Agricolaverkon vintti
-1-Suometar 1848Maksaa tilattuna Helsingissä 1 Rpla ja kaikissa Postikonttuoreissa 1 Rpla 15 kopeekkaa hopeassa.Lehti jaetaan Waseniuksen & C:n Kirjakaupassa joka arki-perjantaina edellä puolipäivän, kello 11 ja 1 välillä. 2:n Vuosik. Perjantaina 15 päivä Syyskuuta. N:o 37. Kirjakauppiaille hyvä neuvo. Kuka ei tiedä meidän kirjakaupan kehnoa tilaa ? Kirjoittajan muistinaikana, joka tosin ei olekaan kovin pitkä vaan kuitenkin jo joitakuita vuosia, ei ole maahamme tullut kuin kolme uutta kirjakauppaa, ja kuitenkin voipi helpommin lukea ne kaupungit, joissa näitä löytyy, kuin ne joissa ei löydy. Uskoisiko lukija sitä ? Käykäme läpi kaupunkiemme vähä luku ja katselkame mitä niissä löytyy, ei se isoa aikaa ota. Helsingissä pääkaupungissa on kaksi välttävää kirjapuotia; Porvossa maamme tähän asti paras kirjakauppa; Viipurissa välttelevä; Kuopiossa kaksi, joista toinen, Herra P. Aschan'in nykyjään perustettu, vaan hyvän alun ottanut; Oulussa olisi kaksikin kirjanmyöntipaikkaa, vaan kummastakaan ei ole mihinkään; Vaasassa löytyy menettelevä; Porissa vähän alkua; Turussa kaksi välttävää; Hämeenlinnassa toinen pienokainen, ja toinen tänä kesänä perustettu välttävämpi. Tästä näemme yhdeksässä kaupunki-rähjöistämme löytyvän kirjakaupan, ja yhdessäkolmatta, joista muutamat usiamalla tuhannella asujalla, ei löytyvän nimeäkään, nimittäin: Loviisassa, Haminassa, Käkisalmessa, Sortavalassa, Heinolassa, Mikkelissä, Savonlinnassa, Kajaanissa, Torniossa, Raahessa, Kokkolassa, Pietarsaarella, Joensuun kaupungissa, Kypärsaarella, Ristiinassa, Jyväskylässä, Raumalla, Uuskaupungissa, Naantalissa, Tamperella ja Eknääsissä. Meidän kielessämme löytyy kaksikin sananlaskua, käypiä tätä kykenemättömyyttä puoltamaan: " hiljaa hyvä tulee ", ja: " hiljalleen härkä kyntää, siliän jälen tekee "; vaan sitä emme toki vielä koskaan ole tulleet havaitsemaan, mitä tämä " hyvä " ja tämä " siliä jälki ", joiden hiljaisuudestamme sanotaan tulevan, olisivat, usiasti vaan olemme verkkaisuudesta nähneet paljon pahaa sikiävän, eli paremmin sanoen, monen hyvän asian jääneen syntymättä, johonka nyt kirjakaupan laita on pa ras esimerkki. Emme tarvinnekaan siis kirjakaupan kehnoudesta, jokaisen itsensä se nähdessä, enempää jutella. Nyt olisi jutteleminen, kuinka sen saisimme paremmaksi. Mitä kaupunkeihin asetettaviin kirjakauppoihin tulee, siitä emme aikoneetkaan tällä kertaa puhua, emmekä tiedä siihen muuta neuvoa, kuin sen yksinkertaisen: että kellä halu' ja tilaisuus on, se asettakoon kirjakauppoja niihin kaupunkeihin, joissa ei vielä löydy, ja sen olemme takaavat, että se kauppa elättää miehen niin hyvin kuin muukin liikunto, jos vaan miehessä itsessään on neroa ja kykyä sitä oikein käyttämään, ja hän ei vetelehdä laiskana, niinkuin muiden pienikaupunkilaisten " kauppamiesten " niin usiasti nähdään tekevän. Meillä oli aikomus näyttää, kuinka maallenkin saataisiin kirjoja, sillä lukemisen laita maalla niin herroissa kuin talonpojissa on sangen surkiata. Kuinka usiasti nähdään meidän maalla olevien " sivistyneidemme " kirjahyllyillä muita sivistyksen välikappaleita, kuin joku nahkakantinen puolensadan ja enemmänkin ikuinen kirja, jonka isäntä itse nuoruudessansa on ostanut ? Nähdäänkö kirjahyllyllä mitään, joka näyttäisi talonväen puoltavan " sivistystä " ja kokevan sitä askel askelelta seurata ? Eli nähdäänkö edes itseä hyllyäkään ? - Entä talonpojissa ? Harva on se talonpoika, joka ikänänsä olisi nähnytkään muuta kirjaa, kuin Aapisen, Katkismuksen ja joku Pipliänkin, joista kyllä jo paljon tulee sivistystä ja tietoa, vaan ei kaikki, mitä talonpoikakin tarvitsee. -2-Minkätähden ? Sentähden että kirjankauppiasta ei ole löytynyt. Tästä syytäisi moni talonpojan osaamattomuuttakin, ja kukaties mekin sen syyksi luemme ison osan asiaa. Omin silmin olemme kuitenkin nähneet ja tavanneet paikassansa kussakin sekä lukevata että lukemaan halullista talonpoikaista kansaa, joiden olemme kuulleet valittavan kirjattomuuttansa ja vaikeutta saada kirjoja muuten kuin kerran eli kahdesti vuodessa markkinoilla käydessä. Sen ohessa arvaa jokainen, että rahvaassa kytevä lukemisen halu enenisi ja kiihtyisi, jos sen silmien edessä alinomaan pidettäisiin ne nautinnot ja hedelmät, joita ihminen kirjoista käsittää. Kuka meistä oppii semmoista vierasta kieltä, jonka kirjallisuudesta ei tiedä mitään hyvää löytävänsä ? Kummatko siis, jos rahvaan on vaikiampi oppia muuta kuin hengellisiä kirjoja lukemaan, kuin se ei tiedä näitä muita kirjoja löytyvänkään, ja jos tietäisi vähän, kuin ei tiedä, mitä hyötyä niidenkin lukemisesta olisi ? Jos nyt kuka kirjankauppias tahtoisi auttaa tätä talonpoikaisen kansan ja maalaisten herrasväkienkin kirjanpuutetta, ja sen ohessa ( tarkatkaa hyvin! ) itse paljon hyötyä, niin tehköön sen, kun nyt sanomme. Hän asettakoon ensin pitäjääseen eli joka toiseen seisovan kirjanmyöntipaikan. Sen hoitajan luonnollisesti ei tarvitseisi olla aivan sen asian päällä, sillä se ei antaisi niin paljon työtä, että mies sillä ainoasti eläisi. Hoitajaksi sopisi lukkari eli joku muu ymmärtävä kirjoituksen taitava mies, vaikka talonpoikakin, joka vaan pitäisi tätä kauppaa enemmän lystinsä kuin voiton vuoksi; ja semmoista ei olisi vaikia saada. Näissä seisovissa kirjapaikoissa löytyisi ei ainoastaan suomalaista, vaan myös sen verta, kun pitäjään ja ympärystän herrasväille luulisi menevän, ruotsalaistakin parasta ja uusinta kirjallisuutta, ja niillä pitäisi itsen perustajan kanssa oleman alinomainen yhteys, niin että niiden kautta pian ja luotettavasti saataisiin semmoisiakin kirjoja, joita niissä itsissä ei löytyisi. - Näiden katsannon alla asetettaisi sitten, yksi pitäjääkseen eli vaikka yksi vaan kahta kolmea pitäjästä vasten, kulkeva kirjanmyöjä, jolla olisi kaupaksi vaan pienempiä kirjoja ja semmoisia, joita enimmin rahvaalle menee. Maassamme löytyy tarpeeksi asti kulkijamia, vanhoja sotamiehiä, vaivaisia ja muita joutilaita, joita rahvas elättää mittäkään hyödyttä. Näistä saataisiin tämmöisiä kirjanmyöjiä hyvin, melkeen ilman palkatta, elikkä vähempää sadaneteistä ( prosenttia ) vastaan, kuin mitä tavallisille kirjankauppiaille maksetaan, sillä semmoisen miehen eläke maalla tekee niin vähän, ett' emme luulisi hänen koskaan tarvitsevan kaupitessaan ruokaa maksaaksensa avata rahakukkarotaan, vaan voivan suorittaa ruokansa paljailla niillä viisuilla, joita hänellä kuitenkin kaupantekiäisiksi pitäisi olla mukanansa. Tämän miehen