Vetehinen kirjoitti:Oman identiteettinsä määrittämisessä jokainen on tietysti sisäpuolinen, mutta jos määrittää identiteettiä muille, on mielestäni ulkopuolinen. En edes yritä määrittää sinun identiteettiäsi ulkopuolelta. Teet sen itse itsellesi.
Jos yrität määrittää minun identiteettiäni, olet siis ulkopuolinen sinäkin. Minä en halua tätä sinulta kieltää, jos kerran katsot tietäväsi asian. Samaan hengenvetoon peräänkuulutat tutkimusta. Mitä muuta tutkimus sitten on kuin ulkopuolelta määrittelemistä? Tutkimukseen tarvitaan kysymyksenasettelu, metodi jne, joita eivät suinkaan haastateltavat määrittele. Ihminen vastaa siihen mitä kysytään omalla tavallaan. Vai ajattelitko hoitaa homman yhdellä kysymyksellä, kysymällä esim. 1 000 hengen (yleinen kyselytutkimusten otos) otokselta, "mikä on sinun identiteettisi?". Kyselytutkimuksiin kuuluu oleellisesti mm. selittää ensin vastaajille, mitä sanalla tarkoitetaan ja miksi tätä kysytään. Jos kysyt "onko suomen kieli osa identiteettiäsi", silloin vastaus koskee vain kieltä, ei koko identiteettiä. Mutta identiteetti-sana on selitettävä vastaajille, sillä kaikki eivät ymmärrä mitä se tarkoittaa tai heillä voi olla siitä hyvin eriäviä käsityksiä.
Vetehinen kirjoitti:Kirjoitat passiivissa kanonisoimisesta. Kuka mielestäsi on kanonisoinut?
Arvelen itse, että kanonisoijat ovat tehneet sen ulkopuolelta eikä suomalaisilta ole kysytty heidän omaa käsitystään heidän identiteetistään.
Emma-Liisa kirjoitti:Kai ne kanonisoijatkin ovat olleet suomalaisia eivätkä siis mitään ulkopuolisia.
Suomalainen koululaitos, sanomalehdistö, tv, radio, kirjallisuus, elokuvat, musiikki jne ovat 1900-luvulla luoneet tietynlaista kuvaa suomalaisuudesta, jota on toisteltu yhä uudelleen. Toisto merkitsee samaa kuin kanonisaatio. Tämä on ollut prosessi, jolla ei ole ollut yhtä tekijää. Tuloksena on melko yhtenäinen ja muuttumaton kuva, joukko kliseitä, joka on useimmille tuttu, vaikka huom. he eivät välttämättä koe sitä omakseen eikä se ole osa heidän identiteettiään.
Suomalaisten identiteettiä on sivuttu useissa kyselytutkimuksissa mm. vuodesta 1981 säännöllisesti tehdyissä World values- tai eurobarometri-tutkimuksissa löytyy runsaasti vastauksia siihen, mitä voisi kuulua suomalaisten identiteettiin. Niitä on saatavana mm. yhteiskuntatieteellisen tietoarkiston kautta:
http://www.fsd.uta.fi/aineistot/aineist ... kuvalineet
Ilmeisesti myös Vetehinen hyväksyy Pyhtää-tutkimukseen liittyvän raportin alussa esitetyt määritelmät kansalliselle identiteetille, koska ei niitä kyseenalaista?
https://oa.doria.fi/bitstream/handle/10 ... sequence=2
Anttila, Jorma, Kansallinen identiteetti ja suomalaiseksi samastuminen. Sosiaalipsykologisia tutkimuksia 14. Helsingin yliopiston sosiaalipsykologian laitos. Yliopistopaino 2007.
s. 33-35:
Identiteetin objektin ja siihen identifioituvien subjektien oletetaan viittaavan yhteen ja samaan ihmisten joukkoon, vaikka näin ei välttämättä olekaan. Annetut ulkoiset määritelmät siitä, keiden katsotaan kuuluvan identiteetin viittaamaan kokonaisuuteen, ja yksilöiden identifikaatiot eivät aina vastaa toisiaan. Esimerkiksi kansakuntaan automaattisesti kuuluva ei välttämättä samastu kansakuntaansa tai siihen identifioitujaa ei pidetä kansakunnan jäsenenä. Pelkkä identifioituminen ei riitä, täytyy myös tulla identifioiduksi.
[....]
Kollektiivisen identiteetin näkökulma on välttämätön erityisesti suurten kokonaisuuksien identiteettien tarkastelussa, jolloin kokonaisuuden identiteetti on sangen riippumatonta yksittäisten jäsentensä suhtautumisista kokonaisuuteen. Kokonaisuudella, esimerkiksi suomalaisuudella, on tietyt yleiset ominaisuudet, vaikka yksittäinen jäsen ei ominaisuuksiin tai identiteetin perimmäiseen autenttisuuteen mitenkään uskoisikaan. Oleellista on se, mitä toisten oletetaan uskovan.
Tällaisia identiteettejä kutsutaan usein myös kulttuuriksi (cultural) identiteeteiksi tai rajatummin kulttuuri-identiteeteiksi. Selvimmät kollektiivisen sekä kulttuuri-identiteetin tapaukset ovat etniset, (rodulliset), uskonnolliset ja kansalliset identiteetit. Myös paikalliset, ammatilliset, poliittis-aatteelliset, elämäntapaan ja sosiaaliseen asemaan liittyvät identiteetit ovat kollektiivisia mutta rajoiltaan häilyväisempiä, eikä niiden takana ole vastaavia tietoisen kulttuurisen ylläpitämisen instituutioita kuin kansallisella identiteetillä on. Sukupuoleen ja ikäryhmiin liittyvät identiteetit ovat selkeitä kollektiivisen identiteetin muodostuksen kohteita hyvin vaihtelevine ja monikeskisine institutionalisoitumisen muotoineen. Kun tarkastelun kohteena ovat kollektiiviset identiteetit, ensisijainen näkökulma on kulttuurissa, historiassa ja identiteettiä tuottavissa sosiaalisissa liikkeissä".
[...]
Kansallinen identiteetti on kollektiivisen identiteetin erityistapaus....Siihen liittyvät inkluusion ja eksluusion prosessit, eräänlainen sisäisen ja ulkoisen määrittelyt dialektiikka. Kansallinen identiteetti on - erona nationalismiin - kollektiivisen tunteen mobilisoinnin prosesseja kansallisessa kontekstissa.
Kansallinen identiteetti on siis kollektiivinen identiteetti, jolla tarkoitetaan pelkkien yksittäisten kollektiivin jäsenten suhtautumistavat ylittävää, kollektiivisen kokonaisuuden eli ryhmän, yhteisön tai sosiaalisen kategorian suhdetta itseensä, kollektiivista itseyttä. Puhe suomalaisuudesta on tällaista.
Yksinkertaisimmillaan kollektiivinen identiteetti on vastaus kysymykseen "Keitä me olemme?" Kollektiivisen identiteetin merkityksillä jäsennetään todellisuutta osoittamalla kollektiivisen kokonaisuuden rajat, asema ja ominaisuudet sosiaalisessa merkitysmaailmassa. Omat ominaisuudet ovat olemassa vain, jos on olemassa toisten toisenlaisia ominaisuuksia..."
Tekstiin sisältyvät lähdeviittaukset on jätetty selvyyden vuoksi pois.
Tutkimus korostaa selvästikin kansallisen identiteetin ulkoista ja kollektiivista luonnetta, johon yksilö suhteuttaa itseään, mutta joka ei ole hänen omansa.