Agricolaverkon vintti
-1-Suometar 1848Maksaa tilattuna Helsingissä 1 Rpla ja kaikissa Postikonttuoreissa 1 Rpla 15 kopeekkaa hopeassa.Lehti jaetaan Waseniuksen & C:n Kirjakaupassa joka arki-perjantaina edellä puoliväivän, kello 11 ja 1 välillä. 2:n Vuosik. Perjantaina 30 päivä Kesäkuuta. N:o 26. Mikä eläin tarvas oli ? Ken tietää, sanokaan. Alakirjoittaneelle tulleessa kirjassa kirjoittaa yliopettaja Anton Schiefner Pietarista seuraavaan tapaan: " tahtoisin teiltä kysyä yhtä asiata, joka jo kuukausittain on minua mietityttänyt. Se on Kalevalan 30:nessä runossa tavattava elävän nimi tarvas. Epäilemättä tiedätte, mitä Perliiniläinen rohvessori Schott siitä sanasta on arvellut. Renwallin sanakirjan ja Kastrenin Kalevala-ruotsinnoksen johdosta olin jo niin tottunut tarvasta, jos ei juuri elehvanttina, niin kuitenki jona kuuna muuna ei ylen pienenä elävänä pitämään, että oikein mieleni meni pahaksi luettuani Schott-in selityksen, joka sai siitä pienen myyrän sukuisen elävän, murmelin nimeltänsä. Tarpeellinen olisi nyt saadakseni tieto siitä, jos tarvaasta mitään muussa suomalaisissa runoissa taikka tarinoissa mainitaan. Jo ennen kun Schott-in arvelu tuli minulle tutuksi, ajattelin Joukahaisen tiedostansa pöyhistellessä ei niin tarkkaan punninneen sanojansa ja sillä tavoin tulleen lausumaan tarvaastansa, joka mahtaisi jonkun elävän nimi rajakansoissa olla. Siitä johtui mieleeni ensiksi Lapin sana tarsok, karhu, jos kohta sillä ei kynnetä, enemmin kuin murmelillakaan. Jälkeenpäin tapasin lapinkieliset peuran nimet sarva eli sarves, jolle vastaa unkarilainen sana szarvas, " cervus ". Mutta tässäpä olisi näytettävä, mitenkä alkupuustavi s olisi t:ksi vaihtunut, sillä ainoastansa alkumukaisuuden vuoksi se tuskin on taitanut tapahtua, että runo sanoisi takalappi tarvahalla sen siaan, kun olisi ollut sanottavana takalappi sarvahalla. Tiesi hän jo kyllä Aristoteli aikoinansa * ) mainita muutamasta häränkokoisesta elävästä nimeltään [ - ] ( lue: tarandos ), joka löytyisi skythialaisen kansan Gelonilaisten mailla, ja olisi näköään kuin peura, niinkuin siitä on luettavana Arisotel. de mirab. auscult. §. 30. -1a--1-Myös on muistutettavana Intialaisten hokevan eräästä kahdeksajalkaisesta elävästä, joka heidän taruissansa elelee Himalaian tuntureilla nimellänsä carabha. Silläkin mahdettanee ymmärtää peuraa, joita kyllin tavataan Tibetin vuorimailla. Mutta tokkohan missään Suomen sukukielessä olisi porolla eli peuralla tarvaan nimi ? Sekin vielä lisää luuloa, porolla jossa kussa tarvaan nimityksen olleen, kun Koneeny pyömiläisessä sanakirjassansa kääntää sanan tarbik sanalla Schnellthier s. o. ketterä eläin. Jos tiedettäisi Suomalaisilla ennen vanhaan olleen yhteyttä Keltiläisten kanssa * ), niin toki saataisikin paras selitys tähän asiaan gaeliläisestä sanasta tarbh, härkä. " -1a-E. L. ] -1-Moni muu paitsi häntä ei taida tyytyä Schott-in arveluun, sen suomenkin kielessä murmelia