pitäisi olla lukevan, että lukemalla ja nimittellemisellä voisi tavarallensa hyvän arvon antaa, muuten rehellisen, ryyppäämättömän ja siivon. Näillä omaisuuksilla ei hänen myöskään olisi vaikia saada sitä takausta jonkun 20:n eli 30:n hopiaruplan edestä, jonka kirjojen isännän kuitenkin aina pitäisi kauppiailtansa omaksi vakuudeksensa saamaan. Tämä myöjä käveleiksi kylästä kylään, talosta taloon, vetäen kelkassa eli pienillä rattailla kirjaarkkuansa ja myöden mitä mikin halajaisi. Kirjojen loputtua palaisi hän siihen edellä mainitulla tavalla seisovan kirjapaikkaan, jonka alle hän kuuluisi, antaisi saamansa rahat sen hoitajalle, saisi kuitin ja uusia kirjoja, ja ala taas vaeltamaan. - Kaikkeen tähän pitäisi arvattavasti lupa hallitukselta pyydettämän, jota lupaa emme luulisi kiellettävän. Näin saisi sivistys maassamme hirmuisen aseen, näin leviäisi kirjallisuus pian ja tasaisesti, ja näin tulisi kirjoittajat ja kustantajat tuntemaan, mitä rahvaan sivistyttämiseen tarvitaan. Kirjakauppias Öhman vainaja Porvoossa olisi ollut mies tätä tuumaa asiaksi saattamaan, ellei kova onni, joka meitä viime aikoina on kohdellut, olisi tässäkin kunnollista miestä pois ottanut. Mutta eikö maassa löydy miehiä kuolleiden siaan, niinkuin ennekin ? Ulkomaalta. Italiasta. Luojan tahdosta lienee tapahtunut, että Italian itselliseksi pyrkimien tällä kertaa ei onnistunut. " Kova onni saattoi, - sanoo eräs kirjoittaja Florens'ista Journal des Debals'ista, joka näyttää olevan kummankaan puolta pitämätöin ja valasee monen puolen Italian asianhaaroista, - kova onni saattoi kohta eripuraisuuden Italialaisiin, vaikka alusta olivat niin yksimielisesti ja urhoollisesti yhteistä vihollista vasten sotineet. Paavin avusta oli Italialaisille paljon hyvää sillä, että pyhän Pietarin viranpitäjän miekkaan käyminen teki tämän sodan melkein kuin pyhäksi. Mutta tämä apu loppui pian. Ruveten astumaan edistymisen tietä valmisti Pius IX juuri samalla sitä isoa liikuntoa Italiassa, jonka Ranskanmaalla tapahtunut muutos puhalsi niin väkevään tuleen. Sytyttäessänsä kansallisuuden henkeä Italialaisiin ei hän varmaan arvannut kaikkia työnsä seuraamia. Hän aikoi Pietarin istuimelle nousemillensa alottaa uuden onnea ja vaputta hedelmöittävän ajan Italiassa; vaan kansallisen sodan syntyvän Itävallan kanssa, jonka sodan päämieheksi yhteinen mieli toivoi juuri häntä, kansallisuuden herättäjää, ei suinkaan arvannut. Ja kuin hänen itsensäkin piti tarttua tähän sotaan, niin kavahti hän eikä uskaltanut ottaa päällensä niin paljon vastaamista. Katsoi viralliset velvollisuutensa ja isänmaan rakkautensa olevan uhrattavat niiden hänen mielestänsä pyhempien velvollisuuksien eteen, jotka katolisen kirkon päämiehenä olo pani hänen päällensä. Tästä tulee kaikki hänen hoipertelemisensä, tästä epätasaiset, poikkinaiset ja vastakälkkäiset toimensa. Niin kauan kuin muusta ei ollut kysymystä kuin sisällisen vapuden perustamisesta ja uskon kanssa sovittamisesta, niin kauan oli hänen omatuntonsa puhdas ja selvä, ja hänen toimensa vaka; vaan kuin kristillistä vertä piti vuodatettaman, silloin astui epäilys hänen mieleensä. -3-Italian häneen luottava toivo sammui, ja kukaties hänen asiasnsa, joka ensin näytti määrätyksi