Agricolaverkon vintti
-1-Suometar 1848Maksaa tilattuna Helsingissä 1 Rpla ja kaikissa Portikonttuoreissa 1 Rpla 15 kopeekkaa hopeassa.Lehti jaetaan Waseniuksen & C:n Kirjakaupassa joka arki-perjantaina edellä puolipäivän, kello 11 ja 1 välillä. 2:n Vuosik. Perjantaina 31 päivä Maaliskuuta. N:o 13. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Helsingissä vuodenkertomus, annettu Seuran vuosijuhlana 16 p. Maaliskuuta 1848. ( Jatko 12:teen N:oon ). Seuran tältä vuodelta päätetyistä lukukirjoista nähdään rahaston tilan olevan seuraavan: Puhdasta rahaa menneeltä vuodelta 88: 31 6/7. Tulot vuoden kuluessa: Tulorahoja.... 272: 73 3/7. Lahjoja.... 202: - Korkorahoja.... 48: 86. Myötyjen kirjojen hintoja... 277: 82. 801: 41 3/7. S:ma 889: 73 2/7. Maksot vuoden kuluessa: Matkarahoiksi.... 180: - Pränttäyskulunkia.... 277: 38 5/7. Sihteerin ja kirjantekijöiden palkinnoiksi j. m..... 161: 20. Vahtmestarin palkka.... 20: - Kirjannitojaisia.... 87: 39. 725: 97 5/7. Puhdasta rahaa rahastossa.... 163: 75 4/7. S:ma 889: 73 2/7. Rahaston varat tulevaksi vuodeksi: Korkoa kantamassa olevia.... 864: 29. Maksamattomia tulorahoja.... 996: 28 3/7. Puhdasta rahaa.... 163: 75 4/7. S:ma 2024: 37. F. J. Rabbe. Seuran kirjasto on tällä kuluneella vuodella enennyt 145 kappaleella, osaksi kirjoja, osaksi käsikirjoituksia, kaikki lahjoina saatuja. Näistä on lähes puolet eli 70 kappaletta Saksankielen Opettajan Vaasan Gymnasioissa Majisteri O. E. Rancken'in lahjoittamia kirjoja talollisissa, uskonopillisissa ja historiallisissa aineissa joista ovat merkillisimmiä: kaksi ruumissaarnaa Professor Enewald Ewenoniukselta, pidetyt vuonna 1669; ja Arkipispa Tengström vainaaja Berättelse om Borgå Landtdag. Paitse näitä 70 kappaletta ovat toiset 75 kapp. seuraavien lahjoittamia: Opiston Apulaisen Boreniuksen 14, jotka ovat viisi vuosikertaa Turun Viikkosanomia, kolme vuosikertaa Sanansaattajaa Viipurista ja kuusi vuosikertaa Oulun Viikkosanomia; Suomalaisen Tiedeseuran 1, joka on yksi vihko sen toimituksia; Professori Rein'in 2, joista toinen on Koeppen'in kirja: Finnland in ethnographischer Beziehung; Kunink. Kirjavartian Arvidsson'in Tukhulmissa 9, jotka ovat: Samlingar, utgifne af Svenska Fornskrift-Sällskapet; Kirjeilijän G. Stephens'in 2, Rehtori Collan'in 1, Kirkkoherra Nyman'in 1, Opettajan Lindström'in 1, Kirjakauppiaan Frenckell'in 1, Tohtori Strömber'in 1, Tohtori Paucker'in Räävelissä 1, Venäjän Itämeren-maakuntien historiata ja muinaisuuksia varten perustetun Seuran 1, Viron Kirjallisuuden Seuran Tartolinnassa 1. -2-Käsikirjoituksia on Seura saanut: 2 vihkoa runoja talonpojalta Sopaselta, 1 vihkon loihtorunoja Mamseli C. Europaeukselta, tukun Sanalaskuja Rovasti Walleniukselta Birkalassa, ja joukon Asetuksia ja Kuuluutuksia vuosilta 1742, 1788 ja 1808 Majisteri Tikkaselta. Ylehensä on Seuran kirjastossa tätä nykyä 1150 kappaletta. K. Tigerstedt. Huudolla valittiin nykyiselle vuodelle Seuran Esimieheksi Professori Rein, vara Esimieheksi Professori Tengström, Rahavartiaksi Assessori Rabbe, Kirjavartiaksi