Agricolaverkko

Agricolaverkon vintti


Suometar 1848, nro 27
AGRICOLA


Edellinen * Suometar 1848 * Seuraava

-1-

Suometar 1848

Maksaa tilattuna Helsingissä 1 Rpla ja kaikissa Postikonttuoreissa 1 Rpla 15 kopeekkaa hopeassa.
Lehti jaetaan Waseniuksen & C:n Kirjakaupassa joka arki-perjantaina edellä puolipäivän, kello 11 ja 1 välillä.
2:n Vuosik.
Perjantaina 7 päivä Heinäkuuta.
N:o 27.
Angelika.
B. E. Malmström'iltä.
I.
Tuohkuva tuulonen hoi, joka riemuten lehtoja lennät, Näitkö sä armahani, näitköpä nurmikukan ?
Kirkasvyö puronen, joka tammipimentoja puikat, Tokko käköstäni näit, tokkopa lintuani ?
Taivaankarva kukat, kut lempeni jalkoja saitte Suudella' sulosuin, kuolkoten autuahat !
Pilvi, jok' iltaruson sylihin nukahat, sinä taisit Taivahan ranteellen temmata Angelikan ?
- Suotta surussani soitan, ei kenkään soittoa kuule, Rintani huokaantaa ei kenkään käsitä'; Ei arvaa' ykskään, mikä hirmu huolien tuska Mielessäin meluaa, poltto povessani on.
Kuitenkin kukap' on, joka ain' eläen ilomielin Mustien murhetten pilviä piilevä ois ?
Ihmisparka, surettava oot tosiaan, kuni taivon Hellää kättä arot, jolta sa voimia saat !
Maallisihin ilohin sitä itkua enpä mä vaihda, Jossa ma toisinahan muistojen öilläni uin; Muistojen öillä usein, kuni taivaan tähtiä katson, Jossa mun armahani, jossa Angeelika on.
Kuitenkin, voi kuinka usein olen katketa kurja, Kun muistoin sulosuus painava mieltäni on !
Sill' oli lempikevät mullai, oli mullai kukka, Myrsky hävitti kevään, kuolema kukkani vei.
Uusi Aapiskirja, toimitettu Suomalaisen Kirjallisuuden Seuralta Viipurissa.
Toinen painos.
Viipurissa, Cederwallerin ja pojan luona, v. 1848.
Maksaa nivottuna 5 kop. hopiata.
Menneen vuoden alkupuolella saatiin ensimmäinen, 10, 000 kappaletta suuri painos, tätä Uutta Aapiskirjaa valmiiksi, ja jo ennen toisen lumen tuloa, ja ennenkun kirja oli ennättänyt levetä laviammalle kuin yksiin pitäjiin Porvon Hiippakunnassa, tarvpeelliseksi nähtiin ja tehtäväksi päätettiin toinen painos, 20, 000 kappal. suuri.
Tämä toinen painos on sisällyksensä puolesta ensimmäisen kanssa puustavista puustaviin yhtäpitävä; ja liian varhainen olisi monesta syystä ollutkin siinä vielä mitään muutosta tehdä.
Molemmat isänmaamme Tuomiokapitlumitolivat kirjan otolliseksi katsoneet, ja Turun Tuomiokapitlumi vielä Circulärin kautta kehoittanut papistoa Hiippakunnassansa, johon tätä kirjaa siihen asti oli ainoastaan näytteeksi lähetetty, sitä rahvaalle tutuksi tekemään: missä se oli tutuksi tullut, siellä sitä hyvin mieluisasti ostettiin, niin että se hupeni kansaan sitä myöten kuin sitä nivotuksi saatiin: ja Sanomalehdissä ei ollut vielä kukaan sitä tarkemmin tutkittavaksi ottanut.
Myöhemmin ovat muutamat kirjamiehet sen sanomalehdissä puheeksi ottaneet, ja hyvin toivottava olisi, että seurakuntain opettajat ja muut rahvaan valistusta suosivat maanmiehet niin vastaki tekisivät, näyttääksensä mitä tässä kirjassa parannettavana pitävät.
Yksi tutkija Suomettaressa luulee tässä uudessa Aapiskirjassa usiampia moitteen sioja löytäneensä ja pitää Judenin Lasten-kirjaa milt'ei tätä otollisempana; mutta ett' ei ostajille ole sama mieli kuin tällä tutkijalla, on siitäki arvattava, että Judenin Lasten-kirjaa tuskin lienee kymmenessä vuodessa ostettu niin monta sataa kappaletta, kuin Uutta Aapiskirjaa on kymmenessä kuukaudessa ostettu tuhansia.
Toivoen vielä uusia tutkintoja ilmautuvan, jätämme tämän ja muidenki tutkijoiden muistutukset vasta tarkemmmin katseltaviksi.
- Valitettava on, että Suom. Kirj. Seuran Viipurissa on täytynyt tälle toiselle painokselle hintaa lisätä neljästä kopeikasta viiteen kopeikkaan.

