Agricolaverkon vintti
-1-Suometar 1848Maksaa tilattuna Helsingissä 1 Rpla ja kaikissa Postikonttuoreissa 1 Rpla 15 kopeekkaa hopeassa.Lehti jaetaan Waseniuksen & C:n Kirjakaupassa joka arki-perjantaina edellä puolipäivän, kello 11 ja 1 välillä. 2:n Vuosik. Perjantaina 22 päivä Syyskuuta. N:o 38. Alex. v. Humboldt'in kirjasta: " Kosmos ". Tämän suuren tietoniekan kiitetyssä kirjasta otamme tähän muutamia sanoja 2:sta osasta, jotka nekin näyttävät, Suomen kansan ja runollisuuden päivä päivältä voittavan usiampia tuntioita ulkomaallakin. Puhuttuansa Kreikan, Ruomalaisten, Keskiajan, Intian ja Persialaisteen runollisuudesta sanoo Humboldt: " Jos nyt Iran'in ylimaasta käännymme Turan'in kautta Europan ja Aasian välillä kulkevan Urali-tunturin tienoosen, niin tulemme Suomalaisen kandakunnan perimaahan; sillä Urali on Muinais-suomalainen, samoin kuin Altai muinais-turkkilainen maa. Niissä Suomalaisissa heimokunnissa, jotka elävät loitoimmina lännessä, on Elias Lönnrot Karjalaisten ja Aunuksen asujien suusta kerännyt paljon suomalaisia lauluja, joissa, Jaakko Grimm'in lausetta myöten, käypi elähtävä luonnon henki, jonka vertaista ei tavata muualla kuin Intian runollisuudessa. Vanha sankarirunoelma, lähes kolmea tuhatta säettä iso, kertoo Suomalaisten torasta Lappalaisten kanssa, ja erään jumalallisen sankarin, Väinön, kohtauksista. Tämä runoelma laulelee usiasti ihanalla tavalla suomalaisesta maalla elannosta, olletikin siinä kohdassa, jossa seppä Ilmarisen vaimo laskee karjansa metsään ja rukoilee elävillensä suojelua. Harvan kansakunnan mielenjuoksussa ja tunnossa, joten ne ovat perustetut ja johdatetut pahentavalta orjuudelta, eli palavalta sotahimolta, eli sitkiältä vapaaksi pyrkimiseltä, löytyy niin monituisia ja erikalttaisia luokkia kuin Suomalaisen kansakunnan monista kielikunnissa. Muistutamme vaan tästä, nyt niin rauhallisesta maanviljelijä-kansasta, jossa mainittu sankarirunoelma on syntynyt, ja niin kauan Monguoleiksi luultuista maailman anastajista Hunneista, ja Madjarien isosta ja jalosta kansasta ". Kouluin parannuksesta. I. Koulu-Sanomat ovat viime Maaliskuun lehdissään vieretykse asettaneet Porvoon Hiippakunnan Gymnasein ja Alkeis-koulun Oppikursit, vuosina 1846 ja 1847, jotka antaavat tilaisuuden monellaisiin vertauksiin erikoulujen välillä. Valitettavasti havaitaan tästä osoituksesta, millä kehnolla järellä vielä yleiseen maamme koulun opetus on kaikissa Suomenmaata, kansaa ja kansan kieltä koskevissa asioissa. Kummallisinta on etteivät yksin Kuopion Gymnasissakaan näytä Isänmaan Historia ja geografia olevan erinäisinä opetus-aineina. Samaten myös on Savonlinnan ja Haminan korkeemmissa Alkeiskouluissa. Kuitenki näyttää kouluasetus sitä vaativan jokaiselta koululta. Vaan vielä pahemmin on Suomen kielen opeuksen laita usiammassa maamme koulussa. Viime vuoden lopulla oli muka vielä 13 alhaisempaa alkeiskoulua, joissa Suomen kieli ei ollut opetusaineeksi otettu, nimittäin Savonlinnassa, Lappeenrannassa, Käkisalmesa, Porvoossa, Kuopiossa, Pietarsaaressa, Hämeenlinnassa, Naantalissa, Joensuussa, Kokolassa, Raskisissa, Hamisassa