Tohtori Tigerstedt, Majisteri Elmgren; tutkijakunnan jäseniksi: Lehtori Akiander, Majisteri Warelius, Majisteri Tikkanen, Oppivainen Borg ja Oppivainen Ahlqwist; rahaston ja kirjaston tutkijoiksi: Tohtori Topelius ja Oppivainen Otto Schaumann. Matkakertomus Lönnrotilta. ( Jatko ja loppu 12:een N:oon ). Vielä voisin usiampiakin tämänlaatuisia vastuksia luetella', joita nämä pidot ja kokoukset saattoivat minulle. Vaan paljon oli niistä hyötyäkin. Niissä totuin, rahvaan koolla ollessa maata ja tapoja paremmin tuntemaan, joka näin kiireen työnteon aikana muuten olisi ollut vaikeampaa. Näiden seutujen rahvas on ylehensä solakka- ja suora-vartista ja ei pahanäköistä. Vaatteus oli melkeen yhdellainen kuin Aunuksen maassa, ja samoin oli maanraadekin. Kylvyssä pidettiin ruista, ohraa, kauraa, rokkia, papua ja huikkasen potaattiakin. Ensimmät kylvyt olivat pellossa, sillä metsää näyttiin hyvin vähän raadettavan. Karjan hoito oli täällä, niinkuin Swirrijoenkin seuduilla, ei monta askelta Aatamin karjan-kaitsennasta edistynyt. Rautapataa en muista' nähneeni koko tässä tienoossa. Ruoka tehtiin kypseksi savipotuissa, jotka pantiin uuniin. Muu keittäminen tapahtui sillä tavalla, että tulessa kuummennettuja kiviä pantiin vesiastiaan siksi, että vesi rupesi kiehumaan. Kieliopillisten ja sanakirjan kuuluvien tutkintojen, joita tällä kertaa pidin tärkeimminä, aikani tarkoin otettua, en kerinnytkään paljon muute keräämään. Satuja, sanalaskuja ja arvoituksia kirjoitin kuitenkin jo jonkunlaisen joukon, ja olisin kukaties saanut laulujakin, joita luulen tässäkin rahvaassa löytyvän ( sillä laulajia oli usiampiakin, vaikka eivät nyt ruvenneet laulamaan ), ell' ei olisi tullut poislähtöä ennenkuin opin kieltä notkeammin ymmärtämään ja käyttämään. Kielessä on monituisia etuja, ja sitä saapi Suomen kielen tutkia monta hyvää selitystä ja osoitusta. Näytteeksi panemme tähän seuraavat Tsjuudin kieliset palaset. Matth. VI:dennen lu'un alku Tsjudin eli Vepsän kielellä. 1. Vardeikatois andelta milostinad teiden rahfhan aigan, siks mise hei teid nähtais: muga ei liene teile nahradad tatas teiden taivhalises. 2. I muga kons andad milostinan, ala torvta itseis kohtas, kut litsemeerad tehtais sinagogois i irdal, mise kiitaisiba heid rahvas. Toden sanun teile: hei saiba use itselesoi nahradan. 3. Sinä se andle milostin muga, mise hur käsi sinung ei nägeis, min tegeb oiged. 4. Da lined milostin sinun nähmatoi, i taat sinun nägeb nähmatoman andab sinei nägymisen. 5. I kons rist ( i ) toi, ala ole kut litsemeerad, kudamed ljubitas sinagogois i irdal seisuteldas ristmähäs, mise nähtais rahvas. Praudan pagisen teile: hei otiba use itseles nahradan. 6. Sinä se kons ristitoi, mäne perthe itseis, i salpta itseis veräjäd, i ristte itseis tatale, kudam ei nägy, a taat sinun nägeb ei - nägymisen andab sinei nägymisen. 