-2-

Syynä on ollut, että Seura oli tullut määräämään liian huokian hinnan ensimmäiselle painokselle, siihen vieteltynä kirja-nitojilta Viipurissa, jotka kukin puolestansa näytteeksi tekivät aivan hyviä kirjankansia siihen hintaan, jonka Seura oli kansista maksettavaksi määrännyt, mutta jälestäpäin kirjoja tukulta saatuansa nidottaviksi, valmistivat paljon huonompia kansia, vakuuttaen ei saattavansa ilman omaa vahinkoa määrättyyn hintaan parempia tehdä.
Kuitenkaan ei näytä tämä hinnan korottaminen kirjan myömistä estävän: sillä tämäki toinen painos, joka nyt tuskin lienee ollut pari kuukautta kirjapräntistä irti, on maakuntaan levennyt sitä myöten kuin se on nidotuksi saatu, niin että jo 6000 kappaletta on Viipurista pois viety.
Stg.
Pohjan Eläimet.
II.
Aivan toisenlaiset ovat muut ihmistä pohjaan seuranneet eläimet, hevonen, koira, kissa, sika.
Näitä et suinkaan saata, niinkuin lehmää ja härkää, syyttää painavan ja toimituksissa olevan näköisiksi.
Katso esim. hevosta, - ei silloin, kuin hän on suuressa huolessa ja kurjuudessa kovan ajajan alla, vaan tavallisissa tiloissa - onko se erittäin paljon toimituksen alaisen, eli virkamiehen, näköinen ?
Tosin on hyvästi opetettu hevonen sangen siivo ja nöyrä aisoissa; vaan sekä kaulan itsemielisestä notkumisesta että lautaisten liikunnosta ja olletkin vallattomasta etujalkojen viskelemisestä näet, että hän vähän kuin leikitteleksen toimituksessansa.
Mäkeen tultuansa panee kyllä kaiken voimansa liikkeelle saadakseen isäntänsä mäen päälle; mutta eikä hän tässäkin liiku niin kauniisti ja miehuullisesti? eikö hän näytä pyrkivän mäen päälle enemmän kunniansa kuin palveluksen vuoksi ?
Jos häntä lyödään, niin ei hän katso lyömistä velvollisuuden muistutukseksi, vaan suuttuu, sillä hänen luontonsa ei suatse koskemista eikä häpiätä.
Hän on iloinen, että häntä haastatellaan, ylpeytyy saaduista koristuksista, tekee paljon ulko näön vuoksi, ja toimittaa toimitettavansa, milloin vaan saapi, iloiten ja leikiten.
Hevonen on tavallisesti hyvin rakas ihmiseen.
Häntä silmiin katsoessasi et niissä taitane nähdä paljon syvämielisyyttä, vaan niistä loistaa ikäskuin pieni herruus, ja hän pitää sinua kumppalinansa: kääntää kauniin päänsä sinuun kuin vertaiseen, ja näyttää sanovan olevansa valmis sinua koko elinaikansa seuraamaan, jos vaan sinä puolestasi otat hänelle ollaksesi rehellinen ja ystävä.
Hevonen ei näytä koskaan, niinkuin härkä vilosohvilta; vaan hänen silmiensä pohjalta kuultaa, jos ei ajattelevaisuus, niin vielä sitä parempi.
Hän yltyy helposti sankaritöihin, ja nero ja väki hänessä ovat hädän enetessä vaan kiihtynässä: hän ei huoli, vaikka päänsä menettäköön aivan tyhjän edestä, mutta tuhmuuksiansa ei hän tee tuhmuudesta, vaan eteenpäin pyrkimisestä.