ja Skarpanissa. Tämä puutos voipi kyllä selitettää koulujärjestyksen sanoista, että: " Lasten vanhemmat ja asianvalvojat voivat pois jättäen muut määrätyt lukuaineet, antaa lapsensa vaan lukea katkesmusta, Pipliän historiaa, Laskuopin ensimäisiä alkeita, Suomen geografiaa maapallo opin alkeiden kanssa, sekä käden- ja oikeinkirjoitusta, sellaisissa alkeiskouluissa joissa vaan on yksi luokka ". Tätä eroitusta ei kuitenkaan näytä tehdyksi kaksiluokkaisissa alkeiskouluissa. -2-Pait sitä, on työläs luulla niin typeriä vanhempia löytyvän, jotka eivät näkisi minkä hyödytyksen lapsensa saavat äidinkielen eli kansan kielen täydellisemmällä oppimisella. Mutta korkeemmissaki alkeiskouluissa, niin hyvin kuin usiammissa maamme gymnasissa, ei näytä Suomen kielen oppiminen vielä olevan sillä jalalla, että se voisi jotain hedelmää tuottaa. Yllä mainitun osoituksen jälkeen näemme vaan Viipurin gymnasissa Taivutettavan oppilaita Suomen kielen kirjoitukseen; muissa ei tapasinkaan. Tähän sanotaan varmaan, ettei sitä ole koulujärjestyksessä käsketty, ehkei sitä ole kiellettykään. Jokainen, joka vähänki tuntee kieliopetuksen luontoa, ei ole voinut olla hoksaamatta, ettei kielenopetus kirjoituksetta toimita paljon mitään. Se vähäinen kieliopillinen tieto, mitä nykyisellä opetuslaadulla kouluissa saadaan, on kouluun jääpäki; harva, parempi nero ja halu vaan, voipi sen viedä edemmäksi. Vaan luullaanko oppilasten vasta Yliopistossa tulevan täyttämään minkä kouluissa ja gymnaseissa jättivät sillään ? Sinä erehdytään paljon. Yliopistossamme ei vielä vaadita usiammalta virkamiehen alulta tapasinkaan taitoa Suomen kielen kirjoituksessa, ja vapaat opinharjoitukset ovat, niin kuin tunnetaan, vielä varsin harvat ja luettavat vaan satunnaisiksi. Tästä kaikesta voimme siis päättää, että maamme koulut ja gymnasit, äidinkielen opetuksen suhteen, ovat vielä varsin alaisella portaalla ja tarviseevat vakinaista parannusta. Kuitenkaan emme tahdo päättää tämän parannuksen ei voivan täytettää muuttamatta kouluasetusta. Tämä näyttää kyllä tarkoittavan parempaa taitoa Suomen kielessä, mutta on vaan nykyisessä opetuskeinossa, ja suoraan sanoen, opettajain kylmyydessä. Pait sitä, että usiammat opettajista ovat itse hyvin huonoilla jälillä kotimaan kielessä ja asioissa, niin lienee syytä siinäki, ettei Yliopisto vaadi gymnaseista ja kouluista tulevilta oppilaisiltansa näitä, epäilemättä alkeisoppiin kuuluvia, tietoja ja taitoja. Pian kaikissa Euroopan valtakuntain Yliopistoissa vaaditaan oppilaisten sinne tullessansa jo osata kirjottaa ajatusensa äitin kielellänsä, ei vaan selvästi ja puhtaaksi, mutta myös kauniisti; tietää äitin kielisen kirjallisuuden historian ja sen kauniskirjallisuuden paraimmat hedelmät. Meillä tulee vieläki joka päivä virkamiehiä Ylopistostammeki, joita eivät osaa kunnon lukeakkaan äitinkieltänsä, sen vähemmin kirjoittaa, eli tuntea mitään kotimaan asioista. Vain vieläkö voitaneen kiellettää Suomen olevan