Agricolaverkon vintti
-1-Suometar 1848Maksaa tilattuna Helsingissä 1 Rpla ja kaikissa Postikonttuoreissa 1 Rpla 15 kopeekkaa hopeassa.Lehti jaetaan Waseniuksen & C:n Kirjakaupassa joka arki-perjantaina edellä puolipäivän, kello 11 ja 1 välillä. 2:n Vuosik. Perjantaina 14 päivä Tammikuuta. N:o 2. Vaurastuuvatko kansalliset harjoitukset ? Nykyisellä ajalla, kun kansallisuus ja sen harjoitukset ovat pian jokaisen miehen suussa sekä päivällisessä kirjallisuudessammeki jo vähin kosketut, saattaa tämä kysymys kuulua vähän liialliselta, koska muka jo tämä julkinen ja yhteinen puhekki niistä, todistaa niiden olosta ja edistymisestä. Pait sitä näyttää nykyisempinä vuosina syntynyt suurempi eloisuus kotoisessa kirjallisuudessa yleisesti, tälläisten harjoitusten todella entisistään paljon vaurastuneiksi. Vaan katsomatta tämän kirjallisuudenkaan vähyyttä ja kotoisen päiväkirjallisuuden yleisesti tunnettua vähäarvoisuutta kansallisissa asioissa, löytyy vieläki suuria lomia kansallisten harjoitusten välillä. Totinen kansallisuus on vaan se, joka ilmoitakse kansan kaikissa julkisissa, yleisissä töissä ja liikkeissä, ollen kirjallisuus, kaikin haaroineen ja etenki päiväkirjallisuus, paremmin kansallisen asian palveliana kuin sen edeskäviänä. Harjoitukset itse saavat alkunsa ja elonsa kansasta, kansallisesta hengestä, korottaiden siitä sen julkisiksi puhemiehiksi eli erinäisiksi voimiksi, jotka pian keräävät pienemmät eli suuremmat parvet ympärillensä, ja puollusteleevat, voittaavaat, eli voitetaan, sikälikuin aika, tilaisuus ja voimat kannattaavat. Näin on siis kansallisella hengellä ja kansalla oikeus omistaa kaikki omassa vaikutuksessaan syntyneet voimat, omistaa jokaisen erinomaisen älyn ja taidin, tunteva ne kaikki omiksi sikiöiksensä, ja pitäen ne omana ansionansa. Toiselta päin taas todistaa tämä omistuski puolestansa kansallisen hengen omaa arvoansa. Kansa muka, joka omistaa ja hyväilee jaloimpia jäseniänsä, joka sekä ylpeilee ja kerskaa jaloimmilla miehillänsä, että myös luotaikse niihin ja antaa itsensä niiltä johdatettaa tärkeimmissä asioissansa, sisältää itsekki saman jalon voimallisen hengen, ja tuntee siis sen omaisuudeksensa. Vierastaisiko hän taas jotakuta hänestä lähtenyttä jaloutta, niin voisimme siitä päättää itsensäki kaipaavan eli vähimmäkseen ei tuntevan tätä omaisuuttansa. Kansallinen henki oisi silloin uneksiva, eli itsensä tuntematon, ja silloin saattaisi todellaki epäiltää kansalla löytyvän tätä yleistä yhdistäväistä henkeä, jota antaa elon ja voiman kansallisille harjoituksille, joka vakuuttaa kansallisen elon ja olennon, antaa sille voiman varjella itseyttänsä kaikista muista kansallisuuksista. Erinäiset harjoitukset voivat kyllä jakaa kansan mielen ja liikkeen, ja uudet voimalliset ajatukset saattaavat eroitella kansan eri lahkoihin, eri seuruuksiin, joista yksi luotaiksen yhteen toinen toiseen mieheensä ja tarkoitukseensa; vaan tästä syntyvä kimppu ja ja riita, kilvoitus ja liike ovat aina vakavimmat kansallisten harjoitusten puollustajat. Nämä keskinäiset ajatusten ja harjoitusten sodat ovat varmimmat välikappaleet herättämään kansan kaikkia