Agricolaverkon vintti
-1-Suometar.N:o 45. Helsingissä 9:tenä päivänä Marras-kuuta 1847. Kukalle. Mukaelma. Kukkaseni, kaunoseni, Punaseni, pienoseni, Vasta päiville puhennut, Elosalle ennättänyt ! Kellenkä sinun nyt saatan, Kelle saatan, kelle annan ? Annan äitille hyvälle, Emolleni armahalle ! Aiti on tuvassa Tuonen, Manalan kotimajoissa. - Kukkaseni, kaunoseni, Lintuseni, lietoseni, Kellenkä sinun nyt annan, Kelle annan, kelle saatan ? Saattanen sisarelleni, Sikkoselleni sulalle ! Sisar on kultansa ko'issa, Miehensä majahyvänä. - Kukkaseni, kaunoseni, Ainoseni, armahani, Kellenkä sinun nyt saatan, Kelle saatan, kelle annan ? Antanen velivesalle, Veikolle hopialleni ! Veli on veriso'issa, Miesten tappotanterilla. - Kukkaseni, kaunoseni, Punaseni, pienoseni, Kellenkä sinun nyt saatan, Kelle saatan, kelle annan ? Annan armahaiselleni, Kullalleni kuululleni, Pojalle punaposelle, Simahuuli sulholleni ! Ei kulta kukan otossa, Lempeni lehoilla näillä, Kullan on kaukana kotinsa, Kolmen kosken tuolla puolen, Viian viiennen takana, Kylän kymmenennen päässä. Matkakertomus. ( Jatko 43:teen N:roon. ) Jo on ennen nähty sekoitukseksi luomisen laulu Väinämöisen laulun kanssa yhdistettynä; nyt ne ovat pääsneet toisistansa, ja toinen oikea yhteys saatu siaan, joka osoittaa maan uudistumisen vedenpaisumuksen jälkeen. Tämä ihmeteltävä laulu seuraa tässä sellaisena kuin sitä olemme tavanneet muutamilta laulajilta. Uudella Kirkolla laulettiin: Pääskyläinen päivä lintu, Yö lintu lepakko lintu Lenteli kesäsen päivän, Sykysyisen yön pimeän, Etsi maata maataksensa, Lehtoa levätäksensä, Peltoa pesiäksensä, Murtoa muniaksensa; Löynnyt ei maata maataksensa, Lehtoa levätäksensä, Peltoa pesiäksensä, Murtoa muniaksensa. Lensi suurelle mä'elle, Korkealle kukkulalle; Näki laivasen merellä, Punamaston purjehtivan, Lensi laivan portahalle, Laivan keulalle kemahti, Valo vaskisen pesosen, Muni kultaisen munasen. Toi Jumala suuren tuulen Lännen kolkalta lähetti, Laiva kaatu kallellensa, Sysähysi syrjällensä. Muna vierähti vetehen, Pesä pyörähti perästä Meren mustahan mutahan, Sakean saven sekahan. Tuohon saari siunahusi, Nuori nurmi saaren päälle, Nuori neito nurmen päälle; Tuota käivät kaikk' kosissa; Käivät pipit, käivät papit, Käivät hovin hoikat herrat, Käivät Narvan nappisaksat, Eipä neiti nuoille mennyt. -2-Toksovalla ja Lempälässä laulettiin alku edellisen tavalla ja sittemmin: Muna vierähti vetehen, Pesä pyörähti perästä. Pääsky lintu, päivä lintu, Yö lintu, lepakko lintu Kiiteleepi, liiteleepi Etsiipi munasiansa: Lensip' on sepän pajahan, Te'etti rautaisen haravan, Piit panetti pihlajaiset Millä hän meret haravoi, Meren rannat raapustellen; Löysi puolen ruskulaista, Tuop' on päivä taivahalla, Löysi puolen valkulaista, Tuop' on kuuna taivahalla, Löysip' on muruja muita, Nuo tähiksi taivahalle. Mitä muihin vanhoihin lauluihin kuuluu, niin olemme saaneet pitkän laulun Väinämöisen kanteleen soitosta, jossa häntä jo kutsutaankin " sokeaksi " ja " vähännäköiseksi. " Muutenkin on laulu peräti toinen, kuin Kalevalassa löytyviä. Toinen