Agricolaverkon vintti
-1-Suometar.N:o 49. Helsingissä 7:tenä päivänä Joulu-kuuta 1847. Uusi Aapis-Kirja ( toimitettu S. Kirjallisuuden Seuralta Viipurissa 1847 ). II. Että toki joku, vaikka ainoaki, on jo aikoja sitten ei anoastaan havannut vanhan Aapiskirjan puutteet vaan myös itseki on mielinyt hankkia jotaki parempaa siaan, saamme muistuttaa Tohtor Juteinia joka Viipurissa, v. 1816 ensi kerran toimitti painista " Lasten kirjansa ", ja antoi tämän v. 1819 toisen kerran " parannettuna ja lisättynä. " Kumma on, minne nämä kirjat lie kaonneet, sillä ei niitä löydy yksinäisten kirjavakoissa eikä kirjakaupassa, sitä vähemmin näkyvät asianomaiset niistä neuvokkia ottaneen. Vaikka nämä " Lastenkirjat " ovat ijältään jo jotenki vanhoja, taitaa sen vuoksi niiden sisällys ja tarkotus olla aivan uusia monelle lukioistamme, että voimme, pelkäämättä lukioimme vihaa, niistä vähä mainita. Jo puustavista alkaen on Herra Juteini pannut, mielestämme, hyvän perustuksen luku-opetannalle. Tavallisesti nimittäin lyödään Aapiskirjoissa äänelliset ja äänettömät puustavit yhteen, taikka, jos ne toisistaan eroitetaanki, niin ei niiden luvettelemisessa seurata mitään luonnollista järjestystä. Että Aapiskirja pitäisi olla joku tietellinen Kielioppi, emme suinkaan sillä näyttäne vaativan, jos sanomme Aapiskirjan kirjottajan pitävän hyväksensä käyttää Kieliopin tutkinnot ja tarkkaukset. Nyt on kaikille tuttu, miten Suomen kieli on havattu alku-äänikkeinsäki puolesta olevan mitä täydellisimmiä kieliä, niin että Tohtor Lönnrot on voinut panna ne erinäiseen niin kutsuttuun " puustaviympyrään ", jossa äänikkeet näyttävät ikäänkuin syntyvän toisistansa, niin luonnollisesti heimolaiset ne kielessämme toinen toisellensa. Josko nyt Aapiskirjaan ei tarvitsekaan panna äänikkeet tämmöseen ympyrään, niin saisi ne kuitenki luvetella samassa järjestyksessä: siitä sekä lapsi kohta havaitsisi mainitun äänikkeiden heimolaisuuden että opettaja voisi vaivatta antaa heille monta hyödyllistä neuvokkia. " Miksi hyväksi? kysynet; johan tuossa on vitsalle hyvin kyllä tekemistä, saada lapsia paljaita puustaviakaan oppimaan, vielä tätä äänikkeiden heimolaisuutta ja muita viisauksia opettamatta! " Mutta että voisit panna vitsasi loukkoon, että voisit saada lapsen ilolla ryyhtymään Aapiskirjaansa, oisi siinä kaikki nämä " viisaukset " tarpeellisia. Jo tuo pienonen lapsi, järjellisen ihmisen alku, voipi vaatia järjellisyyttä ikänsä mukaan yhtä paljon kuin sinäki, joka luulet olevasi niin täydellisesti järjellinen, että voit pitää tuota pikkaraista ihmis-alkua kuin luontokappaletta. Näytä vaan hänelle, että noissaki yksinäisissä, muuten kuolleissa puustavissaki on järkeä ja ymmärrystä, ja lapsi on ilomielin katsova kirjaan ja kuunteleva neuvoasi ! Niin Saksan maalla, vähin Ruotsissaki, puustavien opetusta käytetään ( ehkä näissä kielissä puustavilla ei ole tätä luonnollisuutta ), eikä siellä opetustuvissa kuule vitsan roisketta, vaan sekä lapset ovat hartaat ja oppihaluset, että opettajat ovat lasten hartaudesta innotetut ja riemusat *). -1a-Tämä seikka vaikuttaa lastemmeki opetuksessa. ] -1-- Mutta meiltä vaadittu puustavien luonnollisessa järjestyksessänsä luvetteleminen on samasta arvosta, jos mielisi