Emma-Liisa
Viestit: 4991
Liittynyt: 30.01.07 17:25

Re: Karjalaisuus sodanjälkeisessä Suomessa

nylander kirjoitti: Ei Paasikiven, Rytin ynnä muiden ajamassa optio-oikeudessa ollut missään nimessä ainakaan primaarisesti kyse siitä, että kotiseudulleen "pyrkiville" karjalaisille olisi haluttu tarjota siihen mahdollisuus vaan että heidän olisi kustannussyistä mahdollisesti (Silvo Hietasta tulkiten) peräti haluttukin jäävän kotisijoilleen, Neuvostoliiton alaisuuteen.
Mitä kummastelemista kotiseudulle jäämisessä sinänsä on? Sehän oli siihen asti ollut normaali käytäntö. Rajat olivat vaihtuneet, mutta asukkaat jääneet. Poikkeus taisi olla vain Tverin karjalaiset. NL:kin siirrätti puolalaiset vasta sodan jälkeen länteen. Kreikka ja Turkki olivat kyllä "vaihtaneet" väestöä sodan jälkeen, siis lähettäneet toisen kansallisuuden kotiin.

Oliko toiselle valtiollle luovutetun alueen koko väestön evakuoinnista maaliskuussa 1940 edes ennakkotapausta?

Kuka muuten sen päätöksen teki - sotilas- vai siviiliviranomaiset? Pitikö väestö lähtöä itsestäänselvänä kuin jälkikäteen on esitettty? Siis nyt kyse on niistä, jotka asuivat rauhan tullessa vielä Suomen hallussa olevilla alueilla, ei sodan tieltä aiemmin evakuoiduista.

Sinänsähän päätös oli sekä Suomen että NL:n kannalta viisas, koska ko. väestön kohtelusta NL:ssa olisi tullut ikuinen riidan aihe maiden välille.

Veikko Palvo
Viestit: 853
Liittynyt: 12.10.09 13:13

Re: Karjalaisuus sodanjälkeisessä Suomessa

"Laissa siirtoväen työhönsijoittamisesta 14.6.1940 (asetuskok. nro 308) on m ä ä r ä t t y , että jokainen työkykyinen 15 vaan ei 60 vuotta täyttänyt valtion huoltoavustusta nauttiva s i i r t o v ä k e e n kuuluva henkilö on velvollinen ottamaan vastaan normaalisti palkattua työtä sillä uhalla, että kieltäytyessään menettää hän ja hänen perheensä valtion huoltoavustuksen."
UKK959153

Jokainen 15 vaan ei 60 vuotta täyttänyt siirtoväkeen kuuluva siis määrättiin töihin / raivaamaan peltoa metsään hakemuksen pohjalta saamalleen maalle.

Sotavahinkolain 14.12.1939 mukaisista korvauskysymyksistä on väännetty kättä eduskunnassakin, muistaakseni pääministeri Risto Ryti mm. oli aluksi sillä kannalla, ettei valtio ole velvollinen korvauksia maksamaan?

UKK912048: "Ennen NL:n hyökkäystä siirtoväen määrä oli vain muutama kymmenen tuhatta......kohosi n. ½ miljoonaan."
Määräyksestä joltakin alueelta tai sen osalta poistetuille valtion oli järjestettävä majoitus ja muonitus. Ja ilmeisesti tuostakin syystä ennen sotaa valtioneuvoston määräyksellä evakuoitua siirtoväkeä oli "vain muutama kymmenen tuhatta?"

Talvisodan aikana karjalaista siirtoväkeä evakuoitui radanvarsikuntiin ja Sisäasiainministeriö on 19.4.1940 vahvistanut siirtoväen huoltovaiheen sijoituksen lääneittäin ja kunnittain. Esim. Tammisaareen ja sen ympäristöön siirtoväkeä lienee tullut Hangosta, mutta mm. Loviisaan ja Ruotsinpyhtäälle lienee tullut karjalaisiakin?

