Suomalainen identiteetti

[Vetehinen]

En oikein ymmärrä, miksi ihmisen pitäisi olla kokonaan suomenkielinen voidakseen samaistua ssuomalaiseen yhteiskuntaan? Eihän Mannerheimkaan ollut suomenkilinen...

Kirjoituksesi alkoi mielenkiintoisesti erottelemalla valtiollinen (sama kuin yhteiskunnallinen?) ja etninen identiteetti, mutta lässähti tuohon kysymykseen. Ymmärrän helposti, että voi olla etninen identiteetti ja sen lisäksi valtioon liittyvää.

Amerikka on etnisten ryhmien sulatusuuni ja siellä on silmiin pistävää amerikkalaisuuden esille tuominen. Esimerkiksi urheilukilpailuissa lauletaan kansallishymni ja lipun värit liehuvat valotaululla. Oletan että monille mm hispanoille on kaksi identiteettiä vai pitäisikö sanoa yksi identiteetti, johon kuuluu sekä amerikkalaisuus että meksikolaisuus.

[Jaakko Hakkinen]

Milloin ja missä vaiheessa venäläinen siis oikeastaan muuttuu suomalaiseksi? Ja miten sitä voidaan mitata? Osalla suomalaisista on muistona entisistä venäläisistä juuristaan pelkkä sukunimi, ei venäjän kielen taitoa tai muita venäläiseen kulttuuriin liitettäviä ominaisuuksia kuten ruokaperinne tai muut tavat. Luontevampaa olisi puhua vaihtuvista etnisistä identiteeteistä kuin vain yhdestä, jonka omatessaan automaattisesti menettää toisen. Niiden välinen painotus voi silti vaihdella henkilöittäin. Monietnistyvä Suomi osoittaa että keskustelu monoliittisesta suomalaisesta identiteetistä ei ole tätä päivää.

Olen samaa mieltä, että identiteetinkin osalta voidaan olettaa siirtymävaiheessa ”kaksoisjäsenyyttä”. Sen sijaan en näe, että yhteysverkosto liittyisi identiteettiin yksi yhteen. Venäläinen voi kokea olevansa pelkästään venäläinen vaikka asuu Suomessa ja keskittyy suomalaiseen ympäristöön ja ihmisiin suomeksi. Sen sijaan toiseen suuntaan yhteysverkostoa tarvitaan: en usko että kukaan alkaa tuntea itseään suomalaiseksi, mikäli ei hakeudu suomalaiseen yhteysverkostoon.

Tietenkään suomalainen identiteetti ei ole monoliitti, mutta minä en nyt puhukaan identiteetin sisällöstä (sitä käsittelin aikaisemmin ja olen samaa mieltä siitä, että variaatio on suurta). Puhun vain itseluokittelusta, itseidentifikaatiosta: jollain perusteella ihminen luokittelee pääasiallisen kansallisuutensa, eikä tämä varmastikaan vaihdu muutamassa vuodessa vaikka ulkoiset puitteet vaihtuisivatkin. Tämä kansallinen identiteetti voi esiintyä muiden identiteettien rinnalla ja taustalla – esim. ihminen joka on asunut 20 vuotta Yhdysvalloissa eikä aiokaan enää palata Suomeen, voi silti kokea olevansa kansalliselta identiteetiltään suomalainen, vaikka kokisi olevansa kansalaisuudeltaan aivan yhtä amerikkalainen kuin muutkin.

Klaus sen sanoikin tuossa hyvin, vaikka sujuvaa luokitusta ei sille toiselle eli kansalaisuudelle tai kansakunnalliselle identiteetille vielä olekaan.

En oikein ymmärrä, miksi ihmisen pitäisi olla kokonaan suomenkielinen voidakseen samaistua ssuomalaiseen yhteiskuntaan? Eihän Mannerheimkaan ollut suomenkilinen...

Ei tarvitsekaan, siis yhteiskunta/valtakuntaidentiteetin kannalta. Mutta se kansallinen/etninen itseidentifikaatio tuskin muuttuu ennen kuin on omaksunut hiljalleen ja automaattisesti pitkän ajan kuluessa ympäröivän kansan kielen, tavat, arvot (toki vain osan niistä)

[Tomppa]

Tämä kansallinen identiteetti voi esiintyä muiden identiteettien rinnalla ja taustalla – esim. ihminen joka on asunut 20 vuotta Yhdysvalloissa eikä aiokaan enää palata Suomeen, voi silti kokea olevansa kansalliselta identiteetiltään suomalainen, vaikka kokisi olevansa kansalaisuudeltaan aivan yhtä amerikkalainen kuin muutkin.