laulu on " Kallervosta ( Kullervosta ) ja Untamosta, lopulla käyvä yhteen Kullervon laulun kanssa Kalevalassa. Ilman sitä on saatu Väinämöisen ja Joukamoisen yhteen ajamisesta, Ilmarisen naisen valamisesta j.n.e. Kaikki nämät laulut olemme saaneet lyhyellä matkalla Toksovalla, Lempola ja Vuoleella. Kuin sentähden emme ole' ker'enneet paljon muuta tehdä', kuin tiedustella', mitä lauluja kussakin on toivomista, niin tarvitaan tänne välttämättömästi toiset laulujen kerääjät pit'emmäkksi aj'aksi. Jopa kirjoitimmekin Lempälästä Kirjallisuuden Seuralle Helsinkiin siitä, ja lähetimme osan lii'oista matkarahoistamme. Suotava olisi vaan, että halullisia ilmautuisi näitä vasten. Kalevala vaatii sitä välttämättömästi, sillä se kadottaisi ylen paljon, jos täkäläiset laulut eivät täydellisesti kerättyinä tulisi tekeillä olevaan toiseen Kalevalan painoon. Hyvin kyllä joutaa se vähän odottaakkin näin tärkeää asiaa, kuinhan vaan keväeksi kerkeää valmiiksi ensimäisillä laivoilla menemään ul'os maailmaan. Siinäkin pitäisi runojen keruulle kiirehdittämään, sillä runotkaan eivät ole' niin kohta kerätyt kuin luulisi, ja ilman sitä löytyy siellä niin ko'olta runoja, että kuukausia tarvitsisi joka pitäjälle joksikin tarkoin saadaksensa. Näitä paikkoja tähän asti Suomessa ei ole' pidettykään runon pesinä, mutta yhtähyvin voipi koko Inkerinmaata ja sen likipaikkoja Suomen puolella, erinomattain Käkisalmeen päin kutsua' miltei niin hyväksi runon pesäksi, kuin parahat paikat Venäen Karjalassa. Kieli Toksovalla Lempälässä ja Vuoleella on vielä enemmin kuin Uudella Kirkolla Venäen Karjalan kielen tapainen. Vajaanta sia sanotaan aina kahdella t:llä, esim. huoletta, leivättä ja ei huoleta, leivätä. Pitkä aa ja ää äännetään oa ja eä, esim. moa, peä, erinomattain Inkerikkojen eli Venäen uskoisien Suomalaisien se'assa, jotka myös aina sanoivat hakra, kopra, mutta joka puheen tapa Luteruksen uskoisien se'assa oli häviämään päin. Muuten oli puheenparsi sama kuin Uudella Kirkollakin. Syy oli meillä nyt tuumia', kuin vielä kävisimme Vepsäläisien ja Karjalaisien luona Uuden Linnan ( Novgorodin ) läänin itäisissä osissa. Läksimmä siis uudelleen Pietariin, ja pari päivää siellä viivyttyämme edemmäksi höyryvaunuilla Paulovskin kaupunkiin. Siellä etsimme Valtaneuvoksen Köppenin, jolta me otettiin vastaan suurella suotuisuudella. Häneltä saimme tärkeitä kansakuntaisia tietoja Vepsäläisistä, Karjalaisista j.n.e. Venäen maalla, ja enemmin lupasi hän, kuin Pietariin muutaituansa tulisimme häntä tervehtimään. Paulovskista läksimme kolmen virstan päähän, Venjo'en kirkolle, jolla Kirkkoherran Avenariuksen luona vietimme aivan huvan ja hyötysän viikon, joka kului lauluja ja muita asioja kirjoittaessa sekä kävelemisissä välistä Kirkkoherran loistosassa ja mehiläisistä hyrisevässä hedelmätarhassa, toisen kerran taas Professor Kutorgan tutkimisia kivikunnassa katsellen kävelimme pitkin Venjo'en uraa taikka mänimme kuuntelemaan isoa soitteloa Pavlovskissa. Täällä, niinkuin Lempälässäkin sekä Vuoleella annoimme kuuloittaa' tulleemme Suomen