Uudenkaupungin rauha 1721
Kansio 10
Sopimus ikuisesta rauhasta Venäjän ja Ruotsin välillä (Uudenkaupungin rauhansopimus). Allekirjoitukset: Venäjän puolesta kanslianeuvos Osterman ja kenraalimajuri Bruce, Ruotsin puolesta kreivi Lillienstedt ja vapaaherra Strömfelt. 30. elokuuta 1721.
1.1 venäjänkielinen, 2.1–2.34 saksankielinen asiakirja, 3.1 allekirjoitukset, 4.1-4.3 saksankielinen asiakirja, 5.1 venäjänkielinen. (Venäjän keisarikunnan ulkopolitiikan arkisto, f. Valtiosopimukset, op. 163/2, a. 465, s. 2,38 –kannet, s.18–37 saksankielinen.)
Uudenkaupungin rauhanneuvottelut alkoivat 11. toukokuuta 1721 ensimmäisen virallisen istunnon myötä. Neuvotteluja käytiin todennäköisesti saksaksi. Ruotsin pääneuvottelijoiden Lillienstedtin ja Strömfeltin sekä Venäjän pääneuvottelijoiden kenraalimajuri Brucen ja vasta toukokuun lopussa paikalle saapuneen kanslianeuvos Ostermanin lisäksi mukana oli neuvonantajia ja muita henkilöitä.
Neuvottelujen lähtökohtana oli Venäjän vaatimus saada pitää kaikki sodan aikana miehittämänsä alueet, kun taas Ruotsi oli valmis luopumaan vain osasta. Etenkin Viipurista kiisteltiin, sillä se oli tärkeä molemmille osapuolille. Kautta neuvottelujen Ruotsi piti erityisen tärkeänä että tsaari takaisi, ettei Venäjä tulisi sekaantumaan Ruotsin sisäisiin asioihin. Paljon keskustelua käytiin myös kaupankäynnistä ja tulleista, ruotsalaisten sotavankien kohtelusta, Ruotsin menettämien alueiden uskonnonvapaudesta, privilegioista ja asukkaiden kohtalosta.
Rauha saatiin kuukausia kestäneiden neuvottelujen päätteeksi solmittua elokuun 30. päivänä 1721. Sen ehdot vastasivat lopulta pääasiallisesti Venäjän toiveita. Ruotsi luovutti rauhassa Venäjälle Kaakkois-Suomen, Inkerin, Viron ja Liivinmaan. Ruotsi menetti taloudellisesti merkittävän Baltian alueen ja samalla poliittisen asemansa suurvaltana.
Rauhansopimuksen 24 artiklassa sovitaan mm. vihollisuuksien lopettamisesta, sotilaiden sekä sotavankien armahtamisesta, alueluovutuksista, valtakuntien rajoista sekä kaupankäyntioikeuksista. Erityisen kuuluisa on 7. artikla, jossa tsaari lupaa olla puuttumatta Ruotsin sisäisiin asioihin ja toimia Ruotsin hallitusmuodon eduksi. Artiklan muoto johti kuitenkin myöhemmin päinvastaisiin tuloksiin, kun Venäjä pyrki sen varjolla vaikuttamaan Ruotsin sisäpolitiikkaan. Lisää esim. 7. artiklasta Tomi Kankaan teoksessa s. 142 alkaen.
