nylander kirjoitti: Ei sitä voidakaan tietää. Siksipä olisikin toivottavaa, että varsinkin tutkimuksia kirjoittavat henkilöt professoreista alkaen (nettikirjoittelijat ovat eri asia) pidättäytyisivät kuvatun kaltaisesta, nykyään kylläkin kieltämättä hyvin yleisestä historian profetoinnista. Muistelen, että jollain ajallisesti jo kaukaisella "itsenäisyyden ajan peruskurssilla" sellaista nimitettiin "arvottomaksi spekulaatioksi".
Tähän voisi kaiketi todeta, että on erikoista, miten "kansallisoikeistolaisen" näkemyksen läpitunkevuutta valitellut henkilö haluaa sivuuttaa järjestelmällisen kontrafaktuaalisen tulkinnan valtaisat mahdollisuudet vetoamalla aivan samanlaisiin yltiökonservatiivisiin näkemyksiin, jotka ovat olleet tyypillisiä tuolle kuvaillulle kuppikunnalle. Meinander nyt tietenkään ei väitteellään vielä täyttänyt tavoitellun vaihtoehtohistoriallisen metodiikan kriteerejä, mutta se taas ei tarkoita sitä, etteivätkö ne silti olisi täytettävissä, ja että niistä pitäisi peräti pidättäytyä.
nylander kirjoitti: Palaan vielä Häikiön teokseen, kun se niin osuvasti tuntuu soveltuvan tämänkin viestiketjun otsakkeen alle. Lueskelin tänään kirjakaupassa kulttuurilehti Kanavan uutta numeroa. (Ei ehkä ihan korrekti tapa, mutta kun en viitsi moista tilata tai ostaakaan.) Siinä on vielä yksi arvio Häikiön teoksesta, kirjoittajana professori Jarmo Virmavirta. Sisältyykö se luettelemiisi arvioihin? Jos ei, niin sopii tutustua.
Ei sisälly, enkä aio tutustua, kiitos vain, koska en koko lehteä edes seuraa. Kanavan kaltaisen marginaalijulkaisun lueskelemisen suon niille, jotka vilpittömästi tosiaan saavat tyydytyksensä professori Vihavaisen synkeähkön tajunnanvirran tai Sampo Terhon rotuopillisen roskan seuraamisesta. Toissakeväänä julkaistu artikkeli, missä Kanava päätti kanonisoida sakin vajaaälyisiä internet-terroristeja "klassista sivistystä kunnioittaviksi uusisänmaallisiksi" oli muuan vastaavanlainen pohjanoteeraus. Valtaosan kirjoittajista toki armahdan suosiolla syyntakeettomina, koska lehdessä käsittäkseni julkaistaan jonkin verran asiaakin, ainakin siteeksi, ja toisaalta olen kirjoitellut itsekin sinne sun tänne sen paremmin julkaisujen taustoja aina varmistamatta.
Otaksun elämänkerran saaneen Kanavassa aivan vilpittömän hienonhienot arvostelut. Mikäs siinä. Tietysti havainnet, että se ei sinänsä osoita vääräksi sitä, mitä sanoin: suomalaisessa historiantutkimuksessa ja historiakeskustelussa vaikuttaa rinnatusten monenlaisia eri näkemyksiä, joista millään ei ole selkeää yliotetta tai minkäänlaista etuoikeutettua asemaa.
nylander kirjoitti: Voi hyvinkin olla, kun en tunne asiaa, mutta sen sijaan näiden historia-alan oppivaisten esipaimenilla tuntuu olevan suuri huoli laumansa pysymisestä kaidalla polulla. Esimerkiksi sopii hyvin yksi Suomen historia kardinaalikysymyksistä, nimittäin kysymys ns. autonomian synnystä ja luonteesta. Haluan lausua siitä käsitykseni silläkin uhalla, että "taas" hairahdun "mustavalkoiseen" ajatteluun.
Kun Osmo Jussila vuonna 2004 kodifioi monikymmenvuotisen tutkijanuransa summaksi teoksen Suomen suuriruhtinaskunta 1809 - 1917, alkoi tapahtua; syntyi ryhmittymä, jota paremman puutteessa nimitän uusperustuslailliseksi koulukunnaksi. Sen taholta nimenomaan nostettiin uhkakuvaksi, että Jussilan luoma kuva, jota jo vanhastaan oli sanottu "uustsaristiseksi", jäisi pysyvästi myrkyttämään Suomen opiskelevan nuorison mieltä. Siispä jotain oli tehtävä: alettiin luoda vastakuvaa, joka ei asiasisältönsä osalta ymmärtäkseni poikennut 1800-luvun oikeustaistelijoiden perustuslaillisesta näkemyksestä. Viiden vuoden aikana on julkaistu kolme kirjaa, jotka yksittäisten artikkelien tasolla tai koko teoksen osalta käsittelevät "taistelua autonomiasta". Kaikkien kustantajana on ollut Edita Publishing Oy.
Viittaan ylläolevaan mainintaani monista eri trendeistä, ja muistutan toistamiseen, että kommentoin jo tämän ketjun alussa arviotasi siitä, miten kuvailemasi "kansallisoikeistolainen" suuntaus peräti dominoi historiantutkimusta, historiakeskustelua ja historia-alan tietokirjallisuutta suorastaan ylivoimaisen valtavirtaisena. Mikäli tämä kuvailtu "uusperustuslaillinen" suuntaus on tarkoitus esittää tuon "kansallisoikeistolaisen" sateenvarjon alle lukeutuvana ilmiönä, se ei ikävä kyllä oikein tue tuota aiempaa arviotasi. Aki Rasilainen on nimittäin taannoisesta kovaäänisyydestään huolimatta yhä jokseenkin tuntematon hahmo, jonka kiihkeät kommentit autonomian ajan syvimmästä olemuksesta ovat jääneet paljolti kuriositeeteiksi tutkimuskentällä.
nylander kirjoitti: Myös varttuneemman väen henkisestä huollosta on pidetty huolta. Olin taannoin kuuntelemassa yleisöluentoa, jossa eräs uusperustuslaillisen suunnan johtohahmo totesi Jussilan olevan likimain kaikessa väärässä.
Itse taas olin marraskuussa Aleksanterin teatterissa Helsingissä järjestetyissä, Suomen valtion sekä Venäjän tiede- ja kulttuurikeskuksen organisoimissa virallisissa Suomen suuriruhtinaskunnan 200-vuotisjuhlissa. Tilaisuuden avajaispuheen piti eduskunnan puhemies Sauli Niinistö ja juhlaesitelmän piti professori Osmo Jussila. Mitäpä luulet, millä tulkinnalla siis on - tässä tapauksessa ansaitusti - se yliote ja valtaapitävien mandaatti?
Best,
J. J.