kieltä Kirjallisuuden Seuran vaatimuksesta tutkimaan, jota varten erinomattain tarvitsemme lauluja, satuja, sanalaskuja ja arvoituksia, jonka kautta saimme rahvaan luopumaan epäelyksistänsä. Pitäisi Suomessakin niinkuin Inkerin maalla kuuloitettaman vasta Jumalan palveluksen lopetettua. Lukkarilta tapahtuu se heillä tavallisesti silloinkin, paitsi jos erinomaisempia kuuloituksia löytyy. Vaikka nyt enään ei ollut muuta kuin kolme viikkoa pantavana matkan varaksi Vepsäläisien luokse, niin päätimme yhtähyvin lähteä'. Jalkasin kul'imme Päähkinälinnaan asti, siitä Kanavaa myöten Uuteen Ladogaan, sitte postihevoisilla Tihvinaan ja siitä itäpohjaisiin päin taas jalkasin 80 virstaa Peloilaan ( eli Peloilha kuin Vepsäläiset sanoovat ); Venäeksi kutsutaan kylä Peluschi. -3-Täällä oli lausukoilla monikon 3:nen kohdan pääte' sama kuin Suomessa ja ei niinkuin Venäen Karjalassa ja Aunuksen maalla, joissa sanotaan esim. myö tullah. Tässä eriäävät kuitenkin Vepsäläisemme senkautta, että sanoovat esim. tuleebat, saabat, pehmentämättä p:tä yksiköistä tuleepi, saapi v:ksi. Tässäkin nähdään kovempi muoto alkuperäiseksi ja Kalevalassa sekä Kantelettaressa täytetty muoto, esim. tulevi myöhemmin tulleeksi. Senkin tähden voisi yleiseen Suomessa käytetty pääte' -pi runoissamme käytettää' pikemmin kuin -vi. Kau'an ei ollut meillä joutoa viipyä' Peloilan tienoilla; Karjalaisien luokse mennä' sitä vähempi. Palaisimme siis takaisin Tihvinaan. Siellä tapasimme erään hoviherran, jonka tilukset olivat liki Peloilaa ja joka mieluisasti lupasi tarkemmin tutkia' tiluksillansa löytyvä hautakumpuja. Niistä nä'imme Peloilan kirkon likeellä yhden, joka oli sylen korkuinen ja osaksi hiekan ottamalla kaivettu, niin että ihmisen pääkalloja sekä muita luita oli näkyvissä. Itsellemme ei kuitenkaan sopinut kaivaa' taikka kaivattaa' niitä ja ottaa' niistä mitä. Ovatkin ne oppineilta sel'itetyt olevan Venäläisien vanhoja hautoja. Jalkamatkallamme Tihvinasta Uuteen Ladogaan nä'imme Säkin ja Volhovan varsilla paljon sellaisia kukkula päitä hautoja. Vanhan Ladogan vieressä oli suurin, korkeampi nä'öltänsä kuin kylän kaksinkertaiset tuvat. Uudesta Ladogasta läksimme Kanavata myöten Päähkinälinnaan ja siitä Nevan höyryaluksella Pietariin kolmannen kerran. Nyt tapasimme kaikki tavattavamme Pietarissa, Kirkkoherran Sireninkin, joka ystävällisimmällä kohteliaisuudella piti meitä hyvillä vieraan varoilla koko viikon, jonka nyt tulimme viipymään Pietarissa. Valtaneuvokset Köppen ja Sjögren olivat nyt jo tulleet Pietariin. Kävimme siis heidänkin luona. Valtaneuvos Köppen lahjoitti meille paljon pieniä kirjoja kertoelevia sekä vierassyntyisistä kansoista Venäen maalla, että vanhan aikuisista hautakummuista. Niiden kirjojen jälkeen löytyi vuonna 1843 Uuden Linnan ( Novgorodin ), Tverin ja rajalla Jaroslavin läänissä 110,544 henkeä Karjalaisia, paitsi mitä sotamiehien asutuksien alle kuuluu, ja ainoastansa neljässä *) Tverin läänin Kihlakunnassa 82,311 henkeä, jotka pi'an kaikki asuuvat yhdessä suuressa ja toisessa ei paljoa pienemmässä piirissä, jotka