Agricolaverkon vintti
-1-Suometar 1848Maksaa tilattuna Helsingissä 1 Rpla ja kaikissa Postikonttuoreissa 1 Rpla 15 kopeekkaa hopeassa.Lehti jaetaan Waseniuksen & C:n Kirjakaupassa joka arki-perjantaina edellä puolipäivän, kello 11 ja1 välillä. 2:n Vuosik. Perjantaina 7 päivä Huhtikuuta. N:o 14. Rouvalle Rosa Desarnod'ille. Suomettaren 7:nessä N:ossa löytyvä kertoomus Suomen kielen lukemisesta yhdessä ( Hoffren'in ) Porvoon Naisväenkouluista ja hylkäämisestä toisessa - jonka vasta nyt tiedämme hoidettavan Rouvalta Rosa Desarnod'ilta - on saattanut paljon pahaa mieltä. Jo yksinäisistä kirjoituksista ja viimeksi Rouva Desarnod'in julkisesta ilmoittamisesta Porvoon Sanomassa näemme syyttömän ja kellenkään pahennusta aikomattoman kertoomuksemme synnyttäneen asianomaisissa villityksiä ja vääriä luuloja, joiden perää emme nytkään tahtoisi ruveta katsastamaan. Rukoileisimme vaan Rouva Desarnod'ia uskomaan ett'ei mikään väärä tarkoitus ole synnyttänyt mainittua kertoomusta muu kuin asian puhdas ilmoittaminen ja halu saada julkiseksi mietinnäksi, jos ei Suomen kieltä pitäsi opettaa naistenki kouluissa. Rouva Desarnod sanoo sen ei käyvän laatuun, vaikka hän kyllä muuten myödyttää havanneensa Suomen kielen lempimisen maassamme. Mainittu havaitseminen ei ole kumma kuin Rouva Desarnod on asunut Porvoon kaupungissa, jossa kaikestaanki rouvasväki on ei ainoastaan suusanalla puoltanut äitinkieltämme vaan itseki kaikella ahkeruudella kokenut oppia sitä lukemaan ja haastamaan; jossa asuu ryökkynä Ang. Martineau; jonka isänmaisesta rakkaudesta ja toimesta jo ennenki olemme tietäneet vaan jonka nyt, Rouva Desarnod'in ilmoituksesta, saimme sen lisäksi tietää jo kauan opettaneen Suomen kieltä koulussansa. Puollustukseksensa sanoo Rouva Desarnod: " että on muka ( koulussansa ) niin paljon opetettavia aineita, Ranskaa ja Saksaa, ett'ei ole tyttösillä joutoa Suomen kieltä lukemaan ". Tämä väärä ja vastenluontonen luulo perustautuu vanhalle ja sivistyneimmissä maissa jo hylätylle uskolle, että naisten opetuksessa kielten ( meillä ja Ruotsissa ainoastaan ulkomaan: niinkuin Ranskan, Saksan ) taitaminen oisi kokonaan tyydyttäväinen ja että muiden, sivityttävien opetusaineiden neuvomisen Naistenkouluissa pitäsi sentähden tapahtua vaan sivumennessä. Vasta nykyjään on Ruotsissa yleisemmästi havaittu tämän luulon turhuus ja vahingollisuuski; Suomessa se ei näy vielä keksityn. Kielten taitaminen on muka kyllä hyvä, etenki niin yleisesti tunnettuin kuin Ranskan ja Saksan kielten, mutta ei minkään muun puolesta kuin että ihminen sen kautta voipi seurata aikuisensa sivistyksen menoa käsittämällä mitä sivistyksen esikoiset ( Ranskalaiset ja Saksalaiset ) kirjallisesti toimiivat ja ahkeroitsevat. Mutta sillä ei ole sanottu että kouluissa pitäsi ainoastaan näitä kieliä opettaa. Koulun tarkoitus on muka saada lapsessa herätetyksi halua tietoon ja sivistykseen, annetuksi semmonen perustus