merkinneen. Runoissa sitä tuskin tavataan paitsi jo mainitussa Kalevalan 30:nessä runossa, jossa Joukahainen sanoo: " Pohjola porolla kynti, Etelä emähevolla, Takalappi tarvahalla ", ja muutamassa toisessa paikassa, jossa kipuja ja muita pahoja manataan ja käsketään lähtemään " pois Pohjolan perille, Lapin maahan laukiahan, joss' on hirvet hirtettynä sekä tarvahat tapettu ". -2-Jälkimäisestä on muistutettava, että toisissa runoissa sanotaan: " joss' on hirvet hirtettynä, jalopeurat jaksettuna " s. o. tarvaan siaan pannaan jalopeura, joka juuri lieneekin viehättänyt sanakirjan laatijoita tarvaalle elehvantin merkityksen antamaan, ehkä yhtä sopimattomasti, kuin jalopeura on leionan merkityksen saanut. Löytyy kyllä esimerkkiä siihen, että sanan alussakin kerakas s vaihteleksen kerakkaan t kanssa. Niin ovat Suomen sanat seiväs, siipi Viron kielellä teivas, tiib ja Suomen sanat taivas, tähti Lapin kielelläm saiv ( pyhä ), säsa, ja eivätkö myös sanat sarvi ja torvi liene alkuansa yhtenä olleet. Aivan mahdotointa ei siis olisi'kaan tarvaan sanan alkuansa olleen saman kuin nykyinen Lapin sana sarves, porohärkä, ja Suomen sana sarvas s. o. sarvieläin, Lapiksi tjoarvos, mutta uskottavampana pitäisin kuitenkin, sen ensittäin olleen yhteisnimen usiammalle elävälle ja siitä sitte erityisnimeksi ruvenneen erimerkityksellänsä eripaikoissa. Vielä yhteisnimenä ollen luulisin sillä ymmärretyksi tarvet-eläimiä s. o. semmosia eläimiä, joista ihmiselle oli jotakuta hyötyä, jonkalaisia ovat ei ainoastansa härkä ja peura vaan karhukin. Sana tarve eli tarvet, tarves, tarvis on Suomen kielen vanhimpia sanoja, joka nähdään sen löytymisestä ei ainoastansa Viron ja Lapin kielessä, mutta vielä Ruotsikin ( tarf, tarfva ) ja Saksan kielessä ( dürfen, darf, dürftig o. s. v ).. Venäjän sanat [ - - ] myös epäilemättä ovat yhtä sukua, josta sanan laajuudesta voisimme päättää sen ihmisyyden alkusanoja olleen. Taitaisi vaan joku luulla sen olevan lainatun Suomen kielelle, mutta sitä luuloa vastustaa niin hyvin sen löytyminen Suomen sukukielissä, kuin sekin, että se sopivasti taidetaan johtaa vielä löytyvästä Tarton-virolaisesta sanasta tare * ), pirtti, josta myös suomal. sana tarha, saksalainen Dorf, venäläinen [ - ] ja itse Dorpatin kaupungin virolainen nimi Tartto ( s. o. taretto ) taitavat tulla. -2a--2-Tätä selitystä myöten tarvaalla siis ei ensittäin ymmärretty muuta kuin jotain julkista talouteen koskevaa eläintä, missä härkää, missä peuraa j. n. e. Siitä taisi sanan merkitys aikaa voittain laajeta niin, että jalompia metsän eläviäkin sillä ymmärrettiin ja muitakin jossa kussa katsannossa merkillisiä eläviä. Tässäpä lienee sillä nyt erikielissä erimerkityksensä. Tämän kirjoitukseni lopuksi sopinee muistuttaa, että härällä Viron kielessä vielä on tavattava omituisnimensä tarv kuin myöskin, että ei ainoastansa kreikan ja latinankieliset härän nimet [ - ], taurus, joista Schiefner edellisessä kirjoituksessaan ei mainitse mitään, mutta myös venäläinen sana [ - ], villihevonen, taidetaan tämän tutkinnon avuksi vetää. Mitä Suomettaressa, 1847, N. 39 ja Maamiehen ystävässä, 1847, N. 50 tarvaasta on luettavana, sitä ei nyt tarvinne kertoa, koska jokaisella, joka tahtoisi tarvahasta enemmän selkoa, lienee mainitut aviisit itsellänsä. Sanomakirjassa Suomi, 1841, 2 häft., 3. 