voimia liikkeelle, saattamaan kansan paremmin ja paremmin tuntemaan omia voimiansa, luottaimaan niihin ja kulkemaan lakkaamatta eteenpäin kaikissa ajan harjoituksissa. Poiketessamme jälleen näistä yleisistä katseluista kotimaahamme ja sen kansallisiin harjoituksiin, emme sunkaan voi kieltää kansallista henkeä löytymästä, sitä seuraavin harjoituksinensa. Vaan toiseksensa taas täytyy tunnustaa niiden olevan vielä kaukana mainitusta yleisyydestä, joka on välttämätön niiden oikialle edistymiselle. Emme löydä vielä missään tätä ylisyyttä seuraavaa kilvoitusta ja kimppua eri ajatusten ja eri harjoitusten välillä. Missä ne mahdollisesti oisivat etsittävänä, tavataan ne enimmäkseen vasta synnytyksissään, hajallisna, tuskin missään yhdistyksessä. -2-Esimerkiksi otettakoon äsköinen piispan huuto. Siinä näemme 219 huutoa hajotettuna 51 huudettavan välillä. Ei sen puolesta että tahtoisimme alentaa kunkaan huudetun arvoa; sitä emme rohkene emmekä voi. Mutta asia on kuitenki niin merkillinen että ansaitsee katseltaa. Voitaisiin muka vaan ihmeteltää isänmaamme onnellisuutta voida valita niin monen, se on puolen sadan välillä, niin tärkiän paikan täyttäjää. Tässä kuitenki on vähemmän ihmettelemistä. Merkillisyys on paremmin huutajain puolella. Hippakunnan 219 huutajaa ovat olleet 51:stä eri mielestä. Tuntemattomalle tämä kuuluisi todellaki melkein oudolle. Niin monta eri lahkoa löytyisi muka vaan yhden hippakunnan papistossa ? Me olemme vakuutetut kuitenki jokaisen paremmin asian tuntevan epäilevän sen laitaa sellaiseksi. Itsiensä huutojen silmäileminen näyttää paremman syyn olevan mainitussa vähässä yleisyydessä, eli yhteydessä papissäädyn välillä. Vähimmäkseen se todistaapi jotai seuruushenkeä, jotai yhteisyyttä ajatuksissa, mielissä ja harjoituksissa, jotka ylempänä näytimme olevan välttämättömät paremmassa kansallisessa elämässä. Muuta esimerkkiä emme tällä kertaa huoli ottamaankaan. Maassamme on siis niinkuin tässä näemme, vielä suuri joukko kansaa joka varsin vähän tietää ja omistelee yleisempiä kansallisia harjoituksia ja tuskin vielä tuntee niiden paraimpia puhemiehiä omiksensa. Kansallinen henki on vielä heikko omistamaan jaloisuuksiaan ja kokoontumaan niiden ympärille eri lahkoihinsa. Jokainen menee omaa tietänsä, omin harjoituksinensa: yhteistä vaan vähällä osalla vasta ollen. Sen valitettavampi on tämä mielten harhaileminen niissä, jotka luetaan kansan valistuneempaan osaan, ja joiden haltussa ovat tärkeimmät kansalliset toimet: Uskomuksen ja opetuksen. Enemmän kuin missään muualla tarvittaisiin näissä, kansalliselle elämälle niin tärkeissä toimissa, yhteyttä ja määrättyä tarkoitusta, jota turhaan etsitään siellä missä mielet ovat niin hajalliset, tuntemattomat toisillensa. Kieltämättä on tähän hajallisuuteen suurena syynä julkisuuden puutos. Mutta yhtä kieltämätön lienee, että kansallisten harjoitusten oma lapsuus ei ole vähemmän vaikuttavainen, niin hyvin itseensä mainittuun järjestyttömyyteen kuin julkisuudenki. Jokapaikassa, missä varsinaiset harjoitukset löytyyvät, synnyttäävät ne ympärillensä tarpeellisen julkisuudenki, joka puolestansa ei vähän vaikuta takaisin