Kuitenkin on havaittu, hänen viskaavan jalkansa niin notkiasti, sievästi ja varavasti, että harvoin, hyvinkin kovasti juosten, polkisi jonkun tiellä olevan paremman olennon, esim. lapsen, päälle.
Jokainen tuntee hevosen urhoollisen luonnon; urhoollisuus ei kuitenkaan estä häntä toisinaan säikähtämästä, ja laitumella ollessaan ei hänellä ole halua antautua kiini, jos et lahjo leivällä ja hyvillä sanoilla.
Hän kuuntelee pienintäkin hiiskumista, ja on linnun luontoinen niin paljon kuin nelijalkainen eläin olla taitaa.
Vaan härän tapaan ei hevonen pelästy milloinkaan.
Edestäsi hypähtäessänsä ei hän juokse hölköttämällä ja hypyttäen niinkuin lehmä.
Hän ei typerry ja hämmästy niinkuin härkä, vaan säikähtää arkuudesta ja pakenee ei yhtyäkseen mihinkään koskevaan.
Pakeneminenkin syntyy häneltä niin keviästi ja kauniisti; jokainen näkee, että hän ei hämmästynyt, eikä säikähtänyt tavallisesta luonnostansa.
Sillä se työ, jossa hän oli käsin, ei ollut hänellä pääasiana enemmän kuin muutkaan työt: hän ei ole milloinkaan asialla eli toimituksessa: hän tietää ja tuntee kaikenmuotoiset mutkat ja suunnat, niin suorat kuin väärät, eikä siis eksy itsestänsä, omasta oikiasta luonnostansa, hypähtäköön tahi juoskoon millä tavalla ja minne päin tahansa.
Hevonen ei ole milloinkaan neuvotoin eikä tuhma tolvana.
Ajettunakin ja suomittuna hän tosin näyttää kurjalta ja onnettomalta raukalta, on hermotoin eikä ala enää hosumisestasi mitään pitää, hoippuu, ja polvensa eivät tahdo jaksaa kannattaa häntä itseänsä eikä sinua, ystäväni, joka ajat hänen viimeisillä voimillansa; vaan jos lystin vuoksi menet ja katsot hänen jälkiänsä, niin et näe silloinkaan vielä hevosen jalkojen niin hoippuroineen ja niin epätasaisia askeleita ottaneen, kun härän jälet näyttävät sen tehneen.
Kuin sitten vähän seisotat häntä ja menet luokse haastattelemaan, niin josko ei ystävällisillä silmillä katsokaan sinuun niinkuin ennen, nostaa kuitenkin vielä niskaansa ylpiästi, silmännurkat ovat punaiset surusta eli vihasta, ja korvat luimussa.
Mutta hyvin vähällä saat hänen taas leppymään: taputat kaulaa ja annat vähän leipää eli apetta.
Kohta unhottaa hän julmuutesi, menee sitten kunne kaatuu, ja joutuu viimein lintujen syötäväksi.
Jos nyt panet kaikki hevosen omaisuudet yhteen, niin olet kohta näkevä, että jos hän ei saa vetää kuormaansa iloisesti ja ikäskuin lystin vuoksi, niin hän suuttuu ja ottaa vetämisen vaivaksi.
Tästä nähdään, että hevonen ei pidä työtänsä virkana.
" Viran toimitus " on nimittäin semmoinen, jota ei tehdä lystin ja leikin vuoksi, eikä myöskään pidetä vaivana ja kuormana.
Se on oikia virkamiehen luonto, joka ei kysy: onko tämä vaikia eli kevyt, vaan tekee kaikki, mitä hänen pitää tehdä, mikä on velvollinen tekemään.