pidettävän, jos ei ainoana, kuitenki oikeana äitinkielenämme ? Parannus tässä asiassa on siis ei vaan toivottava, mutta varsinaiselta tarpeelta vaikutettu. Päivä päivältä tulee puutos tässä tuntuvaksi, ja sitä enemmän, kuka kiireimmillä askelilla valistus kulkee eteenpäin muissa maissa. Ulkomaalta. ( A. A: Z. Revue des deux Mondes ). Unkarista ja Kroatista. Näissä Itävaltaan kuuluvissa maissa on hirmuinen sisällinen sota syttymässä, ja on jo osaksi syttynytkin Madarilaisten ( Unkarilaisten ) ja Slavjanien välillä. Paitse Kroati-Illyriläisten nousevata liikettä, joka ei vielä ole täydessä voimassa, ovat itsessä Unkarissa asuvat Servialaiset murhaten ja polttaen nostaneet kapinan Madjarilaisia vastaan. Tämä onnetoin on noussut vanhoista valta-riidoista, kielen ja kansalliden puolustuksesta, johon ovat vielä luettavat kummankin puolen konehtelemiset ja Servialaisten sotahimo. Näiden maiden ( Unkarin ja Kroatin ) keskinäiset asiat ovat niin sotkeutuneet ja monimutkaiset, että olemme katsoneet tarpeelliseksi tämän asian selittää lukijalle muutamilla sanoilla. Kroatin ( ja Slavonin ) kuninkaanmaa on aina 13:sta vuosisadasta ollut Unkarin kansa yhdistetty, kuitenkin eri hallitusmiehellä ( jota kutsutaan Ban'iksi Kroatin pääkaupigissa Agrami'issa, joka hallitusmies jo muinaiseen aikaan liian ylpiälle Unkarille uskalsi vastata: regnum non regno dat leges ( ei yksi valtakunta toiselle lakia anna ). Molemmat, sekä Unkari että Kroati, ovat jo kauan olleet Itävallan pääisännyyden alla, ja ovat, jos emme tähän lue eräitä pienempiä riitoja, eläneet hyvässä naapurisovinnossa aina viimeisiin 25 vuoteen saakka. Viimekuluneina vuosikymmeninä syttyi se kansallisuuksien kiihko Madjarilaisten ja Illyriläisten y. m. välillä, joka nyt on sodaksi leimahtanut, olletinkin sentähden, että Madjarilaiset, poistaen siihen asti käytetyn latinan ja tehden oman kielensä valtakieleksi, tahtoivat tätä toisillenkin kanssansa yhdistetyille kansoille pakata, ja muutenkin enemmän näiden herroina, kuin yhdysmiehinä, pitävä. Kumma vääryys Madjarilaisissa ! Oman vapaaksi pyrkimisensä Itävallan alta ja Saksan kielestä pitävät aivan luonnollisena ja turvallisena, vaan ihmettelevät ja vihastuvat, että Kroatilaiset ja muut aivan samalla tavalla pyrkivät heistä vapaiksi. Madjarit pyytävät koko Unkarinmaata yhdeksi valtakunnaksi, joka nyt enää ei ole mahdollista, niin pian kuin tosissakin kansallisuus on nousnut henkiin. Näin on tahtominen ja isänteleminen yhdellä, vastusteleminen ja itseänsä puoltaminen toisella puolen päivä päivältä isonneet, kunne poron alla kytevistä hiilistä viimein leimahti elävä tuli, joka nyt hirviällä poltolla näitä maita uhkaa. Sitten 16 päivän Maaliskuuta on heidän väliinsä vielä tullut uusi riidan aine, josta entinen sekaisuus on enennyt. Sinä päivänä erosi nimittäin Unkari ja sen kanssa Kroatikin kokonansa Itävallan vallasta, sillä tavalla, että Unkari otti itsellensä aivan omituisen hallituksen ( ministeristön ) Pesth'iin, joka ei missään asiassa ollut totteleva Itävallan Wien'issä