Mitenkäs sitten kun suku on asunut Suomessa tai amerikanmaalla 600 vuotta, voisiko olettaa että olisi integroitunut ympäröivään yhteiskuntaan ilman erityisvaatimuksia oman kulttuurinsa ylläpitämiseksi?

[Jaakko Hakkinen]

Tämä kansallinen identiteetti voi esiintyä muiden identiteettien rinnalla ja taustalla – esim. ihminen joka on asunut 20 vuotta Yhdysvalloissa eikä aiokaan enää palata Suomeen, voi silti kokea olevansa kansalliselta identiteetiltään suomalainen, vaikka kokisi olevansa kansalaisuudeltaan aivan yhtä amerikkalainen kuin muutkin.

Mitenkäs sitten kun suku on asunut Suomessa tai amerikanmaalla 600 vuotta, voisiko olettaa että olisi integroitunut ympäröivään yhteiskuntaan ilman erityisvaatimuksia oman kulttuurinsa ylläpitämiseksi?

Mitä tarkoittaa suomeksi "ilman erityisvaatimuksia oman kulttuurinsa ylläpitämiseksi?"

[jsn]

jsn kirjoitti:
Mikä tekee suomalaisesta suomalaisen ei ole helppo vastata.

Minun käsitykseni on, ettei tuo kuvaa identiteettiä, vaan yritystäsi määrittää ulkopuolelta suomalaisia.

Suomalaiset itse kuvaavat identiteettinsä kun heiltä kysytään.

Jos määrittelet suomalaisen ja suomalaisen identiteetin kielen pohjalta, etkö sinäkin silloin määrittele tätä yhtä ulkopuolelta? kysymättä menneisyyden lähteiltä saati eläviltä ihmisiltä, puhtaasti oman henkilökohtaisen mielikuvasi ja ideologiasi pohjalta?

Jos haluan laajentaa tätä keskustelua käsittelemään koko identiteetin käsitettä, sinä haluat selvästi estää tämän. Miksi siitä ei sinun mielestäsi saa keskustella?

Suuri joukko Suomen sivistyneistöä todellakin otti tietoisesti kielekseen suomen kirjakielen, myös kotikielenä, jota huom. ei siihen mennessä puhunut kukaan missään. Se oli tietoinen ja poliittinen kieli-identiteetin valinta. Se ei silti merkinnyt totaalista kulttuurista muutosta heidän elämässään, vaan elämä jatkui monessa suhteessa kuten ennenkin. He loivat omasta säätyläiskulttuuristaan ns. uuden suomalaisen sivistyneistön kulttuurin, johon omaksuttiin sekä suomenruotsalaisia että tuolloin luotuja uusia elementtejä, joista monet rakennettiin Kalevalan pohjalle, samoin tuohon aikaan monia ulkomailta tulleita virtauksia.

Maahanmuuttaja voi samaan tapaan omaksua suomalaisiksi mieltämiään kulttuurisia käytäntöjä. joko tarkoituksellisen tietoisesti tai sitten tiedostamattaan. Hän voi myös alkaa puhumaan omalle perheelleen suomea. Silti hän säilyttää piirteitä, jotka eivät kuulu 1900-luvun mittaan kanonisoituun suomalaisuuteen. Jotkut näistä ominaisuuksista voivat pikku hiljaa yleistyä ja juurtua myös ns. valtaväestön keskuuteen. Ajan myötä joistain niistä tulee suomalaisuuteen yleisesti liitettäviä piirteitä, joihin pääosa väestöstä identifioituu, kuten aina ennenkin on tapahtunut.

Kaikki määritelmät ovat väistämättä ulkopuolisia. Henkilöt eivät yleensä keskustele identiteeteistään suoraan. Jo pelkkä asian kysyminen tuottaa tilanteen, joka ei ole luonteva. Identiteetistä voidaan saada tietoa vain etsimällä/kysymällä asioita, jotka määrittävät identiteettiä vaikkapa yksilöiden elämässä ja toiminnassa. Tämän vuoksi nämä on välttämättä määriteltävä ensin. Pelkkä rasti ruutuun-kysymys henkilön äidinkielestä ei anna minkäänlaista vastausta tähän. Tällöin kaikki, jotka vastaavat "suomi", olisivat siis identiteetiltään suomalaisia. Ovatko suomenkieliseen perheeseen adoptoidut lapset suomalaisia, jos he ovat omaksuneet suomen kielen , vaikka heidän alkuperäinen äidinkielensä olisi ollut joku muu.

