Presidentti Kekkonen neuvotteli Kosyginin kanssa idänkaupasta, öljystä ja maakaasusta 1969 ja Neste Oy alkoi suunnitella kolmatta jalostamoaan neljälle lisäöljymiljoonatonnille vuodessa Hankoniemen Tvärminneen saaden aikaan suuren ympäristösodan.
Hallitus ratkaisi sodan päättämällä alkuvuodesta 1973 sijoittaa jalostamon Ketteliin Pyhämaalle, jonka Valtioneuvosto päätti liittää Uuteenkaupunkiin.
Kustannukset nousivat Tvärminnen 1000 miljoonasta mk:sta 1300 miljoonaan ja lisäksi hallitus lupasi avustaa n. 200 miljoonalla tie- ja väylärakentamisessa.
Suomen Pankkikin suositteli Porvoon Sköldvikin jalostamon laajentamista, mikä tuli maksamaan 730 miljoonaa mk. Keskeiset yksiköt valmistettiin Exxon-Esson ja Shellin lisensseillä.
Kekkonen lähetti Toukokuussa 1973 pääministeri Kosyginille kirjeen ehdottaen öljyputken rakentamista Sköldvikiin, jonka jalostamon laajennussuunnittelu käynnistyi syksyllä.
Kauppa- ja Teollisuusministeriö näyttää halunneen sijoittaa jalostamon Ketteliä etelämmäksi ja UKK lähetti 1.11.1973 myllykirjeen teollisuusministerille: https://oa.doria.fi/bitstream/handle/10 ... sequence=1 Ja sitten iski öljykriisi idänkauppaankin.
NL:lle oli edullisempaa toimittaa öljyä Länsi-Eurooppaan, öljykriisi oli tehnyt sen mahdolliseksi. USA yritti varoitella, mutta sekin oli valmis vaihtamaan öljybarreleita vehnäbusheleihin.
Öljynvientiä Suomeen ei nostettu 6 miljoonasta tonnista vuodessa 10 milj. tonniin.
( 2002 Suomi toi 11, 895 milj. raakaöljytonnia, Primorsk-Koiviston kapasiteetin verran) NL:n kannalta Suomi oli jo laivojen rakentaja sille, Länsi-Saksa mm. tarjosi NL:lle kiinnostavampia poliittistaloudellisia etuja.
Ei 10 miljoonaa vuosittaista öljytonnia, eikä öljyputkea Sköldvikiin.
Hallitus lopetti ympäristösodan jalostamopaikkaa siirtämällä ja KTM näyttäisi siirrelleen jalostamoa vielä silloinkin, kun UKK oli jo päättänyt asian?
Tvärminnen ympäristösotaa 1969 - 1972 johti prof. Ernst P. Palmén ja tuota sotaa käytiin puhtaasti luonnonsuojelusyistä.
Koijärvellä 1979 olivat liikkeellä mediaa tehokkaasti hyödyntävät ideologiset ympäristöaktivistit, jotka kritisoivat mm. kulutusyhteiskuntaa. Koijärveläisille luonnonsuojelu näyttäisikin olleen sivuseikka, keino ideologiseen tavoitteeseen pääsemiseksi?
Veikko Palvo