-3-

Vaan semmoinen ei ole niiden luonto, jotka ovat hevosen kaltaiset, eli joiden kuvaaja hevonen on luonnossa.
Ne eivät siis ole niin hyödyttömät, niin vähän aikaan saavat, kuin tavallisesti luullaan; ne tekevät yhtä paljon ja enemmänkin, kuin muut, vaikka niillä on se tapa, ett' eivät tahdo toimittaa väkisen, pakoitettuina ja viran puolesta, minkä muuten vapatahtoisesti tekevät ilolla kaksinkerroin.
Ja sinäkin, ystäväni, olet senkaltainen, että sangen vähän ihastut palkollisesi eli muun velvollisesi tekemistä töistä.
Mikä on härkiesi viimeinen osa ?
Se että, et koskaan heitä rakastettuasi, viimein syöt heidät.
Jospa et hevosellenkaan kovin paljoa paremmin tee, niin aina kuitenkin pidät siitä olennosta enemmän, joka sinua vapaehtoisesti palvelee, kuin siitä, joka velvollisuudesta ja orjana asioitasi toimittaa, ja oikeinpa hyvillä mielin olet, että se, jolla olisi kuntoa ja neroa olla käskyillesi tottelematoinkin ja tehdä vastarintaa, kuitenkin on höyrä ja kuuliainen.
Tosin kyllä on se sinulle sangen mieleistä, että sinulla on tottelevaisia alamaisia, joita voit vaikka tulehen käskeä; vaan minkälainen olet niille ?
Et raski heidän antaa nautita sitä hyvää ja niitä huvituksia, joita itse nautitset.
Urhoollista ja vapamielistä, jonka et ole saanut uskomaan, että työsi olisi hänen toimitettavansa ja velvollisuutensa, sitä taputat lautasille ja silität kaulaa: häntä voit rakastaakin, että toki edes syö häntä, niinkuin toisia.
Jos muissa maanosissa, niin ei Europassa kuitenkaan vielä usiasti syödä hevosia.
Vaan jääköön tämä nyt.
Koira - jos siis hänestä nyt rupeamme puhumaan - ei ole härkä eikä hevonen.
Koira ei tee työtänsä viran puolesta eikä härän tavalla, vaan ei myöskään hevosen tavalla; sillä hän ei tee juuri paljon mitään.
Hän rakastaa olla seurassasi, on sanomattoman sukkela juoksentelemaan ympärilläsi tuhansin polvekkein ja mutkin, eikä matkaa koskaan suoraan, ja yhtä sukkelasti ja loppumattomasti tekee hän joka pensaalle kunnianosoituksensa * ).

-3a-

[ * ) Katso Linnen Syst. Nat. lajia Canis familiaris. ]

