Agricolaverkon vintti
-1-Suometar.N:o 48. Helsingissä 30:tenä päivänä Marras-kuuta 1847. Julkasematoin rakkaus. Servialainen laulu. Oi sinua, autio ahonen, Kuin minulle muistutat muretta ! Täss' erosi ystävä minusta, Eik' erotessaan sanonutkana: Herran halttuhun sinun nyt heitän ! Painoi vaan kypäränsä paremmin, Mustat silmänsä sirotti maahan, Ja kätensä, oikian kätensä, Poveansa vasten painallutti. - Kypärän paremmin painannalla Armas lausua' minulle aikoi: " Herran halttuhun sinun nyt heitän! " Silmänsä sirottamalla maahan: " Kaiken kallihin oot kultueni! " Poveansa painalluttamalla Silläpä sanoaksensa mietti: " Mielestän' et milloinkaan murene! " Uusi Aapis-Kirja ( toimitettu S. Kirjallisuuden Seuralta Viipurissa 1847 ). I. Ulkomaalla, aina vähin kotimaallaki, mainitaan usein Suomalaisten alhaisesta sivistyksestä. Että ulkomaalaiset sitä tekevät ei ole niin kumma, koska he harvoin tulevat tarkemmin tuntemaan kansamme tilaa. Mutta katkerampi on nähdä näin ajattelematta oman maamme lapsien kansaamme tuomitsevan. Olipa tarkotus mikä tahtonsa, vaan ei käy jättää merkitsemättä, mitä kansamme tuomitsemiseksi seisoo Helsingin Sanomissa, kirjassa " Kapteini Leopold'ille Bender'issä 1847 Lokakuun 29 p. ", jossa luemme: " Suomalainen on pohjolan ensimäinen ja rotovin peltomies, se on tosi, mutta myös sen parantamattomin. Kurittajoita ( tuktomästare ) ei ole hältä puuttunut; turhaan on Huoneenhallitusseurat ja Allakat kokeneet kääntää, kyntää ja uusilla tiedoilla kylvää hänen kiviperäistä ymmärrystänsä. " Oisipa tämä edes ollut Suomeksi kirjotettu! mutta ruotsiksi kirjotettuna vahvistaa se vaan ulkomaalaisen entistä pahaa luuloa. Toinen kysymys on vielä, jos Helsingin Sanomat jollakaan todenmukasella perustuksella ovat näin tuominneet. Ensin on merkittävä, että tämä nimitys " Suomalainen " tavallisesti käytetään yhtenä rahvaasta ja vallassäädystä. Luulemmeki Helsingin Sanomain tässä ymmärryksessä puhuneenki, " suomalaisten kiviperäisestä ymmärryksestä "; sillä eiväthän, tähän asti kaiketiki, " Huoneenhallitusseurat ja Allakat " ole tarkottaneetkaan aivan suorasteen vaikuttaa talonpoikiin, mutta vallassäädyn kautta, jolla on aikaa miettiä uudistuksia ja heillä on varoja koetella niiden käypäsyyttä: heidän hyödyttäviä esimerkkiä sitte talonpojat seuraavat sekä maaviljelyksen parannuksessa että muussa. Toisekseen on Suomen rahvaasta erittäin mainittava, että sen opetus on vielä niin huonolla pohjalla, ett' eivät talonpoikamme useimmin paikoin taidakaan vielä niin puhtaasti sisästä lukea että täydellisesti käsittäsivät, mitä opetusta sekä maanviljyssä että muussa heille kirjoissa tarjotaan. Sen vuoksi ei Helsingin Sanomain sana: " Suomalaisten " olevan " parantamattomimmia ", ollenkaan koske talonpoikia. Sillä jos Huoneenhallitusseurat ja Allakat oisivat antaneet vaikka kuinka hyviä opetuksia, niin ei se ole talonpojan syy jos ei hän niitä tajua. Kelvottomasti oisi kuitenni tehty ja kiittämättömästi oisi puhuttu, jos sanosimme, ett' ei