7. Risttes se algat sanelkoi lisniad, kut keelitajad: netse hei duumaitas, mi äijis vaihis itseis linetai kuuldud j. n. e. Lausukoita taivutetaan Tsjudin kielessä seuraavaan tapaan: tegen, teget, tegeb, tegemai, tegetei, tegeba l. tehtav ( s. o. teen, teet, tekee, teemme, teette, tekeevät ). Tegemoi, tegetei, tegese, tegemoisei, tegeteisei, tegebasei l. tehtasei ( s. o. teen itseni, teet itsesi j. n. e ). En tege, emai tehkoi ( s. o. en tee', emme tee' ). Tehnen s. o. tehnen; en tehne, emai tehnekoi s. o. en tehnet, emme tehne; tehneisin s. o. ehkä tenen. Tehnusimoi, tehnusitei, tehnusihese, tehnusimoisei, tehnusiteisei, tehnusiheisei s. o. olisin tehnyt itseni, olisit tehnyt itsesi j. n. e. Tästäkin vähästä saattaa lukia arvata lausukkasanojojen siellä paljo taipusampien olevan, kun Suomen kielessä. -3-Helsingistä saatuani kovan kirjoituksen joutua' virkani toimitukseen, täytyi minun ennen aikoja lähteä' Tsjudien maasta, ja tulin Aunksen, Salmin, Impilahden ja Sortavalan kautta suoraan Kajaaniin. Finsk Språklära af Fab. Collan Hist. Lector vid Gymnasium i Kuopio. Första delen. Formläran. Helsingfors, 1847. Hos J. C. Frenckell & Son. ( Jatko 11:n N:oon ). Pykälässä 92: 5, c ), 2:ssa muistutksessa mainitaan sanoja lu'etkoon, ko'etkoon, pur'etkoon käytettävän. Tokko useammissa kuin Gottlundin murteessa ? Pykälä 96. Käytettäneekö missään kaikkia kohtia ( person ) myöten tehtäviä lausukkaita ( passivum ) ? Emme ole' niitä käytettävän tavanneet koko itä-Suomessa, pohjaisissa enemmin kuin etelässäkään. Kalevalassa on eräässä paikoin " Sinä siihen pantanehet ", mutta kuin toisessa kohdassa pitäisi oikeastansa oleman pantanet, mutta sä'e' näin tulisi vajaaksi, niin nähdään sen oikeimmin pitävän oleman pantanehen, taikka se tavallinen umpikohta ja " pantanehet " ulleen erehdyksistä siihen pantuksi. Pykälässä 99 on erehdyksissä pantu " likoan ( likoon ), liko'a, liko-u ", kuin pitäisi oleman likaan, lika'a, lika-u. - Toisessa muistutuksessa sanotaan: " kolmen kerakkaan ", lu'e' äänikkään, " yhtymistä vältettäessä pistetään u:hun päättyvissä itse'kohtaisissa lausukkaissa s päätteen i:n ja isi:n edelle. Sellaista syytä ei tarvitse' etsiä', sillä muutkin lausukkaat päätteellä ta' muuttaavat sen si:ksi, niinkuin ainakin t:n s:ksi i:n edellä. Pykälä 100. Päätteet kse ja hen itsekohtaisien lausukkaiden kolmannessa yksikön kohdassa ovat nähtävästi lyhennetyt omistusliitteestä hensä, he-nsä, vanhoista aj'oista säilynyt sama ku nykyinen hänensä, katso' pykälän 75 ensimäisessä muistutuksessa. Siitä tuli ensin itä-Suomen tavalla hese esim. kumardihese viimevuoden Suomettaressa 40 numerossa, sitte hse ja kse. Toisin lyhennettiin hensä hen-ksi. Päätteen alkuun pantu i on kyllä sanasta itse. Jo Piispa Agrikola käytti itsekohtaisia lausukkaita esim. " auringo - laskehen ", katso' kirjassa Fosterländsk Album III 148:nella sivulla, ehkä ne myöhemmin heitettiin pois ja vasta nykyisin on uudeksestansa otetut käytökseen. Mennyisen aj'an kolmannessa kohdassa käytettänee päätettä kse aivan vähissä murteissa, senkun vaan i taikka ihen. Mielestämme olisi kuitenkin paras se helposti tunnettu pääte' insa, jota Olli Karjalainen käyttää 1839 vuoden toukokuun Mehiläisessä, esim. pistiinsä. Pykälä 102. Josko