Albert Ravila kirjoitti:Heikki Ylikangas kirjoittaa blogissaan 15.2.2009 näin:
Vielä hän [Tapio Nurminen ] kertoo minun ”keksineen” asevelvollisuuslakiin pykälän, jonka mukaan ”eivät yhteiskunnallisesti vaaralliset vaikkakin ruumiillisesti terveet” saisi koulutusta. ”Tuollaista pykälää kummassakaan asevelvollisuuslaissa ole”, vakuuttaa tutkija Tapio Nurminen verkkojulkaisussaan.
Ei olekaan, siinä Nurminen on oikeassa. Kummallisuus on siinä, että minä en ole missään sellaista esittänytkään (lihavointi AR). Kyse on Nurmisen terästyksestä virheitteni pitkään luetteloon, mikä on sikäli ymmärrettävää, että asiallinen menettely olisi jättänyt tuloksen liian vaisuksi.
10.10.2008 Heikki Ylikangas kirjoitti blogissaan näin:
Muutama osoitus kirjan todistelusta. Tapio Nurminen kiistää käsitykseni poliittisperustaisesta karsinnasta kutsunnoissa sotien välillä jättämällä mainitsematta tärkeimmän lähteeni (lihavointi AR): asevelvollisuuslakiin (1919, 1922) sorvatun pykälän, jonka mukaan kutsuntatoimistot saattoivat vastoin lääkärin lausuntoa hylätä kutsutun, jotta ”eivät yhteiskunnallisesti vaaralliset vaikkakin ruumiillisesti terveet yksilöt” saisi koulutusta.
Heikki Ylikangasta on arvosteltu kovin sanoin hänen jatkosotatulkinnoistaan.
On väitetty hänen keksineen ja vääristelleen lähteitä, mikä on todella vakava
syytös. Miten on, valehteliko Ylikangas pykäläasiassa?
Kirjassaan Yhden miehen jatkosota (2009) Ylikangas jatkaa:
"Todellisuudessa, kuten edellä lyhyesti viittasin, lainaukseni perustuu hallituksen (4.2.1919) asettaman asevelvollisuuskomitean käsittelyyn. Majuri Erik Heinrichs
antoi komitean asiantuntijana lausunnon, jolla hän kommentoi eduskunnan (21.1.1919) hyväksymän ja (8.2.1919) julkaistun väliaikaisen asevelvollisuuslain 39§:ää. Pykälässä todetaan: "Kutsuntatoimistoa ei velvoita lääkärin antama lausunto katsastetun kelpaamattomuudesta sotapalvelukseen". Kohta on osin aivan aiheellisesti saattanut Heinrichsin ymmälle. Hän kirjoittaa:
"39§ pykälä olisi muutettava siten, että kutsuntalautakuntaa ei velvoita myöskään lääkärin antama lausunto katsastetun
kelpaavaisuudesta (ei ainoastaan kelpaamattomuudesta sotapalvelukseen. Tämän kautta annettaisiin lautakunnalle tilaisuus estää armeijaan pääsemästä yhteiskunnallisesti vaarallisia vaikka ruumiillisesti terveitä yksilöitä."
Näin siis Heinrichs, en minä."
Mielestäni Ylikangas viittaa siihen, että lakipykälän tulkinta mahdollisti myös poliittisista syistä tapahtuvan karsinnan. Olihan pykälä itsessään aika moniselitteinen.
Pidemmällä tekstissään hän viittaa esim. silloisessa eduskunnassa asevelvollisuusasiasta käytyyn keskusteluun.
Hän kirjoittaa myös: "Tosiasiassa lakiin jätettin selvät pykälät siitä, millä perusteilla kutsunnan alaisia voitiin poliittisesti karsia. Juuri sen vuoksi Heinrichsin vaatima selkeä maininta siitä, että lääkärin myönteinenkään lausunto katsastetun kunnosta ei sitonut kutsuntalautakunta, oli tarpeeton. Poliittisen karsinnan periaate tuli esille jo hallituksen perusteluissa, kun se antoi esityksen asevelvollisuuslaiksi eduskunnalle 1919. Perusteluissa todetaan: "Kun saattaisi olla sangen uskallettua antaa muutamain henkilöiden, esimerkiksi sellaisten, jotka ovat tehneet itsensä tunnetuiksi puolustuslaitoksen vastaisesta kiihoituksesta, suorittaa asevelvollisuutensa tavallisessa järjestyksessä, on täytynyt valmistaa mahdollisuus käyttää sellaisia henkilöitä puolustuslaitoksen töihin eikä asepalvelukseen." Sama koski "häpeälliseen rikokseen" syyllistyneitä, mitä niillä sitten tarkoitettiinkin. - Ainakin Väinö Voionmaa ymmärsi 'häpeällisellä rikoksella' tarkoitettavan poliittista rikollisuutta. - Tämä sama kanta tuli vahvana esille varsinaisessa vuoden 1919 asevelvollisuuslaissa. Sen 6 §:n mukaan "asevelvollista, joka on tuomittu kansalaisluottamuksensa menettäneeksi tahi julistettu todistajaksi kelpaamattomaksi, ei saa käyttää asepalvelukseen, mutta hän on velvollinen tekemään puolustuslaitoksen etua välittömästi tai välillisesti tarkoittavaa työtä". Säännös koski tietenkin ennen muuta vuoden 1918 sisällissodassa punaisella puolella taistelleita ja siitä rikoksesta kansalaisluottamuksen menetykseen pitemmäksi tai lyhyemmäksi ajaksi tuomittuja.Tärkein poliittisen karsinnan mahdollistava pykälä oli
kuitenkin toinen, väliaikaisen lain 63.§. Sen ensimmäinen momentti kuuluu:
"Jos asevelvollinen ennen palvelukseen astumistaan tai sen jälkeen on käyttäytynyt siten, että todennäköisillä syillä täytyy päättää, ettei hän tahdo täyttää hänelle asevelvollisena tulevia velvollisuuksia, voi armeijan tai laivaston päällikkö julistaa hänet asepalveluksesta erillään pidettäväksi sen aikaa kuin hänen olisi pitänyt palvella vakinaisessa väessä samoin kuin harjoituskokouksessa ja liikekannallepanon jäljestä käytettäväksi puolustuslaitoksen etua välittömästi tai välillisesti tarkoittavassa työssä."