Veikko Palvo

Jussi Jalonen
Viestit: 902
Liittynyt: 29.05.07 11:18
Paikkakunta: Pyynikki

Re: Karjalaisuus sodanjälkeisessä Suomessa

nylander kirjoitti: Ei Paasikiven, Rytin ynnä muiden ajamassa optio-oikeudessa ollut missään nimessä ainakaan primaarisesti kyse siitä, että kotiseudulleen "pyrkiville" karjalaisille olisi haluttu tarjota siihen mahdollisuus vaan että heidän olisi kustannussyistä mahdollisesti (Silvo Hietasta tulkiten) peräti haluttukin jäävän kotisijoilleen, Neuvostoliiton alaisuuteen.
Karjalaisten jättäminen "kustannussyistä Neuvostoliiton alaisuuteen" on se muotoilu, jossa mielestäni aletaan siirtyä lähelle tuota aiemmin mainitsemaani mustaa legendaa, eli näkemystä karjalaisten kylmästä ja tylystä hylkäämisestä Suomen valtion päättäjien toimesta.

Muistutetaan nyt vielä, että neuvotteluissa esitettiin vuoden siirtymäaikaa. Aloitteen voi siis tulkita puhtaasti yritykseksi voittaa aikaa. Valtiontalouden arvioidun kestokyvyn ja evakuoinnin paremman järjestelyn, samaten kuin siirtoväen itsensä kannalta tämä olisi ollut yksinomaan hyvä asia.

Sen lisäksi asiaa kannattaa tarkastella laajemmassa kontekstissa. Kukaan ei vielä tiennyt, minkä käänteen maailmansota saisi ja kauanko se kestäisi. Poliitikoilla oli syynsä toivoa, että Euroopan rajajärjestelyt saisivat mahdollisesti vielä ratkaisunsa tulevassa yleisessa rauhankonferenssissa. Tämänkin vuoksi suomalaisen väestönosan jatkuva läsnäolo luovutetuksi määrätyllä alueella, vaikka sitten määräaikaisestikin vielä vuoden verran, saattoi olla järkevää. Sen avulla voitaisiin ylläpitää aluetta koskevia jatkuvia kansainvälisoikeudellisia vaatimuksia tulevaisuutta silmälläpitäen.

(Tietysti, jos haluaa allekirjoittaa sanokaamme vaikkapa emeritusprofessori Ylikankaan teesit talvisodan rauhanteosta ja sen oletetuista motiiveista, niin siinä tapauksessa tuota edelläkuvattua mahdollisuutta on toki mahdoton edes harkita.)

Huomionarvoista on myös se, että Paasikiven ja kumppanien mielessä ilmeisesti kajasti ajatus siitä, että karjalaiset voisivat siirtymäaikana nauttia tietynlaista kulttuuriautonomiaa luovutetuksi määrätyllä alueella. Ellen nyt väärin muista, niin Hietasen tutkimuksessa oli mainittu, miten suomalaiset olivat sitoneet ehdotukseen niinkin erikoisen asian kuin "vapaan uskonnonharjoitusoikeuden".

Lisäksi tulevat tietysti ne muut seikat, joista jo mainitsinkin, kuten Tarton rauhan ennakkotapaus vastaavasta pykälästä, jolla oli merkityksensä lakimiestapauksen omaaville poliitikoille. Paasikivihän oli ollut mukana neuvottelemassa myös tuota sopimusta.


Cheers,

J. J.

nylander
Viestit: 1356
Liittynyt: 07.06.06 20:33

Re: Karjalaisuus sodanjälkeisessä Suomessa

Jussi Jalonen kirjoitti:Karjalaisten jättäminen "kustannussyistä Neuvostoliiton alaisuuteen" on se muotoilu, jossa mielestäni aletaan siirtyä lähelle tuota aiemmin mainitsemaani mustaa legendaa, eli näkemystä karjalaisten kylmästä ja tylystä hylkäämisestä Suomen valtion päättäjien toimesta.
Mutta ei kai taloudellisen kalkyloinnin mahdollisuuttakaan kokonaan voi sivuttaa asiaan vaikuttanena tekijänä. Jos asiaa lähestyy päinvastaisen, toteutuneen vaihtoehdon suunnasta, niin huomio kiinnittyy siihen, miten vaikeaa toukokuussa 1940 säädetyn pika-asutuslain toimeenpano oli. Jokipii (1987) oli sitä mieltä, että maanluovutusten kirvelevyys osaltaan peräti "altisti" Suomen johtavia piirejä sille tielle, jolle viimeistään loppukesällä 1940 lähdettiin.
Tietysti, jos haluaa allekirjoittaa sanokaamme vaikkapa emeritusprofessori Ylikankaan teesit talvisodan rauhanteosta ja sen oletetuista motiiveista
Sivumennen sanoen: jos Silvo Hietasen tutkimusta tulkitaan "kyynisesti" ja sovitetaan se yhteen Ylikankaan "takaisin korkojen kera"-hypoteesiin, eikö silloin legenda menetä mustuutensa ja näyttäydy pelkästään rationaalisena toimintana?

