, mutta nyt on meillä siihen pyr'ittävä, että talonpoj'illamme olisi niin vähän ylenkatsottavaa, kuin mahtaa, ja sitä vastaan lemmittävää kuta enemmin. Suometar parka, joka ensimäisinä tätä kotitapaa rupesi lempimään, on sen kautta kääntänyt muutamien mielen " nurin päin. " Samasta tästä asiasta on kirjoitettu 10:nessä lehdessämme. Kirjoituksellansa hengähdyksestä on Lähettäjä nä'yttänyt tuntevansa kieltämme erinomaisen vähän ja sitä vähemmin ajattelevan sen luonnosta. Miten voipi hän sekoittaa' hengähdyksen kor'on kanssa, kuin ei niillä ole' mitään tekemistä keskenänsä. Onhan hengähdys yhtä hyvä varsin kor'ottomassakin esim. toisessa tavuussa, jossapa se useimmiten onkin. Samoin on kor'ollisia lopputavuita kyllä ilman hengähdyksettä. Sen Tavoista ja ääntämisestä on jo usein kirjoitettu katso' 18 lehdessämme. Kuinka hengähdysmerkki tekee kirjoituksen " käsittämättömäksi " ja kuinka se sekä k-pehmennysmerkki sanan sisässä yhdeltä lu'ettaisiin yhteen toiselta toiseen tavuusen, sitä emme suinkaan ymmärrä'. Jos esim. sel'än paikkakunnassa olisi äännettävä seljän, niin äännetään j siinä paikassa kuin sen olla' pitää, katsottakoon se kumpaiseen puoleen hyvänsä kuuluvaksi. Tavatessa se kyllä lu'etaan toiseen tavuusen, mutta se tapahtuu jokaiselta. Tavatessa saattaakin k-pehmennys- sekä hengehdys-merkkiä nimittää' siksi puustaviksi, kuin murre' vaatii, taikka heittää nimittämättä, niin pi'an kuin se murteessa on äänetöin. Nykyisin painetussa Kolanin Suomen Kieliopissa on hengähdys ja k-pehmennysmerkki yleiseen otettu täytettäväksi, jonka kautta sen arvo parahiten on osoitettu. Tohtor Lönnrotin käyttämänä nähdään se jo ensimäisessä Kirjallisuuslehden vih'ossa kirjoituksessa " Kansankouluista ja kansan opetuksesta. " Vastine. Tur'un Sanomissa N:o 82, 83 ja 84 olemme lukeneet ta'as yhden niistä saarnoista kielen muodistumista vasten, joita joka maissa on ko'eteltu, mutta Jumalan kiitos! aina on ollut yhtä vähän onnistuva, sillä kaikissa sivistyneissä maissa on kieli edistynyt sivistyksen myötä, niin että kaikki entisempinä aikoina käännetyt ja tehdyt kirjat ovat kielensä puolesta jääneet jäl'elle, niin pi'an kuin kieltä niissä aikojen mukaan ei ole' muodistettu. Pitääkös se meitä harmittaman ettei entiseen aikaan jo kieli ollut niin tietoudellisesti tunnettu ja tutkittu kuin nyt, ja että siis kieltä silloin käytettiin vähemmin oikein ja vakavasti kuin nyt, taikka takaperin: että nyt käytetään enemmin oikein ja vakavasti kuin ennen. Mutta kuitenkin Gottlundin kirjoitustapaan tulee, niin onkin se jo kaikilta sanottu tukkunaan tolkuttomaksi, eikä sen paremmaksi tule', sano' hänelle sitä hyvällä taikka pahalla. Mitä Lähettäjä kovin puhuu Pyhän Raamatun vihollisesta, niin koskee sekin enimmäksensä Herra Gottlundia, sillä hän on erittäin kirjoittanut Raamatun sekä Katkismuksen suomea vasten ja moittinut sitä laillansa *). -3a--3-Ja sanoi Jesus: Isä antakaa heillen anteeksi, sillä eivät hyö tiijäk, mitä teköövätten. Luc. 23: 34 v. " Olisi hän kyllä voinut tässä kirjoittaa' ristillä ja ei tuolla todesti suututtavalla " hirsipuussa ", koska kuvakaan ei osoita Kristusta hirtettynä. Sanotaan kyllä Raamatussa " ristin hirsipuu ", mutta ei milloinkaan paljas " hirsipuu ", mihin vaan hirtetään. Mikä oli hänellä toiseksi syy kirjoittaa': antakaa. Tällainen kunnioittaminen ei kenenkään mielestä näin käytettynä sopine', sillä siihen ei ole vähintäkään syytä. Parannettuina kuuluisivat nämät Raamatun sanat: Ja Jesus sanoi: Isä, anna' heille anteeksi, sillä eivät tiedä', mitä tekeevät. Lähettäjä paheksi uusmuotista itäsuomea kirjoissa, mutta sekin on Herran Gottlundin ja harvojen muiden kirjoitustapaa. -4-Lähettäjä viskoo kuitenkin vihojansa vastusmiehiänsä nimittämättä, niin että luulisi niiden tarkoittavan meitä enemmin kuin tarkoittavatkaan. " Yksi Raamattumme vihollisista " sanoo hän " on kirjoittanut Raamattumme olevan sekoitetun ruotsalaisuuksilla. " Tiedämme Tohtor Lönnrotin puhuneen siitä aikakautisessa kirjassa Suomi 1844, sen suomalaisessa kirjoituksessa Muukalaisuudesta Suomessa, vähän Suomettaressakin 15:nessä lehdessä; vielä Herra Gottlundin sanomissa, ja ilman sitä monessa muussa paikassa, niin että ei suinkaan vaan " yksi ole' kirjoittanut ruotsalaisuudesta Raamatussamme. " Mutta miksi kutsuu Lähettäjä niitä, jotka siitä asiasta kirjoittaavat, " Raamattumme vihollisiksi? " Tämä on aivan kova sana, sillä kuinka uskaltaa Lähettäjä sellaisesta syystä niin koviin sanoihin puh'eta'. Mikä on ylevämpää kuin I'ankaikkisen Sana, ja jos kellä puhdasta rakkautta siihen on, niin eikä hän sydämmestänsä soisi sen olevan niin hyvin kuin suinkin kielehensä pu'etun. Hän tahtoisi iloita' sen kielestäkin, ei ainoastansa sen taivaallisesta sisällyksestä, ja jos ken Raamattua vihaisi, niin kyllä hän ennen iloitsisi sen jokaisesta kielivirheestä taikka ei huolisi siitä mitään, kuin sitä nureksisi. Onhan muissakin kaikissa elävissä kielissä Raamattu sekä monta muuta kirjaa, jotka vielä pidetään siinä muodossa, jossa ensin ilmautuivat kielelle, jääneet erilaisiksi kieleltänsä uudemman parannetun kirjoitustavan rinnalla. Ompa niitä pidetty muissa maissa sellaisia saarnojakin kuin Lähettäjä nyt täällä pitää, mutta ovat muita tuhmiksi huutaessansa itse jääneet tuhmiksi. Muut kielet ovat vielä kadottaneet yhtä toista ajan kuluessa. Niin oli Ruotsin kielessä ennen usiempi sanojen siaa ( casus ) ja muuta, mitä nyt enään ei käytetä' mutta Suomen kieli ei ole' kadottanut mitään muodistuessansa: kaikki on sille ollut voitoksi ja sentähden on meillä sitä suurempi syy iloita' sen muodistumisesta eikä suuttua' siitä. Ilman sitä ei olekkaan muodistuneen ja Raamatun Suomen välillä niin suurta eroitusta kuin muissa kielissä niiden välille on tullut. ( Jatko toisten. ) Kotimaalta. I. E. Frenckellin ja Pojan Kirjapainista Turussa on lähtenyt Harjotuksia Venäjän, Suomen, Ruotsin ja Saksan Kielessä. Suuruus: 222 8:ista sivua. Hinta: 50 kop. hop. Sanoja, lauseita ja puheita on tähän otettu kaikellaisista asioista näillä neljällä kielellä, jotka läpi kirjan seuraavat toinen toistansa rinnatusten: " Sisällys " on 36 eri aineista, niinkuin: " Uskonopista - Mailmanrakennuksesta - Alkuaineista, Ilmoista j.n.e. sekä X V Puhetta Kaikellaisilla kysymyksillä ja vastauksia. " Suomenkielen on tähän kirjaan kirjoittanut Herra J. F. Granlund, jonka nerosta ja erinomaisesta kykeneväisyydestä Suomenkielessä todistavat usiat sukkelat ja ympäri