Agricolaverkon vintti
-1-Lehti jaetaan Waseniuksen & C:n Kirjakaupasta joka arki-perjantai edellä puolipäivän, kello 11 ja 1 välillä. 2:n Vuosik. Perjantaina 28 päivä Heinäkuuta. N:o 30. Kansan opetuksesta. Jos yhdeltäpäin on tosi, että vapaat asetukset ja lait puoleltansa vaikuittaavat kansan valistukseen ja sivistymiseen, niin on se myös tosi, että yhteisempi valistus ja sivistys puolestansa antaavat päävoiman kaikille vapaallisille laille ja asetuksille. Raalle kansalle on vapaudesta vähän hyötyä, kosk' ei se ymmärrä nauttia sen antamia etuja ja oikeuksia, mutta usiammin antaa ne pol'ettaa ja unohdettaa. Tähän emme huolisi kaukaa esimerkkiä hakea, näyttääksemme miten paraatki lait usiasti väärin täytetään, ja miten asetusten jaloimmat tarkoitukset jäävät tapaamatta, siksi ettei niillä ole kylläksi puolustusta siinä jossa tarvitaan. Sentähden on jokaisessa maassa, kussa kansa on saanut suuremmat edut ja vapaudet, kussa hallitus on asetettu määrätyille kansan suosiolla vahvistetuille asetuksille ja säännöille, myös yhtaikaa ruvettu parantelemaan kansan opetuslaitosta, sillä tavoin saadaksensa asetukset ja valistuksen keskinäiseen sovintoon. Paremmin näyttääksemme sitä, sovitamme tähän, mitä Tanskanmaassa jo on mietitty näistä asioista. Kirkko- ja opetusasioin ministeri antoi tästä viime Toukokuun alusta seuraavaisen julistuksen: " Nykyajan tapaukset ja niiltä valtuutettu yleinen edistyminen Euroopassa tehnee meilläki tarpeelliseksi tyynnytellä sellaisia sääntöjä vaali-lain rinnalle, että kansan ja etenki maarahvaan otollinen valistus tulisi paljon arvollisemmaksi kuin tähän asti, koko valtakunnan suureksi hyödyksi. Teiltä pyydän siis neuvoa vakaisimmasta ja virkeimmästä keinosta, jolla tämä tarkoitus aikoin saataisiin, liittäen kuitenki tähän omat mietintöni tästä asiasta. Väärää käsitystä poistaakseni saan ainoastaan muistuttaa, miten kunki yksityisen edistyttäminen on suuresta arvosta kuten siis julkisissa koululaitoksissa on tehtävä kaikki mitä voidaan, aina silmissä pitäen niiden päätarkoitusta. Tässä tarvitaan myös sellaista vaikutusmuotoa, joka sattaisi meitä hallitukselta tarkattuun esineeseen pikemmin kuin tavalliset koululaitosten parannukset voivatkaan. Valtakunnalle pää-asiana on tässä oleva terveen, valistuneen ja vapaallisen mielen herättäminen maallaki; sillä kokemus neuvoo, kuinka kyllä montaki eri aihetta vaikuttaavat yhtenä jonku yhteisen mielipidon eli luulon syntymistä, mutta kuinka se tavallisesti kuitenki syntyy ja vakautuu moniain yksityisten ihmisten vaikutuksesta, jotka enemmän eli vähemmän, ovat tämän yhteisen luulon ja mielen napoina. Rehellinen ja valistunut mies, jonka säätynsä ja tilansa yhdistäävät muihin pitäjäläisiinsä, voipiki tavallisesti paljon vaikuttaa yhteisen mielipidon varmistumista pitäjästänsä. Olen siis vaikutusvoimallensa ehdoksi pannut hänellä olemaan saman säädyn ja varat kuin muillaki pitäjänsä miehillä, uskoen kokemuksenki todistavan sen niin pitävän olla, ja ajatusten ja mielten, monesta hyvin tärkiästä asiasta, erisäätyiltä ja varoilta rajoitettuna, sen enemmän vaurastuvan. Suurimmaksi esteeksi sivistyksen levenemiselle talonpojan säädyssä sanotaan tavallisesti, etteivät tästä säädystä vanhemmat yleisesti huoli lastensa sivistyksestä, eivätkä milloinkaan niin paljon että tahtoisivat vähääkään menata siihen. Sitä en ollenkaan epäile, sillä se vakuttaa sen kaikista maista ja säädyistä havaitun