-3-

Hän tietää kuitenkin tehdä kaiken tämän niin sievästi, niin taitavasti, ett' ei kukaan suutu häneen; ja vaikka kanssasi kulkiessansa tekee niin monta mutkaa ja polvea, on hän sinulle kuitenkin kaikista uskollisin.
Hän ei liiku niin kauniisti eikä niin vapaasti kuin hevonen; kuitenkaan ei hän koskaan tule härän tavalla.
Hän käypi kanssasi metsällä oman huvituksensa vuoksi, ajaa otusta enemmän kuin luulisitkaan oman lystinsä tähden, ja puree jänistä usiasti, milloin vaan luulee sinun silmäsi välttävänsä; vieraita ainoasti haukkuu hän sinun tähtesi.
Sillä josko vihaakin jotakuta ainoata, joka on hänelle pahaa tehnyt eli joka on ilkiäluontoinen, niin ei hänestä kuitenkaan voi sanoa muuta, kuin että hän rakastaa kaikkia ihmisiä, ja että hän ei vihaa vieraita, joita haukkuu, enemmän kuin itseäsikään, joka nähdään siitä, että hän haukkumansa vieraan koirana haukkuu sinua yhtä paljon, kuin sinun palveluksessasi ollessaan haukkui häntä.
Haukkuminen on hänen pääasiansa, ja usiasti onkin haukkuessansa uppiniskaisempi, kuin tarvitseisikaan olla; vaan harvoin tarkoittaa hän mitään haukkumisellansa, ja herkiää monesti haukkumasta yhtä äkkiä ja yhtä syyttä, kuin rupesikin.
Koiran ääni ei ole notkia ja elähtävä, kuin hevosen hirnuminen; vaan kuitenkin paljoa kauniimpi kuulla, kuin härän möläjäminen.
Ison karjan ammuminen kyllä kuuluu, kauempaa kuunnellen, sangen hyvälle, olletikin iltapäivällä ja kaikuvissa tienoissa; vaan ei mikään ole niin ilkiä ja tuhmempi kuulla, kuin härän möläjäminen lähellä ja yht'äkkiä, sillä se kuuluu semmoisen ääneltä, joka ei luule muita löytyvänkään eikä suatse muiden hiiskahtavankaan niissä, missä itse on päättänyt astua.
Härän sekä lehmän rintaäännännöt kuitenkin vielä jaksaa kuulla; vaan ne pyrkivät aina kulkullansa ääntämään, ja silloin ei ole äänensä yhtään kauniimpi sian ääntä.
Ja tässäpä voin nyt vähän siastakin puhua.
Siitä olisi paljonkin sanomista, se on äkäinen, torahampahellinen ja kaikista eläimistämme sikamaisin; kuitenkin sangen toimeentuletteleva.
Sika ei etsi ihmistä, ja ihmisen seurasta ei näy olevan hänelle sitä iloa, kuin koiralle.
Se kävelee paraasta päästä itseksensä, ja öhkää ja turajaa sangen pahalta kuuluvalla äänellä, vaan se ääni kuuluu ynsiältä eikä ansainneen ääneltä.
Sian elämänlaadusta ja koko luonnosta näemme, että hän on sen maallisen toimeentulon kuvaus, joka nautitsee yksinänsä, salassa ja luontokappaleen tavalla, ja jota lika ja siivottomuus ei isosti haittaa; koira taas kuvajaa parempaa ja puhtaampa toimeentulemista, jolla on ilonsa ihmisten seurassa, siisteydessä ja raittiudessa.
Härkä oli sen maallisen hyödyn ja järestyksen kuvaaja, joka elää itsessänsä ja itsensä tähden; vaan hevonen on korkiamman ja iloisemman huvituksen kuva, joka hyödyttää yhtä paljon, ei hyödyn vuoksi, vaan maallisen elon kaunistukseksi.
Ulkomaalta.
Saksanmaalta.
( A. A. Z ).
Suurin hämmennys on täällä valloillaan kaikissa kansakuntallisissa suhteissa.
Saksalaiset ovat joutuneet ihmeteltävään epämukaisuuteen ( incouseqvens ) itsensä suhteen, ja sopimattomuuteen jokaista rajakansallisuutta kohtaan.
Itse harjoittaa Saksanmaa suurimmalla työllä ja hiellä perustaa yhteyttänsä vapau'en ja oikeu'en asemalle, ahdistaa kuitenkiin muita kansoja samasta syystä.
Niinpä ovatkiin Saksanmaan molemmat suurimmat valtakunnat saaneet so'an, Itävalta vapau'ensa eestä sotivan Italian kanssa ja Preussi oikeuksiansa varjelevan Tanskanmaan.
Tyytymätöin luonnolliseen piirinsä tahtoo Saksanmaa levittää rajojansa sekä pohjoseen että etelään päin.