niissä että tieto ja sivistys on koko elinaikansa ihmisen silmäteränä, sekä neuvotuksi lapselle taitoa niiden enentämiseksi, jossa on välikappaleena sivistyneiden kansain kielten taitaminen. Miten tärkeemmät edelliset kouluin tarkoitukset ovat näkyy siitäki että, jos ei minulle ole annettu halua ja perustusta tiedossa ja sivistyksessä, näiden välikappaleetki jäävät mitättömäksi leikkikaluksi käteeni. Nauruksi on jo tullut se seikka että naistenkouluista ( pension'eista ) päässeet tyttöset kyllä taitavat " parleerata " Ranskaa ja Saksaa, vaan eivät taida kirjoittaa täydellistä lausetta oikein äitinkielellänsä. Syynä tähän ei niin pilkattavaan vaan enemmin surkuteltavaan seikkaan on, ett'ei Naistenkouluissamme opeteta mitään Kielioppia niin että tyttösemme oppisivat kielessä havaitsemaan järellisyyttä ja taipumaan Syntaksin ojennusten mukaan ajatuksiansa järellisellä kielellä ilmoittamaan. -2-Ja näistä Neitosistahan me toivomme saada äitiä isänmaan tuleville suvuille ! Mutta jos ei äiti taida antaa lapsellensa isänmaan rakkautta, jos äiti, mikä vielä pahempi on, on tottunut ylenkatsomaan tätä kieltä ja pitämään sitä vaan raakaisen talonpojan kielenä; mistäs sitte lapsemme saavat rakkautta isänmaata ja sen kieltä vastaan ? Tarvitaanko Suomessa Rahvaankouluja ? I. Suomettaren 5 ja 6:ssa N:ossa koettiin näyttää minkälainen ja mille perustukselle pantu Rahvaanopetus on ulkomailla, sekä miten ja millä syillä ei voi kutsua Rahvaankouluiksi niitä vähiä laitoksia joita rahvaanopetuksen varten löytyy maassamme. Talonpoikaisilla ja työntekeväisten lapsille on muka tähän asti sisästäluku ja kristillisyyden tieto ollut opetuksen ainoana tarkoituksena. Luulon, että sisästäluku oisi mistään tyydyttävästä arvosta oikeassa rahvaanopetuksessa, koettiin jo kukistaa. Samalla koettiin näyttää kristillisyydenki opetuksen olevan maassamme puuttuvaisen, sen vuoksi että pappiemme, joiden tulisi vaan tässä opetuksessa olla ja elää, täytyy jättää se sivulle ja viettää aikansa sisästäluvun ja ulkomuistin taivuttamisessa. Syynä tähän on ett'ei maassamme löydy niitä jotka, opetettua lapsia huolettomaksi näissä ja muissaki opetusaineissa, jättäsivät papeillemme täyden ja viehättämättömän tilasuuden vaikuttaa totisessa virkansa toimessa. Lukkarit, joita Laki on myös lastenopettajiksi määrännyt, eivät täytä eivätkä nykyjään voikaan täyttää tätä virkaansa kuuluvata velvollisuutta. Pitäjien koulumestarit ovat, niinkuin näytettiin, yhtä kelvottomat kuin vanhemmat niillä paikoin, joissa koulumestaria ei löydy, niin lastenopetusta käyttämään että papin kävisi suoraan ryyhtyä kristillisyyden opetukseen. Vakinaisia lastenkouluja taasen löytyy tuskin nimeksi ja neki vähä-arvoisia, ett'ei niistäkään koko maallemme eikä edes niillekään seuduille, joissa niitä löytyy, ole suurta hyötyä. Kummastuksella näimme vähän aikaa sitten Porvoon Sanomassa kirjoituksen, jossa pappejamme tahdotiin