synnyttäjiinsä. Pitkittämättä näitä mietteitämme, vastaamme siis epäilemättä edelliseen kysymykseemme, että kansallinen henki ja sen kanssa ajan henki vielä on suurelle osalle kansalaisistamme tuntematon. --------------------- Uutta ulkomailta lopulla mennyttä vuotta ! ( Jatko 1:seen N:oon. ) Enemmän kuin Italiassa herännyt henki ovat kuitenki toisen maan tapaukset pidättäneet Eurooppalaisten silmiä ja aatoksia tänä syyssä: me sanomme Schweitz'in Valaliitto ja siellä tapahtunut keskuussota. Ajatukset tästä sodasta ovat olleet jaetut: yhdet ovat puoltaneet Valaliittolaisia, heidän muka täydestä syystä ja kaikella oikeudella sotineen Eriliittolaisia; toiset taasen ovat kokonaan tahtoneet vainota Valaliittolaisia tästä sodasta ja puoltaneet Eriliittolaisia. Tätä viimestä on enin muista eräs ranskalainen sanomalehti " Journal des Débats " tehnyt, ja sen mukaan on moni muuki sanomalehti asettanut tuomionsa. Mainittu sanomalehti on Ranskan Ministerin puollustaja ja sen palveluksessa; josta syystä se ilmottaaki maansa Hallituksen mieltä Schweitz'iläisiä vastaan. Että nykynen Ranskan Hallitus taasen vainoo Valaliittolaisia, ei kummastuttane ketään, jos silmäilemme kummanki maan keskuuden historiaa. Aina sitte v. 1477 on muka Ranskan Hallituksen tarkotus ollut sitoa Schweitz'iläiset itseensä ja etuunsa: ensin kullalla, jolla lahjoitti ylimykset ja johdatti Schweitz'iläiset noudattamaan valtioimaansa ja mieliänsä; sittemmin sillä välipuheella, että sai Schweitz'istä palkata itsellensä vartioväkeä ja sotamiehiä. V. 1798 ennätti taasen Frankrikissä herännyt vapauden ja yhtäläisyyden tunto Schweitziinki, yhdisti kumpasetki kansat ja saatti Schweitz'iläiset Ranskan mainioon sotakinokseen, josta Napoleon toki vähäksi osaksi vapautti heidät. Wien'issä v. 1815 pidetty Kongressi asetti kyllä Schweitz'in Valaliittokunnan vapaaksi, mutta Ranskan uusi Hallitus ( niin kutsuttu " Restauration " ) sitoi Schweitz'in uudestaan ketjuihinsa. Se paneusiin muka Katoliikilaisen Kirkon ja Jesuittain puollustajaksi ja hankki viime mainittuin asettaumista Wallis'in ja Freiburg'in kanttoneihin; sotamiehetki Schweitz'issä olivat puoliranskalaisia, ja upsierit taasen Ranskan valtioiman palkkamiehiä. Samote kuin itse Frankrikissä muutti v. 1830 Kesäkuun Revolutioni mielet Schweitz'issäki, ja niin kauvan kuin Ranskan sikäli saatu uusi Hallitsia ei vielä tunnustettu Euroopan valloilta, puollusti se nykyjään vainotuita liberaleja; sen ( Frankrikin ) Lähettiläski julisti suorilla sanoilla että Schweitz'in Hallitus ( die Tagsatzung ) voisi muuttaa Valaliiton Perustus-asetusta, sanoen Hallituksensa suojelevan tätä sen tointa. Mutta d'Orlean'in huone tointui vähitellen, ja rupesi samalla, entisen Hallituksen mukaan, katolikilaisen Kirkon puollustajaksi sekä kotona että muualla, ja kuin Ranskan Hallitus ei enää voinut palkata sotamiehiä Schweitz'istä, miellytti se sen maan papit suostumaan siihen " ankaraan, katolikilaiseen Ranskan valtakuntaan ". -3-Siihen aikaan matkusteli muka Ranskan Lähettiläs, Kreivi Bois-le-Comte, katolikilaisissa kantoneissa ( Chur, S:t Gallen j. m ). " omilla asioillansa " ja