pyhän Pietarin osaa maailmassa uudesta perustamaan, Paavin maallinen valta vielä on kokonansa lakastuva ? Neapelin kuningas, joka tahtoi lepyttää kansansa, puuttui mielellään sotaan, ei vapauden, vaan oman valtansa, pelastamiseksi; samoin kuin jo edelläkin oli kaikista Italian hallitsijoista ensimäinen, joka vuoden alussa antoi kansallensa hallitusmuodon - pelastaakseen Sisilian itsellensä. Vaan kuitenkin meni Sisilia hänen käsistänsä, ja nerollinen tarttuminen sotaan ei estänyt hänen oman valtansa ja päänsä joutumasta vaaraan kotona 15 p. Toukok * ). -3a--3-Yhdellä tavalla, kuin vapauden puolustajia eli pikemmin tasavallan hankkijia Neapel'ista, voimme Lombardian ja Wendig'in tasavaltalaisia nuhdella. Kapinan pidettyä on kaikki hyvää ja kaunista voittajista; voittoriemu ja kaikellaiset ylenpalttiset toivot estävät heidän näkemästä lähellä olevaa vaaraa; voiton vakinaiselle pysymiselle tärkiät asiat jäävät tarkkaamatta ja kaikki annakset maan ihanata tulevaisuutta, sen voittoja ja kunniata ajattelemaan. Näin kävi Milanossakin: vihollisen pois saatua kaupungista ei kukaan enää ajatellut Itävallan päälle; muutamat näkivät tästä voitosta syntyvän ison Italialaisen valtakunnan, jonka pääkaupunkina Milano tulisi olemaan; toiset miettivät nyt saatavan aikaan pohjois-Italialainen tasavalta, toiset Lombardialainen kuninkaan valtakunta. Wenedig'istä matkaan saatoivat menneiden aikojen isot kunniarikkaat muistot sen, että tasavalta heti julistettiin. Kuitenkin olisi heti ensimäisen voiton saatua jokaisen pitänyt luopua omasta kunniahimosta ja omista mietelmistänsä, ja kiireimmän mukaan ruveta pyytämään vihollista pois maastakin, kaikkein olisi pitänyt heti yhtyä Piemont'in, piemontilaisen sotajoukon ja kuningas Kaarle Albert'in kanssa, sillä tämä yhtyminen oli ainoa väkevyys ja ainoa keino, jolla niin onnellisesti alettu asia saatisiin onnellisesti vakeutumaankin. Ensimäisen riemun asetuttua alkoikin vaara jo tuntua; nyt alettiin vähitellen ymmärtää että Itävallan vanhoja ja tottuneita sotajoukkoja oli vaikia voittaa muuten kuin kaikkien voimien yhdistämisellä, ja että yhteyttä taas ei saataisi aikaan väliaikaisella hallituksella, vaan yhdellä pää-hallituksella; nyt myöskin alettiin nähdä kuningas Kaarle Albert'in, joka mittäkään eduitta ja ehdoitta pani oman valtansa, sotajoukkonsa, itsensä, poikansa sodan vaaroihin, toki mahtoi olla rehellin en ja vilpitöin kotimaan ystävä. Niin viimeinkin päätti siis sekä Milano että Wenedig yhdistyäkseen Piemont'in kanssa. Jos tämä yhdistys olisi tapahtunut kolmea kukautta ennemmin, kuinka toisin eikö koko sota olisi tullut käymään ! Tasavallan hankkijien, niidenkin, jotka vilpittömästi rakastavat isänmaatansa, eivätkä toivo muuta kuin sen onnea ja menestystä, pitää kuitenkin paljon nuhdella itsiänsä. Yhtä vaaralliset ovat nekin niin kutsutut unionistit, jotka mielistelevät ja toivovat koko Italian maasta ynnä Sisilian, Sardinian ja Korsikan saarien kanssa ( joka viimeinen vaihettaisiin Ranskanmaalta Savojia vastaan ) yhtä suurta valtakuntaa, jonka kuninkaaksi Kaarle Albert tehtäisiin. Tämä tuuma näyttää sangen loistavalta, ja oikein väkisen täytyy katsojan siitä eroittaa silmänsä, sillä se perustaksen kansallisuuden * ) pohjalle. -3a-Yhteinen nimi ja yksi kieli eivät aina ole kyllä väkevät nostamaan kansallisuuden henkeä ja voittamaan muita asianaloja, niinkuin totuttua tapaa, entisen tilan etuja jne. Saattaapa vielä niinkin tapahtua, että juuri isänmaan rakkaus on se, joka saapi kansojen enemmän rakastamaan yksinäistä ja erityistä kansallisuutta, joka on pyhitetty suurilta muistoilta, kuin yhteistä, jossa ei ole muuta viehättävää, kuin aikojen hämärästä alusta juokseva yhteinen perijuuri. Tämä todestuu monesta esimerkistä: Belgialaiset (? ) eivät tahdo ruveta Ranskalaisiksi; Elsass'in asujamet eivät pyri Saksalaisiksi; italialaiset, ranskalaiset ja saksalaiset Schweitz'iläiset eivät suinkaan tahtoisi tulla kuulumaan Italian, Ranskan ja Saksan maihin; pohjois-Amerikkalaiset eivät suinkaan toivo tulevansa Englannin kanssa yhdistetyiksi; " - ja me voimme lisätä, että Suomessa löytyvät ruotsalaiset eivät millään tavalla tahdo tulla Ruotsalaisiksi. ] -3-Kaikille oli siis yhtä tarpeellinen ja yhtä tervetullut Itävallan vallasta vapautuminen. Ja kerran tämän tarkoituksen päähän päästyä on hyvin epäilyksen alaista, tokko kansallisuudella on sitä voimaa, että kukin erityinen valtakunta luopuisi itsellisyydestänsä ja siitä seuraavista eduista, ja ennen ottaisi ison valtakunnan maakuntana ollakseen. Unionistit koettelivatkin jo Toskanassa, vaan seuraamien luulemme masentaneen isosti heidän mieliänsä, sillä yrityksestä ei lähtenyt muuta kuin että Toskanalaisten into Itävaltaa vasten kylmeni. He eivät tahdo luopua Isoherttuastansa Leopold II:sta, he muistelevat ilolla ja kiitollisuudella, että Italian pahoina päivinä Toskana oli kaikkien pakolaisten lymypaikka, jotka Itävallan polisi muista Itävallan valtakunnista pakotti pakenemaan, ja he eivät unhota, vaikka Itävalta raskaasti painoi heidätkin hallitustansa, heillä kuitenkin aina oli jommoinenkin vapaus ". Tähän asti ranskalainen kirjottaja. Tästä näkyy, että ei ainoasti kaksi väkevintä ruhtinasta erosi, ehkä aivan erilaisista syistä, pois vapauden puolustuksesta, ja että niiden keskenkin, jotka rehellisellä mielellä tarkoittivat vapauden perustusta, nousi eripuraisuus siitä ett' eivät sopineet kilvoituksensa päätarkoituksesta. Katsahtakaamme nyt viimeisiä tapauksia. Vielä Heinäkuussa oli onni Italialaisten puolella, ja koko Europa katsoi Itävallan asian niin tapatuksi, ett'ei sotimisesta enää tulisi mitään hyötyä. Kuningas Kaarle Albert seisoi sotajoukkoinensa Minicio joen varrella, ja aikoi ruveta piirittämään Mantuata: Itävallan päällys Radetzky seisoi Weronan tienoossa Mincio ja Etsch jokien keskessä, jonne hän heti Milanossa tapattuansa siirtihen, Tyrolin kautta apua saadakseen, eikä tehnyt muuta kuin suojeli itseensä, vaikka Itävallan kenraali Welden jo oli anastanut melkeen koko Wenedig'in maan. -4-Kerran voitettu ei piemont'ilainen sotajoukko voinut estää Radezkya, joka monta pienempää voittoa saaden ajoi Kaarle Albertin aina Milanon edustalle asti. Tässä koetteli hän vielä vastustella, vaan siitäkään ei mitään lähdettyä ja kuin pelkäisi muka, hänen enemmän vastustellessaan, Milanolle kukaties pahoin käyvän, teki Kaarle Albert häpiällisen välirauhan, jossa jätti Milanon viholliselle sitä vastaan, että itse pääsi