Jussi Jalonen
Viestit: 902
Liittynyt: 29.05.07 11:18
Paikkakunta: Pyynikki

Re: Karjalaisuus sodanjälkeisessä Suomessa

nylander kirjoitti: Mutta ei kai taloudellisen kalkyloinnin mahdollisuuttakaan kokonaan voi sivuttaa asiaan vaikuttaneena tekijänä.
Ei tietenkään, ja edellähän jo viittasinkin siihen. Toivottu vuoden siirtymäaika olisi mahdollistanut yksityisomaisuuden tehokkaamman evakuoinnin, ja mahdollisesti jopa kesän 1940 sato luovutettavaksi määrätyiltä alueilta olisi jäänyt suomalaisille. Asiaa voi siis tarkastella taloudelliseltakin kannalta, ja kustannusasiat olivat epäilemättä ainakin Rytille ja Tannerille erityisen merkitsevässä roolissa.

Kyse onkin siitä, miten taloudellisiin realiteetteihin perustuvan tulkinnan haluaa johdatella. Oliko taustalla ylläkuvattu pragmaattisuus, jossa tiedostettiin siirtoväen ja alueluovutusten aiheuttama lisärasitus valtiontaloudelle ja yritettiin pehmentää tätä iskua tinkimällä rauhansopimukseen ennakkotapauksen mukainen pykälä, jonka turvin evakuoinnin ja uudelleenasutuksen koko taakka ei olisi tullut äkkirysäyksellä kannettavaksi? Vai oliko taustalla kyyninen, kylmä laskelmointi, jossa oman maan kansalaiset katsottiin menoeräksi, ja heidät oltiin valmiita jättämään heitteille, pysyvästi vieraan vallan alueelle, siitäkin huolimatta että kaikkien poliitikkojen tiedossa oli viimeistään Suomessa yleisesti tiedossa olleen inkeriläisten kohtalon jälkeen Stalinin menettely vähemmistökansallisuuksien kanssa?

Itse olisin taipuvaisempi valitsemaan ensimmäisen vaihtoehdon, vaikka Niukkanen (joka olisi sydämensä halusta vielä jatkanut sotaa...) on nähtävästi muistelmissaan propagoinut tuon jälkimmäisen tulkinnan suuntaan.
nylander kirjoitti: Sivumennen sanoen: jos Silvo Hietasen tutkimusta tulkitaan "kyynisesti" ja sovitetaan se yhteen Ylikankaan "takaisin korkojen kera"-hypoteesiin, eikö silloin legenda menetä mustuutensa ja näyttäydy pelkästään rationaalisena toimintana?
Voisihan sen tietysti niinkin ottaa, mutta edelleenkin jää jäljelle se fakta, että kukaan Suomessa ei tiennyt eikä voinut tietää, milloin Saksan ja Neuvostoliiton välirikko tapahtuisi. Lisäksi, tuskinpa kukaan asiaa päättäneistä poliitikoista olisi ehdoin tahdoin halunnut jättää karjalaiset väärälle puolen rintamaa siinä vaiheessa, kun menetyksiä olisi alettu periä "takaisin korkojen kanssa". Olisihan alueella tietysti voitu antaa Helsingin toimesta lähtökäsky hyvissä ajoin, jo ennen vuoden takarajan umpeutumista, mutta se taas olisi ollut Neuvostoliitolle varma signaali tulevasta.

En oikein tiedä, sopivatko nämä yhteen millään tavalla. Melkein tekisi mieleni väittää, että Hietasen kuvailema episodi vie osaltaan väkisinkin pohjaa Ylikankaan teesin uskottavuudelta.