suomalaisista lapsista saada koskonkaan puhtaita kirjottajoitaki, suuria kouluja käymättä. Sillä miten voipi se käyttää puustavia oikealla siallansa, joka ei tunne puustavien luontoa ? Herra Juteinin " Lastenkirjaan " takasi tullaksemme, ovat siinä puustavit tässä luonnollisessa järjestyksessä: " a, o, u, e, i, ä, ö, y; l, m, n, r, s, h, k, p, t; j, v ". Sitte seuraa " Pitkä-äänelliset " ja " Kaksi-äänelliset puustavit ", kunne tavuut erinänsä alkaavat, ja " alku lukemiseen ", jossa vielä tavausmerkkiä käytetään. Edellistä äänike-jaksoa kutsuu Herra Juteini: " Perustus-Suomen puustaviksi. " Näin ne käytettyä, alkaavat nyt vasta samassa järjestyksessä " Nykyset suomen puustavit ", joiden seassa nyt luvetellaan ne edellisessä jätetyt puustavit: g, joka seuraa k:ta, b, joka seuraa p:tä, ja d, joka on pantu t:n perästä. Samalla seuraa myös " Uudet latinaiset puustavit " opeteltavaksi. Sitte tulee suora-lukuun harjoitus, jonka vuoksi tähän on pantu " Juttuja " seitsemän kappaletta, joiden itsekunki lopulla on pieni runoeltu päätös latinan puustavilla. Näiden siaa vastaan tässä ei oisi mitään sanomista; mutta ne ovat tästä vanhan-aikusesta, ikävästä luonnosta, joka vaan varottaa ja varottaa, eikä anna mitään syytä, perustusta varotukselle, ei puhdista lapsen sydäntä, pyyhkii sitä vaan kiilto-öljyllä, ulkonaisesti välkkymään. Eikä lapsi vielä voikkaan käsittää jotaki neuvokkia näistä varottavista ja esimerkiksi pannuista jutuista. Lapselle pitää tarinan tai jutun olla joku ihanneteos, ihastuttava ja ylentävä maalaus, jossa lapsen vielä tahrautumaton sydän saapi puhtaana nauttia, elää ja riemuta. -2-Tässä ei oisi lapselle tuntemattomia asioita; hänellä oisi siinä huviketta ja samalla järkensä ja ymmärryksensä terotusta ja edestystä. Mainitulla tavalla saatua lapsi jo tuntemaan suomalaiset puustavit ja käytettyä ne tavauksiin ja suoralukuun, on Herra Juteini vasta nyt pannut " Lastenkirjaansa " puustavit tavallisessa Aapiskirjassa seurattuun järjestykseen ja siihen liitänyt kielemme vieraatki puustavit, joita ulkomaan nimissä ja sanoissa käytetään, nimittäin: " c, f, q, x, z ". Tässä järjestyksessä käytettyinä kutsuu hän puustavia " sekotetuiksi. " Sitte seuraa " Lyhykäinen Uskon-Opin Historia lapsille Kristikunnassa " ja sen perästä vanhan Aapiskirjan sisällys vaikka vähä vaiheetetussa järjestyksessä, ensin on nimittäin " Jumalan 10 käskyä ", sitte vasta " Herran Rukous ", sitte " Synnin tunnustus ", " Yhteinen huokaus ", j.n.e. Tämän perästä seuraa 9 " Sanan Laskua " runoeltuina, sitte " Laulu Lapselle ", " Nummerot elli Lukumerkit ", " Tavalliset Kirjoitus-merkit ", " Lukulaskun Taulu " ja " Kirjoituksen Oppi ". Sanalla sanottu: koko tässä Lastenkirjassa ei ole mitään mainitsemista järjestystä vastaan. Mutta yleensä koko " Lastenkirjan " sisällys tarkottaa vaan saada lapsista ulkonaisesti sivistyneitä ihmisiä, ei sisällisesti puhdistettuja, rehellisiä kristityitä. Jo siinäki kappalessa, jota Herra Juteini kutsuu " alku lukemiseen ", löytyy kieltoja, semmosia kuin: " Ä-lä tur-me-le it-se-äs; " Ä-lä vahin-koit-se lä-him-mäis-täs "; käskyjä, semmosia kuin: " E-nen-nä ar-vo-as ", Seu-raa oi-ke-ut-ta "; " Luon-nol-li-nen la-ki: Suo ja tee si-tä toi-sel-le, mi-tä