rahvaan kouluttajiksi, ja jossa pantiin heidän laiskuutensa syyksi ett'eivät jo ole semmosina olleet. Helppo näin on kellätä ja panetella Suomen papistoa sen laiskuudesta y. m. Pitäsi tässä, näin vaatiessa, muistaa mikä erotus on papin ja rahvaanopettajan virkoin välillä: miten Laki kyllä on pannut pappimme rahvaan opetuksen edestyttäjiksi vaan ei sentähden rahvaankouluttajiksi. Toinen asia on jos papilla muun toimensa lomassa on aikaa lapsia kirjaluvussa ja alkutiedoissa neuvoa: parempaa ja kauniimpaa väli-aikaista työtä hänelle ei voi löytyä kuin se on. Mutta niin kauvan kuin maassamme pappien toimi on niin hajallaan kuin tähän asti on ollut, ei olekaan kumma jos he eivät tiedä mitä tehdä mitä jättää. Kaikistaanki jääpi papilta muut tekemättä, jos hän täydellä todella ryhtyy yhteen tai toiseen niin monesta velvollisuudesta kuin hänellä nykyjään on. Ja kaikkia kunnolla ja kelvollisesti täyttämään, siihen tarvitaan taasen erinomaisia luonnon lahjoja ja taitoa sekä erinäistä rakkautaa. Seurakuntaimme alatki ovat, pait Turun seuduilla, niin laveoita että seki päälle päätteksi vaikeentaa papin tointa. Kuinka paljon eikö häneltä kulu aikaa saataviensa kannossa? kuinka paljon ympäri pitäjänsä kinkereillä ( kyläluvuilla ) kulkiessa? rippikouluja pitäessä? henkikirjoituksilla oloissa? kirkonkirjoja ja muita ( esm. papintodistuksia, kirkonrätinkejä y. m. ) hoitaessa? pappilansa hoidossa? j. n. e. - Näin ollen, mikä aika jääpi papille jälelle erinäistä sielunhoitoa täyttämään? mikä sitten vielä rahvaankouluttajaksi ? Kaiken tämän tunnossa ovatki papit useammassa Porvoon Hippakunnan pitäjässä kokeneet hankkia kyläkuntiinsa niin kutsutuita Pyhäkouluja, joissa joku taitava kyläkuntalainen pyhäiltoina neuvoo kokoutuneita lapsia sisästälukuun. Nämä koulut ovat kyllä jo suureksi avuksi papille, mutta jo senki puolesta että koko vuotena tuskin 60 kertaa ( korkeintaan ) tämmöstä koulua voidaan pitää, on niistäki vähemmin toivomista kuin ensi silmäyksessä näyttäsi. Kuin pyhäkoulua toimella ja kunnolliselta opettajalta käytetään, oppivat niissä lapset kuitenki sisästälukemaan ja kirjoittamaanki jos opettaja itse sitä taitaa. Mutta turha on toivoakaan niissä voitavan opetettaa sen enempää. Sillä mistä saadaan nykyjään kyläkunnissamme semmosia opettajia jotka taitavat kirjoittaa, lukualaskea, tuntevat luonnonoppia, luonnonhistoriaa, isänmaan maatiedettä ja historiaa y. m. ? Ja josko semmonen opettaja sattumoisiltaan sattusi löytymäänki; voisiko hän, tuntematta oikeata rahvaankouluttajan opetustapaa, tarpeeksi asti neuvoa talonpojan lapsille näitä aineita, niin verkalleen ja hitaasti kuin pyhäkouluissa opetuksen täytyy käydä ? -3-Mistäs muusta nämä hengelliset vimmat, nämä niin kutsutut " Kerettiläisten " lahkokunnat nouseevat, jos ei siitä ett'ei se osa rahvaastamme, jolla on totuuden rakkautta, voi tarpeellisen ja kelvollisen alkuopetuksen puutteessa kasittää Raamatussa