kirjoitetaan riisuita' vainko riisuida' taikka riisuia', siitä ei ole'vielä nä'yttänyt yksimieliseksi tulluksi. Kyllä puhutaan riisuia', ja jos jokapaikassa ainoastansa niin äännetään, niin pitäisi sillä lailla kirjoitettamankin, mutta jos myöskin riisuita' paikoin äännetään, niin käypi silläkin lailla kirjoittaminenkin, sillä puustaviopin jälkeen nä'yttää kumpaistakin kirjoitustapaa voitavan puoltaa', mutta kirjoittaminen riisuida' on tukkunansa ilman perustuksetta. Kohdinnassa ei milloinkaan kirjoiteta' muissakaan sanoissa poisjäänyttä t:tä d:llä, esim. ei kirjoiteta' riisuda' eikä valkeada, mutta kyllä valkeata sekä valkeaa, joista edellinen varsinkin runoissa on tavallinen ja välttämätöinkin sekä muutenkin aluperäänsä oikeampi, paitsi sitä, että omistuspäätteen kanssa se helposti eroitetaan yhdynnästä. - Kuinka vähän tehtävä laji lausukkaista ( passivum ) latinan kieliopin mukaan sopii suomen kieliopissa käytettää', nähdään erinomattain siitä, kuin varsin itsekohtaisiin lausukkaihinkin se saataisiin. Sellaisilla kuin riisuitaan man afkläder sig, istutaan man sitter, sinua kiitetään man berömmer dig saisi pikemmin olla' joku muu nimi kuin passivum, jota ne eivät kuitenkaan ensinkään ole'. ( Jatketaan ). Kuolon sanoma Ulkomaalta. Taasen on Tuoni korjannut i'äisiin majoihinsa yhden Suomen nuorista uroista. Kirjakauppias Porvoossa, Aleks. Konst. Öhman, kuoli muka Itävallan pääkaupunnissa, Viennassa, 1:senä päivänä tätä kuuta 32 vuoden vanhana. Hänen kuolematansa on koko toivova Suomi kaipaava. Hän oli ensimäisiä, joka kaikella nerolla ja voimalla auttoi ponnelle pyrkivää isänmaista kirjallisuuttamme; hän oli myös niistä harvoista, joka näytti miten vähilläki ulkonaisilla varoilla maassammeki kaikkea voidaan kuin vaan ihmisessä löytyy hyvä tahto ja yhtä hyvä toimi. Ulkomaalta. " Ei niin pahaa, ett' ei' hyvää muassa " saisi sanoa nykysistä kansallisista liikkeistä Euroopassa. Vuoden alussa alkoi Schweitz'iläisiä uhata ulko-valtakuntien sekoitus niiden sisällisistä asioissa. Liikkeet alkoivat Italiassa, ja kohta oli Schweitz'inmaa unhottunut, sekä kaikkien tarkkaus vedetty Italiaan. Mutta se ei sielläkään saanut kauan viipyä; sillä Ranskanmaalla alkoi kapina, kuningasvalta kumottiin ja hallitus muutettiin Tasavaltaiseksi. -4-Mutta koko Saksanmaa oli kohta liikkeessä, ja kaikilla on nyt täysi työ selittäessä asioiden sotkoksia omissa maissaan. Saksanmaalta. Tämän ( Maalis- ) kuun alussa alkoi Bayerin valtakunnan alamaiset yhdellä suulla vaatia parannuksia ja uudistuksia hallituksessa, ja saivatki tahtonsa täytetyksi. Sen perästä rupesi kaikissa muissaki Saksanmaan valtakunnissa kansa kokoutumaan ja mieliänsä ilmoittamaan. Missä vaan Hallitukset eivät ole täyttäneet alamaistensa vaatimuksia, siellä ovat ne käsivoimalla pakottaneet hallitsioitansa myöntymään. Tällä tavoin on kahdessa viikossa hallitsioiden ja alamaisten keskuus kokonaan muuttunut entisestään kaikissa Saksan ruhtinakunnissa ja itse kansat ovat päässeet osallisiksi hallitusten toimihin. Sensuuri on esimerkiksi koko