si-nä soi-sit it-sel-les ta-pah-tu-van ". Näistä kielloista ja käskyistä ei voisi mitään sanoa, jos niille oisi ennalta annettu joku syvempi perustus. Niitä näin yksinäisinä luvettua, pystyvät ne myös lapsen mieleen ainoastaan yksinäisinä ja perustamattomina, eikä hän löydä eri käskyin välillä mitään sidettä tai yhdistystä. Lapselle käypi, miten muinosille Tietoviisaille ( Vilosohveille ); hän jääpi ikänsä miettimään, miten sovittaa näitä keskenään riitaisia käskyjä, miten selittää näitä " velvollisuuksien vastumia " ( collisio officiorum ). Ei tällä tavoin lasta opeteta, sitä vaan taivutetaan ( dresseras ). Niin yhteisessä elämässäki. Lapselle sanotaan vitsa kädessä: tee näin, eläkä niin! elä' tee niinkuin tuo mökin tai talonpojan lapsi! elä' niinkuin tuo eli tuo raukka ! Täyskasvuiselle taasen uhataan tuomion ja kadotuksen turmiota, jos se ei täytä sitä eli tätä käskyä: raippavitsoja, jos se rikkoo sen eli sen säännön j.n.e. Tämän käskyillä ja uhkauksilla lapsen-taivuttamisen halunsa näyttää Herra Juteini vielä enemmän, koska hän on muuttanut " Jumalan 10 käskyä " ensimäiseksi, sitte vasta pannut " Isämeidän-rukouksen ", ja heittänyt " Uskon Tunnustuksen " pois koko Lasten kirjastansa (!? ). Miten luonnotonta tämä on, havatsee kuki kohta, kuin vaan muistelee, että ensin hän minun pitäsi tuntea se Jumala, jota minun pitää rukoilla ja johonka minun pitää uskoa ja luottauda; ensin uskoa siihen Jumalaan, joka on luonut, lunastanut ja pyhittänyt minut, ennenkuin minä alkanen, sitä vähemmin voinen seurata Hänen käskyjänsä ! Tämän mukaan oisi alotettava lyhyellä, lapsen sydämmelle ja älylle sopivalla kertoomuksella Luomisesta, Syntiin lankeemuksesta, Jumalan rakkaudesta ja siitä Vapahtajasta, joka sanoi; " sallikaa lasten tulla tykööni, sillä niiden on taivaan valtakunta "; sitte oisi pantava " Uskon tunnustus ", sitte " Jumalan 10 käskyä ", " Herran Rukous " ja muut entisessä Aapiskirjassammeki löytyvät kappaleet. Herra Juteini lopettaa kirjansa " Lyhyellä neuvolla Lapsen opettajalle ", jossa hän lyhyesti, selvästi ja taidolla selittää puustavien luonnon ja luku-opetuksen järjestyksen. Tässä " neuvossansa " tämä isänmaata lempivä mies mainitsee " ett' ei taito ole lapselle niin hyödyllinen kuin tahto ja halu taitoon ", jonka mukaan hän on tahtonutki rakentaa kysymyksessä olevan " Lasten-kirjansa. " Lopuksi saamme mainita tästä kirjasta, että Herra Juteini jo siinä ( v. 1819 ) vaati samaa kirjotus-tapaa, jota sittemmin Tohtori Lönnrot ja Ingman ovat tahtoneet saada Suomessa toimeen, nimittäin ä:n siaan ae:tä ja ö:n siaan oe:tä, sekä pitkä-äänellisten puustavien merkitsemistä yhdellä korko-merkityllä äänikkeellä kahden siaan: á = aa, ó = oo j. n. e. ( Katso tästä Suometarta N:o 28! ) Vuodesta 1819 aina nykyseen vuoteen asti ei ole tehty lasten-kirjain vuoksi mitään ! Kiitettävä on sentähden Viipurin Kirjallisuuden Seuran merkitseminen tästä puutteesta. Sen toimitettu Uusi Aapiskirja tuli keväillä kirjapainista, 48 sivusena ja myödään nidottuna 4 kpkaan hpssa. Tämä huokea hinta, kirjan kauniit puustavit ja selkeät tavuut tekevät sen erittäin otolliseksi. Näytteeksi miten rahvas on odottanut parempaa Aapista, saapi tämän kirjottaja mainita, että hän