olevaa hallitusta. Tämä muutos, jota Madjarilaiset jo olivat monta vuotta hankkineet, onnistui juuri samalla ajalla, jolla kapina Wien'issä nousi. Kroatilaisille ei se kuitenkaan millään tavalla ollut mieleen, ja heidän kunniaa himoitseva ja älykäs Ban'insa Jellachich julisti, ei tottelevansa Unkarin hallitusta, eikä Itävallan keisarilla olevan oikeutta rikkoa vanhoja sääntöjä ja suostumuksia, joita myöten Kroatin maata oli mahdotoin Itävallasta eroittaa. Vaan Madjarilaiset puoleltansa tahtoivat Kroatilaisten antautumaan heidän hallituksensa alle. Kumpikin koki saada kuningasta, Iävallan keisaria, puolellensa, kumpikin syytti toistansa tottelemattomuudesta häntä vastaan, viekkaudesta ja petoksesta. Mitä tässä oli totta, mikä teeskentelyä, on vaikia eroittaa. -3-Tämä ja Kroatilaisten vaatimukset nähdään paraiten Jellachich'in julistuksesta 6:lta päivältä Elok., jossa hän sanoo: " seitsemän kertaa olleensa kutsutun pääkaupunkiin, hallituksen kanssa selvittelemään Unkarin ja Kroatian asiata, vaan tästä yhdelläkään kerralla ei mitään tulleen. Meidän ( Kroatin, Slavonin, Dalmatin ja Servian Woivodinmaan ) vaatimukset olisivat, että Unkarin Slavianien sota-, raha- ja ulkomaalais-asioiden toimitus yhdistettäisiin Itävallan näitä asioita käyttävän hallituksen kanssa, että meidän kielellemme ja kansallisuudellemme ( Slavianilaiselle ) tulisi sekä sisällisissä toimissa että vallanpäivillä Unkarissa olemaan yhdet oikeudet, ja viimeiseksi, että Unkarissa olevan Servian kansan vaatimukset myöskin täytettäisiin. Meillä, sanoo hän lopulla, ei ole muu edessä, kuin että ensin odotamme, mitä Unkarin vallanpäivät päättävät, ja sitten yksimielisyyteemme ja voimiimme luotamme oikian asiamme, joka sekä Europan ja Itävallan vapaat kansat suosittelevat että kuninkaamme, keisarikin puoltaa ". Vaan Madjarilaiset ylpeydessänsä eivät suostu minkäännäköisen sovinnon tekoon, niin on Jellachich liikkunut omin päinsä, eroittelee virasta Madjarin puoleiset virkamiehet Kroatissa, ja varustaksen nerolla sotaan Unkaria vastaan, autettuna toisilta Slavianeilta, jotka jo ovat sodan hyvästi alkaneet. 31 p. Elok. valloitti hän " Kroatin kuninkaan nimessä " Unkariin kuuluvan kaupungin Fiume Adriatin meren rannalla. Madjarilaiset, joita hätä tapailee joka puolelta, varustakset myös jalosti. Jo 11 p. Heinäk. nousi Kossuth, joka nyt on raha-asioiden ministeri, vallanpäivillä Pesth'issä ja pyysi kiivaasti puhuen, 200, 000 miestä ja 42 milionaa Florin'iä rahaa isänmaan pelastukseksi. Kaikki vallanpäivien jäsenet nuosivat seisalleen, nostivat kätensä ylös näyttääkseen, että lupasivat kaikki, mitä puhuja oli vaatinut ja Kossuth sanoi: " minä kumarran Madjarin kansan suurudelle ". Rahaa saadakseen käski Kossuth pantaa liikkeelle 12 milionaa Florin'iä paperirahaa, ja kuin Itävallan hallitus kielsi tämän rahan kulkemasta Itävallassa, teki hän saman Itävallan paperirahalle Unkarissa. Wien'issä ollaan tähän tekään hyvin vihaiset Kossuth'ille, ja sanotaan näiden muka vaan teekselevän itsensä hyviksi ystäviksi Saksanmaan