sotajoukkoinensa kotiinsa. Paitse Milanoa piti Itävaltalaisten saada myös koko Lombardia ynnä siinä olevien linnojen kanssa, niinmyös Parma ja Modena, jonka jo olivat anastaneet. Sen ohessa piti Kaarle Albert'in vielä peruuttaa sen sotaväen ja laivaston, jotka olivat Wenedig'iä auttamassa. Ja näin meni kaikki voitot muutamissa päivissä hukkaan, ja Italian itsellisyys on suuressa vaarassa. Tanskanmaalta. ( Faedrel ). Yhden ajoin, kuin Saksalaiset kovasti varustihet uudella voimalla sotaan ( katso N. 34 ), ruvettiin myös sotilakosta keskustelemaan. Niin Englanti kuin Ranskanmaa kokivat pyytää Saksanmaan päähallitusta tekemään rauhaa, ja päähallitus antoikin viimein Preussille luvan rauhan tekemiseen sekä omasta että päähallituksen puolesta, ja uusi lähetti, Kenraali Below, pantiin Preussista Malmöhön. - Viime postissa tuli nyt julkinen tieto, että Tanskanmaan kuninkaan, Schleswig'in sekä Holstein'in Herttuan välillä, yhdeltä puolen, ja Preussin kuninkaan välillä, omasta ja Saksan liiton nimessä, toiselta puolen, Ruotsin ja Norjan kuninkaan sovittajana ollessa, välirauha on päätetty Malmössä 26 p. Elokuuta. Pääehdot ovat seuraavat: kaikki vangit pitää kummaltakin puolen tehtämän vapaiksi; Tanskan hallitukselta alettu Saksanmaan haminoiden ja joensuiden kulkeminen lopetetaan heti, ja kaikki sodan alusta asti otetut laivat pitää ynnä niistä olleiden lastien kanssa 12 päivässä annettamaan takasi; molemmat herttuanmaat ynnä niihin kuuluvat saaret pitää 12 päivässä vaputettaman kummankin puolen sotaväestä, ja yhteisen rauhan suojelukseksi tarpeellinen sotaväki niissä ei saa olla muuta kuin hertt uanmaiden omaa väkeä; niin kauan kuin välirauhaa kestää, pitää herttuanmaat Tanskan kuninkaan nimessä hallittaman viideltä hallitusmieheltä, joista Tanskan kuningas Schleswig'in edestä valitsee kaksi ja Preussin kuningas Holstein'in edestä ja Saksan liiton puolesta kaksi; viides, joka tulee esimieheksi, valitaan yhteisesti molemmilta kuninkailta; entisen väliaikaisen hallituksen jäsenistä ei saa yksikään otettaa tähän uuteen hallitukseen, jonka valta alkaa 14 päivän perästä; ja samoin ovat kaikki mainitulta väliaikaiselta hallitukselta päätetyt lait ja asetukset paikalla mitättömiksi tehdyt; Herttua nmaan Lauenburg tulee samalla tavalla hallittavaksi Tanskan kuninkaan nimessä yhteisesti pannuilta hallitusmiehiltä. Tämä sotilakko tulee vahvistettavaksi 8:n päivän sisään Lübeck'kissä. - Tämän sotilakon ehdot eivät kuitenkaan ole lopullisen rauhan ehtoina olevat, joista uusi keskusteleminen heti tulee alettavaksi, ja sekä Tanskan että Saksan vaatimukset ja oikeukset seisovat entisestä voimastansa. Kotimaalta. Helsingistä. Kirjallisuuden Seura piti kokousta 6:na p. tätä kuuta. Esimies Rohvessori Rein luki Keisarilliselta Majesteetiltä tuleen kirjan, josta Seuran anomus että saada postimaksusta vapaus maakunissa oleville asiamieillensä, myönnetään. - Seuralle oli tullut lahjoituksia seuraavilta: Kirjakauppiaalta Porista C. F. Sjöblomilta: Suomen Maantiede Porthan'ilta, pari pienempää kirjaa Gezelius nuoremmalta ja Rask'in Anglosaksilainen kielioppi; Herra Granlund'ilta Turussa kolme häneltä toimitettua suomalaista kirjaa; Kirkkoherra Ahrens'ilta Kusalassa eräs hänen