maassamme oisi mitään tehty rahvaan opetukseksi. Siihen työhön on monen mies-voimat pannut ja ikä kulunut; siemen onki juurtunut ja itänyt. Mutta muisettava on, että rahvaan opetus on seurannut opettajain oman sivistyksen jälkiä, vaan se taasen on maassamme jokseenki hitaasti rientänyt. Jo M. Agrikola kaipaa aikuisista papeistansa, että " he heijysti ja laiskasti viele tenepene ( tänä päivänä ) Canssansa ( kansaansa ) opettavat ", ett' ei ne " Canssa parca opetta Ise meiden ( Isämeitää ) lukeman sijtteke ( vähemmin ) suoremmat Opin cappalet ", vaan myös että " mutomat taas ovat nin pahaelkiset Taicka turhan cunnian, voiton eli Cateudhen Tedhen, ette, eikä he itze tachto virgastans variotta, eikä myös muita salli Jumalan Sana tedestotta ( edes tuottaa ). " Mutta Agrikola ei ollut viimenen, joka heistä kaipasi: kaikkina aikoina on semmosta heistä kuulunut, eikä kelvottomuus olekkaan puollustettava, löytyipä se missä säädyssä ja muodossa tahtonsa. Mutta opettajain oma oppi ja sivistys on, niinkuin sanottiin, hiitaasti rientänyt. Pitäjät ovat olleet ja ovat vieläki, kaikite itä- ja pohjois-Suomessa, liian avaroita, ja pappeja siihen siaan liian vähä. -2-Miten epätasanen kansan ja pappein luku on ja miten vähä näiltä, laiskat ja huolimattomat lukematta, voisi odottaa, näkyy tästä kohta. Kirkkoherroilla on vielä lisäksi niin paljon muita kaikellaisia ulkonaisia virantoimituksia, jotka pienimmässä määrässä ovat papillisia, että heille jääpi vähin aika rahvaan opetukselle, josko siihen oisiki halua. Nykysinä vuosina ovatki papit alkaneet hankkia seurakuntiinsa niin kutsuttuja Pyhäkouluja. Näitä löytyy Porvoon hippakunnassa tiettävästi jo 22 eri seurakunnassa: harvoissa paikoin niitä löytynee Turun hippakunnassa, ei suinkaan niistä ole annettu julkisia tietoja. Näiden kouluin yleisin opetusmuoto on, että pappi on saanut jonkun taitavan ja ymmärtävän talonpojan, joka pyhäiltoina kerää ympärillensä kylä- tai kinkeri-kuntansa lapset, joita hän sekä itse opettaa että antaa taitavampien lasten neuvoa taitamattomia. Tätä viime-mainittua opetuslaatua kutsutaan Vuoro-opetukseksi, ja sen hyöty on silmään-pistävä. Sillä yksi ainoa ihminen saattaa Vuoro-opetuksen käyttämisellä neuvoa vaikka satamäärin lapsia. Näiden Pyhäkouluin hoidossa on papilla vaan huolena vuorotellen pyhä-iltoina käydä erikylissä, neuvoa sillon opettajille parasta opetuskeinoa, katsoa että opetus käytetään järjestyksellä ja toimella, sekä itseki opettaa lapsia. Ainoastaan tällä tavoin voipi pappi oikein vaikuttaa lukutaitoa avaroissa seurakunnissansa. Saattaa hän kyllä sen lisäksi pitää kirkonkylässään erinäistä vuoro-opetuskoulua lauvantai-iltana tai miksi päiväksi hän saapi kyläläisensä sopimaan tai itsellensä paraite sopii. Näiden Pyhäkouluin tarpeellisuus näkyy myös siitä seikasta, että muuten jääpi lasten lukuunharjotus nykyselle huonolle kannallensa. Mitä ennättää vanhemmat opettaa? ja kuinka monelta heistä eikö myös halu puutu? kuinka monelta taito ? Sanokaatpa mitä