kanssa, vaan oikeemmittain ei muuta, kuin oman maansa hyötyä Itävallan kustannuksella tarkoittavan. Ja nyt varsinkin Radetzkyn Italiassa voitettua näyttää Wien'in hallitus taas isoja tuumia ja toivoja pitävän. - Mitä jo käyvään sotaan tulee, niin on se alettu kaakko Unkarin, taikka sen niin kutsutun Temesvar Baninmaan Servialaisilta asujilta, Raitzilta, jotka sanovat sodan tehneensä " ei suinkaan keisaria vastaan, vaan pikemmin keisarin edestä hänen valtansa anastajia, petoksellisia Madjaria, vastaan ". Kapinan kehto ja samalla myös yhdyspaikka Slavianien ja Kroatialaisten kanssa on Pancsovan kaupunki. Sodan ja ryöstämisen himo näyttää olevan isoin syy tähän sotaan, jota nyt Raitzit hirmuisella julmuudella ja kuoleman ylenkatseella käyvät. Tämä Baninmaa, joka luonnostaan on niin ihanata ja lahjoitettua, häviää kokonansa, sillä kapinoitsijat polttavat kaupungit ja kylät, ja sentähden että näiden tienotten asujat ovat niin sekalaisia, yhdet Madjaria toiset Slaviania, syttyy melkeen joka kylässä kauhistavia riitoja ja tappeluja. Madjarit ovat vuoroon voittaneet ja tapanneet, vaan ylipäätä ovat kapinoitsijat tähän asti olleet voittopuolella. Madjarien sotajoukoissa valitettaan päällysmiesten pettuutta ja Itävallan konehteluja. Sotaministeri Messaros tulee nyt itse käyttämään sotaa. Unkarin nykyisestä tilasta kirjoittaa eräs ranskalainen, Desprez, 15 p. Elokuuta: " Me luulemme varmasti, Madjarien tulevaisuudessa tulevan paljon vaikuttamaan itä-Europan asioissa, ja juuri sentähden pyydämme heitä, että menisivät omaan tuntoonsa, lukisivat voimansa, ja katsoisivat omiakin vikojansa ja yksinäisyyttänsä. Vaikka vaara kyllä on läsnä ja sota jo alkanut, niin emme kuitenkaan millään tavalla pelkää Madjarilaisille hätää tulevan. Lukiessamme historiaa heidän riidoistansa Itävallan kanssa ja heidän vallallisesta edestymisestänsä täytyy meidän ihmetellä heidän jalouttansa, heidän vapauden himoansa ja kaikkea sitä hyvää, jota he ovat tehneet Europan nykyisille rienteille. Emmekä voikaan muuta kuin uskoa, että kohtakin ovat havaitsevat, minkälaiseen vaaraan kansallisuuden riita on heidät saattanut, ja kuinka paljoa jalompi heidän olisi tehdä veljellinen rauha Kroatilaisten kanssa, kuin pyrkiä mahdottoman vallan päälle. Sen edestä, että nyt tahtovat hajottaa Unkarin maata perustaakseen Madjarilaista kansallisuutta, luulemme ja toivomme heidän tulevan kernaammin tahtomaan vapaudessa ja valistuksessa olla ensimäisinä. Kotimaalta. Helsingistä. Viikkaus sitten tuli J. W. Snellman Kuopiosta tänne Opistossa näyte-väittelyä ( specimen ) pitämään hakiessaan Rohvessori J. J. Tengström'in erottua avonaiseksi tullutta tiedoitseman rohvessorin virkaa. - Hänen nyt ulosannettu väittelynsä on nimeltä: De spiritus ad materiam relatione ( hengen suhde luontoon ). - Jo erään aikaa on kirjakaupassa löytynyt kolme vihkoista satuja, toimitetut Simeliuksen perillisten präntistä ja kustannuksella. Ne ovat: 1:n Satu Pohatta-Matista ja Köyhä-Matista, Andersen'iltä ( maksaa 3 kop. hop. ), 2:n Satu