koki yksinäisissä seuroissa näyttää, kuinka " Jesuitat eivät ole yhteiselle rauhalle vaarallisia "; Siegvart-Müller, Eriliittokunnan päällys, sanoi taasen julkisesti, että " Schweitz' ainoastaan jaettuna Katolikilaiseen ja Reformerattuun Schweitz'iin voisi pysytellä eheänä ". Tämä sai Valaliittolaiset levottomiksi, tämä sai heidät päättämään tään joiltakuilta kovasti soimatun * ) sodan. -3a--3-Eriliittokuntaan kuului 7 katolikilaista Kantonia. Näyttäsi kuin itse kansa näissä ei oisi ollenkaan puoltanut Eriliittolaisuutta, vai paha omatuntoko se pani Eriliittolaiset niin pelkuriksi ja ar'oiksi, että 3 näistä kantoneista jo sodan alussa luopuivat Eriliittolaisuudesta ja ajoivat luotansa Jesuitat, ja että muut 4 kantonia eivät missään näyttäneet miehuutta, vaan juoksivat pakoon ja avasivat linnansa, milloin Valaliittolaisten sotiat vaan näyttäytyivät ? Kansan yllyttäjät ja Jesuitat olivat paraat juoksiat. Tämä sota ei kestänyt kauan: jo viimesinä päivinä Marraskuuta oli viimenen eriliittolaisista kantonista ( Wallis' ) Valaliittolaisten armoissa. Itse rahvas näissä eriliittolaisissa kantoneissa on joka-paikassa lämpimästi vastaan ottanut Valaliittolaisia ja sodan lopetettua elää rahvas kuin ei sotaa oisi ollutkaan, ja pakolaisetki tulevat takasi. - Luulisi joku tässä sodassa julmat joukot ihmisiä kaatuneen, kuin siitä joka haaralla niin paljon melutaan ja puhutaan. Siinä erehtyy. Julistettuin luvetteloin mukaan haavotettiin siinä vaan 222 ja tapettiin 48 miestä Valaliittolaisten puolella, ja 3 tai 4 kertaa enemmän Eriliittolaisten puolella. Muu siinä huudossa lienee syynä! vaan mikä ? - Merkittävä on, kuinka Alppein toisella puolella ( Italiassa ), jossa kansa kokonaan on katolikilaista ja itse Paaviki asuu, kuitenki riemutaan Valaliittolaisten voitosta, vaikka nämä enimmäkseen ovat reformerattuja, ja niitä niinki hyväillään, että rahvas Lombardia'ssa on häväistyksillä, melkein väkivallallaki vainonnut niitä Eriliittolaisia, jotka ovat paenneet sinne; tällä puolen Alppeja ei sitä vastaan moni tiedä, miten Valaliittolaisia oikein voisi sortaa tästä sodasta ja voito stansa. -------------- Verokappalten muutetusta maksusta Suomessa. Kysymys: " Kuinka selkeämpi ja vähemmin sekainen Ruunun-maksuin ylöskannon muoto saataisiin seurattavaksi "? oli jo Porvoon Valtiopäivillä Suomen säädyiltä keskusteltavana. Tätä kysymystä selittääksensä tutkittiin 10:nen vuoden, vuodesta 1796-1805, verokappalten keskihinta, ja niiden muuttamisessa pantiin perustukseksi, että tilain pääveron pitäsi jäädä yhtä suureksi, kuin se vanhuudesta oli ollut. Osotteessa, jonka Suomen säädyt jättivät tästä asiasta Hallitsialle, määrättiin että raha-luku, niinkuin ennenki, pysyisi eteenkipäin joka Läänin veromaksuissa, vaan että veroon luettasiin myöski seuraavat kappaleet: nimittäin Turun ja Porin Läänissä jyviä, kauroja, heiniä, voita ja päivä-töitä; Ahvenmaalla ja joissakuissa saaristo-pitäjissä suolakalojaki; Vaasan, Oulun ja Kuopion Läänissä jyviä, heiniä ja voita, sekä Vaasan Läänin itä-Voutikunnassa kaurojaki; Uusmaan, Hämeen s ekä Kyminkartanon Läänissä jyviä, kauroja ja heiniä. Tämän