sekä muissa hengellisissä kirjoissansa muuta kuin kuolleen puustaimen? - mistäs muusta kuin ett' eivät pappimme jo mainituista syistä voi jos tahtosivatki estämättä ammentaa kristillisyyden selvästä ja elävästä lähteestä rahvaallemme ? Löytysikö esimerkiksi papeillemme parempaa tilaa istuttaa nuorukaisen sydämehen elävää Jumalan tuntoa sekä selittää nuorukaisen vielä vilpittömälle ymmärrykselle kristillisyyden salasuuksia ja totuuksia, - kuin Rippikouluissa? voivatko papit missään muualla niin estämättä tutkia Ehtoolliselle pyrkivän elävää tietoa kristillisyydessä ja mahdollisuutta tälle ruokapöydälle, jonka arvosta ja kalleudesta he kuitenki varoittavat ja saarnaavat, - kuin Rippikouluissa ? Mutta... Papilta maassamme kuluu nykyjään aika tutkiessa rippikoulu-lasten taitoa tavuussa ja sisästäluvussa sekä Katkesmuksen ulkomuistissa; vähä hän ennättää kristillisyyttä niille selittää, sitä vähemmin tutkia niiden tietoa siinä. Ja monessa paikoin olisiki se turha työ ! Asian kokenut muka tietää että tuskin muilta kuin " kerettiläisiltä " saapi kristillisyyttä kysyessänsä muuten vastausta kuin jos ei kysy katkesmuksen kysymyksillä, jollon lapsi latelee ulkomuistilta katkesmuksen vastauksenki sanasta sanaan. Tämän kirjoittaja on ollut monet vuodet Rippikouluissa papilla apuna semmosessa seurakunnassa, jossa jo muinosista ajoista on ollut luvun harrastavia Kirkherroja, jotka joka paikassa ( kyläluvuilla y. m ). ovat kehottaneet rahvasta ahkeraan kirjalukuun ja suurimmalla innolla siihen opettaneetki. Kuitenki on rippilapsista siinäkään seurakunnassa tuskin neljäs osa taitanut selvästi sisästälukea, tuskin sama verta taitanut koko Katkesmustansa ulkomuistiltakaan, enimmät ei paljon päälle pienen Katkesmuksen. Meneppäs semmoisia syvemmältä kristillisyydessänsä tutkimaan eli niille syvempää kristillisyyttä selittämään ! Nykynenki Kirkherra, uuras ja seurakuntalaistensa kirjaluvusta valpas mies, ei ole säästänyt yhtään tilaa siinä heitä edestyttämään. Hän esimerkiksi ei ole laskenut ketään Herran ehtoolliselle ennen kuin vähintäin taitavat hyvästi tavata ja jokseenki sisästälukea sekä taitavat pienen Katkesmuksensa ulkoa. Mitäs siitä on seurannut ? On kyllä luku-taito lisääntymässä yleensä, mutta viime kesänäki vielä oli laiskainkoulussa 40 vuotinen mies lasisilmillä puustaimia hoiperoimassa; mutta - salavuoteisten' määrä syntyneistä kasvaa vuosi-vuodelta. Vähälukuinen ei muka pääse ripille eikä naimiseen. Tähän viimeseen on kyllä toinenki syy. Turun entinen Pispa, C. J. Mennander-vainaja sanoo v. 1770 olleen Suomessa syntyneistä joka 75:s lapsi salavuoteinen; v. 1846 oli noin joka 13:s lapsi niin synnytetty. V. 1770 oli muka Turun läänissä joka 58:s lapsi salavuoteinen, Savon ja Kyminkartanon läänissä joka 62:s, Uusmaan ja Hämeenlinnan läänissä joka 47:s, sekä Pohjanmaan läänissä joka 132:s lapsi. V. 1846 oli Turun läänissä joka 12:s, Kuopion läänissä joka 