tahtonsa, niin on se vakanen totuus, että lapsen opetukseen tarvitaan ei ainoastaan, että opettaja itse taitaa hätä-hädästi tavata ja suoraan sisästä lukea; hänen pitää olla niin hyvän lukian, että hän täydelleen käsittää tavausten luonnon, lukee selvästi sisästä ja paikalla ymmärtää mitä hän lukee. Ainoastaan semmonen voipi vasta opettaa, että siitä hyvä tulee; sillä kukin tietää, ett' ei " sokea voi sokeata taluttaa. " Ja kieltämätön seikka on, että maassamme luvuntaito on niin huonolla pohjalla, että useimmissa seurakunnissa, ei ainoastaan itä-Suomessa, jossa se ei oisikaan kumma, mutta yli koko maan, hyvästi kolmas osa vanhemmista taitaa tuskin tavata, kolmas osa joksenki suoraan lukea, ainoastaan viimenen kolmas osa niin hyvästi kirjaa lukea, että hyvin käsittävät sen sisällyksenki. Että niin on, luulemme itsekunki saaneen havata. Linnantyöhön lähetetyt pahantekiät ja maanjuoksiat näyttävät kokonaan lukutaitamattomuudellansa varmimmasti maassamme opetuksen olevan joissakuissa paikoin pahemman kuin tahdottasiin tunnustaakkaan. Kuinka monta vanhempaa seurakunnassa voipi, näin ollensa, itse opettaa lapsiansa ? Tässä ei auta sanominen, että monessa seurakunnassa löytyy omituisia Lasten-opettajia, niin kutsuttuja Pitäjän Koulumestaria. Sillä mitä näistä moni taitaa itsekään? ja voipiko koulumestarin-palkkaan vaatiakkaan kovin oppinutta miestä ? Muutenki liikkuvat he niin hitaasti kylästä kylään, että jos ennättävät saadaki lapset yhdessä kylässä lukuun taipumaan, niin ne jo, toisen kerran kylään tullessansa, ovat unouttaneet kaiken vähän oppinsa. Tämä ei niin tapahtusi, jos koulumestarit oisivat sivistyneempiä ja heitä oisi opetettu, miten lapsia pitää oikein neuvoa. Mutta maassamme puuttuu niin kutsuttuja " Rahvas-opettajain kouluja, " joita löytyy kaikissa muissa sivistyneemmissä maissa, esm. Saksanmaalla, Ruotsissa, jopa Vironki maalla. Tämmöset koulut ovat tavallisesti asetetut johonkuhun kaupuntiin, jossa löytyy niiden rinnalla Lastenkouluja, joissa vuoro-opetuksella neuvotaan ja joissa Rahvas-opettajain-alut saavat käydä oikeiden opettajain katsannon alla harjauntumassa tulevaan virkaansa. Ainoastaan semmosen koulun läpi käynyt lasten-opettaja tietää, miten raukkautta kirja-lukuun nostatetaan, miten siihen oikealla hyödytyksellä neuvotaan; ei tämä taito, enemmän kuin muutkaan taidot, itsestään ihmisessä kohoa. Mutta jos tavallista hidasta edestymisen menoa asioissa maassamme katsastamme, niin taitaa saada odottaa ennenkuin tämmösiä kouluja tulee toimeen. Ja jos kuinka hyviä koulumestarit oisivatki, niin ei siltä Pyhäkoulut ole liialliset ja tarpeettomat: ne raikkoavat vaan tietä koulumestarille, joka siihen siaan saapi laventaa opetus-tointansa. Vaikka Suomessa oisi ja saatasiin kuinka hyviä Pyhäkouluja ja koulumestaria, vaikka vanhempi taitasi ja tahtosiki neuvoa lastansa, niin heiltä puuttuu kuitenki tarpeellisia opetuskirjoja. Taitasi olla turha työ tässä ruveta näyttämään tavallisen Aapiskirjan kelvottomuutta siksi. Se on