veroparseelien määräyksen ( undervisning ) mukaan tahottiin uudistilatki verolle laskettaviksi ja toivottiin samalla veron sovitettavan ja huovennettavan, erittäin siinä korkealle verolle lasketussa Karjalassa. Itse veronmaksun ajasta ja muodosta toivottiin määrättäväksi että veronmaksaja Tammikuun loppuun asti saisi valita, jos maksaa taikka luonnossa tai markkongin mukaan rahassa. Edellisen selityksen mukaan ja saatua " Suomen Senaatilta, tarpeelliseksi löydyt, selitykset ja lausunnot ", päätti Hallitsia Huhtikuun 9 p. v. 1840 annetussa armollisessa Julistuksessa, että " monenkaltaiset veroparseelit pitäsi muutettaa visseiksi yksinkertaisiksi pääaineeksi, jotka olisivat maksaville saannolliset ja vähemmin raskauttavaiset ". - Tämän seuraksi asetti Hallitsia, " että yksi ainoa yhteinen vero-luku ( skattetal ) ja yksi ainoa veroparseelien määräys ( Undervisning ) pitää koko maassa ( Suomessa ) seurattavaksi otettaman, poiserottain Viipurin läänin ja entisen Tornion Voutikunnan Oulun läänissä, joissa sellaista säätämistä ei tarvita: ja tulee, tämän täyttämistä varten, vaariinotettavaksi, että nykyinen maankirjan vero pitää, viidentoistakymmentä viimeksi kuluneen vuoden markkonki-hinnoista etsityn keskihinnan jälkeen ulosräknättämän, ja niin muodoin hopiaruplissa määrätty vero luku ( skattetal ) jaettaman viidelle nimelle, jotka ovat: Jyviä, puoleksi rukiina ja puoleksi ohrina, Kauroja, Voita, Talia ja Raha-veroa. -4-" Ynnä tämän kanssa tahdomma Me Armossa selittää, että kunkin maantilan nykyinen manttaali vastedes, niinkuin tähänkin saakka, tulee olemaan perustuksena kaikkien muiden ulostekoin ja vaivausten, paitti ei maankirja-veron, ulostekemiselle ". Sittemmin määrättiin toisessa armollisessa Julistuksessa, ann. 5 p. Maalisk. v. 1841, " siitä määrästä, jonka jälkeen mainitut viisi veroparseelia uudessa verolaskun osotuksessa pitää kussakin Läänissä luettaman yhden hopiaruplan veroon ", ja säättiin: " että yhden hopiaruplan veroon tulee luettavaksi kolme kappaa jyviä, yks kappa kauroja, kolme naulaa voita, kaks naulaa talia ja seuraava määrä rahaa: nimittäin: Uudenmaan läänissä kymmenen kopeikkaa, Turun ja Porin läänissä viis kop eikkaa, Hämeenlinnan läänissä kymmenen kopeikka, S:t Mikkelin läänissä kaksikymmentä kopeikkaa, Kuopion läänissä kaksikymmentä neljä kopeikkaa, Vaasan läänissä seitsemäntoistakymmentä kopeikkaa ja Oulun läänissä kaksikymmnetä kaksi kopeikkaa, kaikki hopiata ". Tästä käsketyn veroparsseli-muutoksen täyttämisestä Suomessa antoi Suomen Senaatti 12 p. viime Marrask. Julistuksen, jossa määrätään: että sittenkuin, edellämainittuja perustuksia myöten, " tarpeellinen toimi on pidetty uuden parseeli-maakirjan valmistamisesta, johon sanottu veroluku oli kirjoitettava, uuden veron yläskannossa vastedes seurattavaksi, ja Suomeen asetetun Senaattimme Huoneenhallitus-departementti on määrätäksemme saattanut, mistä ajasta asti sanottu vero pitäis maakunnalta maksettavaksi kirjotettaa ja ylöskannettaa; niin olemma Me, seuraten sanotun Departementin osotusta asiasta, tahtoneet siitä säätää ja asettaa, että verot mainitun, eteenkirjoitettuja perustuksia