-4-

Etelässä ei se taho antaa pois jo kau'an sitten omistettua Italian pohjois osaa, Lombardia-Venedigiä, pohjoisessa jälleen tahtoo väkivallalla omistaa Juutin-niemen etelä osaa Schleswigiä, kuin vaan osa asukkaista on Saksalaisia.
- Itse puhuivat Saksalaiset korkiasti kansallisu'esta ja isänmaasta, vaan eivät voi ymmärtää samaa laulua muilla pienemmillä kanssansa yhdistetyillä kansoilla, ja ihmehtelevät, kuinka nämät eivät taho suostua yhteyteen sen " Suuren Saksan Valtakunnan " kanssa.
Onnetoin asukkain ja kielien sekoitus muutamissa Preussin ja usiammissa Itävallan maakunnissa on sentähteen saattana verisiin ritoiin Puolalaisten kanssa Posenissa, ja nykyjään Czechien kanssa Böhminmaalla ja mui'en Itävallan alla olevien Slaviais kansain kanssa.
Kaikista näistä on kiivaasti väitetty Saksanmaan suuressa kansakokouksessa Frankfurtissa, joka ensin kerran tuli yhteen 18 p. Toukok. koko Saksanmaan yhteyttä perustamaan ja Saksalais liittoa panemaan uu'elle iholle.
Paitsi riitoja, joita on nousnut Schleswigin, Posenin, Böhminmaan, [? ]rian jne. liittoon yhdistämisestä, on pieni Limburgikin, joka kuuluu Hollantiin, antana kansankokoukselle paljon huolta.
Jo ensimäisinä päivinä julisti kyllä kansankokous luvan Saksattomille kansoille ja oikeu'en käyttää omaa kieltänsä Jumalan palveluksessa, kouluissa, kirjallisuu'essa, hallituksessa ja lain käynnössä, ja samate nauttia kaikkia oikeuksia, kuin Saksalaisetkiin.
Mutta eivätpä tästäkään ole pitäneet mitään enemmän Slavjanit kuin Tanskan kieltä puhuvat Schleswigiläiset ja italialaista haastavat asukkaat Länsi-Saksanmaalla.
Mutta kuinka voivatkaan suostua ?
5 p. Kesäk. oli kansankokouksessa väitös Böhminmaasta ja sen lähetetyistä, joita ainoastans 7 oli 69:stä tulla Frankfurttiin.
Silloin lausu yksi puheen pitäjä: " Mihin se mänis, jos me jokaiselle kansalle, jokaiselle tilkulle Saksanmaassa antaisimme omituisen elämänsä !
Te Saksalaiset älkättepäs olkoo liian oikeita " !
Lausensa nosti korkiaäänisen suostumuksen.
- Kansankokouksen pääasiana on kuitenkiin toimittaa Valtakunnan säännön Saksalais liitolle.
Mutta vielä siinäi kohtaa vastuksia, sillä mietteet ei ve'ä yhtä köyttä.
Muutamat tahtovat säännöllistä yksivaltaa [ - - ], toiset rahvaallista tasavaltaa [ - - ].
Viime mainitut ovat harvemmat, vaan sitä uutterammat asiatansa ajamaan.
Nii'en päämies on Arnold Ruge Leipzigistä.
Ne jakovat 2 p. Kesäk. kansankokouksessa " julistuksen " ja " julkisen selityksen ", jossa, erittäin muuta, luetaan: " Me tahomme kotona täydellisen kansavaltiaisu'en, sillä se tarkoittaa jokaisen vapautta.
Ulkona tahomme me, että kaikki kansat hallitsisivat itsensä, ja että Saksalaiset luopusivat pois omistamasta ja kukistamasta naapuriansa ja Saksattomia veliänsä.
Me tahomme Liittois-valtakunnan niinkuin Pohjois Amerikassa, ja senkaltaisen säännön, joka ainiaan vakuuttaa Saksan kansan valtiaisu'estansa.
Se oisi itsensä pettäminen, jos joku kansa, vallan voitettua nykyjään itsellensä, samassa antais sen jollekulle kuninkaalle jne....
Ranskan Tasavalta tarjovaa meille kättänsä, me lyömme sitä ilolla kanssansa ".
Enimmät kuitenkiin tahtovat yksivaltaista hallitusmuotoa, yhen Saksanmaan Keisarin tai jonkuun muun hallihtajan, ja kaikki suovat Saksanmaan Liittovallaksi s. o. keskenäisen hallituksen [ - ] alla yhdistettyä monta pienempää valtakuntaa, olkoten sitten yksi- tahi tasavaltoja.
( Jatko toisten ).
Venäjältä.
( S:t P. Z ).
Kolerarutto äity Moskovassa Kesäkuun alussa.
Sitten rupesi hellittämään, levisi sen siaan muualle.
Kesäkuun keskimmällä viikolla tauteentu Moskovassa 1724 henkeä, joista 728 kuoli.