tempun, että vanhemmat lastensa kasvatuksesta harvoin tahtoovat muuta kuin niiden tulevaan toimeen tarvitaan. -2-Lopuksi saanen muistuttaa vielä suuresta vaarasta, johon aikeissa olevat laitokset voisivat joutua, ja josta kaikin tavoin on pyrittävä olla erillään, nimittäin siitä, että sillä tavoin kasvatetut voisivat kadottaa halun ruumiilliseen työhön. Sellainen tapaus tuottaisi paljon vahinkoa, ja veisi koko tarkoituksen turmiolle, sillä muka että näin kasvatettaisiin jalan syten koko joukko puolisivistyneitä tyytymättömiä ja onnettomia ihmisiä. Sentähden tarkatkaamme saada tälläiset laitokset kaiken mokomin suuremmalle tai pienemmälle maatilalle asetetuiksi, ei likinnä tarkottaksemme maanviljelystä, vaan säilyttääksemme oppilaisissa tervettä ja tunnollista mieltä. Näille perustuksille antaisin seuraavaisia ehdotuksia mietittäväksi: Joka Lääniin asetetaan ylhäisempi koulu, kuitenki voisi tilan suhteen kaksi eli usiampia Lääniä yhdistyä semmoisen koulun asettamisessa. Koulussa opetetaan äitinkielessä, Isänmaan Maatieteessä, Historiassa, Hallitusasennossa, yhtiökunnille annetussa lakiloissa, aikuisen lakiloiman yleisissä perustuksissa, ja valtiollisen talonhallinnon pääopetuksissa, esimerk. työn ja raha oman väli. Sittemmin neuvotaan perustukset yleiseen maatieteeseen, maailman historiaan, ja luonnon oppiin, ( peltoviljelykseen koskevia asioita ). Yleisesti katsotaan että kristillinen henki elähdytää koko laitoksen. Oppiaika määrätään 5:ksi - 6:ksi vuodeksi. Oppilailla on valmis ravinto ja vaatteet laitoksesta, ja lisäksi vähän palkkaaki. Oppilaisiksi otetaan nerokkaimpia nuorukaisia läänistään. Vuosien kuluessa tulisi yksi oppilainen joka pitäjästä koko läänissä pääsemään kouluun. Pääsy sinne on auki muillenki. Näiden kyllä ei tulisi maksaa mitään opetuksesta, vaan ne eivät tule asumaan koulussa, ja saavat muutenki pärjätä itse kaiken kulungin. Koulu asetetaan jolle kulle talonpojan tilalle, joka kokonaan täytetään oppilailla, samote saavat ne toimittaa muutki tilalla sattuvat työt. Soveliaisuuden mukaan opetetaan käsitöissäki. Minusta näyttää, että kulungit näiden kouluin asettamisessa, hallinnossa j. n. e., kannettaisiin niiltä aluskunnilta joiden tarpeeksi ne aivotaan, siinä tapauksessa muka jos ei niihin saatasi varoja kokoamalla yksinäisiltä. Jos taas valtakunta puoleltaan voipi kulunkiin apua antaa, on kysymys joka ei nyt voi tulla tutkittavaksikaan ". Suomalainen kansallisuus. Tämän nimen annamme maasta löytyville erinäisille aiheille, jotka nykyisempinä vuosina siinä ovat heränneet ja ilmottaivat osittain syntymäisillään olevasta kirjallisuudesta, osittain sanallisen kielen paremmasta harjoituksesta ja osittain ehkä muustaki kansallisesta vireydestä. Mutta toiselta päin taas arvatessamme näitten aiheitten nykyistä lapsuus-tilaisuutta tuskin löydämme niistä vielä tarpeellistakaan vastinetta tälläiselle nimitykselle. Oikia kansallisuus muka yleiseen pian mahdotonta, perustaimatta voimalliselle kansalliselle kirjallisuudelle, joka kansan omalla kielellä puhuu kaikki sen kalleimmat mieliteot, toivot ja tarpeet, joka muistoon säilyttää kaiken, mitä kansalla on jalointa, pyhintä ja kalleinta, kaiken millä kansa on jotain vaikuttanut ihmisyyden asioihin; mutta sellainen yksinänsä on vaan voimallinen herättämään puhtaan kansallisen tunnon ja sitomaan yhdeksi kansakunnaksi sellaisen kansan, jolla valtak unnallisessa elostaan on jo rajoitettu