Puu-Pietarista, ja Rikkaaasta-Miehestä ja Köyhästä-Miehestä, " Grimmin veljeksiltä " ( m. 3 kp. hp. ) ,3:s Satu Jättiläisistä ja Autio Kuninkaasta, Topeliukselta ( m. 4 kp. hp. ). Soveljaampaa lukemisen kehoitusta, kuin tämmöiset sadut ovat, emme tiedä, ja siinä tarkoituksessa ovat tässä mainitut olletikin tervetullut rahvaskirjallisuuteemme, jossa vielä ei löydy mitään semmoista lukemista, joka samalla hyödyttäisi ja huvittaisi lapsen mieltä. Ensimäinen ja kolmas saduista löytyvät vähällä eroituksella meidänkin rahvaan suussa, jonka tähden luulemme niiden enemmän vaan olevan lukijoillensa mieleisiä, ja joka myös todistaa, mitä moni tutkija on päättänyt, kaikkein kansojen rahvas-lauluissa ja saduissa paljon olevan yhteistä ja melkein yhtä, jonka siirtymistä yhdestä kansasta toiseen ei voida selittää. Herra Topeliuksen tekemätkin ovat jotensakin rahvassadun luontoiset, paikoin vaan hairahtaen liian isoon intoon ja toisin liian isoon väsymykseen. - Suomentaminen on yleensä onnistunut, ja monesti on suomentaja rahvaan suusta otetuilla pilkka- ja leikki-puheilla, irvi-nimillä ja kokonaisilla puheenparsillakin saanut kertomuksen sangen helppolukuiseksi ja sadunlaatuiseksi, vaikka emme salaa, että ruotsikin on toisinaan haittaillut häntä, ja olletikin sianimikoiden liiallinen käyttäminen ( se, minä, sinä, hän ), näyttää hänenkään ei aina tätä Suomen ikuista vastusta voittaneen. Pienemmät kieli- ja kirjoitus-viat, niinkuin puottamaan, eestä, eemmäs, veen, huoneeseen, saanu, oleen, jne., olkoot mainitsematta. - Siperiassa matkaavalta maanmieheltämme Castren'ilta on vähään aikaan tullut kolme kirjaa. Paitse mitä matkansa pääaineista, kieli- ja kansa-tutkistelemuksistansa kertoo, puhuu myöskin Njertschinsk'in vuorikaivannoissa käydessään siellä olevien työmiesten seassa tavanneensa täältä meidänkin maasta viedyt pahantekijät. Viimeisessä kirjassansa sanoo olleensa hyvin kipiänä, kirjoittaessaan kuitenkin jo paranemaan päin, vaan ruuminsa vielä olevan niin heikon, että luulee vielä ison aikaa yhdessä kohden viipyvänsä. -4-Onneksi on luettava meille kurjille " näillä raukoilla rajoilla, polosilla pohjanmailla ", että edes jonkun kerran saamme nauttia onnellisemman ja rikkaamman etelämaan tuottamia soitannossakin. Näinä viimeisinä vuosina varsinkin on meidän pääkaupungissamme käynyt kuuluisia soittajia, niinkuin Ghys, Servais, Ernst ynnä muita, ja nyt viimeksi Sophia Bohrer. Tämä nuori mustatukkainen tyttö, jonka kalveat kasvot ja mustat kirkkaat silmät puhuvat hänessä taidon hengen asuvan, tämä taitajatar, jonka sormet piaanosta voivat niin paljon ihanuutta tuottaa, ei ole heti mureneva yhdenkään mielestä, joka hänen näki ja soitantonsa kuuli. - Potaattiruton puhuvat matkustajat taas olevan liikkeellä, mutta paljoa laveammalti kuin mennä vuonna, sillä sitä on nyt jo nähtynä Uusmaassa, Hämeessä, Vaasan tienoilla, etelä Savossa ja Viipurin läänissä. Sen ensimäinen merkki on, että varret kuolevat ja mustuvat aivan samalla tavalla, kuin jos pakkanen olisi pannut. - Kolera on ollut