kyllä aikoinaan ollut oivallinen, sillä on ainaki oleva arvo sisällyksensä puolesta; tässä on vaan kysymys sen kelvollisuudesta opetuskirjaksi lasten harjottamisessa lukemaan. Jo siinäki on jotain luonnotonta, että vitsa ja kristillisyyden ydin yht' aikaa kampeevat lasta, joten tavallisimmasti tapahtuu. Vaikein on kuintenki, että tässä puuttuu kokonaan johdetta puustavien tuntemiseen ja tavuuseen, ja kumpasetki ovat kuitenki välttämättömästi ennen kaikkia opetettavat juurten-jaksain, jos mieli saada hyviä lukioita. Hyvä opettaja ja älykäs opetettava on kyllä tulleet toimeen silläki; vaan me olemme tahtoneet jo näyttää, kuinka vähä hyvä-lukusia täällä löytyy. Ja pitääkö moniaiden älykästen lasten tähden luvun-opetusta vaikeentaa kaikille ? Sivuuttamalla vaan mainitsemme vielä lisäksi, että tavallisen Aapiskirjan hinta on kokonaan jätetty Kirjanpainajan mielihyvään, ehkä Aapinen on yhtä tärkeä rahvaan-kirja kuin Allakkaki, jolla kuitenki on määrätty ja sopiva hinta. Ulkomuotoansaki on se ruma ja ilman mitään siivoa painettu. -3-Tämä on vaikea seikka ja häpeä siitä lankeaa raskaasti niille, joiden velvollisuus oisi ollut paremmin valvoa asiasta. Siinä löytyy vielä ruotsalaisen Aapiskirjan mukaan puustavia, jotka ovat kokonaan vieraat kielellemme ja joita suomalainen lapsi ei ollenkaan voi käyttää ja ääntää; tavaukset ovat myös Ruotsin mukaan. Tässä ei voi syyttää tietämättömyyttänsä, sillä jo Rohvessor Porthán- ja vielä selkeämmästi Rohvessor Renvall-vainaja m. m. selittivät Suomen kielen luonnon näidenki suhteen; sittemmin on melkeen puoli-sataa vuotta kirjotettu kielen lakien mukaan. Yksinäiset papit maaseurakunnissa yhä kyllä valittavat vaikeutta, miten voida tämän Aapisen mukaan neuvoa lapsia; mutta ett' ei näistä valituksista ole seurannut mitään vaikuutusta, taitanee Esaian 56 luvun 10 - 12 värssy paraite selittää: Sinne Kuopion " Kirjallisuus-lehtiki " ( Litteraturblad ) yhtäläisessä tapauksessa viittoaa. Näin yksinäisissäki piirteissä näytettynä, kuvaistaa lasten-opetuksen tila aivan huonolta, Pyhäkouluin tarpeellisuus näyttäiksen aina selkeämmästi ja parempien Aapiskirjain kiiru hankkiminen näiden kouluin tarpeeksi asianomaisten välttämättömäksi velvollisuudeksi. *) -3a--3-Suomessa on tähän asti arveltu ehkä näin: " onnellinen on toki Suomenmaa! siitä ei käy sanoa, että kaikki siellä menee nurin-niskoin uudistusten mylläkässä niinkuin muissa maissa. Luostahan Aapis-kirjasta ja Katkesmuksesta isäni-isä viidenteen ja kuudenteen polveen oppi puustavit tuntemaan ja lukemaan! j. n. e ". Leikkiä laskematta näyttää kylläki, kuin jollakulla ylenkatseella muiden maiden kokeita katseltasiin maassamme niin siinä kuin muussaki. Muuan Venäläisen matkustamisesta Suomessa vuonna 1846. Koska viimein puhuttiin muuan Suomelaisen matkustamisesta halki Venäjänmoan, niin näytteä meistä nytkin sopivaksi jotaik puhua muuan Venäläisen kuleksentelemisesta ympäri Suomenmoata. Myö liitämme sentähen, tähän, seuraavaisen venäläisestä kirjasta Schurnal