tilansa. Kaikki puhe suomalaisesta kansallisuudesta oisi siis mitätöntä jos yhtaikaa emme voisi puhua kansallisesta kirjallisuudesta, joka voisi kannattaa suomalaisen kansallisuuden. Sellaiselta kannalta arvaten nykyistä suomalaista kirjallisuutta ei suinkaan se anna meille vielä liian lohduttavaisia toivoja suomalaisesta kansallisuudesta. Meillä on kyllä oivallinen kansan laulu Kalevalasta, joka runollisista töistä vielä lienee ylimäinen kaikista, mitä Suomen miehiltä siinä on tehty. Vaan tämä laulu jo on elänyt aikansa, jolloin se on ollut kyllä vahva yhdistämään heikkoja kansallisia siteitä. Nykyaika vaatii jo toista; se vaatii kirjallisuuden puhua nykyajan asioita ja nykyisellä kielellä sekä kuvaus laadulla. Kalevala voipi siis enimmäkseen luettaa vaan juurrukseksi uudelle runoelmalle ja yleisesti kauniskirjallisuudelle. Runebergin töitä taas ei kukaan tahtone toden perään lukea kansalliseen kirjallisuuteen, tuntein net olevan vieraalla kielellä sekä sentähden vähästä arvosta suomalaiselle kansallisuudelle. Meille ei jää siis muuta kuin aikuiskirjallisuus, jossa voimme hakea kansallisen kirjallisuuden ensimäisiä aiheita. Tähän kirjallisuuteen luemme, paitsi varsinaista suomalaista sanomakirjallisuutta, myös Otavan, joka tässä on merkillisimmiä ilmestyksiä. Ruotsinkielisestäki sanomakirjallisuudesta on tähän luettavanana erinomattain kahden miehen toimet: Arwidsonin ja Snellmanin, joilla epäilemättä on sangen suuri kansallinen arvo, ehkä ovat vieraalla kielellä. Mutta oikeastaan on se vaan kotimainen sanomakirjallisuus, josta voimme tutkia suomalaisen kansallisuuden nykyistä tilaisuutta. Vaan tästäki pelkäämme saavamme vaan murehduttavia tietoja. Epäilemme jos kukaan on löytävä nykyisessä ruotsinkielisessä sanomakirjallisuudessa jotain yhteyttä suomalaiselle kansallisuudelle. Kuitenki on tämä kirjallisuus ainoa jota maassa yhteisemmästi luetaan. -3-Vaan se puhuu kuuroille korville. Ainoalla suomalaisella sanomalehdellä kansallisesta sisällyksestä ja tarkoituksesta, ei ole kun puolen kolmatta sataa ottajaa; se tahtoo sanoa: suomalainen kansallisuus on vasta muutamain yksityisten tietona. Koko maakuntia on vielä jotka eivät tiedä mitään suomalaisesta kirjallisuudesta, ja nykyisestä suomen sanomakirjallisuudesta. Jotka vielä eivät aaveksikkaan suomeksi kirjoitettavan muuta kuin opetuksia rahvaalle. Niin muotoin myös on koko maakuntia, jotka vielä ovat ihan tietämättömät suomalaisesta kansallisuudesta; joilla ei ole mitään tietoa isänmaasta ja omasta kansasta. Vain olisiko mahdollista, että pian koko sivistyneempi osa kansaa suosioisi sitä luuloa, että suomalainen kansallisuus ikuisesti olisi koossa pidettävänä niiltä kahdelta vastahakoiselta aineelta: suomalaisuudelta ja ruotsalaisuudelta ? Tuskin voisimme uskoa maanmiehissämme löytyvän tätä luuloa vaikka muutamat ovat sellaista luuloa julkisestiki puollustaneet. Vaan kuin selittänemme kuitenki suomalaisen kansallisuuden nykyisen tilan ? Lieneekö se jo vanhuuden heikkoutta riutumaisillaan ja kaikki kansallinen yhdistys hajoomaisillaan ? Toivo kieltää sen. Ei ! Suomalainen kansallisuus on paremmin vielä liian nuori ja heikko, se ei vielä ole tullut oikein tuntemaan itsiänsä; se on vielä paraastaan nuorison kasvin kumppani ja ystävä. Sen kanssa ja rinnalla on se vaurastuva ja loistava, sen kanssa on se viimein haihduttava lapsuusaikansa kummitokset ja pimitykset ja saantua täydelliseen