Vetehinen kirjoitti:Kysymällä miksei tsaari pakottanut Suomen suurruhtinaskuntaa kaksikieliseksi osoitat, ettei ruotsalainen hallinto vapaaehtoisesti halunnut luovuttaa suomenkielisille oikeuksia. Näin tapahtuikin.
Ruotsalaisella hallinnolla oli mahdollisuus muuttaa tapansa ja lopettaa suomalaisten sorto. Oleellista on, ettei se tehnyt niin, vaan aktiivisesti esti.
Jätät jatkuvasti vastaamatta oleelliseen kysymykseen: Miksi keisari ei pakottanut hallintoa kaksikieliseksi? Vastaus kuuluu, ettei keisari halunnut, koska liittoutui ruotsinkieltä käyttävän hallinnon kanssa.
Entisten Ruotsin virkamiesten palkat paranivat, monet ylenivät ja saivat hyvät eläkkeet. Keisari myös myönsi näistä monille venäläisiä aatelisarvoja. Ei se mikään "ruotsalainen" sumutusoperaatio ollut, vaan Venäjän johdon aktiivista politiikkaa, eikä sille löytynyt maasta todellisia vastustajia. Suomenkieliset pysyivät lojaaleina ilman että heille täytyi tarjota näiden omaa kieltä.
Kompromissi osoittautui Pietarin näkökulmasta niin hyvin toimivaksi, ettei sitä tarvinnut vuosikymmeniin muuttaa. Mutta se oli tilapäinen ja sellaiseksi aiottukin. Suomenkieleen siirtyminen kerralla olisi aiheuttanut väistämättä kuohuntaa ja epäluuloja myös Ruotsissa. Venäjällä ajateltiin aivan muita asioita kuin suomenkielisten "oikeuksia" tai "ihmisoikeuksia". Virkamieskunta rekrytoitiin ruotsinkielisistä säädyistä, ei talonpojista. Olisi herättänyt runsaasti vastustusta, jos virkaan oikeutetuilta olisi yhtäkkiä vaadittu suomen taitoa. Se ei ollut paikallisten säätyjen oikeuksien ja etujen kunnioittamista, johon oli juuri sitouduttu.
Paikallisen kielen taitoa olisi ryhdytty vaatimaan myös muualla valtakunnassa. Venäjä ei ollut yksikielinen maa. Voi olla että tämä ei ollut täysin oikein suomen kielen kehittymisen kannalta, mutta se on jälkiviisautta. Voi olla että suomen kielelle olisi käynyt vielä huonommin, jos esittämäsi olisi heti toteutunut. Suomi olisi vaihdettu venäjään. Kun tätä yritettiin, suomen kieli oli jo kehittynyt ja sen käyttö laajentunut.
En epäile etteikö ruotsinkielinen virkakunta olisi oppinut suomea 1810-luvulla jos sen olisi ollut pakko ja sille olisi ollut akateemista opetusta suomeksi tarjolla. Mutta ei sen tarvinnut eikä kukaan pakottanut siihen, eikä tällaista koulutustakaan ollut eikä edes haluttu järjestää.
Tietenkin se piti eduistaan ja oikeuksistaan kiinni, jos sille näitä tarjottiin. Venäjän poliittinen johto ei halunnut siirtyä käyttämään suomea, koska se ei halunnut vieraannuttaa paikallisia eliittejä. Samalla se ei halunnut laajentaa opetusta alemmille yhteiskuntakerroksille. Säätyrajat haluttiin säilyttää, ei poistaa niitä.