[Vetehinen]

jsn kirjoitti:
Mikä tekee suomalaisesta suomalaisen ei ole helppo vastata.

Minun käsitykseni on, ettei tuo kuvaa identiteettiä, vaan yritystäsi määrittää ulkopuolelta suomalaisia.

Suomalaiset itse kuvaavat identiteettinsä kun heiltä kysytään.

Jos määrittelet suomalaisen ja suomalaisen identiteetin kielen pohjalta, etkö sinäkin silloin määrittele tätä yhtä ulkopuolelta?

En minä määrittele suomalaisten identiteettiä. Olen kirjoittanut jo aikaisemmin muutamaan kertaan, että suomalainen henkilö määrittelee itse oman identiteettinsä.

Suomalaisten identiteettiä ei ilmeisesti juuri lainkaan tutkittu kysymällä suomalaisilta itseltään. Väitös jonka löysin koski pyhtääläisiä.

Jos haluan laajentaa tätä keskustelua käsittelemään koko identiteetin käsitettä, sinä haluat selvästi estää tämän. Miksi siitä ei sinun mielestäsi saa keskustella?

En minä halua estää.

Maahanmuuttaja voi samaan tapaan omaksua suomalaisiksi mieltämiään kulttuurisia käytäntöjä. joko tarkoituksellisen tietoisesti tai sitten tiedostamattaan. Hän voi myös alkaa puhumaan omalle perheelleen suomea. Silti hän säilyttää piirteitä, jotka eivät kuulu 1900-luvun mittaan kanonisoituun suomalaisuuteen.

Kirjoitat passiivissa kanonisoimisesta. Kuka mielestäsi on kanonisoinut?

Arvelen itse, että kanonisoijat ovat tehneet sen ulkopuolelta eikä suomalaisilta ole kysytty heidän omaa käsitystään heidän identiteetistään.

Kai ulkopuolisella kanonisaatiolla voi ainakin pyrkiä vaikuttamaan suomalaisten identiteettiin. Esimerkiksi heikko itsetunto, josta Peltonen kommentoi sen olevan kotimaisten suomalaisuuden määrittelijöiden diskurssi, mutta se ei ole suomalaisten enemmistön ominaisuus. Ulkoa tuleva suomalaisen identiteetin määrittely menee metsään.

Paavo Lipponen esitti, että suomalaisten identiteettiin kuuluu ruotsin kieli (tai ruotsalaisuus, en muista varmasti). Toki Lipponen voi heittää tuollaista, mutta ei sen tarvitse totta olla. Pitäisi kysyä suomalaisilta itseltään mitä heidän identiteettiinsä kuuluu.

Ovatko suomenkieliseen perheeseen adoptoidut lapset suomalaisia, jos he ovat omaksuneet suomen kielen , vaikka heidän alkuperäinen äidinkielensä olisi ollut joku muu.

On kysyttävä heiltä itseltään, eikä yrittää keksiä heille identiteettiä ulkopuolelta.

[Emma-Liisa]

Maahanmuuttaja voi samaan tapaan omaksua suomalaisiksi mieltämiään kulttuurisia käytäntöjä. joko tarkoituksellisen tietoisesti tai sitten tiedostamattaan. Hän voi myös alkaa puhumaan omalle perheelleen suomea. Silti hän säilyttää piirteitä, jotka eivät kuulu 1900-luvun mittaan kanonisoituun suomalaisuuteen.

Kirjoitat passiivissa kanonisoimisesta. Kuka mielestäsi on kanonisoinut?

Arvelen itse, että kanonisoijat ovat tehneet sen ulkopuolelta eikä suomalaisilta ole kysytty heidän omaa käsitystään heidän identiteetistään.

Kai ne kanonisoijatkin ovat olleet suomalaisia eivätkä siis mitään ulkopuolisia.