kesällä vei erääsen sydänmaan seurakuntaan 50 kappaletta tästä Viipurin Aapisesta: seurakunnassa mahtaa olla noin 3 tuhatta henkeä ja tuskin viipyi kuitenki 2 viikkoa ennekuin kirjat oli kaikki ja kysyjistä oli pääsemättömässä. Papitki ovat odottaneet saadakseen niitä myötäväksi, mutta kummallinen on Seuran toimitusmiesten hitaisuus niiden lähettämisessä. Savossa ja Karjalassa niitä jo kesällä kovasti kaivattiin, nyt kuuluu sama kaipuu Turustaki ( katso Åbo Underrättelser N:o 90 ). Viipurille lankeaa siis kunnia parempain lastenkirjain kokeista. Verraten tätä Viipurin Seuran ja Herra Juteinin opetuskirjaa toisiinsa, emme voi jättää mainitsematta, että Seuran Aapisessa ei ole hyväksi käytetty, mitä äsken mainitussa " Lastenkirjassa " löytyy hyödyttäväistä; on siinä siihen siaan vikoja ja puutteitaki, joita tässä ei löydy. Herra Juteinin " neuvot Lapsenopettajalle " sisältää koko 10 sivua, Seuran " neuvot lapsen luettajalle " ainoastaan 5, ja ovat samalla vaillinaisia sekä kelpaamattomia talonpoikaselle opettajalle. -3-Suurin vika on että yhtenä selitetään sekä suomalaisten että vieraiden puustavien luontoa; mitä sen vuoksi koulumaton tulee viisaammaksi, jos esm. sanotaan " b luetaan melkein kuin p, vaikka pehmiämmästi? " Oisi tässä saanut vähentää muuta osaa, esm. " Pyhän Raamatun sanoja " ( joista kohta enemmän ), ja pitentää ja samalla selkeämmäksi saada näitä neuvoja *). -3a--3-Etuna siihen siaan on että tässä, jota ei " Lasten kirjassa " ollenkaan löydy, on yksinäisiä sanoja jaettu tavauksiinsa ja alku-puustaviensa mukaan pantu eri luokkiinsa; tästä on sekä huvitus että hyödytys. Sillä lapsen silmä terottuu näitä kaikenlaisia erinäisyyksiä havatessansa, ja hän saapi lapsellisesta sydämmestänsä ihmetellä näitä sanoja, joita hän jo tuntee yhteisestä elämästä, ja ilotella niistä kuin vanhoista tutuista. Tämmösiä tavaus-esimerkkiä on viidellä sivulla, ja jokseenki hyvästi valituita. Mutta, ihme kyllä! nyt seuraa kokonaista 17 sivua " Pyhän Raamatun sanoja ", aivottuja, niinkuin Herra Juteinin " Alku lukemiseen ", lasta taivuttamaan suoralukuun. Näistä Raamatun sanoista on sama arvelumme, kuin tästä " Alusta lukemiseen " jo edelläpäin maisimme, ett' ei ne ollenkaan ole' soveliaat. Lapsi ei käsitä vielä näitä kuivia ja varottavia opetuksia, ja jos ymmärtäsiki, niin ei hän niistä saa opetusta totiseksi kristityksi, vaan ulkonaisesti siveäksi ihmiseksi. Tähän on nimittäin koottu Raamatusta kaikki sanat, jotka puhuvat Jumalan pelosta, kieltävät kuvain palveluksesta (! ), luvettelevat Jumalan omaisuuksia, mainitsevat vaan sivu-mennessä Jumalan rakkaudesta ja Vapahtajastamme, kehottavat muuten Jumalan käskyjä tottelemaan ja ihmis-velvollisuuksia täyttämään, ja käskyjä sekä velvollisuuksia löytyy enimmissä näistä sanoista. Näihin ei lapsi käy käsiksi omasta halusta, siihen tarvitaan pakkoa jopa vitsaaki; haluisammasti se tarttuu itse Raamattuun, kuin tämmösiin yksipuoleisesti koottuihin sanoin, jotka sisällyksensä puolesta kohta unohtuvatki. Sillä jos lapsi esm. oppii vaan pelkämään Jumalata, ja hänelle elämässänsä kuitenki hyvin käypi, niin hänen ihmisellinen mielensä kohta unohtaa pelon ja samalla Jumalan. Mutta jos lapsi oppii oikein rakastamaan ja