tekemänsä kirja Viron kieliopissa; Hovineuvokselta Paucker'ilta Talinnassa ( Räävelissä ) tänä vuonna Präntätty kirja Talinnan muinaisista luostareista ja nykyisistä h engellisistä laitoksista; ja Tohtori Maxmilian Heineltä Pietarissa neljä hänen tekemäänsä lälkitystietoa koskevaa kirjaa. - Näytettiin nykyjään valmistuneet 11 ja 12:stoista osa Seuran Toimituksia: Pyhän Eustahiuksen merkilliset elämän vaiheet. Kertoelma Kristof. von Schmidiltä. A. Räty Saksasta suomentanut ja Kolmiomittaviivain merkillisimmät Yhtisoudet ynnä Tasannes Kolmiomitanto. Toimittanut Joh. Henr. Eklöf, Filosofian Kandidati, ja määrättiin palkinnoksi edellisen suomentajalle ja jälkimäisen tekijälle kummallekkin 200 kapp. kirjaansa. Edellinen näistä kirjoista on niin tutkittu pyhätarina ( legend ); toimitettu lukemiseksi rahvaalle, jolla tarkoituksella se v. 1846 Riian kaupungissa käännetty Lättienkin kielelle, ja jälkimäinen on aiottu opetuskirjaksi alkeiskoulussa. - Herra Gottlundin Suomi on taas ruvennut tulemaan jotenkin järjestyksessä, vaan ei ole siliäkään enää samoja siipiä ja kynsiä, kuin alusta, siivet varsinkin ovat heikot, sillä aika jätättää sen aina lennossa, ja vaikka ukko raukka kokee lentää räpistellä min kerkiää, niin on nytkin vielä lähes puolta toista kuukautta jälempänä, paise mitä menneen vuoden työtä vielä lienee tekemättä. - Suomen Kaarti on nyt taas kotona harjoitusleiristä Krasnoje-Selon tykönä. Kolerarutto, joka leirissä kävi Suomalaisten päälle ensimäiseksi otti muutamissa päivissä yli 30:n miehen meidän väkeä, vaan päällys eversti v. Wenot toimitti nerollisuudellansa meidän pataljuonille koleralasaretin, ja heti lakkasi tauti tappamasta, niin että sen jälkeen enää kuoli tuskin yhtään. - Muuten on Suomen Kaarti sekä Keisarilta itseltänsä että muilta Keisarillisen suvun jäseniltä isosti saanut kiitosta, lahjoituksia ja muuta heidän hyväntahtoisuuttansa osottavaa armoa. - Suomen Meriväki on myös jo ollut kotona hyvän aikaa, ja väki on ollut sekä matkalla että on nytkin kaikki tervennä. - Kolerasta emme tietäisi mitään, ell' eivät Yleiset Sanomat julistaisi joka päivä kuolleiden määrän. Näistä julistuksista näkyy että 30:n päivän Elokuuta ja 14 päivän Syysk. välillä on kääntynyt koleraan 48 henkeä, kuollut 19 ja parannut 48. Kuolleet ovat kaikki olleet taikka köyhempää rahvasta, jolla ei ole varaa eli huolta olla varoissaan, taikka vanhoja juoppoja, joiden kuolemasta ei ole tullut isoa vahinkoa. Niin kutsuttuja " parempia " ei ole rutto huolinut yhtäkään, ja huolisi vielä sen vähemmin nuoria täysverisiä, oppilaisia, jos Opisto, niinkuin puhutaan, avattaisiinjin. Rantasalmelta Heinäkuussa. " Täälläpä käytiin kestiä, pidettiinpä pitoja, joissa ei tilkkaakaan viinaa maistettu. Eikä tuota kaivattukaan, ehk' ei nähty pulloakaan. Sillä nautittiin mitä suloisemmalta kävi. Pitojen aine, erään Herrastuomarin ja kihlakunnan Lautamiehen tyttären läksiäiset, oli ilomme, raittius ja rakkaus väkevyytemme, ja tyytyväisyys voitomme. Niinpä täällä talonpoikaisessa säädyssä osoitettiin ne voimat, jotka tekeevät yhteisen kansakäymisen onnelliseksi, ja Jumalan ja ihmisten edessä mahdolliseksi- ". Painettu A. W. Gröndahlilta. Lupa painamiseen annettu: G. F. Aminoff.
|