melkeen yhdenlainen kuin edelliselläkin viikolla. Julkisissa Sanomissa olleet ilmoitukset näyttävät 15:n ja 22:n päivän välillä, taikka ummelleen yhdessä viikossa kääntyneen koleraan 18 henkeä, paranneen 15, kuolleen 11, ja vielä potemaan jääneen 6. - Viipurissa, Hämeenlinnassa ja Turussa löytyvien Työ- ja Ojennushuoneiden Hallitusseurat ovat sanomissa julistaneet vuosikertomuksensa näiden laitosten hallituksesta ja hoidosta menneeltä tilivuodelta, jotka ovat liian pitkät tähän kokonansa pantaa, vaan joista tahdomme pääasiat lukijoillemme kertoa. Viipurin Työ- ja Ojennushuoneessa, jonka kanssa on yhdistetty Kasvattilaitos köyhiä ja turvattomia lapsia vasten, on viime vuonna ollut ylehensä 147 henkeä, joista 78 on tullut vuoden kuluessa, nimittäin 68 hengillä olemattomuudesta ja muut juoppoudesta ja muista rikoksista. Vuoden kuluessa on taas 82 päästetty irti, joista 77 on täyttänyt päätetyn työajan, ja 2 kuollut, niin että 63 on jäänyt laitokseen täksi vuodeksi. Näillä vangituilla on teetetty suutarin ja muun hantvärkkälin työtä, usiampaa kuitenkin, sentähden että niistä ei ole ollut muuhun työhön, pidetty laitokseen kuuluvan tiiliruukin työssä. Murehella on Hallitusseura kuitenkin tullut havaitsemaan, että näiden kelvottomien toivotusta parannuksesta ei Työhuoneessa ole tullut mitään, vaan että usiampi siitä päästyänsä on langennut entisiin virhiinsä. Syyn tähän luulee Hallitusseura olevan seuraavissa asioissa: 1:ksi että seurakunnat eivät ole laitoksesta tulleille osottaneet sitä ystävällistä kohtelua, joka näille rangaistuksensa kärsittyä olisi ollut tarpeen, ja 2:ksi että heidän ensimäisiä askeleitansa uudesta löydetyllä siivollisuuden ja rehellisyyden tiellä ei kukaan ole johdattanut. Näitä syitä poistaaksensa on Hallitusseura käännännyt papissäädyn puoleen, ja toivoo sen hyvätahtoisesta, ymmärtävästä ja nerokkaasta avusta paljon hyötyä laitokselle. - Kasvattilaitoksessa on yleensä 48 lasta, 30 poikaa ja 18 tyttöä, saanut ruoan, vaatteet, hoidon ja opetusta, joista vuoden kuluessa 7 on annettu yksinäisille, osa palvelukseen, osa oppiin, ja 1 kuollut, niin että täksi vuodeksi on laitokseen jäänyt 40, korkein määrä, joka siihen vastaanotetaan. Lapsia on opetettu lukemaan, kirjoittamaan ja laskemaan, suurimpia poikia myös keviämpiin maamiehen töihin ja hantvärkkeihin, ja tyttöjä ompelemaan, kutomaan jne. - Nämä laitokset ovat sinä vuotena maksaneet 8, 118 rupl. hop. Hämeenlinnan Työ- ja Ojennusehuoneessa on tilivuonna 1847 ollut: 1 elinajaksi, 132 määrätyksi ajaksi, 482 hengillä olemattomuudesta ja 115 juoppoudesta, eli ylehensä 730 henkeä. Näistä on vuoden kuluessa 133 määrätyn työaikansa päätettyä päästetty irti, 19 Hallitusseuralta laskettu rengiksi, 273 lähetetty Saiman kanavan työhön, Turun Työhuoneesen ja Viaporin linnan, 2 lähetetty tutkinnon alle maan oikeuksista, 19 kuollut ja 285 jäänyt laitokseen täksi vuodeksi. Näiden vangittujen työ on ylehensä tehnyt 95, 705 päivätyötä, joista on mennyt: 25, 121 pellavaan häklyysen ja kehräämiseen, 18, 289 