kunnioittamaan Jumalata, on tämä sydämmeen juurtunut tunto pysyvä hänessä sekä myötä- että vastoin-käymisessä eikä kokonaan sammu harhaillustenkaan tiellä. Näistä asioista olemme kuitenki jo arvelumme ilmottaneet Herra Juteinin " Lasten kirjasta " puhuessa, ja saamme sinne tästäki viittoa ja vaatia samoja parannuksia Seuranki Aapiskirjassa. Tavallisen Aapisen sisällys löytyy tässä " Raamatun sanain " ja kahden virren perästä, 13 sivulla; mutta se on sekä kielen että sanain puolesta tässä paljon parannettu ja monella kappaleella lisätty. Tämän perästä seuraa kertoomus " Jesuksen Christuksen maallisesta elämästä ", joka kuitenki on kovin lyhyt ja yksipuolinen ja jonka pitäsi olla toisessa kohdassa; sitte tulee " suomalaiset ja latinaiset Numerot ja muut Luvunlasku-merkit ", " Kerto- ja Jakotaulu " ja viimeksi opetus käsikirjotukseen. Kaikkine mainittuine puutteinensa on tämä " Uusi Aapiskirja " monta vertaa parempi kuin entinen tavallinen. Edellisessä on noin kolme kertaa enempi lehtiä kuin tavallisessa, ja kuitenki maksaa se vaan 4 kpkaa ja tavallinen noin 6 kpkaa hpssa. Edellisessä on Suomen kielen luonto ja vaatimukset noudatetut, tavallisessa ei ollenkaan. Jos edellisessä on vikojaki ja erhetyksiä, niin siinä on etujaki, ja sen kautta on jo koko askele otettu lasten opetus-kirjain parantamiseen. Viipurin Kirjallisuuden Seura on, tarkotuksensaki mukaan, uudistetussa ja parannetussa muodossa kohtaki tämän myötyä hankkiva suomalaisille lapsille uuden tarpeellisen opetuskirjan. Lopuksi kehotamme sekä seurakuntain opettajia että vanhempia hankkimaan lapsillensa tätä Aapiskirjaa ja Kirjallisuuden Seuraa levittämään sitä ympäri maan samalla nerolla kuin se sen toimittiki. Silkin kasvatuksesta. Jo 9:nnessä Numerossa mainitsimme Kasvainten hoitajasta Lindgrenistä Mynämäessä, joka ensiksi on ruvennut Silkki-matoja Suomessa elättämään. Emme silloin vielä tienneet, sen kasvaimen suomalaista nimeä, jonka lehdet kelpaavat mainittuin matojen syötäväksi; kutsuimme sitä vaan: Scorzonera. Nyt olemme kuulleet meidän maassa sitä sanottavan Sijanjuureksi. Se kasvaa itsestänsäkin niituilla. - Olimme kuulleet Mestari Lindgrenin silkkiä sanottavan pienemmäksi eli' hienommaksi, kuin Aasiasta tuotua, ja luulimme tähän syyksi ettei ole' Silkki-madoilla sama ruoka täällä, kuin eteläisillä mailla. Mutta paremman tiedon saatuamme sopii ilmoitta' Mestari Lindgreninkin kyllä saavan silkkilankansa vahvemmaksi ja lujemmaksi kuinka vaan itse' tahtoo; sillä silkkiä kehrätessä kokongeista langaksi, saadaan yhdyttää' usiampi taikka harvempi säi'e, sitä myöden kuin tahdotaan lankaa lujemmaksi. Silkki on kokongeissa eli' pesäsissä niin pientä, ettei pitäsi mitään, jos ei pantasi usioita yhteen. Nämät säikeet liittyvät toinen toiseensa niin, että ovat kuin yksi ainoa lanka, vaikkei heitä ollenkaan kierretäkkään. - Neuvoja, kuinka silkkiä Suomessa Lindgrenin tavalla sopii kasvataa', on kirjoitettu sekä omalla että Ruotsin kielellä, ja Suomen Huoneenhallitus-Seuran on määrä pränttäyttää' näitä. Jo menneenä keväänä olivat nämät neuvot Suomalaisen Kirjallisuuden Seuralta tutkittavana, ja toivomme siis niiden jo pijan präntättynä ilmitulevan. -4-- Mestari Lindgrenin neuvoa ja esimerkkiä näkyy