Ei ole edes mahdollista, että ihmisellä olisi joku identiteetti, johon ulkopuolelta ei olisi mitenkään vaikutettu. Ihminen on vuorovaikutteinen olento: toisaalta hänet sosiaalistetaan yhteisön jäseneksi, toisaalta hän tietenkin myös vaikuttaa yhteissöönsä ja muuttaa sitä. Monet suomalaisuuden muodot ovat tulleet ylhäältä alas (esim. kirjallisuus ja taide), toiset taas ovat tulleet alhaalta ylös (esim. rillumarei, Suomi.rock, metalli).

Jotkut maahanmuuttajat omaksuvat koko virallisen suomalaisuuspaketin (käyvät saunassa jne), jotkut kantasuomalaiset eivät siitä (lähes) mitään.

[Vetehinen]

Maahanmuuttaja voi samaan tapaan omaksua suomalaisiksi mieltämiään kulttuurisia käytäntöjä. joko tarkoituksellisen tietoisesti tai sitten tiedostamattaan. Hän voi myös alkaa puhumaan omalle perheelleen suomea. Silti hän säilyttää piirteitä, jotka eivät kuulu 1900-luvun mittaan kanonisoituun suomalaisuuteen.

Kirjoitat passiivissa kanonisoimisesta. Kuka mielestäsi on kanonisoinut?

Arvelen itse, että kanonisoijat ovat tehneet sen ulkopuolelta eikä suomalaisilta ole kysytty heidän omaa käsitystään heidän identiteetistään.

Kai ne kanonisoijatkin ovat olleet suomalaisia eivätkä siis mitään ulkopuolisia.

Oman identiteettinsä määrittämisessä jokainen on tietysti sisäpuolinen, mutta jos määrittää identiteettiä muille, on mielestäni ulkopuolinen. En edes yritä määrittää sinun identiteettiäsi ulkopuolelta. Teet sen itse itsellesi.

Suomalaisten identiteettiä voi tutkia kyselemällä suomalaisilta. Ulkopuolista on keksiä suomalaisten identiteetti tietokoneen näppiksen äärellä omasta tajunnan virrasta.

[Tomppa]

Mitenkäs sitten kun suku on asunut Suomessa tai amerikanmaalla 600 vuotta, voisiko olettaa että olisi integroitunut ympäröivään yhteiskuntaan ilman erityisvaatimuksia oman kulttuurinsa ylläpitämiseksi?

Mitä tarkoittaa suomeksi "ilman erityisvaatimuksia oman kulttuurinsa ylläpitämiseksi?"

Käytännössä segretaatiota jossa ei haluta identifioitua ympäröivään yhteiskuntaan vaan vaaditaan yhteiskunnalta tukea oman kulttuurin säilyttämiseen ajasta ikuisuuteen. Tämä ei taida olla kovin tyypillistä ja harvassa yhteiskunnassa tätä edes suvaittaisiin. Suomessa esimerkiksi romanit ovat saaneet tahtonsa läpi ja heidän eristäytymistään tuetaan. Yhdysvalloissa on vieläkin Chinatowneja joissa kiinalaiset maahanmuuttajat halisivat eristäytyä oman kulttuurinsa sisään eikä ainakaan kieli ollut vähäisin määrittelijä. Suomessa nykyiset maahanmuuttajat haluavat myös keskittäytyä omiin ympyröihinsä ja jos vertaa Ranskaan jossa on ollut maahanmuuttajia pidempään niin tämä ei ole välttämättä lyhytaikainen eristäytyminen.

[Emma-Liisa]

Oman identiteettinsä määrittämisessä jokainen on tietysti sisäpuolinen, mutta jos määrittää identiteettiä muille, on mielestäni ulkopuolinen. En edes yritä määrittää sinun identiteettiäsi ulkopuolelta. Teet sen itse itsellesi.

Ai opettaako opettaja muka itselleen? Kyllähän opettajien panos koulun identiteettiä luotaessa on se alullepaneva, vaikka lopputulos on toki vuorovaikutuksen tulos eikä välttämättä vastaa aikeita.

Samalla lailla lapset sosiaalistetaan tähän yhteiskuntaan ja suomalaisuuteen opettamalla heille sen kirjallisuutta, taidetta ja historiaa, samalla kun he saavat osittain toisenlaisia - vaikutteita polpulaarikulttuurista ja mediasta. Aikanaan jotkut sitten lisäävät ja muuttavat tätä yhetistä kulttuuripääomaa, kun taas suurin osa kuluttajina päättää, mikä on tuossa annissa menestyy ja pysyy.