Cheers,

J. J.

Veikko Palvo
Viestit: 853
Liittynyt: 12.10.09 13:13

Re: Karjalaisuus sodanjälkeisessä Suomessa

Jussi Jalonen kirjoitti: Karjalaisten jättäminen "kustannussyistä Neuvostoliiton alaisuuteen" on se muotoilu, jossa mielestäni aletaan siirtyä lähelle tuota aiemmin mainitsemaani mustaa legendaa, eli näkemystä karjalaisten kylmästä ja tylystä hylkäämisestä Suomen valtion päättäjien toimesta.
Cheers,
J. J.
Olisikohan tuon mustan legendan mukaisesti Otto Wilhelmin neuvostotasavallan alaisiksi ollut aikomuksena jättää noin 200 000 karjalaista?
Vai olisiko (salaliitto-)aikeena ollut palauttaa pakolla myös Talvisodan aikana aiemmin Sisä-Suomeen evakuoituneetkin karjalaiset?

Moskovan rauhan 13.3.1940 jälkeen toteutuneena seurauksenahan oli Suomen armeijan vetäminen taaksepäin Viipuri - Valamo - Sortavala -linjalta 10 vrk:ssa.
Ja tuolla Moskovan ´rauhassa menetetyllä´ osalla Karjalaa lienee ollut parisataatuhatta karjalaista.

lis.: Moskovan rauha alkoi 13.3.1940 klo 12.00 Leningradin aikaa ja sopimuksen mukaan Suomen armeijan oli vetäydyttävä vähintään 7 km/vrk- marssein.
Rauhan tullessa rintama oli mm. Sortavalasta n. 40 km itäänpäin, Mantsin- ja Lunkulansaaret kauempanakin ja Sortavala oli siis luovutettava viimeistään 19.3.1940 klo 12.00, viimeinen evakkojuna lähti 18.3.1940 klo 22.00

Veikko Palvo
Viimeksi muokannut Veikko Palvo, 07.05.10 20:22. Yhteensä muokattu 2 kertaa.

Veikko Palvo
Viestit: 853
Liittynyt: 12.10.09 13:13

Re: Karjalaisuus sodanjälkeisessä Suomessa

Emma-Liisa kirjoitti:Toimitus: jaettu ketjusta: Monikulttuurisuus historiallisesta näkökulmasta ja otsikoitu uudestaan.
***
Yliopisto-lehdessä 4/2010 väitöskirjaa jälleenrakentajain psykologisesta profiilista valmisteleva Jenni Kirves rinnastaa aikoinaan evakkoja ja nykyisin maahanmuuttajia kohtaan tunnetut asenteet.
Jos ja kun siirtoväki rinnastetaan maahanmuuttajiin ja turvapaikanhakijoihin niin tulisi muistaa laki 14.6.1940 siirtoväen työhön sijoittamisesta.

Laki määräsi jokaisen työkykyisen 15 - 60 vuotiaan siirtoväkeen kuuluvan velvolliseksi ottamaan vastaan normaalisti palkattua työtä uhalla, että muutoin menettää omansa ja perheensä valtion huoltoavustuksen.
Eikä tuo huoltoavustus 1940 liene ollut kovinkaan korkea?

Useinkin kirjoitetaan, että maahanmuuttajien ja turvapaikanhakijoiden tulisi tehdä työtä. Siirtoväen työvelvollisuuden määritteli aikoinaan 14.6.1940 laki.

Veikko Palvo

Emma-Liisa
Viestit: 4991
Liittynyt: 30.01.07 17:25

Re: Karjalaisuus sodanjälkeisessä Suomessa

Veikko Palvo kirjoitti:
Emma-Liisa kirjoitti: Jos ja kun siirtoväki rinnastetaan maahanmuuttajiin ja turvapaikanhakijoihin niin tulisi muistaa laki 14.6.1940 siirtoväen työhön sijoittamisesta.

Laki määräsi jokaisen työkykyisen 15 - 60 vuotiaan siirtoväkeen kuuluvan velvolliseksi ottamaan vastaan normaalisti palkattua työtä uhalla, että muutoin menettää omansa ja perheensä valtion huoltoavustuksen.
Eikä tuo huoltoavustus 1940 liene ollut kovinkaan korkea?
Eivätkös kaikki olleet sodan aikana työvelvollisia?

Veikko Palvo
Viestit: 853
Liittynyt: 12.10.09 13:13

Re: Karjalaisuus sodanjälkeisessä Suomessa

Emma-Liisa kirjoitti: Eivätkös kaikki olleet sodan aikana työvelvollisia?
Mutta, kun tuo laki siirtoväen työvelvollisuudesta annettiin kolme kuukautta Talvisodan päättymisen jälkeen kesällä 1940.
Ja
siirtoväkeä on ollut Hangostakin. Suomen suurin rakennustyö Salpa-linjan rakentaminen oli aloitettu, puolustuslinja Suomenlahdelta Jäämerelle.
Hankoniemelle alettiin rakentaa Harparskog-puolustuslinjaa.