maan tutut laulut ja muutama suorasanainen ( i prosa ) kirjottama, vaikka hänestä itse, ei ole' ylöisö tähän saakka tietänyt paljo mitään, sill' ei hän ole' koskaan huolinut nimeänsä panna kirjottamiensa myötä. Ei tämä halullinen Suomalainen pahaksune jos me tässä annamme yleisölle tietä' mitä meidän tiedoksi on tullut hänen tähän asti' ilmistyneistä tevoistansa, sillä niit' ei hävetä' suinkaan sovi kenenkään. Nämät ovat: " Kevä-Laulu ", " Vekkulin kotoperä ", Kaksi Laulua Vekkulista, ens. Vekkuli Krouvituvasa, toin. Vekkuli Maantien-ojasta ", " Muutamia käännöksiä C. M. Bellmannin Lauluista, ynnä Mukailema ( Paredie ) Ingeborin valituksesta, ja Yksi Juoma-Laulu ", " Ingeborin valitus " ( präntätty Sanomalehdessä: Åbo Tidning N:o 83 v. 1845 ), " Sisaren Sukkelus " ( paraikaa annettavana Sanomalehdessä: " Suomi " ), Virsi-Kirjan-Seurustalta v. 1836 präntäytetyn Uuden Virsi-Kirjan Arvostelus ( pränt. Meliläisessä, Tammik. v. 1840 ), " Synnistä Pyhää Henkee vastaan " ( pränt. Hengellisissä Sanomissa N:o 14, 1837 ), ja vielä yhtä ja toista keskustelemista Matti Matalaisen kanssa Kanavassa. Herra G:lla sanotan nyt olevan joku isompi kirjotus valmisna, mikä tämä on emme tiedä', mutta kaikista mitä ennen häneltä on saatu arvaamme tämän olevan ei suinkaan arvottoman ja toivoen sen pian präntättynä ilmistyvän toivotamme tekijälle menestystä edespäinkin suomalaisissa hankkeissansa. Hippakuntain Sanomia. Turusta H. K. M. ei ole' nähnyt hyväksi suostua Ylöjärven kappelilaisten, Pirkkalan pitäjässä, alamaista anomusta, saada vaihtaa Kappalaisensa puustelli, Tohlopin Rason niminen, Liimolan Tiuran sotaherran puustellia vastaan - Avonaiseen kolmanteen vaalisiaan Pitäjän-Apulaiseksi Pelkäneelle on pantu Hausjärven Kappalaisen Apulainen S. E. Krook. - Virkavakute annettu Vesilahden Kirkkoherran Apulaiselle R. Hackstedt'ille saman pitäjän Pitäjä-Apulais-virkaan, Kappalaisen-siaselle Rengossa V. Andersson'ille, saatuansa yksimielisen kutsumuksen, Pitäjä-Apulaisvirkaan Sääksmäellä sekä Iin Kirkkoherran viran-toimittajalle, Maisteri J. K. Lagukselle Kappalaispaikkaan Hailuotoon. Porvosta. Kappalais-vaalissa Kiuruvedelle 17 p. Lokak. sai Kirkkoh. Apulainen Korpilahdella, Maisteri J. Rahm enimmät huudot. Maamiehien tulee tarkoin kavattaa itsiänsä pitämästä poiskuuloitettuja Venäen seteliä sekä vanhoja sinisiä, punasia, harmaita ja valkeita paperirahan, että Depositioni pankin hopea seteliä 100 ruplaa maksavia tehtyä vuonna 1841 ja 50, 25, 10, 5 ja 3 ruplaa maksavia kaikki tehtyä 1840. Kaikki Suomen setelit eli joissa Suomeksikin hinta on pantu sekä Venäen Krediti hopea setelit käyvät vielä kuin ennenkin. Kuuloitukset ovat osottaneet, kussa vaihtaa' pitää, jonne pikimältä pitää ne setelit joutumaan, sillä tulevana vuonna eivät ne loppiaiselta maksa' mitään. Sillä lailla Kruunun Puolesta vaihdetaan ne luotettavasti ja ilman maksutta. Renvallin Suomalaisia Sana-Kirjoja on Pietarissa ilmaantunut vanhoista kätköistä. Näitä saadaan, tilaten Opp. Europaeukselta, Kolmella ( 3 ) hopia ruplalla kappale. - Muuten on niiden hinta 4 Rplaa. [osoittavan käden kuva] Tätä N:roa seuraa Lisä-Lehti N:o 4. Painettu A. W. Gröndahlilta. Lupa painamiseen annettu: G. F. Aminoff.
|