myöten tehdyn, uuden parseeli-maakirjan jälkeen, sittenkuin se on säätyssä järjestyksessä tutkittu ja oikiaksi löytty, pitää luettaman alusta vuotta 1849, ja että näiden veroen ylöskanto pitää tavallisella muodolla aljettaman vuonna 1850; niinkuin Me, ynnä tämän oheessa olemme hyväksi nähneet Armossa selittää, että veron ottajalla ei ole oikeutta veron maksajalta vaatia, eikä myös veron maksajalla oikeutta ensinmainitulle tarjota ja tuoda luonnossa enemmän kuin kaksikolmatta osaa jyvistä ja kauroista, vaan että jälellin en kolmas osa näistä vilja-laaduista, ynnä voi- ja tali-parseelien kanssa, aina on lunastettava rahalla, vuoden määrätyn keski-markkongin jalkeen, elleivat veron ottaja ja sen maksaja siitä muulla tavalla suostu ". -------------- Perustus Uudistaloin Tiunnin-maksusta. Suomen Senaatti on 12 p. viime Marrak. antanut tämän suhteen Julistuksen, jossa, " Uudistalojen verolaskun saamiseksi yhdenkaltaiseksi myös tiuntimaksun vuoksi ", säätään ja asetetaan, " että Manttaali pitää pantaman perustukseksi myöski tiunnin maksolle sanotuista tiloista ja että tämä ulosteko tästedes ylipään on pantava Uudistaloin päälle koko Suomen-maassa, lukein yhden tynnerin, viisitoistakymmentä kappaa manttalilta, josta tiunti-määrästä yksi tynneri tulee lankeemaan Kruunulle, ja viisitoistakymmentä kappaa seurakunnan kirkkoherralle ". --------------- Ulkomaalta. Bayer'in Valtakunnan Kuningas julisti Asetuksessa, ann. 16 p. viime Joulukuuta, että " Me, antaaksemme uskolliselle kansallemme loistavan todistuksen maan-isällisestä luottamuksestamme, tämän kautta käskemme ja tahdomme, että - - - 1 päivästä Tammikuuta v. 1848 kaikki kirjotukset, jotka liikuttavat Bayer'in maan sisällisiä asioita, saavat sensur'eeramatta ( mielimittaamatta, painettaa ( trykätä ) ja julistettaa ".... Chloroform. Haavain leikkuussa niin tarpeellista Rikki- ( Tulikivi- ) ether'iä ruvettiin tuskin vuotta takaperin Lääkinnässä käyttämään. Nyt on Edinburg'issa, Skottlannin pääkaupunnissa, keksitty toinen milt' ei otollisempi aine, jolla ihmiseltä tunto voidaan niin lopen kadotetta, ett' ei se tämän aineen vaikutuksen alla tiedä mitään eikä kärsi vaivoja, jos sen ruumista miten leikeltäsiin. Tämä aine on Chloroform tai Formylperchlorid, joten sitä Saksan Kemistat kutsuvat. Tämä tutkittiin ja sai nimensä: " Chloroform " Herra Dumas'ilta ja v. 1835. ------------------- Pyytö. Kuin Suomalaisia runoja vielä laulellaan pi'an ympäri koko Suomen maan, vähintäin nimeksi, niin pyydän maamiehiäni toimittamaan minulle runojen nuotteja, sellaisia joita Kantalettaren ensimäisessä osassa ei löydy'. Nyt olisi minulla niitä erinomaisesti tarvis ja pyydänkin niitä pikimaltansa saadakseni. Kirjoja Runoseppä lähetetään pakinnoksi, jonka tähden nuottien lähettäjä antakoon tietää', kuhun ja kelle palkinto on lähetettävä. Nuorille lauletut sanat tarvittaisiin myöskin. D. E. D. Europäus. Painovirheitä. Viime N:ro:samme seisoo viime sivulla sanomista Pietarista: " 2 p. Marrask. ", pitää olla " 25 p. M. ", ja " joiden kautta ", pitää olla " jäiden kautta " Painettu A. W. Gröndahlilta. Lupa painamiseen annettu: G. F. Aminoff.
|