Biblioteka dljä tschteniä " otettu, suomennettu, ja, tähän pantavaksi ystävällisesti meillen lähetetty kertoilemisen, eli tutkimisen, Herra Grotin matkoista Suomenmoassa, joita hään tänä vuonna, painon kautta, julisti Pietarissa, ummikko Venäläisillen, ja vallan venäjäksi, nimellä " Perejesdi po Finländii Putevuia sapiski Ivana Grota. Sanktpeterburg 1847 ( Matkusteleminen Suomenmoan ympäri. Tie-merkinnöt, Iivan Grotilta, painettu Pietarissa 1847 ). Ite emme kuinkaan olek tätä hänen kirjaansak nähnytkään, ja jos sen näkisimmeki, niin ei olisik tuostakaan ollut meillä suurta apua, kosk' emme kuitenkaan voi viljellä tätä Venäläistä kieltä; meijän on sentähden täytynyt tyytyä siihen mitä muut oppivaisemmat miehet ovat siitä sanoneet, liijaksikin Venäläiset, jotka siihen parhain ymmärtänöön. Uskoissamme monen mielellään toivovan soahaksensa tieteä mitä tämä merkillinen mies puhuu meistä Venäläisillensäk ( vaikk' ei sitä kaikkia kuitenkaan soahak tieteä ) niin sovitamme tähän tätä pientä, meillen Suomeksi lähetettyä, palaista. Paihti sitäkin, niin olisi meillä vähä muutaki syytä kuulla mitä toinen Venäläinen toisestaan puhuu; sill' eivät kaikki peäskyt taivaaseenkaan sovik, eikä kaikkia karvaisia korvenetakkaan. Mutta luetaanpas suotta ensin tätä venäjän kielestä somennettua lausetta ! ( Sanomalehdestä " Suomi " N:o 38. ) ( Lähetetty. ) Muistutuksia. Suomi osotettu Kuvituksissa ( Finland framställdt i teckningar ) on kuva-kirja, jossa Suomen merkillisempiä paikkoja näet kuvitettuina. Siitä on 10 vihkoa eli kolmas osa tullut näkyviin. Kieltämättä se on mieluinen työ, koska se koskee kotimaata, ja on muutenkin enemmiten soma-tekoinen 1). -3a--3-Tuo selitys kirjotetaan Suomessa, Suomen maasta, kansasta: nimittäin sen elämän vaiheista ja muista suhteista, kirjotetaan Suomalaisille 2), ja ei kuitenkaan Suomeksi! ! ! -3a--3-Ainoaksi selitys-kieleksi se tosin ei olisi soveltunut, koska, paha kyllä, vielä moni Suomalainen on Suomea taitamaton. Vieläpä on muutaki muistuttamista. Mainitun kuvaston selittäjä ( T. ) sanoo omasta kansastaan, Suomalaisista, ikäänkuin kehuen, näin 3): " Uskonoppi, Suomalaisen ainoa tieto nykyisiin aikoihin asti, on aina esineenä ( föremål ) Hänen ajattelemiselle; ja niistä tieteistä, joita hän joskus on sattunut aavistamaan, arvaamaan että löytyvät, näyttää Hän pitävän Tarinetta ( Historiata ) ja Suure-tiedettä ( Mathematik ) muita parempina. " -3a--3-Sallikaa, Herra T., että itseänne otan esimerkiksi. Tottahan Te olette jompikumpi: joko Suomalainen, taikka vieras muukalainen ? -4-No oletteko niin vähä-tietoinen kuin sanotte Suomalaisien olevan ? Eihän toki. Samaten esim. Herrat Castrén, Laurell, Lönnrot, Rein, Runeberg, Snellman ynnä monta muuta ovat Suomen poikia ja suuri-tietoisia. Sillä se ei te'e Heiät muukalaisiksi, että ovat omistaneet myös Ruotsin, Saksan, Ranskan ja muutaki Kirjallisuutta Suomenkielen keralla ( kansa ). Olihan aika jona oppineet aina kirjottivat Tieteitänsä Latinaksi, esimerkiksi