seuratuksi muiltakin. Kruunun Nimismies Herra Gallén Tyrväässä on myös tänä suvena silkkiä kasvattanut, ehkä vähemmässä koossa, kuin Lindgren. Keino on luonnistunut varsin hyvin; ja omista saaduistansa antoi Herra Gallén pyyntöä myöden tännekkin näytteeksi Silkki-perhosen, ynnä muutamia munia, ja yhden kokongin. Herra G. on elättänyt matojansa osaksi Sijanjuuren osaksi Muuramapuun ( Morus alba ) lehdellä, jota viimeksi mainittua hän, oleva kaikellaisten täällä harvoin nähtäväin kasvainten halullinen rakastaja, on saanut myös omasta kasvatuksesta. Kummia. Suomalais-sanoma oli mennä vuonna kyllä " tirhakka teikari, aika minä kukko linnassa "; tätä Suomiparkaa luvattiin vielä paremmaksi, mutta perin takaisinpa se on lyönyt. Tuota siivoa " Kanavaista " se vielä petuutti vuoden alussa ja " Matti Matalaistakin ", mutta eipäs se hirviä' meille virkkaa' paljon sanaakaan. Sitähän varsin olemme toivoneetkin, mutta turha kaikki. Lupasipa hän " haisuttoo Kanavan " vastinta " kuntilaisille ja lupaustamme sitä sinne saada', tulikiven liejulla ", mutta sekin on jäänyt paljaisiin lupauksiin. Kielikin on siinä vähässä, mitä Herra Gottlund vielä itse on kirjoittanut aina ollut yhtä kunnotointa, eikä se sitä paremmaksi tule'. Kyllä sen tämä vuosikerta kestää vielä kappaleesen tulevaan vuoteen, ennen kuin kerkeää loppua', sillä se on jo jäänyt puolitoista kuukautta jäl'ellensä. Venäen-rahan vaihettaminen. Suomettaren 46 N:rossa mainittiin vaan lyhyesti tästä maallemme tärkeämmästä seikasta, luullen lehtemme harvalta talonpojalta luettavan ja toivoen muiden sanomalehtien laveammasti siitä puhuvan. " Suomi " yksinään on kaikella innolla kokenut selittää tätä asiata ja neuvonut paraan taitonsa mukaan, " Maamiehen Ystävä " on vaan hätä hädästä ilmottanut Senaatin Julistuksen, mutta pahimmasti on kuitenki " Kanava " tehnyt joka 35 Numerossansa pikimältään vaan mainitsi, että " Venäjän vanha paperiraha tulee yhteisestä liikunnosta Suomessaki katoomaan ", neuvomatta mimmoset nämä paperirahat ovat. Viipurin läänissä niitä paperirahoja enin kuitenki lieneeki, ja Kanava arvaa itse, mikä onnettomuus köyhälle maallemme on, kuin miljonia ruplia maamiehiltämme kokonaan tyhjänarvoiseksi jäävät ! Mielellämme Kanavalle myödytämme, että talonpoikamme ei paljon mitään hyötysi näistä annettavista neuvoista, koska hän ei ymmärrä Venäen kieltä eikä taida lukea setelien venäen kielistä selitystä. Olihan kuitenki tuosta niin paljon, että talonpoika pelosta vaihtasi pois kaupunteihin ja Kruunun Voudeille Venäen rahansa ja saisi siellä ja niiltä neuvokkia. Ulkomaalta. Ungarista. Pesony'n ( Pressburg ) kaupunnissa alotettiin 11 p. mennyttä Marrask. Ungarin Valtiopäivät. Ungarin Kuningas ( Itävallan Keisari ) oli tullut melkeen koko perheineen Wien'istä näitä avaamaan. Jättäessänsä tavallisuuden mukaan Valtiopäivillä keskustavat ja päättävät kysymyksei, joita tällä kertaa oli 11 kappaletta, sanoi hän Madjarin kielellä, " ne jättävänsä Ungarin uskollisille ja rakkaille alamaisillensa. " Yleiset riemuhuudot ( eljen ) kaikuivat tästä vanhasta, Ungarin entisinä aikoina käytetystä kuninkaallisesta sanaparresta. Sen perästä valitsivat Säädyt uuden Palatinuksen ( Ungarin vara-Kuningas kutsutaan niin ), johon virkaan sai yhteisen kutsumuksen Arki-Herttua Tahvana, joka Kuninkaalta siihen vahvistettuna teki paikalla kalliin virkavalan Madjarin kielellä. Nyt kaikui taas korkeat riemuhuudot sekä Valtiopäivä-miehiltä että läsnä-olevilta kuultelioilta. Kuolonsanoma Ulkomaalta. Keväellä ennätti meille surettava sanoma Italian maalta, jossa kuoleman kova käsi lopetti Lainopin Kokelaan A. Alftan'in elämän, joka jo lyhyellä alku-iällänsä kuitenki oli saanut isänmaansa itsestänsä paljoaki toivomaan. Nyt on toinen Suomen nuorukainen, Tietoviisauden Tohtori J. R. Tengström, saavutettu vieraalla maalla samalta kolkolta ja säälimättömältä kädeltä. Hän kuoli Lavantautiin ( Nerffeder ) Ranskan pääkaupungissa, Paris'issa, 13 p. mennyttä Marraskuuta, ikänsä 25 vuodella. Hän oli Tietoviisauden Rohvessorin J. J. Tengström'in ainoa poika. Isänmaa kaipaa hänessä innokasta, rehellistä, oppinutta ja kansansa valistusta rakastavaa poikaansa. Hän läksi viime syksynä ulkomaalle tieteensä ( Ihanne-opin ) vuoksi, mutta surma haki hänet siellä pois toisiin maailmoihin, ihmisen mielestä ennen aikojansa. Iloksi hänelle valvoi hänen kuolinvuoteensa ympärillä Paris'issa olevia suomalaisia, niistä 2 nuoruutensaki ystäviä. Kotimaalta. Helsingistä. Viime lauvantaina ilmestyi kaksi Simeliuksen kirjapajasta toimitettua kirjaa, nimittäin: Oppilaan Herra Leisteniuksen lauluja: " Ynglingen. Småsaker på vers af Jacob Gabriel Leistenius " 155 sivua 12:vo, hinta 50 kpk hpssa, ja Savo-Karjalaisten Oppilas-Osakkeelta toimitettu rahvaankirja: " Lukemisia Suomen kansan hyödyksi, 3:s vihko " 156 sivua 12:vo, hinta kirjakaupassa: 15 kpka hpssa. Tämän viime mainitun kirjan " aine'isto " luvettelee sen sisällyksenä olevan paiti runoeltua Alkulausetta: " Muisto evankeljumillisen-opin Perustajasta Suomessamme " ( Pispa M. Agrikolasta ), " Muuan pyhä-ilta ukko-Hannon talossa " ja " Suomen Maatiede ( jatko ) ". Hippakuntain Sanomia. Turusta 24 p. Marrask. Uudestaan avonaiseksi pantu Kymnastik-opettajan virka Turun Lukiossa ja Isokoulussa ja virantoimitus Venäen-kielen opettajan-virassa Oulun Isokoulussa. -Etsijät uusiin auttaviin Ylikanssa-opettajan - sekä ensimäisen, toisen ja kolmannen Kanssa-opettajan virkaan Turua Isokoulussa ovat velvolliset jättämään tarpeellisia toistuksia virkatutkinnoistansa. Porvosta. Kirkkoherran Apulaiselle Retusaarenlinnan ( Kronstadtin ) evangel. Luterilaisessa seurakunnassa Venäellä, K. K. Beyraht'ille, on Suomen Senaatti suonut armollisen luvan lukea hyväksensä palvelusvuotensa siellä. - Suomen Senaatti myös on suonut 2 armovuotta Kihtelyksen Kappalaisvainajan, v. Kirkkoh. N. Aschan'in leskelle ja orvoille, sekä 1 armovuoden Kiuruveden Kappalaisvainajan, v. Kirkkoh. M. J. Lyra'n leskelle. - Virkavakuute Luumäen Kirkkoh. virantoimittajalle A. Gulin'ille Kappalaiseksi Virolahdelle; Saksan Kieliopettajalle Porvoon Lukiossa K. K. Steniukselle, Yli-opettajaksi Savolinnan Isokoulussa. - Etsittäväksi avoinna Saksan kielen Opettajanvirka mainitussa Lukiossa. Huomenna, 8:tena p. Joulukuuta, kokoutuu Suomen Kirjallisuudea Seura tavallisella ajalla. [osoittavan käden kuva] Tätä N:roa seuraa Lisä-Lehti N:o 7. Painettu A. W. Gröndahlilta. Lupa painamiseen annettu: G. F. Aminoff.
|