kankaankutomiseen, 12, 859 sukanneulomiseen, 9, 866 villan puhdistamiseen, karttaamiseen ja kehruusen, 6, 453 villakankaiden kutomiseen, 5, 168 räätälöimiseen, 4, 296 suutaroimiseen, ja loput muihin hantvärkkäryyksiin, laitoksen omiin tarpeihin ja yksinäisten töihin palkan edestä. - Laitos on kannattanut niin hyvästi, että vaikka se on vuoden kuluessa maksanut ylehensä 17, 023 ruplaa, niin on sen työt ( 11, 959 rupl. ) ja kaluksi tekemättömät raaka-aineet ( 1624 rupl. ) arvatut sen hintaisiksi, että se oikeittain ei ole tullut maksamaan kuin 3, 440 ruplaa hop., taikka ei enemmän, kuin mitä virkamiesten ja vartioiden palkoiksi on mennyt. Turun Työ- ja Ojennushuoneessa on tilivuonna 1847 ollut sulettuna ylehensä 150 henkeä, joista 126 oli hengillä olemattomuudessa, ja 24 juoppoudesta. Hengillä olemattommista oli 79 ennen rangaistua rikoksista, nimittäin 40 ensi, 26 toisen ja 5 kolmannen kerran varkaudesta, jne. Juoppouden tähden suletuista oli tästä viasta rangaistu 1 kymmenennen kerran, 1 kahdeksannen, 4 seitsemännen, 2 kuudennen, 4 viidennen ja 12 neljännen kerran. Työhuoneesta on laskettu irti 8 miestä, jotka olivat täyttäneet määrätyn työaikansa, 9 laskettu kotitienoihinsa siaa itsellensä hankkimaan, 13 annettu palvelukseen, 27 muutettu Hämeenlinnan Työhuoneesen, ja 5 kuollut, niin että laitokseen on täksi vuodeksi jäänyt 88 miestä. Työ on kaikkiaan tehnyt 19, 064 päivätyötä, jotka ovat pannut: 5, 256 päivätyötä kiven hakkuusen, 2, 232 suutaroimiseen, 812 räätälöimiseen, 7, 108 kehruusen, 2, 132 kudontaan, ja loput muihin hantvärkkälitöihin sekä laitoksen omiin askareihin. Valmista on Työhuoneessa saatu: 8, 988 vihkoa lankaa, 7, 737 vihkoa pellavasrihmaa, 5, 470 vihkoa tappurarihmaa, 1, 554 kyynärää villakangasta, 977 kyyn. pellavas- ja 2, 149 kyyn. tappurakangasta, 247 paria saappaita, 1, 011 paria puolisaappaita, 205 paria villasukkia, ja vielä kaikellaisia muita pienempiä kaluja, jonka ohessa myös on valmistettu suuri joukko kiviä Työhuoneen tekeillä olevaan uuteen kartanoon. - Varoja on ruunulta nostettu yleensä 5, 731 rupl. hop. - Pukinniemen hovi ja sen alusta Viipurin läänissä on nykyisiltä omistajiltansa Kreivi M. Armfelt'in perillisiltä julistettu myötäväksi 70, 000:sta hopiaruplasta, ja puhutaan, että kuin ei ole ilmautunut semmoista ostajaa, joka olisi ottanut koko hovin, tulee se myötäväksi pienemmin osin alustalaisille, joista, tähän asti toisen vallassa ja mökkiläisinä olleista, nyt niinmuodoin tulee itsellisiä talonpoikia. Kirjakauppaan on nykyjään ilmestynyt: Serkukset alkuperäinen jutelma Ulla-tätiltä, joka on präntätty Viipurissa ja maksaa 40 kop. hop. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia: 11 Osa Eustahiuksen merkilliset elämän vaiheet. Kertoelma Krist. von Schmidtiltä. A. Räty Saksasta Suomentanut. 140 sivua, hinta 25 kop. hop. 12 Osa. Kolmiomittaviivain merkillisimät Yhtisoudet ynnä Tasannes-Kolmiomitanto. Toimittanut Joh. Henr. Eflöf. 36 sivua, hinta 15 kop. hop. Painettu A. W. Gröndahlilta. Lupa painamiseen annettu: G. Rein.
|