Suomalaisten identiteettiä voi tutkia kyselemällä suomalaisilta. Ulkopuolista on keksiä suomalaisten identiteetti tietokoneen näppiksen äärellä omasta tajunnan virrasta.

Kyselemällä saadaan ehkä selville kunkin yksityinen identiteetti, mutta silloinhan se on nimenomaan "pään sisäinen".

Jos tutkitaan julkisia lähteitä kuten kirjallisuutta, taidetta ja mediaa, niin eihän se ole mitään tajunnanvirtaa, vaan silloin nimenomaan tutkitaan yhdistävää identiteettiä.

[jsn]

Oman identiteettinsä määrittämisessä jokainen on tietysti sisäpuolinen, mutta jos määrittää identiteettiä muille, on mielestäni ulkopuolinen. En edes yritä määrittää sinun identiteettiäsi ulkopuolelta. Teet sen itse itsellesi.

Jos yrität määrittää minun identiteettiäni, olet siis ulkopuolinen sinäkin. Minä en halua tätä sinulta kieltää, jos kerran katsot tietäväsi asian. Samaan hengenvetoon peräänkuulutat tutkimusta. Mitä muuta tutkimus sitten on kuin ulkopuolelta määrittelemistä? Tutkimukseen tarvitaan kysymyksenasettelu, metodi jne, joita eivät suinkaan haastateltavat määrittele. Ihminen vastaa siihen mitä kysytään omalla tavallaan. Vai ajattelitko hoitaa homman yhdellä kysymyksellä, kysymällä esim. 1 000 hengen (yleinen kyselytutkimusten otos) otokselta, "mikä on sinun identiteettisi?". Kyselytutkimuksiin kuuluu oleellisesti mm. selittää ensin vastaajille, mitä sanalla tarkoitetaan ja miksi tätä kysytään. Jos kysyt "onko suomen kieli osa identiteettiäsi", silloin vastaus koskee vain kieltä, ei koko identiteettiä. Mutta identiteetti-sana on selitettävä vastaajille, sillä kaikki eivät ymmärrä mitä se tarkoittaa tai heillä voi olla siitä hyvin eriäviä käsityksiä.

Kirjoitat passiivissa kanonisoimisesta. Kuka mielestäsi on kanonisoinut?

Arvelen itse, että kanonisoijat ovat tehneet sen ulkopuolelta eikä suomalaisilta ole kysytty heidän omaa käsitystään heidän identiteetistään.

Kai ne kanonisoijatkin ovat olleet suomalaisia eivätkä siis mitään ulkopuolisia.

Suomalainen koululaitos, sanomalehdistö, tv, radio, kirjallisuus, elokuvat, musiikki jne ovat 1900-luvulla luoneet tietynlaista kuvaa suomalaisuudesta, jota on toisteltu yhä uudelleen. Toisto merkitsee samaa kuin kanonisaatio. Tämä on ollut prosessi, jolla ei ole ollut yhtä tekijää. Tuloksena on melko yhtenäinen ja muuttumaton kuva, joukko kliseitä, joka on useimmille tuttu, vaikka huom. he eivät välttämättä koe sitä omakseen eikä se ole osa heidän identiteettiään.

Suomalaisten identiteettiä on sivuttu useissa kyselytutkimuksissa mm. vuodesta 1981 säännöllisesti tehdyissä World values- tai eurobarometri-tutkimuksissa löytyy runsaasti vastauksia siihen, mitä voisi kuulua suomalaisten identiteettiin. Niitä on saatavana mm. yhteiskuntatieteellisen tietoarkiston kautta:

http://www.fsd.uta.fi/aineistot/aineist ... kuvalineet

Ilmeisesti myös Vetehinen hyväksyy Pyhtää-tutkimukseen liittyvän raportin alussa esitetyt määritelmät kansalliselle identiteetille, koska ei niitä kyseenalaista?

https://oa.doria.fi/bitstream/handle/10 ... sequence=2

Anttila, Jorma, Kansallinen identiteetti ja suomalaiseksi samastuminen. Sosiaalipsykologisia tutkimuksia 14. Helsingin yliopiston sosiaalipsykologian laitos. Yliopistopaino 2007.

s. 33-35:

Identiteetin objektin ja siihen identifioituvien subjektien oletetaan viittaavan yhteen ja samaan ihmisten joukkoon, vaikka näin ei välttämättä olekaan. Annetut ulkoiset määritelmät siitä, keiden katsotaan kuuluvan identiteetin viittaamaan kokonaisuuteen, ja yksilöiden identifikaatiot eivät aina vastaa toisiaan. Esimerkiksi kansakuntaan automaattisesti kuuluva ei välttämättä samastu kansakuntaansa tai siihen identifioitujaa ei pidetä kansakunnan jäsenenä. Pelkkä identifioituminen ei riitä, täytyy myös tulla identifioiduksi.
[....]
Kollektiivisen identiteetin näkökulma on välttämätön erityisesti suurten kokonaisuuksien identiteettien tarkastelussa, jolloin kokonaisuuden identiteetti on sangen riippumatonta yksittäisten jäsentensä suhtautumisista kokonaisuuteen. Kokonaisuudella, esimerkiksi suomalaisuudella, on tietyt yleiset ominaisuudet, vaikka yksittäinen jäsen ei ominaisuuksiin tai identiteetin perimmäiseen autenttisuuteen mitenkään uskoisikaan. Oleellista on se, mitä toisten oletetaan uskovan.

Tällaisia identiteettejä kutsutaan usein myös kulttuuriksi (cultural) identiteeteiksi tai rajatummin kulttuuri-identiteeteiksi. Selvimmät kollektiivisen sekä kulttuuri-identiteetin tapaukset ovat etniset, (rodulliset), uskonnolliset ja kansalliset identiteetit. Myös paikalliset, ammatilliset, poliittis-aatteelliset, elämäntapaan ja sosiaaliseen asemaan liittyvät identiteetit ovat kollektiivisia mutta rajoiltaan häilyväisempiä, eikä niiden takana ole vastaavia tietoisen kulttuurisen ylläpitämisen instituutioita kuin kansallisella identiteetillä on. Sukupuoleen ja ikäryhmiin liittyvät identiteetit ovat selkeitä kollektiivisen identiteetin muodostuksen kohteita hyvin vaihtelevine ja monikeskisine institutionalisoitumisen muotoineen. Kun tarkastelun kohteena ovat kollektiiviset identiteetit, ensisijainen näkökulma on kulttuurissa, historiassa ja identiteettiä tuottavissa sosiaalisissa liikkeissä".
[...]
Kansallinen identiteetti on kollektiivisen identiteetin erityistapaus....Siihen liittyvät inkluusion ja eksluusion prosessit, eräänlainen sisäisen ja ulkoisen määrittelyt dialektiikka. Kansallinen identiteetti on - erona nationalismiin - kollektiivisen tunteen mobilisoinnin prosesseja kansallisessa kontekstissa.

Kansallinen identiteetti on siis kollektiivinen identiteetti, jolla tarkoitetaan pelkkien yksittäisten kollektiivin jäsenten suhtautumistavat ylittävää, kollektiivisen kokonaisuuden eli ryhmän, yhteisön tai sosiaalisen kategorian suhdetta itseensä, kollektiivista itseyttä. Puhe suomalaisuudesta on tällaista.

Yksinkertaisimmillaan kollektiivinen identiteetti on vastaus kysymykseen "Keitä me olemme?" Kollektiivisen identiteetin merkityksillä jäsennetään todellisuutta osoittamalla kollektiivisen kokonaisuuden rajat, asema ja ominaisuudet sosiaalisessa merkitysmaailmassa. Omat ominaisuudet ovat olemassa vain, jos on olemassa toisten toisenlaisia ominaisuuksia..."

Tekstiin sisältyvät lähdeviittaukset on jätetty selvyyden vuoksi pois.

Tutkimus korostaa selvästikin kansallisen identiteetin ulkoista ja kollektiivista luonnetta, johon yksilö suhteuttaa itseään, mutta joka ei ole hänen omansa.

[Vetehinen]

Jos yrität määrittää minun identiteettiäni, olet siis ulkopuolinen sinäkin.

Näin on.