Saksanmaalla; ja kuitenni nämä pitivät itsensä Saksalaisina, jota myös olivat. Mutta, Herra T., tahtonette sanalla Suomalainen ( finne ) osottaa' Suomen talonpoikia ? Sana Suomalainen olisi siis väärin käytetty. Mut nimen vääryyttä katsomatta oisiko kumma, jos meiän Talonpojat vielä olisivatkin äkkinäiset ja vähän harjautuneet Tieteissä ? Vai luulettenko muissa maissa Talonpoikien olevan Tieteien viljeliöitä ja edistäjiä ? Muuten on kuvaston selitys sangen ihana, mieluinen ja tehty älyllä, jopa Haamatilla. 1) -4a-Sana on tavallinen ainaki Jousan ja Korpilahen kappelissa. ] -4-Suomen Korkiaopiston Vara-Kansleri, Pää-Kuvernyörin Apulainen, täysi Kenraali m. m. Aleksander Amatus Thesleff kuoli moisiollansa Viipurin pitäjässä 70 ikänsä vuosipäivällä 17 p. tätä Marraskuuta. Määrätty Korkiaopiston Vara-Kanslerin siainen, Uusmaan läänin Kuvernyöri, Kenraali-Majuori Nordenstam tuli Helsinkiin viime Tuorstaina, 25 p. tätä kuuta. Potaatti-rutto Kangasniemellä. Näin kauas pohjoseen on tämä jo ennättänyt. Siitä näkyy, ett' ei ole ollenkaan tietty, ennenkun se on levennyt ympäri maan. Kirjottaja Kangasniemeltä sanoo, alaisimmilla, kylmemmillä ja märemmillä paikoilla kasvaneihin potaattiin ruton niin ei niin tarttuneen kuin kuivilla mailla kasvaneihin; luulee hän sentähden tämän ruton syntyneen kahden viimesen kesän lämpimästä ja varista. - Laatokan rannoilla ( Kanavasta ). Maaomenain pilauntuminen sanotaan ilmestyneen Laatokan rantapitäjissäki Käkisalmen tienoilla ja etelämpänä; ylempänä pohjois-pitäjissä sen siaan ei ole mitään keksitty tästä maanalaisesta rutosta; enimmittäin on se vasta kuopassa pilannut maaomenat. Åbo Tidningar. Nämä maamme vanhimmat Sanomalehdet lupaavat tuleman vuoden alussa muuttaa muotonsa ulko ja tapansa sisältä, ja sanovat uuden hengenki itseensä puhallettavan. Näyte lehti on jo tullut, ja niin kauniissa puvussa, ett' emme taida olla kehottamata lukioitamme siihen suostumaan. Se ilmottaa, niinkuin kaikilla Sanomalehdillä uutta vuosilukua alkaessaan on luvallisena tapana, tahtovansa kaikella tavalla ammentaa " kunnioitettavalle Yleisölle " huvitusta ja hyödytystä, ja sanooki lähteensä olevan kuivamattoman, sen muka ollen - ulkomaalaisen. Elkäät, hyvät Lukiat, ihmetelkö tai paheksiko, vaikka nämä uusissa vaatteissansaki vielä, vanhan tavan mukaan, sattusivat omiaan panemaan, niinkuin esimerkiksi jo Näyte-lehtiki on asettanut Suomeen kaupungin ( vai mikä tuo lienee? ), josta Maatieteemme suinkaan ei vielä mitään tiedä; voittohan tuo oisi jos maamme rajoja lavennettasiin. Toisekseen on muistettava, että Åbo Tidningar jo käyvät ensimäisellä kahdeksatta ( sanoo: 71 ) vuottansa, ja sillä ijällä ehtii jo unhottaa mitä koulussa muinon oppi; vielä lisäksi on mämä Sanomat koko viimeset puolet ikäänsä kituneet ja sairastaneet. - Muuten on Sanomalehtiemme anastamisen halu merkittävä, nuorempienki kuin Åbo Tidningar. Niin esimerkiksi kirjotti tuonon muuan: " Ei Tukhulmissa eikä muuallakaan Suomessa ole yhtään, joka ymmärtäsi nykyistä