ul'ottuuvat osaksi kuhunkin neljään Kihlakuntaan. -3a--3-Kaikki nä'imme niin varsin keveästi Herra Käppenin toimittamalta väritetyltä kansalaiskartalta. Kuin nyt Venäen Karjalassa Kemin kihlakunnassa ei muka ole' muuta kuin 10,516 henkeä ( Venäläisienkin kanssa miespuolisia vaan 8,175 henkeä ), ja suurin osa Kalevalasta on Kemin kihlakunnasta Vuokkiniemen ja Paanajärven pitäjistä kerätty, niin kuinka paljoa parempi toivo eikö ole' saada' lauluja Tverin Karjalaisilta, joita sen mukoma joukko enemmin on ja vielä eteläisemmän taivaan alla miksi eivät rakastane' enemmin lauluja, kuin yhtäkin suuri joukko Karjalaisia Kemin alueella. Ympäröidyt Venäläisiltä mahtaakin vanhat muistot olla' heillä sitä paremmassa turvassa kuin kansallisuudella on suurempi tarvis pitää' puoliansa venäläisyyttä vastaan. On sekin etu, että ovat Venäen uskoisia, sillä niillä ovat laulut ainakin paremmin pysyneet kuin Luteruksen uskosilla. Tapasimme mekin täällä nyt nykyisin Karjalaisen sotamiehen eräästä paikasta Uuden Linnan läänistä, jossa myös on joukko Karjalaisia kyliä. Hän muisti vielä suuren osan Kantelettaren ensimäisen kirjan laulua 213. Hän oli kuitenkin sellaisesta paikasta, jossa vähin luku Karjalaisia asuu, mitäs sitte pääjoukossa löytyy lauluja. ( Jatko toisten ) Kylä-sihtieri. ( Madjarilainen Romaani, Paruoni Jos. Eötvös'eltä ). II. Kysymyksessä on, missä muodossa meidän maassamme pitäsi harjottaa romaania. Ranskalaisten romaani-kirjallisuus riettaine kuvauksineen ei sovi meille; Saksalaisilla nykyään ei ole yhtään kirjottajata, jonka teokset kotimaassansakaan edes oisivat löynneet laveampaa kuuluisuutta; Enklantilaisten romaanit ovat kyllä enemmän meille sopivat, mutta niissäki ei ole Walter Scott'ilta peritty laveus ja pitkäisyys kertoomuksissa meiltä noudatettavana. Ruotsalaisten kirjallisuus taasen on ollut tähän asti ainoa esimerkkimme kaikissa; vielä tänäki päivänä on heidän romaani-kirjastonsa melkein ainoat maassamme luvetut. Mutta kuka voipi sen vuoksi sanoa, että ne ovat mieltämme myöten ? Itsekullaki kansalla on oma ihanne-tuntonsa, jonka mukaan kaikki taiteet muodostuvat. Suomalaisten ja Madjarein runoja ja lauluja verratessa näkyy tämän suhteen ja ilmoitakse yhä sama alkuluonne, samote kumpasenki saduissa ja tarinoissa: miks' ei saattane sama mukaisuus kaikissa muissaki välillänsä löytyä ? Ei suinkaan tämä " Kylä-Sihtieri " sitä kiellä. Se on tosi, että tämä on taide-te'os, ja sen vuoksi seuraa taiteen yleisiä lakia. Mutta siinä on samalla myös kuvattu Madjarin erinäinen katsanto ja arvelu maalimasta ja sen menoista, joka juuri onki yhteinen meille että heille. Tämä hentoisuus lauseissa, tämä syvä tunto onnettomuudessa ja vakaisuus onnessa, tämä silmäilö, joka kaikissa löytää ajatusta ja järjestyksen, on Paruoni Eötvös'en mainitussa romaanissa päästä loppuun kuvannut hänet kansansa lapseksi, samote kuin Franzénin, Runebergin y.m. teoksissa tunnemme heidät olevan Suomen Poikia, jot' ei muukalainen kielikään voi peittää. -4-Lopullinen ihmis-tunto kannattaa ja lempivä hymy hengittää koko kertoomuksen, niin