Samaan hengenvetoon peräänkuulutat tutkimusta. Mitä muuta tutkimus sitten on kuin ulkopuolelta määrittelemistä? Tutkimukseen tarvitaan kysymyksenasettelu, metodi jne, joita eivät suinkaan haastateltavat määrittele. Ihminen vastaa siihen mitä kysytään omalla tavallaan. Vai ajattelitko hoitaa homman yhdellä kysymyksellä, kysymällä esim. 1 000 hengen (yleinen kyselytutkimusten otos) otokselta, "mikä on sinun identiteettisi?". Kyselytutkimuksiin kuuluu oleellisesti mm. selittää ensin vastaajille, mitä sanalla tarkoitetaan ja miksi tätä kysytään. Jos kysyt "onko suomen kieli osa identiteettiäsi", silloin vastaus koskee vain kieltä, ei koko identiteettiä. Mutta identiteetti-sana on selitettävä vastaajille, sillä kaikki eivät ymmärrä mitä se tarkoittaa tai heillä voi olla siitä hyvin eriäviä käsityksiä.

Tuon on minusta normaalia tutkimuksen problematiikkaa, joka tutkijan on ratkaistava.

Suomalainen koululaitos, sanomalehdistö, tv, radio, kirjallisuus, elokuvat, musiikki jne ovat 1900-luvulla luoneet tietynlaista kuvaa suomalaisuudesta, jota on toisteltu yhä uudelleen. Toisto merkitsee samaa kuin kanonisaatio. Tämä on ollut prosessi, jolla ei ole ollut yhtä tekijää. Tuloksena on melko yhtenäinen ja muuttumaton kuva, joukko kliseitä, joka on useimmille tuttu, vaikka huom. he eivät välttämättä koe sitä omakseen eikä se ole osa heidän identiteettiään.

Ok mutta millainen on tuo kanonisoitu melko yhtenäinen ja muuttumaton kliseiden joukko?

Suomalaisten identiteettiä on sivuttu useissa kyselytutkimuksissa mm. vuodesta 1981 säännöllisesti tehdyissä World values- tai eurobarometri-tutkimuksissa löytyy runsaasti vastauksia siihen, mitä voisi kuulua suomalaisten identiteettiin.

Ilmeisesti arvoja kyselemällä pääsee lähelle identiteettiä.

Ilmeisesti myös Vetehinen hyväksyy Pyhtää-tutkimukseen liittyvän raportin alussa esitetyt määritelmät kansalliselle identiteetille, koska ei niitä kyseenalaista?

En kyseenalaista.

Tutkimus korostaa selvästikin kansallisen identiteetin ulkoista ja kollektiivista luonnetta, johon yksilö suhteuttaa itseään, mutta joka ei ole hänen omansa.

Minusta se miten yksilö suhteuttaa itsensä kansallisuuteensa on hänen omansa. Kollektiivi syntyy monesta yksilöstä.

[Vetehinen]

Oman identiteettinsä määrittämisessä jokainen on tietysti sisäpuolinen, mutta jos määrittää identiteettiä muille, on mielestäni ulkopuolinen. En edes yritä määrittää sinun identiteettiäsi ulkopuolelta. Teet sen itse itsellesi.

Ai opettaako opettaja muka itselleen? Kyllähän opettajien panos koulun identiteettiä luotaessa on se alullepaneva, vaikka lopputulos on toki vuorovaikutuksen tulos eikä välttämättä vastaa aikeita.

Tarkoitat ilmeisesti, että opettaja muokkaa suomalaislasten identiteettiä. Näin varmaan onkin. Myös muita muokkauksia on.

Kuitenkaan suomalaisten identiteettiä ei pitäisi selvittää opettajilta vaan suomalaisilta itseltään.

Suomalaisten identiteettiä voi tutkia kyselemällä suomalaisilta. Ulkopuolista on keksiä suomalaisten identiteetti tietokoneen näppiksen äärellä omasta tajunnan virrasta.

Kyselemällä saadaan ehkä selville kunkin yksityinen identiteetti, mutta silloinhan se on nimenomaan "pään sisäinen".

Olen samaa mieltä. Mielestäni identiteetti on pään sisäistä. Tutkimalla se saadaan ulos päästä paperille.

Jos tutkitaan julkisia lähteitä kuten kirjallisuutta, taidetta ja mediaa, niin eihän se ole mitään tajunnanvirtaa, vaan silloin nimenomaan tutkitaan yhdistävää identiteettiä.

Mielestäni kirjailijan, taiteilijan ja toimittajan julkisuuteen saattama tuotos on heidän tajunnanvirtaansa, joka on heidän omansa. Suomalaisten identiteetin määrittämisen rajaaminen muutamiin ammatinharjoittajiin kuvaa mielestäni vain ko ammatinharjoittajien identiteettiä. Hitsarillakin on suomalainen identiteettinsä. Eiks niin?