13:s, Mikkelin läänissä joka 11:s, Uusmaan joka 8:s, Hämeenlinnan joka 11:s, Oulun joka 15:s ja Vaasan läänissä joka 20:s lapsi semmonen ! Tähän on luullaksemme syynä että ulkonainen sivistys sekä sen seuramiehet ovat enentyneet maassa, vaan sisällinen, ei edes kristillinenkään sitä vähemmin muu, sivistys on jäänyt jälelle. Rahvaankoulu on ainoa pelastaja tästä niin kuin muustakin pahasta. Mutta yksinäisen voimalla ( olipa se pappi' eli muu ) ei saada Rahvaankouluja seurakuntiimme. Sillä mistä saadaan niihin opettajia kuin ei ollenkaan löydy semmosia opetuslaitoksia, joissa rahvaankouluin opettajia kasvatettaisiin! - ja pappi itse ei voi yht' aikaa olla joka kylässä opettajana eikä hänen käykään jättää varsinaista tointansa ja ruveta semmoseksi kouluttajaksi. Kukapa vielä tietää jos hän siksi kelpaisikaan ? Siihen muka tarvitaan oma taipumus ja erityinen tottumus. Sen ymmärtää kuki että sama opetustapa ei kelpaa talonpojan lapsille joilla on ylintäin 3 vuotta aikaa panna altiseen tiedolliseen opintaan, kuin niille virkamiehiksi aikoville, jotka tavallisesti viettäävät 12-15 vuotta opin-teillänsä. Tämä Rahvaankouluissa käytettävä opetustapa onki jo ulkomailla muodostunut ja vaurastunut niin erityiseksi ja sopivaksi aikeensa suhteen, ett'emme Suomessakaan pääse " ei sen yli ei ympäri ". Sanalla sanottu: Suomessa ei saa kunnollisia Rahvaankouluja toimeen ja hyödytyksellä vaikuttamaan ennenkuin saamme niihin kelvollisten opettajain kasvatuslaitoksia ja kouluja, taikka niin kutsutuita: Rahvaankouluttajain Opistoja ( Bolkschullehrer-Seminarien ). Mimmoset ne ovat ulkomailla, saapi haluttava lukia nähdä " Raumer'in kirjasta: " Geschichte der Paedagogik, vom Wiederaufblühen klassischer Studien bis auf unsere Zeit ", 2 Osaa maksaa noin 5 Rplaa hpssa, sekä A. N. Schmidt'in kirjasta: " Om Preussiska Folkskolväsendet i allmänhet och Skollärare-Seminarier i synnerhet. Stklm 1841 ", maksaa noin 50 kpkaa hpssa; muita mainitsematta. Jos mieli mitään tämmösillä Opistoilla, pitää niitä löytyä vähintäin yksi joka maakunnassa. -4-Jomminkummin tavoin on sekä Saksanmaalla että Ruotsissa ensimäiset tämmöset Opistot saaneet alkunsa. Kuin kerran Rahvaankouluittajain Opistoita saadaan, kyllä Rahvaankoulujaki syntyy, melkeen kuin itsestään jos meillä käypi miten ulkomailla. Mainituissa Opistoissa maamme Lukkaritki saisi kasvatetuiksi. Ulkomaalta. " Kaikk' on täällä ( maailmassa ) puuttuvata, muuttuvata " veisataan Suomalaisessa Virsikirjassa ja niin sanoo historia ja järkiki. Ihminen tapoineen, askareineen, tarpeineen ja säädyllisine laitoksineen on yhä puuttuvainen ja muutoksen alainen. Se on: miten ihminen sivistyksessä enenee, sitä myöten edestyy hän koko olossansa raakaisemmasta, puuttuvaisesta tilastansa parempaan ja aikuiselle sivistyksellensä sopivampaan tilaan. Tämän mukaan näemme tapahtuvan yhteisessä elämässä, niin koko kansoilleki. Miten lieneevät Saksanmaan