3-7 on M. A. Castren kirjoittanut arvelunsa Lapin nimen alusta. Monta muuta arvelua ja selitystä löytyy samasta nimestä, jotka nyt kaikki jätämme silleen lisäämällä niihin muutaman ihan uuden, jonka olemme saaneet Muonioniskan nykyiseltä sia-kirkkoherralta, pastori J. Fr. Liljebladhilta. Hän kirjoittaa Lapin nimestä seuraavilla sanoilla: " Lappalainen harvoin kutsuu itseänsä eli muuta sukuansa sillä nimellä, jonka me Suomalaiset hänelle annamme, vaan hän sanoo itsensä olevan saamelatsch eli saame olmus. Ainoastansa valittaessa eli surkutellessa itseänsä kuullaan hän jolloin kulloin omistavan Lappalaisen nimen, ehkä silloinkin aika harvoin. Luulisi siis Lappalaisen nimen tulleen jolta kulta ulkokansalta annettuksi. Eräs Lappalainen, jota asian alkain kysyin siitä nimestänsä, vastasi: " kun Landalaiset ( lapiksi Laddalatsjak s. o. Suomalaiset ) ajoivat ja vainosivat Lapin väkeä, ja silloin tällöin kohtasivat jonkun yksinäisen metsässä eli muualla kulkevan vainottavansa, kysyivät he kuka sinä olet,? johon kysymykseen siltä pelästyneeltä, joukostansa eksyneeltä ihmisraukalta tavallisesti vastattiin: mun lem lappom olmus s. o. minä olen eksynyt ihminen. Siitä rupesivat he koko kansaa Lapiksi eli Lappalaisiksi kutsumaan, joka sana niin muodoin merkitsee eksynyttä eli hairahtunutta, sortunutta, kadonnutta teidän kielellä ". Tämä selitys Lappalaisen nimestä, ehk' ei jolta kulta oppineelta lähtenyt, lienee yhtä hyvä, kun moni muukin, jonka tähden se ansainnee siansa Suomettaressa. E. L. Pohjan Eläimet * ). -2a--2-I. -3-Ne käyttävät niin arvonansainneilta. Tuntuvat olevan ei iloiset, ei myöskään huolenalaiset; harvoin vihaiset, vaan ei leikkisätkään. Ne pitävät itsensä niin arvossa, ja äkkiä katsoen luulisit heidän aina olevan missä viran toimituksessa. Heistä on talolle suuri hyöty, ja niin todistaa ulkonainen muotonsakin heidän olevan juuri maallisen hyödyn, ja vaan paljaan hyödyn tähden luotujen. Et suinkaan ole näkevä yhtään niin arvollista, niin virkamiehen luontoista olentoa, kuin miltä härkä näyttää kaikessa olossansa, käynnissänsä, päänsä kääntämisessä, katsonnassansa. Joka luulee nämä sanat leikin vuoksi sanotuiksi, se pettyy sangen paljon. En tahdo niillä virkamiehiä nauraa, enkä sitä, jota maailmassa " toimitukseksi " sanotaan, pilkaksi osotella. Kumpaakin kunnioitan minä yhtä vilpittömällä mielellä kuin muutkin. Ja vaikka silmäni halullisesti liikkuu luonnon muodostamia katsomassa, niin ei mieleni kuitenkaan pyri yhdellenkään sen olennolle nauramaan. Sen siaan katson härkää