Saksanmaalla hävitetty; hallitsiat ovat kutsuneet itsekuki kansansa edusmiehiä valtiopäiville päättämään maansa hallituksesta ja jättäneet lakialaativan vallan' kansallensa; Yhdispäiville Frankfurt am Mainin kaupungissa, jossa tähän saakka vaan Ruhtinojen edusmiehet ovat päättäneet koko Saksanmaan yhteisistä asioista, ovat hallitsiat luvanneet tulevan tästä lähden lähetettäväksi kansoinsa valituita edusmiehiä. - Viimeset tiedot puhuuvat niin tapahtuneen Itävallan Keisarikunnassaki, jossa Keisarin vanha Neuvonantajaki, Ruhtina Metternich, on kansan tahdosta erotettu virastansa. - Berlinissä, Preussin pääkaupungissa, tapahtui surkea tapaus, jonka seurauksia ei vielä voi arvata. Siellä oli kokoutunut kaupungin asukkaita aivan aseetoinna yhteen. Sotaväki, paraastaan hevosväkeä, ryöntäysi niiden päälle hevosilla ja miekoilla niitä eroittamaan. Paljon ihmisiä, enimmittäin lapsia ja vaimoja, tallausi siinä hevoisten jalkohin. Ungarinmaalta. Tämän valtakunnan valtiopäivät ovat aina kestäneet sitte viime syksyn. Tällä ajalla ovat itse kansan edusmiehet tuumineet ja päättäneet kaikkia rahvasta ja maata hyödyttäviä vehkeitä. Mutta valtiopäivämiehet rupesivat nyt ikään nurkumaan hallituksen vastustamista tarpeellisia parannuksia vastaan, ja lienevät tehneet sitä ei yksin suusanalla, koska Ungarin Vara-Kuninkaan ( Palatinuksen ) on täytynyt tuko-kiiruulla rientää Viennaan. Ranskanmaalta. Väliaikainen Hallitus enentää päiväpäivältä tointansa, joka myös kannatetaan koko kansan mielisuosiolta ja luottamukselta. Siinä istuu 7 miestä, joista kaksi on sanomakirjoittajaa ja yksi työmies. Työtätekevän ja köyhän kansan etua on kaikella tavalla koettu hoitaa ja sen tilaa parantaa. Kaikki suku-aateli ja suku-edut sekä merkitykset ovat hävitetyt. Keskuus muita valtakuntia suhteen on jääpä entiselleen, mutta kaikki kansallisuudet tuleevat Ranskalaisilta suojeltaviksi. Kotimaalta. Viipurista. Turun Sanomista ( Åbo Underr. ) ja Morgonbladista tietäävät jo ruotsia lukevat maanmiehemme Viipurin maaviljelys-Seuran aikovan toimittaa heille suomalaisia maaviljelys-sanomia jos muka seura Maaliskuun alussa pidettävässä kokouksessansa, kuin toivottiin, olisi niin päättävä. Luulemme siis voivamme huvittaa maanmiehiämme sanomalla, mainitun seuran tämän kuun alussa pidetyssä kokouksessansa lopullisesti päättäneen maaviljelys-sanomain toimituksen järkiään alulle pantavaksi. Vaan sellaista luuloa, että näiden sanomain pitäisi tulla kansan Lukemisiksi eri aineista, joissa myös uskonopilliset taikka jumalisuutta tarkoittavat aineet eivät saisi kaivattaa, emme niistä tiedä kellään olleen. Se lienee Turun Sanomain sivukirjoittajan oma viisas neuvonsa, samaten kun päätös, Suomenkansan olevan tottumattoman kirjoista hakemaan muuta oppia kuin jumalisuutta; katsoen muka kaiken muun tarpeettomaksi ja vahingolliseksikin. Tässä voitaisiin muistuttaa, miksi kirjottaja ei liene jo ammoin ilmastanut ankaroita neuvojansa. Sellaisia on synti pitää niin kauvan kielensä takana. Todesti, maailma on paljon muuttunut entisestään! ennen