tietoon itsestänsä. Vasta silloin on suomalainen kansa nouseva muitten onnellisempain kansain rinnalle, vasta silloin on se nauttiva kaikkia etuja, mitä kansallinen itseys ja vapaus voivat tuottaa. Suomalaisuutta lempivälle nuorisolle ei jää siis muuta, kuin harras tietojen hankkiminen, väsymätön työksenteleminen suomalaisessa kirjallisuudessa ja toivominen, että voimallinen, innokas kirjallisuus on suomalaisuudella täyttävä jokaisen rehellisen suomalaisen sydämmen, ja tekevä nykyjään hajoitetuista vastahakoisista aineista yhdistetyn puhtaan kansallisuuden, joka vielä voipi kohota kyllä voimalliseksi takaisin voittamaan kaikki edut, mitä eripuraisuuden aikana siltä ovat käsistä m enneet. Ulkomaalta. Ranskanmaalta. Toisena aamuna eli 24 p. tulee Kansankokous yhteen aikaseen, ja saadaan tiedä Presidentiltä meteliöiten yöllä olneen hiljan sen siaan varustaineen kaikin neuvoin. Kuitenkiin on toivo metelin sinä päivänä loppuvan, kuin likimmäisistä maakunnista ehtivät tulla kansalais-varjot ja linja-väestöt, joita Cavaignac oli kohasteen lähettänä noutamaan, ja joista jo tuli muutamia kaupunkiin. Kansankokous päättää " Tasavallan nimessä ottavansa holhoaksensa niiten lesket ja lapset, jotka kaatuvat Tasavaltaa varjellaissansa ". Sen jälkeen luetellaan niiten Kokoksen jäsenein nimet, jotka ovat haavoitetut, ja sitten julistetaan " pariisin kaupunki sota-tilaisuuteen; kaikki valtiaisuus ( myndighet ) annetaan Kenraali Cavaignacille ". Kaikki valtiaisuus päätettiin nimitettäväksi " kaikki toimitus-valtaisuus ( verkställande myndighet ) ", jonka jälkeen Cavaignac ei olna Diktator, niinkuin enimmät sanovat hänen tehneet. Toimitus-laholta ruvetaan valtaa vaatimaan pois, mutta metelistä tulee anomus kansalais-varjolta, sen mielellänsä näkevän muutamia jäseniä tappelussa seassansa. Näitä valitaan 60, joille Cavaignac kohasteen jakaa käskyjä menemään mistä heitä paraiten tarvitaan. Toimitus-lahko tulee itsestänsä antamaan valtaisudensa Kansankokouksen käsiin, ja Cavaignac julistaa meteliöille seuravan julistuksen: Toimitus-valtaisuus meteliöille, Kansankokouksen nimeen. Kansalaiset ! Te luulette sotivanne työrahvaan parhaasta, se on niitä vastaan, kuin te tappelette, ainoastaan niiten päälle lankee kosto niin paljon veren vuodattamisesta. Jos tällainen meteli joutuu pitkälliseksi, niin se saattais Tasavallan pysyväisyyden epäilettäväksi, jonka polkematointa voitto-riemua te kuitenkiin pyydätte vahvistaa. Verisen isänmaan nimeen ! Sen tasavallan nimeen, jota te olette pian hävittämässä ! Työn nimeen, jota te vaaditte ja jota ei koskaan teiltä ole kieletty ! Pettäköö yhteisten vihollistenne toivotukset. Heittäköö velimurhaavaiset asenne ja olkoo vakutetut siitä, että joskiin hallitus tietää seassanne olevan rikoksen alaisia yllyttäjitä, hän myös teitä siellä olevan veljiä, joita hän kutsuu isänmaan syliin. Pariisissa 24 p. Kesäk. 1848. Cavaignac Kenraali. Kaupungissa kesti kiivas tappelu tällä välillä. Kansankokouksen jäseneet ( ne 60 ) toivat rohkeutta sotaväelle, ja enimmät esikaupungit olivat iltaisella sotaväen vallassa. Templen ja St. Antoinin esikaupungit jätettiin otettavaksi huomeseen. - Näitä esikaupunkeita vasten varusti Lamoriciere yöllä kaikin neuvoin. Muut sotajoukot vetiivät myös sinne päin, vaikka tapelten. Seinen virran vasemmalla puolella oleva osa kaupunkia oli kyllä puhdistettu meteliöistä 25 p. ennen puolta päivää, kuitenkiin jäi St. Antoine