ja lehmää ainakin liikutetulla sydämellä. Ja ainakin näen heissä kuvauksen siitä, mikä on " toimituksessansa liikkuva ", päällepannun velvollisuutensa täyttävä ", " maallisessa merkityksessä arvon ansaitseva, järestyksen alainen, vakava, päätösten jälkeen elävä, keskiinäinen ( s. o. ei nuorison kaltainen eikä varsin vanhettunutkaan ) ". Katsastahan esim. tuota härkää, joka seisoo edessäsi ja märehtii, ja näyttää niin sanomattoman ajattelevaiselta; tarkemmin katsoen häntä silmiin etkö liene havaitseva hänen ei mitään ajattelevan. Katsasta taata vakamielistä, hyvää hollannilaista lehmää, joka lypsettäessä seisoo niin siivosti ja katsoo ylös ilmoihin niin - miettivällä tavalla. Juuri näin taivaalle katsoessansa tekee hän, yhtäkään jäsentänsä liikuttamasta, taaksensa pienen kepposen; mutta tekee tämänkin tekonsa yhtä vakavasti, yhtä toimellisesti, kuin minkä muun nykyaikaa ja tulevaisuutta hyödyttävän työn. Jos näistä olennoista siis yhdeltä puolen onkin suuri hyöty, niin ei niissä toiselta puolen löydy merkkiäkään notkeutta, ei merkkiäkään sievyyttä eikä sitä elähtävätä arastamista, joka ilmoittaisi sisällisen vireyden, sitä arkuutta, joka kalalla ja linnulla löytyy. Arkenee eli pelästyy härkäkin ja lehmä toisinaan, mutta käyttäytyvät silloin hätäisesti, hypyttämällä ja raskaasti. Juuri samoin käyttää se ihminen itsensä, joka on painavan ja toimellisen näköinen, ja harva asia näyttää niin surkialle, kuin se milloin tämänkaltaisen ihmisen täytyy yhtäkkiä luopua tästä luonnostansa. Harvoin näemme niin kuvaavata ja merkillistä tapausta, kuin sen milloin lehmät maantiellä ollessansa pyrkivät matkustajan tieltä pois. Jos lehmä matkamiehen tullessa on oikialla puolella tietä, niin nähdään hänen ensin hämmästyvän ja tahtovan välttää tulijata; yhdessä kohden seisoen ei hän tarvitseisi muuta kuin seisoa yhdessä kohden; koko asia menisi niin helposti hänen ohitsensa. Vaan niin yksinkertaista asiata on hänen mahdotoin ymmärtää; suorastaan pakoon juokseminen, lammasten tavalla, ei myöskään näytä sopivalta hänen arvollensa ja uppiniskaisuudellansa; hänen pitää saada olla paikallansa. Suurella innolla lähtee siis tien toiselle puolelle, ja tekee sen sillä tavalla, että jokaisen täytyy sanoa hänessä vireyttä ja sievyyttä ei olevan ensinkään. Mikä parempi turva eli etu hänelle on tien vasemesta kuin oikiasta puolesta, sitä on vaikia ymmärtää; se vaan on varmaa 1:ksi että jokainen tiellä kulkeva on muka hänen vihollisensa, 2:ksi että jos hän matkaajan tullessa on oikialla puolella, niin pitää hänen jos mitenkin pääsemään vasemmalle, ja takaperin - ja 3:ksi että hän näin pakoon pyrkiessänsä juuri joutuu siihen vaaraan, jota tahtoo karttaa, ja tulee matkustajan aisalta eli rattahalta survatuksi, jota ei olisi tapahtunut, jos hänellä olisi ollut älyä pysyä paikallansa. Tälle hänen tuhmuudellensa nauretaan tavallisesti, ja sitä kutsutaan lehmänälyksi. Härkä älyssänsä ei ole aivan