aikaan, tuolla Kristina Kuningattaren aikana, alkoivat komediatkin: " Jesuksen nimeen " j. n. e. ja ilveillysten aineet piti olla raamatusta. Nyt ei enää otettaisi jumalisuuttaa Maaviljelys-Sanomiinkaan, jos ei maassa toki löytysi viisaita, ajoissa muistuttamaan, Suomalaisen talonpojan ei rakastavan lukea muuta kuin jumalisuutta. Mutta suomalaisella talonpojalla onkin tälläisiä eriskummallisia tapoja; Turun Sanomain sivukirjottaja voisi esimerkiksi sanoa: Suomalainen talonpoika ei rakasta kaikin vuosin syödä ruisleipää ja paikottain ei millonkaan puhtaana vaan lisättynä petäjän-kuorilla, ruumenilla, j. n. e.; hän sanoisi siis: suomalaisia ei voi elättää rukiilla eikä muulla riistalla jotka he pitäävä hyödyttöminä ja vahingollisinati, mutta vaan sekoitettuna petäjällä ja ruumenilla. Nykyisempinä aikoina ilmestyneet paremmat kansankirjat lieneevat kylläksi todistamaan: rakastaakko talonpoika lukea muuta kuin jumalisuutta ? Aiheissa olevat ja kysymyksenä olleet Maanviljelys-Sanomat toivoovat myös todistavansa samaa. - Kaivantotyö jo oli kuukauden päivät sitte alulle pantu Viipurin linnan vieressäki josta kaivannon juova on määrätty tulemaan mereen. Joku väliin tullut eripuraisuus linnan päällystön ja kaivannon hallituksen välillä on nyt taas seisattanut työn mainitussa paikassa. Kuin kauvan tullee seisomaan ei tietä. Lappeenrannasta. On jo lyötäinyt tavaksiki moniaille yhä valittamaan valistuksen puutteesta maassamme. Eiköhän tuohon valitukseen liene enemmän syytä ett' eivät ne moniaat tahdo nähdä valistuksen jo paikottain ylen kyllä loistavan ! Kummastuttaa kuitenki kuin eivät edes nuo Helsingin Sanomat, jotka muuten niin uholla puoltavat valistusta ja kaikkea hyvää maassamme, ole ilmoittaneet valistuksen tilasta tässä kaupungissa. Täällä on muka jo sitte viime syksyn lamput loistaneet katujen varsilla sekä valistaneet sitä muuten pimeydestä kulkiata - - ". Jatko edelliseen lehteen sanomalehdestä Tidning för Lutheraner ( tilan vähyydestä jäänyt pois ). Olisi toki toimituksen vähintäin pitänyt kehoittaa' sanomansa ostajia sen siaan ottamaan muun kunnollisen sanomalehden, varsinkin kuin rahat postikonttorissa jo olisivatkin. Me puolestamme kehoitamme kaikkia, jotka vielä eivät ole' ker'enneet ottaa' takaisin rahansa, niillä ottamaan Litteraturbladia, jos ennen eivät ole' ottaneet; sillä mainittu Litteraturblad on nytkin jo ensimäisessä numerossansa nä'ytäinyt hyvin arvokkaassa luonnossansa, ja ansaitsee kaikella muotoa lemmittää' maamiehiltämme. Jos olisi ennen mainitun sanomalehden toimitus ainoastansa vältettävästä syystä peräinyt, niin olisi sen ensin tarvinnut ajatella' ensimäisien kristittyjen hyvää esimerkkiä, jotka vaikeimpien esteiden alla kuitenkin eivät hetkeksikään ruvenneet epäilemään, senkun aina kaikessa nöyryydessä tekivät sitä enemmin työtä asiansa puoleen ja löysivätkin aina esteettömiä keinoja vaikutuksellensa. Kirjallisuuden Seura kokoutuu ensi keskiviikkona tavallisella ajalla ja paikalla. Painettu A. W. Gröndahlilta. Lupa painamiseen annettu: G. F. Aminoff.
|