Sanomalehtien kieltä. " - Lyhyesti: Åbo Tidningar tulevat sekä isommiksi että toivoa myöten paljoa paremmiksi kuin mitkään muut maamme Sanomalehdet. Hinta on 2 Rplaa ( postin kautta otettuna 2 R. 30 k. ) hpssa. Maliina ja Jaakolainen. Se on kumma, miten ne, joilla on rauhaton ja riitanen koti-elämä, rakastavat rauhaa ulkona kotoansa: se on jo kauan havaittu. Ehkä se lienee syynäki, että eräs Jaakolainen Lammin pitäjästä, " Suomi " -Sanomiin pannussa kirjassansa, intoilee " Suomettarelle ", että se muka aina " toruu Herra Lehtor Gotinlundia. " Nyt lienee seikka semmonen, että tämä Jaakolainen ei ole tainnut nähdäkkään, sitä vähemmin lukea, Suometarta. Sillä ei hän muuten oisi tainnut sanoa Suomettaren " aina torujessaan, elli sättijessään " huutavan " Herra Tohtoor Lönnruuttia " avukseen. Hän lienee vaan lukenut " Herra Lehtor Gottlundin Suomea ", ja siitä saanut näin väärän tiedon. - Meitä on arveluttanut, mikä se " Maliina " lienee ? Ehkä se on Jaakolaisen " toruva ja paha-suinen " koti-rauhan rikkoja ? Sitte se ei oisikaan kumma, jos Jaakolainen, kyllästyneenä, Suomi-sanomista saadun tietonsa mukaan, Suomettaren " torumiseen ja sättimiseen ", vertaa Suometarta Maliinaansa! *) -4a--4-Sillä " Sammon " runot eivät ole markkaakaan parempia kuin rahvaan renkutukset niillä seuduilla: " ei käsi kättä lyö! " Suometar ei ole muutenkaan kieltänyt Lampilaisia laulamasta sekä omiaan että Sammon runoja; se vaan tahtoi näyttää, että Sammon tekiä ei tunne Suomen runo-lakia eikä muiden maiden laulantoa. Hippakuntain Sanomia. Turusta 17 p. Marrask. Virkavakuute: Kirkh. virantoimittajalle Haapajärvellä P. K. V. Hornborg'ille Kappalaiseksi Enarin Lappiin. - Vaaliin Sotkamon Kirkh. virkaan 1:ksi Utajärven Kappalainen, v. Kirkh. K. P. Stålberg, 2:ksi Vaasan Isokoulun Ylikanssa-opettaja, Maisteri E. Vegelius, ja 3:ksi Kalajoen Kappalainen, v. Kirkh. E. R. Aleenius. - Virkavapaus: Papismiehelle M. Hultman'ille 4 kuukaudeksi ja Ylistaron nimitetylle Kappalaiselle J. V. Durchman'ille 1 päivään tulevaa Toukokuuta. - Oriveden Kirkkoherra A. R. Lilius, jo nimitetty Kirkkoherraksi Pungalaitumeen, sai Kirkkoherran-vaalissa Längelmäelle yhteisen kutsumuksen. - 24 p. Marrask. Virkavapaus: Vihdin Kirkkoherralle, Kontrahti-Rovastille m. m. A. J. Hipping'ille tulevan vuoden alusta 1 päivään Toukok., ja Alavetelin Kappalaiselle K. V. Ervast'ille tulevan luku-ajaksi ( termiinaksi ) Kirkkoherran tutkintoa kokeaksensa. - Määrätyt: Lohjan Kirkkoh., Rovasti m. m. K. K. Pfaler olemaan v. t. Kontrahti-Rovastina Raseporin itä Rovastikunnassa, ja Kirkkoh. Apulainen T. Pettersson virantoimittajaksi Vihdin pitäjässä Kontrahti-Rovasti Hipping'in virkavapauden alla. - Etsimys-aika Vihdin Kirkkoherran-siaan on tukevista syistä vastuseksi estetty. [osoittavan käden kuva] Pyydetään anteeksi Suomettaren viivyttämisestä vastoin Toimituksen halua ! [osoittavan käden kuva] Tätä N:roa seuraa Lisä-Lehti N:o 6. Painettu A. W. Gröndahlilta. Lupa painamiseen annettu: N. A. Eyldén.
|