eri valtakuntain viimeset hallitusmuodot olleet sopimattomat kansan sivistykselle, on vieraan vaikea sanoa. Se vaan on totinen tosi, että, niinkuin kaikki jo tietäävät, Saksalaiset yht'äkkiä näyttivät tyytymättömyytensä niitä vastaan ja vaativat, kaikki yhdellä suulla, uudistuksia ja parannuksia. Painavimmia näistä vaatimuksista oli, että täydellinen paino- ja puhe-vapaus pitäsi olla jokaisella; että itsekussaki valtakunnassa kansalla pitäsi olla osallisuus hallituksessa ja lainlaativa valta, ja hallituksessa istua toimestansa-vastaavia ministeriä; että omantunnon- ( jury- ) tuomioistumia pitäsi saada j. n. e. Ylimäinen ja herkein Saksalaisten vaatimus näyttää nykyjään olevan, että koko Saksanmaasta, joka nyt on palstoittu pieniin paloihin eri hallituksilla ja mielillä, saatasiin yhdistetty ja voimallinen kansa, jonka etua valvoisi yhteinen, yli koko maan valituista edusmiehistä kokoonpantu Parlamentti. Tästä ajatuksesta ovat Kuninkaat ja ruhtinatki. Berlinistä. Aina sitte 13 päivän mennyttä kuuta on tällä joka päivä vuotanut verta. Berlin'in asukkaat ovat milloin-missään kokeneet lyödä itselleen kaduille varjopuitoksia ( Barricaden ). Tottumattomuudesta ei se kuitenkaan ole heille onnistunut, sotaväki teki aina puhdasta. Viimein meni 18 p. Maalisk. Berlin'in Majistraatin edusmiehet Preussin Kuninkaan eteen ja selittivät Hänelle myödyttämisen tarpeellisuudesta, kansansa tahdon ja ihmisyyden sitä vaativan. Kuningas vastasi Heille lupaamalla painovapautta j. n. e.; Hän astuu ulos asuntonsa uutimelle ( alkov ), hovin edustalle keräytynyt ihmisjoukko osottaa Hänelle mielisuosionsa riemuhuudoilla, vaan yht'äkkiä kannustaa hevosväki hovin pihalta älyttömän kansan päälle, pyssyn luodit laskeevat kaupunkilaisia kuoliaana kentälle. Nyt kävi toisin kuin 14 p. s. k. Kaupunkilaisten vimma oli julma, joka paikassa kaikui huuto: " Me olemme petetyt ! Olemmeko me huonommat Vienna'laisia " ! Kaikki paneivat aseihin, ja kello 2 alkoi julma tappelua kaupunkilaisten ja sotavä'en välillä; satoja varjopuitoksia lyötiin kansalta kaduille, koko yö tapeltiin, vasta aamulla taukosivat väsymyksestä. Monta julkista rakennusta paloi tuhkaksi, paljon sotaväkeä antausi kansan puolelle ( esm. Neuschatel'in Jääkerit ja yksi Vartio-rykmentti ). Kello 10 aamusilla 19 p. Maalisk. myöntyi Kuningas, asetti uusia, vapaamielisiä ministereitä, lupasi sensuurin hävittämistä ja painovpautta j. n. e. Mutta kansa ei tyytynyt ennenkuin Kuningas käski sotaväen vetäymään pois Berlin'istä. Tappelun alla oli kaatunut ja haavoitettu noin 2 tuhatta henkeä, joista arvataan olleen 800 kaupunkilaista ja 40 Upseeriä. 20 p. antoi Kuningas Julistuksen kautta vapauden kaikille valtiollisista syistä vangituille; niin pääsivät Puolalaisetki vapaiksi, ja seurattiin suurelta kansan paljoudelta ympäri kaupungin ilo-osotuksilla. - Köln'in kaupungista tuli Lähettiläisiä ilmoittamaan Kuninkaalle Rhein-maakuntain jättäyneen Preussin alta ja asettauneen Tasavallaksi. Hannoverista. Tämäki maan Kuninkaan täytyi viimein myöntyä. 