Kiitos Tompalle selvennyksestä. Nyt voin vastata:
Tomppa kirjoitti:Mitenkäs sitten kun suku on asunut Suomessa tai amerikanmaalla 600 vuotta, voisiko olettaa että olisi integroitunut ympäröivään yhteiskuntaan ilman erityisvaatimuksia oman kulttuurinsa ylläpitämiseksi?
Voisi olettaa, että suurella todennäköisyydellä suku ei ole erotettavissa enää millään muotoa muusta väestöstä. Silti jonkinlainen perimätieto voi suvussa kulkea. Esimerkiksi Janne Saarikiven väitöskirjan sivulla 92 (PDF:ssä) kerrotaan Pohjois-Venäjällä olevan edelleen ihmisiä, jotka eivät eroa mitenkään muista alueen asukkaista mutta jotka identifioivat itsensä tšuudeiksi tai tšuudien jälkeläisiksi. Kielenvaihto itämerensuomesta venäjään on tapahtunut alueella 1400–1600-luvuilla.
http://ethesis.helsinki.fi/julkaisut/hu ... saarikivi/
Tämä mielenkiintoinen esimerkki laajentaa etnisen identiteetin tapauksiin, joissa mikään piirre (itse etnisen itseidentifikaation lisäksi siis) ei erota kyseisiä ihmisiä nykytasolla muista. Kansallinen identiteetti voi siis perustua nykytasolla ei-mihinkään, vaikkakin historiallisesti johonkin (kieleen). Voitaneen väittää, ettei voi olla olemassa kansallista identiteettiä, joka historiallisestikaan ei perustuisi mihinkään todelliseen eroon.
Vetehinen kirjoitti:Mielestäni tavallinen kansa - johon lasken itse kuuluvani - määrittäköön suomalaisten identiteettiä, sen sijaan, että siitä kävisivät "diskurssia" vain harvat ja "valitut" ns kulttuurieliittiin kuuluvat henkilöt.
Kyllä, kyseessä on tosiaan vuorovaikutus erilaisten yksilöiden välillä. Tämä tarkoittaa siis sitä, että kansallinen identiteetti on kollektiivinen, kuten jsn on tuonut esille:
jsn kirjoitti:”Pelkkä identifioituminen ei riitä, täytyy myös tulla identifioiduksi.
Kansallinen identiteetti on siis kollektiivinen identiteetti, jolla tarkoitetaan pelkkien yksittäisten kollektiivin jäsenten suhtautumistavat ylittävää, kollektiivisen kokonaisuuden eli ryhmän, yhteisön tai sosiaalisen kategorian suhdetta itseensä, kollektiivista itseyttä. Puhe suomalaisuudesta on tällaista.
Yksinkertaisimmillaan kollektiivinen identiteetti on vastaus kysymykseen "Keitä me olemme?" ”
Tähän se kiteytyy. Tietysti poikkeustapauksena voidaan pitää jälleen tšuudeja. Jossain vaiheessa on ehkä olemassa enää yksi tšuudiksi itsensä identifioiva, jolloin hänen ”kansallinen” identiteettinsä ei ole kollektiivinen nykytasolla. Silti historiallisesti se on kollektiivinen: tšuudeja on aiemmin ollut enemmän, ja he ovat rakentaneet identiteettinsä ”kollektiivisen diskurssin” kautta, aivan kuten kaikki muutkin kansat.
Näiden tšuudiesimerkkien avulla olen halunnut tuoda esiin, että kansallisessa identiteetissä on huomioitava historiallinen aspekti; pelkästään kulloistakin nykytasoa tuijottamalla saatu kuva on vajaa. Ehkä tämän voisi jopa liittää osaksi kansallisen identiteetin määritelmää; jsn:n lähdettä mukaillen:
”Kansallinen identiteetti on kollektiivinen identiteetti, jolla tarkoitetaan pelkkien yksittäisten kollektiivin jäsenten suhtautumistavat ylittävää, kollektiivisen kokonaisuuden eli ryhmän, yhteisön tai sosiaalisen kategorian suhdetta itseensä
ja omaan menneisyyteensä kollektiivisena kokonaisuutena.”