Voisiko olettaa siirtoväen työvelvollisuutta tarvitun mm. Salpa-linjalla, joka työllisti
30 000 - 35 000 ?

Veikko Palvo

Veikko Palvo
Viestit: 853
Liittynyt: 12.10.09 13:13

Karjalaisuus sodanjälkeisessä Suomessa

Karjalan Liitto perustettiin huhtikuussa 1940 ja kesäkuussa 1940 säädettiin pika-asutuslaki, jota ei paljoakaan ehditty toteuttaa.
Joulukuussa 1944 tehtiin esitys Maanhankintalaista, joka näyttää olleen pitkälti sama kuin pika-asutuslaki. Lain piirissä olivat nyt myös myöskin rintamamiehet.
Pääministeri Paasikivi on ollut maanhankintalakia vastaan, hän näyttäisi halunneen kansantaloudellisen neuvottelukunnan tavoin asuttaa siirtoväen täysin uudisraivauslinjalla Pohjois-Suomeen. Pääministeri on jäänyt osittain tappiolle ja maanhankintalaki on säädetty toukokuussa 1945.

Dos. Silvo Hietanen , Kuopio 2009, Siirtoväen ja rintamamiesten asuttaminen: http://www.karjalanliitto.fi/index.phtml?=476 "Asutustoimintaa yleensä ja erityisesti maanhankintalain säätämistä ja toimeenpanoa arvioidaan useimmiten pelkästään maataloudellisin perustein unohtaen maaseudun asuntokysymyksen ja maaseudun kokonaisuudessaan."
Poliittisetkin perusteet lienevät olleet hyvin painavat?

Suomihan oli sodan jälkeen maatalousmaa, joten olikohan kansantaloudellinen neuvottelukunta vielä 1945 välirauhan 1940-41 aikaisella linjalla?
Petsamo oli tuolloin ainoa yhteys.

Veikko Palvo

Veikko Palvo
Viestit: 853
Liittynyt: 12.10.09 13:13

Re: Karjalaisuus sodanjälkeisessä Suomessa

Emma-Liisa kirjoitti:Toimitus: jaettu ketjusta: Monikulttuurisuus historiallisesta näkökulmasta ja otsikoitu uudestaan.
***
Yliopisto-lehdessä 4/2010 väitöskirjaa jälleenrakentajain psykologisesta profiilista valmisteleva Jenni Kirves rinnastaa aikoinaan evakkoja ja nykyisin maahanmuuttajia kohtaan tunnetut asenteet.
Asenteet ovat varmaankin rinnastettavia siinä mielessä, että 16 000 joutui myymään
osan maistaan siirtoväelle, sekä rintamamiehille. Seteleitä leikattaessa inflaatioaikana rahalla ei liene ollut paljoakaan merkitystä, ei myöskään siirtoväen osan saamissa korvauksissa? Siirtoväen osuus näyttää olleen noin 48% ja rintamamiesten ja muiden osuus maanhankintalain mukaisesta maasta noin 52%. Tilojen perustamisesta 1945 - 1950-luv. loppupuolelle mm. http://www.maanmittauslaitos.fi/PopUpDo ... va2006.pdf
Maanviljelystuotannon sanotaan saavuttaneen sodanedellisen tason samoihin aikoihin 1952, jolloin sotakorvaustoimitukset päättyivät.
Perinnemaisemiakin maanhankintalain toteutus näyttäisi muuttaneen?

Miten perinnemaisema-käsitteen määrittelisi?
Pitäisikö latoa digitoituja karttoja 1500- 1700-luv. alkaen päällekkäin, jolloin nähtäisiin muutokset ja se, mihin pitäisi palata? Aarniometsästä Valter Keltikangas kirjoitti jonkun tutkijan löytäneen sellaisen 100 v sitten joltain saarelta Siperiassa, salaman sytyttämä metsäpalo ei ollut tuhonnut.
Avohakkuualue, jossa oravasta on tehty jalkamies ja jalkamiehen on vaikea kulkea tai maaseudun "autokorjaamoa" osoittavat autonromut eivät kylläkään sisälly jatkuvasti muuttuneeseen k u l t t u u r i m a i s e m a a n k a a n.