että koko romaani alusta loppuun sekä itse pysyy eheänä ja ytisenä että pysyttää Lukian terveenä, valveilla ja hartaana. Ei kankeasti opettavaisena eikä taasen vaan päällin-puolin liikkuvana, avaa Paruoni Eötvös tapausten sisimmän perusteen, antaa Lukiansa silmäillä sydämmen salaisuuksiin, ihmisen erhetysten alkuun ja seurauksiin sekä ajatuksissa että töissä. Mutta kuvatessaan myös ihmisen hyvyyksiä, arvoa ja onnettomuuksia, välttää hän itkettävää ja surkeata kuvauslaatua, vaan sovittaa ja rauhoittaa kuitenni kaikki. Pahuuden juonet ja menot, niiden kosto ja rangastus on kuvattu niin ylävällä paineella, että luvet niissä kohdin et tavallista romaania vaan kristillistä murhetarua. Tämmösenä seuraa hän sinua ihmisiä vihaavan Kylä-Sihtierin ja niitä rakastavan Papin keskuus-elämässä, tämmösenä vapasuvuston raakaisissa ja pauhoavissa kokouksissa ja seuroissa, tuomio-istumen edessä, vankiudessa ja vangittuin seassa, voroin ja sissein joukossa ja mehtä-tuvissa, sairastavan ja kuolevan vuoteella sekä rakastettavien ja rakastavien ihmisten sulossa ja lemmessä: kaikissa pysyy Kirjottaja ja pysyt sinäki lempeänä, ihmis-rakkaana, lämpimänä ja tyytyväisenä. Siellä-täällä kohoavat raakaset ja rumat äänet tietää hän lauhkennuttaa ja hellyttää tällä omituisella naurulla, joka humorin nimellisenä taiteessa niin ylistetään: ilkeyden kurittaa hän sopivalla pilkalla ja sattuvilla sätti-sanoilla. Tämän näytteeksi lienee sopiva tähän panna pieni ote: " Oppineiden sanan mukaan piilee meissä Skyyttiläistä verta. - On hetkiä, jollon tämän saatamme unouttaa; jaa itse niissäki, joidenka nimet aivan selvästi todistavat aasialaista sukuperäämme, kohoaa meissä, jotka emme ole aivan suuria kielitutkioita ( Philologer ), kokonaan toiset ajatukset. Eikös seassammeki elä kuulusista suvuista, jotka, niinkuin Reini-virta, lopettavat juoksunsa limaan ja mutaan, perillisiä, jotka ainoastansa sillä tavoin saattavat peritiellensä kunniaa, ett' eivät loistavilla omaisuuksilla voi hämärtää esi-isiensä ansioita, ja jotka vaan sillä tavoin muistuttavat meitä kaukaisesta ja ylävästä suku-perästänsä, ett' emme voisi käsittää, mistä he elävät, jos eivät hukuttasi isiensä perinnöitä? " Tämän kalttanen on hän koko romaanissaan ja hänen tavoin mielestämme oisi romaani kirjotettavaki, jos mieli sivistyttää ja hyödyttää. Ulkomaalta. Köyhäin Apu-seura Irlannissa on laskenut, että siellä kuolee nälkään 2 miljonaa henkee 12 kuukaudessa ( vuodessa ), 5479 päivässä, 228 tiimassa ja vähä päälle neljä minuutissa. ( Ransk. Sanoma-lehdestä: Revue des deux mondes ). Kotimaalta. J. Simeliuksen Kirjapainista on tullut " Lemminkäinen kokohon haravoittu Joutomies Sakari Sakarinpojalta. 