näin tuhma, vaan jos hänkin milloin pelästyy, niin välttämättömästi käytäksen hänkin kömpelästi; ja minä uskallan jos vaikka vedon lyödä, että hän hätään jouduttuansa valitsee jos ei pahimmankaan, kuitenkin pahimmannäköisen keinon pelastautuaksensa. Näitä kertomaan viivähdyin sentähden, että ne ovat kuvia luonnosta, joissa Jumala salaisesti, vaan sangen selvästi sille, jolla on halua niitä katsella, on ilmoittanut suurimmia salaisuuksiansa. Ne ovat ikäskuin kuvia siitä, mitä maailmassa tavallisesti pidetään arvossa, katsotaan " hyväksi ", " siivoksi ", " järelliseksi ". Se, josta Järestäminen ainoastaan on pääasia, pysyy pystyssä niin kauan, kuin voipi kaikki tapaukset Järestyksestänsä selittää ja näkee siinä itsekin; vaan jos itse eli muu selitettävänsä vierähtää vähänkään puolelle eli toiselle, vierähtää järestyksen rajoista ulos, niin on hän onnetoin. Se, jossa ulkonainen järestys on paras tarkoitettava, pysyy hyvässä voimassa niin kauan kuin tämä järestys on rikkomatoinna; vaan välttämätöin sisällinen halu vetää ja saavuttaa sen sekautumaan muihin vieraihin aineihin, ja syyttä pelkäämään kaikkea matkaa tekevätä, eteenpäin kulkevaa, ja juuri tässä joutuu se vaaroin, jotka ilman eivät olisi tapahtuneet; ja ei koskaan ole se niin onnetoin, kuin missä itsensä pelastaminen tulee kysymykseen. Se, joka aina on tottunut viivuria eli liniaria myöten viivoja tekemään, hämmästyy enemmän kuin joku toinen, jos hänet yht' äkkiä pannaan viivuritta suoria viivoja vetämään; ja se jonka virka - juuri on aina olla valpasna eikä koskaan unohduksissa, se sattuu toisinaan hämmästymään ja typertymään enemmän kuin muut. -4-( J. d. D ). Pohjois Italiasta. Täällä asiat alkaavat selvitä. Ilomieliin kääntyvät nyt katselijan silmät näille Europan kaunimmille seuduille. Italian kansat voittaavat sekä sisällistä että ulkonaista vapautta jalon, ja harvoin nähdyn yksimielisy'ensä kautta. Kysyttänee kyllä, mikä kansa on enemin ansaitseva arvoa kaikilta, jotka lemmen rakastavat julkeutta, jaloutta, oikeutta, jotka vähänkin silmäilneet yhteisen ja sivistys historian sivuja. Kau'an, aivan kau'an on tämä kansa kärsinyt sisällistä ja ulkoinaista sortausta, kau'an ovat sen hellimmät isänmaan ystävät taistelneet turhaan. Vaan viimenkin lyönee nyt pelastus hetki, ja kiitos tästä ensin kaikista Pius IX:lle ! Totisella ilolla kuulemme me jokaista etua, jonka Italialaiset voittaavat Itämaalaisilta. Goiton voitto ja Peschieran omistaminen 29 ja 30 pp. Toukok. ovat kalliit edut Italialaisille, erinomattain Sardinian Kuninkaalle Kaarlo Albertille, joka nyt on, Saksalaisten poisajettu, likimäinen hallitsemaan koko Pohjois Italiata, nimittäin: Lombardiata, Venedigiä, Parmaa ja Modenaa, erittäin omia perintömaitansa Piemontia ja Savoyia. Parma ja Modena ovat jo yhdistetyt Sardiniaan, ja Lombardia on niinkuin jo päätetty sinne, jos kohta monta on sekä tässä että Venedigissä, jotka tahtovat tasavaltaa. - Vaan