Veikko Palvo

Veikko Palvo
Viestit: 853
Liittynyt: 12.10.09 13:13

Väestönsiirrot karjalaissuomalaisessa neuvostotasavallassa

Veikko Palvo kirjoitti: Dos. Silvo Hietanen , Kuopio 2009, Siirtoväen ja rintamamiesten asuttaminen: http://www.karjalanliitto.fi/index.phtml?=476
Karjalan liitto / Viipuri-keskus, FT Toivo Flink kirjoittaa väestönsiirroista Kannakselle ( 1940 - 1941 ) ja 1944 - 1945.

Neuvostoliitto perusti Karjalais- Suomalaisen Sosialistisen Neuvostotasavallan heti Moskovan rauhan jälkeen, Otto Wilhelm Kuusisen Terijoen hallitus jatkoi toimintaansa 1956 saakka.

Välirauhan 1940-41 aikana Kannakselle on siirretty 55 717 venäläistä.
Stalinin vahvistaman väestönsiirtosuunnitelman 1.11.1944 takana näyttää olleen NKP:n keskuskomitean sihteeri ja Valvontakomission johtaja A.A.Zhdanov: Kannakselle on siirretty 3-4 kk:ssa 55000 venäläistä siviiliä sodan Saksaa vastaan ollessa vielä käynnissä.

Olisikohan Stalin halunnut vahvistaa sodassa ja rauhanteossa saamiensa voittomaiden omistuksen väestönsiirroilla?

Veikko Palvo

Veikko Palvo
Viestit: 853
Liittynyt: 12.10.09 13:13

Re: Karjalaisuus sodanjälkeisessä Suomessa

Emma-Liisa kirjoitti: Oliko toiselle valtiollle luovutetun alueen koko väestön evakuoinnista maaliskuussa 1940 edes ennakkotapausta?

Kuka muuten sen päätöksen teki - sotilas- vai siviiliviranomaiset? Pitikö väestö lähtöä itsestäänselvänä kuin jälkikäteen on esitettty? Siis nyt kyse on niistä, jotka asuivat rauhan tullessa vielä Suomen hallussa olevilla alueilla, ei sodan tieltä aiemmin evakuoiduista.

Sinänsähän päätös oli sekä Suomen että NL:n kannalta viisas, koska ko. väestön kohtelusta NL:ssa olisi tullut ikuinen riidan aihe maiden välille.
Silvo Hietasen mukaan karjalaisen väestön yksimielinen päätös ja käyttäytyminen tuli Talvisodan aikana ja välittömästi sen jälkeen Rytin hallitukselle ja sen ministereille "täydellisenä" yllätyksenä.

Hallitus oli ilmeisesti Karjalan, Sallan ja ehkä Hankoniemenkin asukkaiden osalta "täysin pihalla" suomalaisen yhteiskunnan ja karjalaisten kunkin omalta kohdaltaan tekemien päätösten todellisuudesta?

Moskovan "rauhanteossa menetetyllä" alueella Silvo Hietanen kirjoittaa 1981 olleen
noin 100 000 karjalaista. Talvisodassa Suomen armeija oli polttanut pääosin rakennukset alueilta, joilta oli jouduttu vetäytymään.

Pääministeri Ryti ja ulkoministeri Tanner toivoivat jo 3.3.1940 epävirallisessa keskustelussa karjalaisten jäävän luovutettavalle alueelle puolustusministeri Juho Niukkasen mukaan. Silvo Hietasen lähdetieto: Niukkasen muistelmat s. 205-206 ja Niukkasen muistiinpanot Talvisodan evakuoinnin vaiheista VA = Kansallisarkistossa.

Silvo Hietasen mukaan optio-oikeutta ajoi suomalaisista aktiivisimmin Moskovassa Paasikivi, mutta Molotovin kanta neuvotteluissa oli koko ajan selvä, Neuvostoliitto ei ollut kiinnostunut luovutettavien alueiden väestöstä.