sinä päivänä vielä voittamatta. Joka puitoksen eli barrikadin voittaminen vaatii suurimmalla työllä aikaan, ja ei kuitenkeaan paljon mitään hyödyttänyt sotaväkeä, sillä meteliät pakenivat huoneisiin ja ampuivat ikkunaista huimasti, tai hyppäsivät jonkuun puitoksen voitettua huoneitten lävitse eteenpäin ja piirittävät sillä tavalla sotaväen. Niin mäni tämä päivä sotaväeltä ainoastaan siihen, että kaikki kokoontua St. Antoinia vastan, jossa nyt enempätä meteliät voivat ryhtiä pitää. Bastille-paikalla näyttii liikuttava tapaus illan suussa. Siellä oli kiivas tappelu, ja meteliät varjelivat yhtä barrikadia. -4-Tappelu seisattu molemmin puolin Arkki-Piispan nähtyä, ja ennätti puhua kansalle muutaman rauhan sanan, kuin salainen luoti, joka varoitettiin tulneen yhestä ikkunasta, tapasi häntä selkään niin kovasti, että hän vuorokauden perästä kuoli, rukoillen menestystä Ranskanmaalle. Kansankokous päätti samana päivänä 3 miljoonaa Frankkia jaettavaksi tarvitsevaisille Seinen-virran maakunnissa, niin myös velka-kirjoista, jotka kauppamiesten välillä piti suoritettaman näinä metelipäivinä, että niitä tarvittiin lunastaa 5 päivää myöhemmin. Iltaisella tulee sanoma, ainoastaan St. Antonin olevan meteliäin vallassa, mutta että sotaväestä on tänäpäivänä paljon kaatuna. - Yöksi käski Cavaignac jokaisen valaisemaan huonensa ikkunat ja sulkemaan porttinsa ja ovensa, muuten pidettiin kartanon omistaja tahi vallihtaja meteliänä. 26 p. ruvettiin aamulla St. Antoinia koittamaan omistettaa. Mutta vielä täälläi nousi niin sitkiä riita, että Cavaignac päätti ampua tämän suurimman Pariisin esikaupungeista tuleen, jos ei meteliät puoleen päivään lakkaa sotimasta, ja antoi tästä käskyn Lamoricierille. Tämä varusti sitä vasten tykkejä ja tulipumpuja, joita ei kuitenkaan tarvittu, sillä 11 1/2 tuli sanoma Kansankokoukseen, St. Antoinin lankenneen sotaväen käsiin. Kaikki jäsenet nousivat seisaalleen, ja huusivat " Eläköön Tasavalta ". 15 jäsentä valittiin Kommissioniin, jolle annettiin tutkia tästä metelistä ja jonka Presidentiksi Dudilon Barrot katsottiin. Meteliät päätettiin lähetettäväksi Ranskanmaan ylimerisiin istuntoihin ( kolonier ). - Niin asettu meteli Pariisissa, ja 27 p. oli jo rauha yleensä. Mutta joka paikasta nähtiin, miten sota hävittää. Pariisin kaupunki näytti autiolta muista asukkaista, kuin sotaväestä, joka nyt jo käveli jouten, tahi lepäsi kadulla, kuitenkiin täydessä sotakalussa. Katkera oli myös voitto; sillä 2 kenraalia ammuttiin paikalleen, 5 haavoitettiin, joista enimmät kuolleet jälestäpäin, ja yleensä varoitetaan murhattu 10 tai 11, 000; vangiksi on otettu 4 tai 5000. Hirmuisuuksia ovat sanomalehdet täynnään, tässä metelissä tapahtuneen, joista jos kymmenes osa on tosia, niin on Kansan Tasavallalla murheellinen ilo ynnä iloisen murheen. Toimitus-lahon siaan päätti Kansankokous asettaa ministeristön, jonka Presidentti Cavaignac valittiin, valtaisu'ella itse määrätä ministereitä. Hän oli 28 p. antanut toimitusvaltaisuutensa Kansankokoukselle, joka ilmoitti hänelle kiitoksen isänmaan nimessä. Cavaignac on kutsunut ministeriksi seuraavalta: Senard kotimaallisten asiain, Recurt yhteisten töiden, Lamoriciere sota-ministeri, Tourret kaupan, Goudchaux rahaston, Bethmont oikeu'en, Bastide sota-laivaston, Changarnier kansalais-varjon päällystäjä, Bedeau ulkomaallisten asiain, ja Carnot yhteisen sivistyksen. Senard oli tähään asti Kansankokouksen