2 Osa. " Tämä pitää sisällänsä keskustelemista Maaviljellys-Opistosta Mustialassa. Pituus on 51 ( 12:sta ) sivua ja perään liitetty tapula, osottava peltopalstojen jakamusta vuoro-viljellyksessä. Hinta 10 kop. hop. Ulkonainen muoto, sivujen levyys ja kirjaimet samat, kuin Lemminkäisen 1 Osassa, vaikka se on 8:is-taitetta. Kirjallisuuden Seuran Kokous 3 p. tätä kuuta. Saadaksensa autetuksi kaipuun tarpeellisista opetuskirjoista alkeis- ja rahvas-kouluille, päätti Seura Maistereilta Elmgrén ja Valenius annetusta kehotuksesta toimittaa kustannuksellansa semmoisia kirjoja Suomeksi. Tarpeellisimmiksi ja ensin toimitettaviksi katsoi Seura: Suomen Historia ynnä Maatiede ja Olollinen Näyte ( Statistik ), Yleinen Maatiede, Suomalainen Kielioppi, Maaviljelys-Kemiia, Luonto-ja Kone-Oppi ( Fysik och Mekanik ), ja paitsi niitä myös Sanakirja Ruotsista Suomeksi. Tämän suhteen voimistettiin Seuran Esimies kehottamaan suomalaisia ja asian kannattavia Kirjaniekkoja niin pian kuin mahdollinen toimittamaan edellä mainittuja kirjoja taikka omatekoina eli suomennoksina, pitäen kuitenni saada neljä yhdistymään mainitun Sanakirjan toimitukseen; valmistetut kirjat tulisi tutkittaviksi ja palkittaviksi Seuralta. Syy tähän päätökseen oli, että Seura on havannut olevan turhan Palkkio-kokeiksi mitään tarjota. - Saadaksensa täydellisiä tietoja maamme kansallisesta ja olollisesta tilasta ( statistika uppgifter ) päätti Seura Esimiehensä muistutuksesta kehottaa Edusmiestensä kautta ymmärtäviä miehiä itsekutaki seudullansa kirjottamaan Olon-näyttäviä ja maatieteellisiä Pitäjä-kertoelmia, ja pitäsi osotteita niiden valmistamiseksi lähetettää Seuran Edusmiehille jaettaviksi niille, jotka niiden toimitukseen rupeavat. - Maisteri Tikkanen jätti tutkittavaksi Tohtori Ingmannilta ja häneltä tehdyn suomennoksen Kristin uskon kolmesta yhteisestä tunnustuksesta, Augspurin tunnustuksesta ja Upsalan Neuvopidon päätöksestä. - Maisteri Varelius antoi koko joukon uusia sanoja lähetettäväksi Tohtori Lönnrotille. - Luvettiin Kirjotus Tohtori Lönnrotilta, jossa hän mainitsee Korhosen runo-kokouksen olevan valmiina painettavaksi. Ilmoitus. Suometar aikoo vielä tulevanaki vuonna jatkaa elantonsa ja liikkua samalla tarkotuksella ja samoilta kirjottajoilta kuin tänäki. Tästä annamme näin aikasin tiedon saadaksemme muka myös aikasin tietää, miten paljon tilaajoita se saapi; joiden paljouden mukaan sitte saamme määrätä painon suuruuden. Tämän vuoden alussa mainitsimme Suomettaren olevan aivotun paraimmittain sivistyneimmille Suomalaisille, tämän kertoomme vielä nytki, vaan toivomme kuitenni, ett' ei monta olle, jotka tämän maineen suhteen kieltävät talonpoikia Suometarta ottamasta, niinkuin olemme kuulleet jonkun, joka on pitänyt sivistystä ja herruutta samana sanana, tänä vuonna tehneen. Niiden vuoksi, jotka tahtonevat tilata ja ottaa itse sanomalehteä, vaan ei sen kera " Lisä-lehteä ", olemme siihen myös suostuneet, ja saavat he tilata Suometarta Helsingissä yhdellä ( 1 ) Ruplalla, vaan maamme Posti-konttuoreissa 1 Rplalla 15 kpkalla hpssa. Muuten maksaa Suometar " Lisä-lehtineen " saman tulevana kuin tänäki vuonna, nimittäin täällä 1 Rpla 50 kpkaa, mutta Posti-konttuoreissa 1 Rpla 72 1/2 kpkaa hpssa. " Lisä-lehtisiä " annetaan 6 arkkia vuodessa kahdeksannennessa arkki-taitteessa ( 8:vo ); muuten samassa aikomuksessa kuin tänäki vuonna. Painettu A. W. Gröndahlilta. Lupa painamiseen annettu: G. F. Aminoff.
|