Veikko Palvo

Veikko Palvo
Viestit: 853
Liittynyt: 12.10.09 13:13

Re: Karjalaisuus sodanjälkeisessä Suomessa

nylander kirjoitti:
Sivumennen sanoen: jos Silvo Hietasen tutkimusta tulkitaan "kyynisesti" ja sovitetaan se yhteen Ylikankaan "takaisin korkojen kera"-hypoteesiin, eikö silloin legenda menetä mustuutensa ja näyttäydy pelkästään rationaalisena toimintana?
Hallituksen etsiessä maaliskuussa 1940 siirtoväen osalta ratkaisuja, jotka eivät olleet sidoksissa suomalaiseen yhteiskunnalliseen todellisuuteen se tosiaankin samalla romutti tuon "takaisin korkojen kera-hypoteesin."

Salkuton ministeri Paasikivi teki Valtioneuvostossa 14.3.1940 klo 17.00 alkaen selkoa Moskovan neuvotteluista:
Luovutetun alueen väestölle oli ehdotettu optio - oikeutta, jonka perusteella asukkaat voisivat vuoden kuluessa päättää, haluaisivatko he Suomen kansalaisuuden vai jäisivätkö he Neuvostoliittoon.
Sisäministeri Ernst von Born kysyi Silvo Hietasen ( s.108 ) mukaan neuvottelijoilta, oliko Suomen pakko siirtää väestö luovutetulta alueelta vai saisiko se jäädä sinne. Pääministeri Ryti totesi, ettei siirtopakkoa ollut, eikä sitä saisi myöskään käyttää.
Mutta
ministerit keskustelivat asiasta, joka ei ollut heidän päätösvallassaan, siirtoväki päätti
itse siirtyä ja Talvisodassa taistelleille karjalaisille sotilaillekaan tuli tuskin mieleenkään siirtyä rauhan tultua Neuvostoliittoon?

Silvo Hietanen, Siirtoväen pika-asutuslaki 1940, Suomen Historiallinen Seura 1982,H:ki
lähdet.:Hallituksen neuvottelukokous 12.3.1940, R.Rytin kokoelma, kansio 22.
Tannerin muistiinpanot ulkoministerikaudelta 1.12.1939 - 27.3.1940, Tannerin kokoelma, kansio 26. VA (= Kansallisarkisto ), Väinö Voionmaan pvk. 11.3-40; pöytäkirjat Moskovan rauhanneuvotteluista UM 109 B 6. UMA; Paasikiven selostus Moskovan neuvotteluista Valtioneuvoston kokouksessa 14.3.1940 - R. Rytin kokoelma, kansio 22.

Veikko Palvo

Emma-Liisa
Viestit: 4991
Liittynyt: 30.01.07 17:25

Re: Karjalaisuus sodanjälkeisessä Suomessa

Veikko Palvo kirjoitti: Sisäministeri Ernst von Born kysyi Silvo Hietasen ( s.108 ) mukaan neuvottelijoilta, oliko Suomen pakko siirtää väestö luovutetulta alueelta vai saisiko se jäädä sinne. Pääministeri Ryti totesi, ettei siirtopakkoa ollut, eikä sitä saisi myöskään käyttää.
Mutta
ministerit keskustelivat asiasta, joka ei ollut heidän päätösvallassaan, siirtoväki päätti
itse siirtyä ja Talvisodassa taistelleille karjalaisille sotilaillekaan tuli tuskin mieleenkään siirtyä rauhan tultua Neuvostoliittoon?
Miten voidaan sanoa, että karjalaiset päättivat itse lähteä, koska evakuointi järjestettiin ylhäältäpäin sekä ennen talvisotaa, sodan aikana ja sodan jälkeen? Joka pitäjässä ja kylässä oli vastuuhenkilöt, jotka antoivat muille tiedon, koska lähdetään. Kun koko yhteisö lähtee, olisi vaadittu todella poikkeuksellista luonnetta, että olisi jäänyt, eivätkä näin tehneet paikalliset kommunistitkaan. Joku kyllä pyrki kesällä 1940 takaisin, muttei SKP sitä rohkaissut.

Tietenkin se, että lähes kaikki käytännössä lähtivät, kertoo että sodan jalkoihin ja sitten NL:n alueelle ei haluttu jäädä. Ja että omaan hallitukseen luotettiin ja uskottiin sen jotenkin tulevat elinolot järjestävän. Vrt USA:n Katriina-myrsky, jonka aikana nimenomaan köyhät eivät noudattaneet hallituksen määräyksiä.

Palaa sivulle “Puheenvuoroja historiasta”