Muutamissa Gouv:eissä on se tau'ona, ilmaantuna jälleen Khersoniin, Odessaan, Pensaan, Tweriin, Tamboviin, Aunukseen ja Inkeriin.
Pietarissa näyttii Juhannus-viikolla, kuin 100 hengen paikoilla tauteentu.
Sitten äity seuraavalla viikolla; 27 p. Kesäk. tauteentu 486 henkeä, 28 p. 595, 29 p. 719 joista kuoli 356 ja 41 jäi eloon, ja 39 p. 678 henkeä, joista kuoli 340, ja 38 parannettiin.
Pietarissa, niinkuin näemme, rupeaa jo taukoamaan.
Kotimaalta Oulusta.
Täällä on nähty, mitä hyvätahtoisuus matkaan saapi, jos se on oikea s. o. jos se myös pyytää toimittaa jotai.
Kouluja asettaissa köyhien lapsia vasten mei'änkin maamme kaupunkehin, ei ole luulollemme missään hyvä asia vielä tavana niin paljon eessauttajoitansa, kuin täällä, ja Lastenkoulun asettaminen Ouluun sopii esimerkiksi monelle suuremmallekin kaupungille.
Oulun sivistynimmiltä asukkailta kokoontui menneen vuo'en alussa 1173 ruplaa 96 kop. hop. jotakin koulua vasten kaupungin työrahvaan lapsille.
Maksajat käyttivät ensin kerran 25 p. Toukok. samana vuonna kokouksen, jossa myös Läänin Maaherra oli läsnä, ja päätettiin siinä aivottu koulu Lastenkouluksi, jossa köyhemmän työväen lapset holhottais ja opetettais, samoin kuin sen rinnalle vasta asetettais Tyttöin koulu, johon otettais Lastenkoulun käynneitä tyttöjä.
Samassa kokouksessa katsottiin myös Ohjaus eli Direksioni, ja valittiin siiheen 24 jäsentä, kaksi kolmatta osaa naisia ja yksi kolmaas osa herroja, joista muutamat pantiin koulun tarpeista ja rahallisista asioista huolta pitämään.
Direksionin Johdattajaksi katsottiin Maaherra ja Tähtimies Lagerborg ja vara Johtajaksi Rovasti ja Kirkkoherra Ståhle.
- Usiammissa kokouksissa keskusteltiin tarkemmin koulun säännöstä.
Lasten paljous päätettiin 160:een, ja ikä 4:en ja 10:en vuo'en välillä kouluun otettaissa.
Ihmillisy'en ja yhteisen sivistyksen ystävät raivasivat pois kaikki haittaavat esteet, ja 27 p. Huhtikuuta tänä vuonna kokoontui 53 kouluun pyrkivätä, joista 40, arpaa heittäin, aluksi vastaanotettiin.
Koulu päätettiin avattavaksi 3 p:nä viime Toukok. H. M. Keisarinnan nimenpäivänä, samate kuin mainittu päivä vasteespäin luetaan koulun vuosipäiväksi, jona myös vuositutkiot käytetään.
Esimäiseksi Opettajattareksi valittiin neitsy Kyllmänen, joka otti 30:llä hop. ruplalla mennäksensä Kokkolaan, siellä olevan Lastenkoulun sääntöä ja opetusmuotoa tie'ustelemaan.
Toinen opettajar on myös katsottu.
- Kaikkia koulun eesauttajoita ja lahjoittajoita on isänmaa ijäti muistava kiitollisu'ella koska kuitenkin yhteinen sivistys katsotaan parhaaksi ja ainoaksi kansakuntaa pelastamaan joutumasta samalle kannalle, kuin moni nykyinen valtakunta, jossa suurin rikkaus ja suurin köyhyys istuvat vastattain, ja pyytävät saattaa sortauksiin, joista on vaikea sanoa kuinka viimenkin selvinee.
( Ilm ).
Kokkolaan on Kouluopettaja Alfström saanut luvan 2 p. Kesäk. asettaa kirjakaupan, oikeu'ella myö'ä, paitsi kirjoja, myös karttoja, kuvia, kirjanitomisen aineita jne.
( H. S ).
Luettelo niistä, jotka Kesäkuussa lähettäneet maksun kirjasta " Luk. Suom. kans. hyöd. 3 vihko ".
9 p. Kesäk. Lampin Rovasti ja Kirkkoherra J. L. Lagus 10 exx. - 21 p. Kappal. Apul. Mikkelissä A. Bastman 10 exx.
Heinäkuun ja Elokuun sisällä tulevat maksut kerroitaan Syyskuun ensimäisessä numerossa.
Waseniuksen ja Yht. Kirjakaupassa: Hengellisiä puheita Erinäisissä tiloissa J. Fellmanilta, 1 Osa, 96 sivua 12:ssa, hinta 20 kop. hop.
Painettu A. W. Gröndahlilta.
Lupa painamiseen annettu: G. F. Aminoff.

Edellinen * Suometar 1848 * Seuraava

Agricolaverkon vintti