20 p. Maalisk. on uusi, toimestansavastaava ministeeri ja muita vapauksia luvattu. Viennasta. Täällä käypi kaikki kansan tahdon perästä. Viisaalla myödyttämisellä on Itävallan Keisari välttänyt uutta veren vuodatusta ja kapinaa. Uusi, toimestansavastaava ministeeri on täälläki. Keisari on luvannut koota edusmiehiä yhteen kaikista Keisarikuntansa maista pait Ungarista ja sillä tavoin yhdistää kaikki alaskuntansa yhdeksi ainoaksi, vapaaksi ja perustuslailliseksi valtakunnaksi. Krakau on taasen julistettu vapaaksi Itävallan alta. 400 siellä valtiollisista syistä vankiutettua ihmistä on kansalta vapautettu. Ungarista. Täällä alkoi mielet tulla milt' ei pahimmalleen. Valtiopäivillä tuumittiin jo eroamisesta kokonaan Itävallasta ja vara-Kuninkaan Tahwanan nimittämisestä Ungarin kuninkaaksi, jos ei tänne asetettasi toimestansavastaavia ministeriä ja hallitus ei jättäsi vastustuksensa tarpeellisten parannusten tiellä. Vara-Kuningas ynnä 200 valtiopäivä-miestä läksivät sentähden Viennaan. Keisari myöntyi kaikkiin pyyntöinsä, ja pani vara-Kuninkaan kokonaan siaiseksensa, asetti anotun ministeerin, johon kutsui Ungarin paraimmat miehet, niinkuin Kossuth, Szechenyi, Cötvös j. n. e. Bayer'ista. Kuningas Ludvig jätti 20 p. Maalisk. vapaehtoisesti istuimensa ja tuli hänen vanhin poikansa Maksimilian Kuninkaaksi. Näyttäsi S. Julkisesta Sanomasta kuin Kuningas Ludvig oisi peräytynyt Kreivinna Mansseld'in ( Lola Montez'in ) tähden. Italiasta. Neapelin Kuningas on myöntynyt kaikkiin Sicilia'laisten vaatimuksiin: sen eri hallitukseen, j. n. e. Kotimaalta. Kirjallisuuden Seuran Kokous 5 p. Huhtik. Maisteri Cygnaeukselta tehdystä ehdottelemuksesta koulukarttain toimittamiseen Seuran kustannuksella ja huolesta päätti Seura, kuultua Tutkijakunnan ajatuksen, semmosia kohtaki pitävän saada toimeen. Samote päätettiin, Tutkijakunnan tarkoituksesta, Seuran huostassa jo löytyväin kerättyin suomalaisten tarinain ja satuin kiiruusta painattamisesta. Oppilaan Europaeuksen matkarahoja lisättiin 25 Rplalla hpssa. Seuralle ilmotettiin kirjoja Oppilaalta Borg'ilta ja Europaeukselta. Viime vuotisesta Suomettaresta päätti Seura lunastaa itselleen 100 kappaletta. Kysymyksiä, Hra Gottlund'in vastattavia. Onko viime vuotinen Allakkanne loppunut 19:nellä päivällä Marraskuuta ? Vai loppuiko vuosi, teidän lukunne jälkeen, siihen ? Vai taukosiko aika juoksussansa ? Eli saadaanko taas Sampo sanomiemme asemesta ? Vai eikö saada sitäkään ? Kirjakauppaan on tullut " Pieni Runon Seppä eli Kokous Paraimmista Inkerinmaan puolelta kerätyistä Runolauluista D. E. D. Europaeukselta ", nyt kokonansa valmiina Johdatuksen Runon Tekoon sekä Runonuottien kanssa. Hienolla paperilla maksaa se 20 k. hpssa. karkeammalla 15 k. h. Painettu A. W. Gröndahlilta. Lupa painamiseen annettu: G. F. Aminoff.
|