Vetehinen kirjoitti: Jalonen ei ole vielä esittänyt, että he olisivat kertoneet olevansa suomalaisia vaan hän käytti esimerkkeinä ruotsinkielisiä kirjoituksia, joissa esiintyi sana finne.
En oikein usko, että tuon ylläolevan sitkeä toistaminen onnistuu tekemään siitä minkäänlaista truismia. Asiahan on edelleenkin niin, että mainitsin kirjoitukset vain ja ainoastaan vastauksena omaan, aivan itse tekemään uteluusi siitä, mikä nimitys miesten muistelmissa esiintyi. Nyttemmin olet nähtävästi päättänyt omaksua tämän asenteen, jossa pyrit esittämään tulkintani perustuneen vain tuohon yhteen sanaan, vaikka näinhän ei tosiaankaan ole missään vaiheessa ollut asian laita.
Minkäänlaista primääriä "esimerkin" asemaa en tuolle terminologiselle sivujuonteelle antanut, vaikka voihan sitä toki halutessaan pitää pikanttina lisänä keitoksessa. Omasta puolestani olen maininnut parikin selvää viitettä siitä, miten miehet katsoivat siirtolaisuudessakin olevansa ennen kaikkea suomalaisia ja profiloituivat suomalaisiksi, etupäässä komennuskunnan sisällä muodostamansa suomalaisen joukkueen sekä käyttämiensä kaikille suomalaisille kieliryhmästä riippumatta yhteisten kansallisten symbolien kautta.
Tämä on muuten viimeinen kerta, kun aion tästä asiasta erikseen mainita, koska laajempi ajatustenvaihtaminen alkaa suoraan sanoen vaikuttaa hedelmättömältä. Kiinnostuneet voivat halutessaan lukea sekä tämän että
sen aiemman ketjun, ja vetää omat johtopäätöksensä, sekä halutessaan tutustua samaan lähdeaineistoon jota olen itse läpikäynyt.
Vetehinen kirjoitti: Näkemyksesi on omituinen, että äidinkieli ei merkitsisi kansallisuutta lainkaan.
Toisinaan se merkitsee, toisinaan ei. Historiassa on esimerkkejä kielirajat ylittävästä kansakunnan rakentamisesta, Sveitsi tavallisimpana esimerkkinä; vastaavasti on esimerkkejä, missä yhteinen kieli ei ole estänyt separatismia ja sirpaloitumista erillisiin kansallisuuksiin, minkä voi havaita serbokroatian puhujien tapauksessa.
Tässä ei ole mitäään ihmeellistä. "Kieli" yleensäkin saattaa olla hyvin häilyvä ja mielivaltaisesti määritelty käsite, mistä osaltaan todistaa se vanha sananlasku murteesta, jolla on lippu ja sotavoimat. Enimmän osan kirjoitetusta historiasta ihmiset eivät ole saaneet valmiiksi standardisoitua kieltä syntymälahjanaan. Samaten toisinaan yhteinen lippu ja sotavoimat on voinut olla samanaikaisesti parillakin hyvin erilaisella murteella ja niiden puhujilla, jotka kuitenkin ovat halunneet kokea sekä lipun että sotavoimat vahvasti omikseen.
Tietysti, jos asiaa haluaa katsella ehdoin tahdoin tietynlaisten ideologisten silmälasien lävitse, voi näitä mainittuja tosiasioita olla vaikea noteerata.
Vetehinen kirjoitti: Mielestäni ihmiset saavat kuulua omaan kansalliseen identiteettiinsä ja valita sen itse.
Mainio juttu. Voimme siis todeta, että esimerkkinä mainitsemani ruotsinkieliset pohjalaissiirtolaiset katsoivat tuona ajankohtana olevansa kansallisuudeltaan suomalaisia. He todistettavasti tekivät sen valinnan muodostaessaan sen ikioman suomalaiskansallisen juokkueensa pohjoismaisen komennuskunnan sisällä, yhdessä vähemmistönä olleiden suomenkielisten siirtolaisten kanssa.
Best,
J. J.