Presidentti. Hänen ministeriksi jouduttuansa valittiin hänen siaansa Marie, jäsenys entisestä Toimitus-lahossa. Muut olivat siinä Lamartine, Lebru Rollin, Arago ja Garnie Pages. Carnotin siaan tuli 5 p. Heinäk. Baulabelle sivistyksen ministeriksi. Metelin tutkinto kestää. Saksanmaalta. Tekevät Saksalaiset viimeinkin Saksanmaan Liitto-valtakunnaksi. Riikin-Haltioista ja Keskenäis-hallituksesta on kiivasti väitelty Frankfurtin Kansankokouksessa. " Se ajatteleva kansa " luuli joutuvansa takasin Väli-aikaan " jos koko Saksanmaalle valittiin yksi Riikin-Haltio ja suurella työllä sai Presidentti Gagern heitä vakutetuksi, niin ei tapahtuvan. Suinkiin suostuivat, kuin Gagern ilmoitti ei olevan pakkoa tähän valita jotakuta Ruhtinata tai Prinsiä. Kuin päätettiin hävittää Liitto-päivät ( Förbundsdagen ) 510 huutoa 35 vasten, ennen mainittu Arkkiherttua Johan valittiin Riitin-Haltioiksi 436 huuolla. Hän on Itävallan Keisarin setä. Saksanmaan yhteinen sääntö päätettiin myös 450 huutoa 100 vasten, nämä kaikki 25 p. Kesäk. - Tämä sääntö on 25:ssä kappalessa eli artikkelissa, ja näytämme sen toisten. Kotimaalta Helsingistä. Kirjakauppaan on nykyjään ilmautuna seuravat Ruotin kielellä: 1. Genmäle till J. W. Snellmann. Taistelus-kirja mutamissa nykyisen ajan kysymyksisä, A. A. Laurellilta, oleva ensimäinen vihko kirjaan " Väktaren " v. 1848. Tästä kirjasta olisi paljokiin sanomista. Näyttäin, millä kannalla tekiä, Herra Professori ja Jumaluusopin Tohtori, seisoo, mainitsemme ainoastans hänen omituisen vakutuksensa, " että sivistys maassamme on leikana runsampia hedelmiä " Herra Sellmanin Kouluopettaja-virey'estä, kuin hänen kirjoituksistansa, samoin kuin hänen hyvä intonsa siinä yhessä kappaleessa näytäi paljon toisenlainen, kuin toisessa ". ( 13 sivulla ). 2. Flickan på Indeskär. Kertoelma, Helsingissä ja Turussa. On elävä ja hilpiä kuvaus muutamien " heränneitten " talonpoikain sisällisestä elämästä ja taisteista. Tapaus on pantu Brändön kappeliin Ahvenanmaan saarestossa. 3. Anjala Förbundet. Lisäns Anjalan Liiton historiaan, eräistä ja julkisista tieto-kirjeistä kokoon pannut Maunu Malmanen. Tukholmissa, 1848. Kirjapajasta on nykyään myös valmistuna Ruotsin, Suomen ja Saksan Tulkki. Helsingissä 1847. Simeliuksen perillisten tykönä, A. C. Öhmanin kustannuksella. 232 sivua 4:ssä, ynnä ruotsinkielinen esipuhe VIII sivua, maksaa 60 kop. hopeassa. Esipuheen alla seisoo hyvin tunnettu merkintö-nimi E. L. Karjalasta 10 p. Heinäk. " Sitte Juhannus-viikon on näillä maailmoilla ollut yleensä kolkkoja ilmoja. Halla on ollut monena yönä hyvinki kova. Niin oli eileistäki päivää vasten ankara kuura alaisilla paikoilla ja koko eileisen päivän oli kylmä vesi-sade. Kyllä sananlasku sanoo: " Vilu viljan kasvattaa, Lämpönen terän tekee ", vaan rukiin laihot eivät täälläpäin ole joka paikoin kiitettävät; mitenhän edes terä kasvanee, jos tämmöisiä säitä kestää ? Otrista ei vielä tiedä sanoa mitään; niityt ovat hyvin kasvaneet ". C. A. Gottlunnin kirjapainosta on nykyään valmistuna: Pohjoinen Palaa eli kirjallisia huvituksia Suomalaisillenki. Ensimäinen Leimaus, Sisaren Sukkeluus. Leikin teko yhessä näytöksessä. Ruotsinkielisen johdosta G - a - d, 48 sivua 8:ossa, maksaa 15 kop. hop. Pohjoinen Palaa. Toinen Leimaus. Tutkinto Suomen kielestä, Thomas Frimanilta, maksaa 15 kop. hop. [ Ruotsinkielistä tekstiä ] Painettu A. W. Gröndahlilta. Lupa painamiseen annettu: G. F. Aminoff.
|