Kukkiva Kasvi kirjoitti:Mutta, lähinnä tuohon gói-nimitykseen liittyen: gói oli muinaisnorjankielinen nimitys kuukaudelle, joka nykyisen järjestelmän mukaan määriteltynä alkoi helmikuun puolesta välistä ja kesti maaliskuun keskivaiheille. Sen merkitys on hieman epäselvä, sillä - toisin kuin monella muulla muinaisnorjankielisellä kuukauden nimellä - sanalla ei näyttänyt olevan yhteyttä eri vuodenaikoihin liittyviin tavanomaisiin talon maataloustöihin, kuten heinäneruuseen, teurastukseen jne. (Tästä voi katsoa esim: Hastrup, Kirsten: Culture and History in Medieval Iceland. An Anthropological Analysis of Structure and Change. Clarendon Press: Oxford 1985.)
Gói ei kuitenkaan liity niinkään etelään (vaikkakin valoon ainakin epäsuorasti) vaan lumeen, ja saattaa pikemminkin viitata em. ajanjaksoon "lumikuukautena" (ks. esim Jan de Vries: Altnordisches Etymologisches Wörterbuch. E. J. Brill: Leiden 1962).
Kiitos tiedosta. En tiennyt aikaisemmin, että gói olisi kuukauden nimenä.
De Vriesin mukaan sanan germaaninen kantasana on rekonstruoituna *gam- ja sen merkitys on 'talvi, lumi'.
Islannissa góa tai gói on kuukauden nimi ja niin näyttää olevan Goin veljen Gorrinkin nimi - Gormánuður joka suomennetaan sisälmyskuukaudeksi, joka alkaa lokakuun lopussa ja kestää marraskuun loppuun. Gor olisi sisälmys ja germaaninen kantasana *gura, jonka merkitys olisi uloste, kura.
Jos spekuloisi suomalaiskielisillä sanoilla, niin gor<- suomen kuura. Lokakuun lopusta marraskuun loppuun olevaan ajanjaksoon kuurakuukausi sopii.
Suomalaiskielten koi->goi sopinee myös helmikuun lopusta maaliskuun loppuun kestävään nopean valkenemisen aikaan.
Merkityksen ja äänteiden osalta suomalaissanat käsittääkseni toimisivat ja jopa paremmin kuin germaaniset merkitysselitykset.
Germaanisina alkuperinä tulee kysymys, missä germaanisissa kielissä esiintyy sanue goi/*gam merkityksessä lumi tai talvi muualla kuin muinaisnorskissa? Muinaisnorskin gor esiintynee kuran merkityksessä germaanisissa kielissä ja suomen 'kura' lienee lainaa germaanin *gurasta.
Kelttien jumalatar nimeltä Aine oli mm rakkauden jumalatar. Yhdessä tarinassa kuningas Ailil Olom halusi raiskata Ainen, jolla ei ollut muuta mahdollisuutta kuin tappaa itsensä. Toisessa tarinassa Desmondin jaarli Gerald näki Ainen kylpemässä joessa ja raiskasi tämän. Kolmannessa versiossa jaarli nappasi uivan Ainen vaatteet ja lupasi vaatteet takaisin, jos Aine suostuu jaarlin vaimoksi.
Neljännessä - suomalaisessa tarinassa - Väinämöinen vikittelee Ainoa, joka hukuttautuu järveen.
