Suomalaiset. Monien muiden muassa, totta kai.Tapio Onnela kirjoitti:Jotta saisimme edes vähän lisää tuota historiallista näkökulmaa tähän keskusteluun olisi kiinnostavaa kuulla mikä ryhmä oli kyseessä?Jussi Jalonen kirjoitti:Kiintoisa sattuma. Tiedätkö, minkä Yhdysvaltoihin saapuneen maahanmuuttajaryhmän suhteellisesti heikosta mielenterveystilanteesta amerikkalaiset maahanmuuttokriitikot olivat huolissaan 1920-luvulla?
Olen postittanut tämän sitaatin toisaalle aiemminkin. Kyseessä on lainaus Hiram Evansin teoksesta Menace of Modern Immigration, julkaistu Yhdysvalloissa vuonna 1924. Oman aikakautensa ns. maahanmuuttokritiikkinä se ei sanottavammin eroa siitä, mitä tämän päivän Suomessa on esitetty. Tässäkin teoksessa etsitään rikollisuuden, sairauksien ja sosiaalisten ongelmien tilastollisia yliedustuksia eri siirtolaisryhmien keskuudesta, ja pyritään osoittamaan, miten siirtolaisuus ja siirtolaiset ovat pahaksi Yhdysvalloille.
Mainittu suomalaisia koskeva sitaatti on sivulla 16, mutta totta kai meikäläiset mainitaan siellä muuallakin:
Hiram Evans marssilla Washingtonissa 1926, kuva Wikipedia
Insanity and crime are the worst manifestations of social inadequacy. Insanity among immigrants, Dr. Laughlin shows, is nearly two and two-thirds times more frequent than in our older native stock. Among Russians, Finns and Poles, Bulgarians, Irish, and Serbians the proportion is highest of all.
Hiram Evans oli dallasilainen hammaslääkäri ja Ku Klux Klanin ritarien suurvelho. Sotienvälisen ajan Ku Klux Klan poikkesi huomattavasti sekä vanhasta sisällissodan jälkeisten vuosien Klaanista että 1960-luvun Klaanista. Evansin johdolla Klaani pyrki olemaan "valkoisten anglosaksiprotestanttien" yhdistyksenä hillitty, salonkikelpoinen poliittinen vaikuttaja, ja hetkellisesti jopa onnistui tässä tavoitteessaan. Klaani sai 1920-luvulla miljoonissa jäsenissä mitatun todellisen massakannatuksen, jollaista se ei ollut saanut koskaan sitä ennen eikä koskaan sen jälkeen.
Vuonna 1924 Klaani onnistui torpedoimaan demokraattipuolueen lupaavasti alkaneen presidenttiehdokasasettelun Madison Square Gardenin kokouksessa, hieman samalla tavoin kuin SDP on tällä hetkellä Suomessa tekemässä nopeaa itsemurhaa kosiessaan "maahanmuuttokriittisiä" ääniä ensi vuoden vaaleissa ja prostituoidessaan itseään entisen IKL:n perillisten edessä. Vastaavasti Klaanilla oli vaikutuksensa vuoden 1924 maahanmuuttoasetukseen, missä Yhdysvallat ryhtyi toteuttamaan tahdikasta etnistä diskriminointia siirtolaisten kohdalla. Suomen Sisun ja eräiden perussuomalaisten ehdokkaiden aloitteissa on havaittavissa samanlaisia vivahteita.
Politiikkaa tehdään nykyisinkin uhkakuvilla, jotka eivät sävynsä ja taktiikkansa puolesta millään tavoin eroa kahdeksan vuosikymmenen takaisista. Madison Grantin The Passing of a Great Race ja eiralaisen filologin Kirjoituksia uppoavasta lännestä polemisoivat samanlaisilla painajaismaisilla tulevaisuudenvisioilla. Antisemitistiset ja katolisuudenvastaiset kuvitelmat "Siionin viisaista" ja paavin johtamasta salaliitosta ovat vaihtuneet pelkoon orastavasta "islamisaatiosta", jossa jopa koristeellinen tornirakennelma muovautuu kammottavaksi freudilaiseksi symboliksi. Sattumaa ei tietenkään ole sekään, että levitetyn propagandan keskuksessa ovat raiskaukset.
Koko asialle voisi periaatteessa pudistaa säälivästi päätään, ellei sillä alkaisi olla jo vaikutusta puoluepolitiikkaan ja ehdokasasetteluun ensi vuoden eduskuntavaaleissa. Ilmeisesti oman aikamme Suomen demokraattinen järjestelmä on vajonnut samaan impotenttiin, saamattomaan ja letargiseen olotilaan, mikä sävytti Yhdysvaltoja 1920-luvun aikana. Politiikassakin vallitsee laissez-faire, joten riittävän härskillä ääriliikkeellä on mahdollisuutensa. Nässä oloissa liikkeen johtajien ei tarvitse olla edes kovin fiksuja tai osaavia saadakseen menestystä. Muitakin puolueita on sitä kautta helppo viedä kuin pässiä narusta.
Ei niin, että se minua silti huolettaisikaan; veikkaan, että jonain päivänä koko hysteriaan mukaan menneet heräävät ja ymmärtävät tehdä tarvittavat katumusharjoitukset. Mikäli eivät, niin heihin voi toki aina soveltaa pitkäkestoista sosiaalista ostrakismia.
Cheers,
J. J.