jsn kirjoitti:
Yhtä hankalaa on Suomen rajojen määrittäminen. HS:n kirjoitussarja tuo hyvin esille, miten ilman Ruotsia ei oikeastaan olisi Suomeakaan. Vasta kun valtiollinen raja Venäjän ja Ruotsin välillä määriteltiin, syntyi "Suomi".
Ja eikö tuo ensimmäinen valtiollinen itäraja 1300-luvun alun Pähkinänsaaren rauhassa solmittu Ruotsin ja Novgorodin kesken, Moskovan suuriruhtinas Dimitri Donskoi maksoi veroja mongoleille ollen näiden alainen 1300-luvun loppuun?
Nykykartoille itärajat on merkitty, mutta Nöteborgin rauha lienee vahvistanut mm. Pähkinänlinnan ja Viipurin linnan kuulumisen Ruotsille, miten lienee ollut karjalaisten alun perin rakentaman Käkisalmen linnan laita?
Tuon ajan kartat olivat hieman alkeellisia ja Pähkinäsaaren rajaakaan ei merkitty maastoon ja Täyssinän rauhankin jälkeen Jakob de la Gardie valloitti Moskovan.
Nöteborgin rauhassa Valamo lienee säästynyt tuholta, toisin kuin 1600-luv. alussa ja Novgorodin suunnalta Valamon luostari 1100-luv. alkaen oli hengellisen ja maallisenkin laajenemisen keskus myöhemmin perustettuine sivuluostareineen.
Novgorod ja myöhemmin Moskovan tsaari näyttäisivät tukeneen luostarilinnoitusten rakentamista ja lännen ristiretkeläiset rakensivat samassa tarkoituksessa aluksi
ns. hyökkäyslinnoja, esim. Olavinlinna n. 1500 alkaen?
Usein kirjoitetaan roomalaiskatolisuuden ja Bysantin katolisuuden olleen eräänlainen
"valtiollinen raja", mutta eikö sekin merkinnyt veronkantorajaa. Itäinen ja läntinen- eteläinen katolisuus eivät syrjäyttäneet vanhoja uskontoja kovinkaan nopeasti. Uskontorajojen lisäksi ryöstö- / veronkantoretkiä tehtiin kenties puolin ja toisin heimojen toimesta osin katolisuuden suuntauksesta riippumattakin.
Olisikohan Pohjanlahden rannalla "ei-kenenkään maan" raja ollut myöhemmän ajan Limingan tienoilla 1300-luv. ja etelämpänä Hämeenlinnan seudulla?
Etelärannikko ainakin paikoitellen lienee ollut Ruotsin veronkantoaluetta, Turku, Raasepori, Viipurin linna, Nevan linna. Ja olisivatkohan linnojen vaikutusalueiden väliset rannikkoalueet olleet varsinkin Itä-Uudellamaalla autiota ei-kenenkään maata?
Ruotsin kuninkaan kirjoitetaan lahjoittaneen ja vuokranneen 1300-luvulla Padisen luostarille ja Kalparitarikunnalle H:gin Vantaanjoen ja Kymijoen lohenkalastusoikeuksia ja mm. maa-alueita Sipoosta, Porvoosta, Pernajasta jne., mutta miten lienee ollut aikoinaan - ottiko Padise nuo maat vahvemman oikeudella?
( Autonomian aikana, ellei jo aiemminkin, Venäjä antoi mm. Kymijoen lohenkalastusoikeudet Valamon luostarille )
Ja
millaisia verotusretkiä karjalaiset ja novgorodilaiset ovat tehneet myöhemmän ajan Itä-Uudellemaalle?
Veikko Palvo