erittäin on ylennettävä ja kiitettävä kaikkien Italian Niemen kansain yksimielisyys, jolla jokainen puolestansa on lähtenä tähään ristiretkeen Pohjois Italiata pelastamaan. Niin on nyt Italialaisten sotaväestö ylen yhteensä 108, 000 miestä sakea. Näistä on 60, 000 Piemontista, 15, 000 Lombardista, 8, 000 Venedigistä, 5, 000 Toskanasta, 8, 000 Romista, 12, 000 Neaappelista ja paitsi näitä on 48, 000 miestä sekaväkeä erinäisistä maakunnista. - Neaappelin Kuningas käski, tapauksien tähteen 15 p. Toukok., Lombardiassa olevan sotaväkensä takasin, mutta nii'en johdattaja, urhollinen Kenrali Pepe, jo nuoru'essaan mainio isänmaan ja sen vapau'en rakkau'esta, ja sitten koeteltu kovalta vainolta ei voinut millään tavalla seurata täänkaltaista käskyä. Muutamia esimiehistä ja väestöstä tahtoivat myös lähteä kotinsa, mutta Bolognan asukkaat panivat tien sulkuun. - Päivää ennen Goiton tappelua tapasi vahinko Toskanan sotaväkeä. Ne voitettiin suuremalta joukolta, kadottivat 5 eli 600 kuolleita tahi haavotettuja, joista enimmät olivat vapaehtoisia. Nii'en seassa oli monta oppivaista ja 2 professoria Pisan opistosta, jotka, hätäiset päästä meteliin, juur olivat syy vahinkoon. - Sardinian ja Neaappelin laivastot liikkuvat yhteisesti Adrian meren vesillä Triestin kaupungin alla olevilla selillä, niinkuin ennenkiin. Romista. Paavi Pius IX on nyt julistana yhen Itävallan Keisarille lähetetyn kirjeen, jossa hän käännäi tämän jumallisuuteen, ja manaa hänen isällisellä rakkau'ella ottamaan pois käteensä yhestä sodasta, joka ei kuitenkaan voi enempätä saattaa hänelle Lombardia ja Venedigiä, on sen siaan toimeen saava ainoastans surullisia vahinkoita. Hän sanoo kirjoituksessansa: " Me toivomme Saksan kansan, joka voipi kehua' omasta kansallisu'estansa, ei pitävän kunnianansa että verisesti ahdistaa sitä italialaista. Sen pitäisi välemmin pitämän Italiata sisärenänsä, niinkuin molemat kansat ovat lapset, yhtä kalliit mei'än sydämellemme, jos he tyytyvät elämään luonnollisien rajoinsa sisällä rehellisesti, Jumalan armon ja siunauksen alla ". Sitten on Paavi myös lähettänä kulku-kirjeitä ( circulär ) kaikille Italian piispoille, kehoittain heitä rukoilemaan Jumalan apua niin hyvän asian onnistukseen, kuin rauhan ja rakkau'en, ja laittana apostollisia miehiä ulkovalloille, keskustelemaan samassa tarkoituksessa, kaikella sillä voimalla, kuin vakutuksensa, että hän ainoastans tällä tavalla täyttää kalliin hänelle Jumalalta annetun toimituksen, voipi antaa. - Ministeristö on puolestansa kirjoittana' kiitosmaineen Paaville kaikista näistä toimeista. - Vaali käytettiin rauhallisesti, ja Romalaiset kammarit avattiin ensin kerran 3 p:nä Kesäk. Sardiniasta. Täällä avattiin myös kammarit ensin kerran ja Turinissa. Nämät ovat näytäineet mahdolliset ja ansaitsevat sitä jaloa toimea, kuin Piemont nykyjään näyttää Italian uu'istuksen ja vapau'en suuressa kokeessa. Ne ensimäiset kokouksen mietteet