[jsn]

Mielestäni identiteetti on pään sisäistä. Tutkimalla se saadaan ulos päästä paperille.

Näin on kenties mahdollista saada tietoa identiteetistä, mutta vierastaisin ajatusta että koko identiteetti olisi mahdollista saada "ammennettua" ulos näin mekaanisesti. Tutkija tuottaa samalla merkityksiä itse ja reflektoi myös muiden kuin vain tutkittavan identiteettiä. Samalla tutkimus voi liittyä jo olemassaolevaan keskusteluun ja saada aikaan lisää keskustelua, joka johtaa uusiin tutkimuksiin. Vielä 1950-luvulla uskottiin, että kaikki olisi helposti mitattavissa, kunhan vain saataisiin tarpeeksi tehokkaat koneet laskemaan.

Mielestäni kirjailijan, taiteilijan ja toimittajan julkisuuteen saattama tuotos on heidän tajunnanvirtaansa, joka on heidän omansa. Suomalaisten identiteetin määrittämisen rajaaminen muutamiin ammatinharjoittajiin kuvaa mielestäni vain ko ammatinharjoittajien identiteettiä. Hitsarillakin on suomalainen identiteettinsä. Eiks niin?

Kirjallisuus, taide tai journalismi reflektoivat aina yhteisesti jaettua ja kollektiivista. Ne sisältävät lukemattomia viittauksia ja merkityksiä, jotka usein ovat melko tietoisesti luotuja. Jos kirjallisuuden, taiteen tai journalismin "tuotokset" olisivat vain tekijöiden omasta sisäisestä todellisuudesta, ei kukaan haluaisi kokea näitä tuotoksia, koska niillä ei olisi tekijää ja kokijaa yhdistävää merkitystä. Niitä ei myöskään kukaan haluaisi julkaista, ellei sitten tekijä olisi muusta syystä sellainen että kaikki häneen liittyvä on kiinnostavaa.

Sellainen kirjallisuus usein jää elämään tai nousee esiin, joka kykenee tavoittamaan näitä merkityksiä, jotka yhdistävät ihmisiä. Joskus taas merkitys tosin voi jäädä ymmärtämättä tai ymmärretään toisin kuin tekijä. Joskus seuraukset voivat olla dramaattiset ja tekijän kannalta kohtalokkaat. Kyse on silloinkin silti yleisestä merkityksestä, ei tekijän omasta.

Taide ei voi syntyä tyhjiössä, vaan vuorovaikutuksessa. Luonnon tuottama esine ei voi olla taidetta, koska siihen ei sisälly tekijän merkityksiä. Katsoja voi sisällyttää siihen merkityksiä. Jos se laitetaan esille katsomista varten, mukana on jo esillepanijan sille asettama merkitys, syy miksi näin on tehty. Samalla katsoja tuo mukaan omat merkityksensä. Siinäpä vuorovaikutus. Kuvataide on useimmiten ylikansallista, koska merkitykset, viittaukset ja yhteydet ylittävät kansallisvaltioiden rajat. Tällöin ne yhdistävät tekijää ja yleisöä. Kollektiivinen identiteetti yhdistää yksilöitä toisiinsa. Yhteinen kieli voi olla muutakin kuin vain sanoja ja lauseita, esim. merkkejä ja symboleja. Yksilön henkilökohtainen identiteetti sisältää tietenkin ainutlaatuisen koostumuksen tästä kaikesta, josta osa on jaettua, osa ei.

[Vetehinen]

Hyvin jsn kirjoitit kirjallisuudesta, taiteesta ja lehtijutuista, mutta edelleen pidän ongelmallisena suomalaisen identiteetin määrittämistä tiettyjen ammattiryhmien identiteettikäsitysten perusteella.

Minä kallistun sen kannalle, että kirjoja, taideoksia ja lehtijuttuja julkaisematon hitsari, dippainssi, pörssimeklari ja perheenäiti ovat myös suomalaisten identiteetin määrittäjinä omilla yksilöllisillä tavoillaan. Mielestäni tavallinen kansa - johon lasken itse kuuluvani - määrittäköön suomalaisten identiteettiä, sen sijaan, että siitä kävisivät "diskurssia" vain harvat ja "valitut" ns kulttuurieliittiin kuuluvat henkilöt.