ovat ilmoittaneet koko Europalle kansan, joka on hiljaisu'essa valmistuna mahdolliseksi vapauteen, ja joka tietää siviästi astua ensimäiset askeleet sillä niin usein myrskyisellä retkellä. Sardinian ministerien ja lähetettyin lauseet ovat kaikuneet ympäri Italiata, sillä ensin kerran puhuu vapa kansa kaiken niemen ajatuksia ja toivotuksia. Näin loppuu sanottain kammarien vastuulause: " Kansa odottaa ikävy'ellä sitä hetkeä, koska Kuningas jonga me pitämme isänämme, on tuleva sekaamme voittajana, pu'ettu kuolemattomalla kunnialla, joka kirkastaa kansain pelastajan ja ihmillisy'en hyväntekiän ". Tanskanmaalta. ( Faedrel ). Täältä kuuluu vielä tappelua ja veren vuodattamista. Dyppelbergissä liki Sundewediä oli 5 p. Kesäk. pikainen tappelu, jossa Tanskalaiset urhollisesti takasin löivät Preussiläisten ahdistuksen, vaikka molemalla puolella jäi voittamatta. - Kaatunein luvussa mainitsee Tanskan Kenrali Hedemann ilmoituksessansa myös kaksi Ruotsin sotaherraa, " jotka jo eeltäpäin rientäneet veljesvaltakunnasta meidän sotaamme ". Yksi näistä Luutnantti Sommelius, " joka kaatui tapeltuansa ou'olla miehu'ella ", on, jaos emme harhaile, tunnettu nimeltään Beppo niinkuin aivan nerokas, sotaa ja kunniaa rakastava, runoelija. Äkkiään ja surullisesti loppui hänen elonsa ! Tässä tappelussa joutui Norjalainen jalo Lovenskjold haavotettuna vankeuteen, jossa hän sitten kuoli. Niin maksoi mainittu päivä kaikille Skandinavian maille kalliita miehiä yhteisen asian tähteen; ehkä kuka tiesi alku, mitä tulee maksamaan. - Tanskalaiset valmistaivat suurempaan tappeluun, joka pitäisi tapahtuman Johanneksen päivän tienoissa, Skandinavian kokouksen vuosipäivinä, vietetty Köpenhaminassa 1845. - Osa Ruotsin sotajoukosta on nousnut maalle Fyen saareen. Kotimaalta. Helsingistä. Alamaisesti ilmoitettua siitä hyvästä nuhteettomu'en, toimellisu'en ja luotettavaisu'en esimerkistä, jonka Satakunnan Kihlakunnan lautamies Antti Erkilä ja talonpoika Jämsän pitäjässä Kaarlo Johananpoika Hinkala ovat antaneet rahvaalle kotipaikoillansa, on H. K. M:sä päättänyt molemille hopeasta kunnian merkin, päällekirjoitettuna: " hyödyttäväisy'estä ", ja kannettavana rinnalla S:t Annan Seuran nauhassa. Niin myös on H. M:sä säättänyt Norjalaiselle laivamiehelle Johan Bessesenille hopiaisen kunnia-merkin, pääkirjoituksella: " pelastamisesta hengen vaarasta " kannettavaksi kaulassa S:t Annan Seuran nauhassa, siitä urhollisu'sta ja miehu'esta, jolla hän pelasti 5 merimiestä Suomen laivasta Minerva, joka hukkui Schetlandin saarien kohalla. Suom. J. S. Herra Godenhjelm on nykyjään valmistana altaritaulun Pielisjärven kirkkoa vasten. Kuva näyttää Vapahtajan ristinpuulla, sen juurella ovat Jesuksen Äiti Maria, Johannes, Magdalena ja kaksi henkeä, yhteensä kaunis ja hyvästi valittu kokous, samoin kuin taulu kokonansa on aivan hyvästi kuvattu. Aamul. Painettu A. W. Gröndahlilta. Lupa painamiseen annettu: G. F. Aminoff.
|