jsn kirjoitti:Clearing oli velaksi ostamista 5 vuotta kerrallaan. Velka maksettiin tavaralla, jolle oli määritelty arvo. .
Eikö tavaranvaihdon clearing-tilin kuitenkin periaatteessa tullut olla jatkuvasti kaiken aikaa tasapainossa, mikä käytännössä oli tietenkin mahdotonta?
Telakkateollisuudella oli K-takuut inflaation ja kustannusnousun varalta ja sama koski myöhemmin rakennusvientiä itään,
telakat ja rakentajat saivat clearing-rahansa Suomen pankista heti ja viivytyksittä.
Ja esim.
äärivasemmistonkin eduskunnassakin "ajamat" veturit taisivat toimia luotettavammin, kuin Välimeren oloihin suunnitellut Pendolinot nykyisin.
Lueskelin Markku Kuisman, Kylmä sota - kuuma öljy, wsoy 1997 -tutkimusta ja
mm. s. 450-451 kirjoitetaan Neste Oy:n raakaöljyn hintaneuvotteluista 1974 Moskovassa. Uolevi Raade pyysi presidentti Kekkoselta apua, sillä NL:n raakaöljyn hinta oli jäänyt 90,50/tn FOB = vapaasti laivassa tasolle Ventspilsissä.
Ja
pres. Kekkosen ja Podgornyin väliset neuvottelut palauttivat neuvostoraakaöljyn
hinnan maailmanmarkkinatason tuntumaan: 85,00 $/ tonni FOB-Ventspils.
( lisäys: tuo 85 $:a on tonnihinta ja raakaöljytynnyri, barrell = n. 159 l ja noin 143 kg
85$/tonni 1974 fob Ventspils vastaa noin 12 $:n tynnyrihintaa nykyisenä arvona )
Neuvostoöljyn hintaa nosti aluksi sen haku Mustalta mereltä ja Ventspilsissäkin NL:lla oli toimitusvaikeuksia, öljyä oli jälleen haettava Mustalta mereltä ja vuosina
1967 - 1968 NL toimitti öljyä 1,3 miljoonaa tonnia rautateitse, 27 000 junavaunullista.
Enskeri ja Tiiskeri
1969 ja 1970 alkaen hakivat öljyä Persianlahdelta ja Irakista.
"NL-raakaöljyä" haettiin myöskin Libyasta.
Pres. Kekkonen teki jo 1973 keväällä NL-johdolle salaisen aloitteen raakaöljyputken rakentamisesta Sköldvikiin, jonka jalostamoa laajennettiin. Mutta NL:lla oli vaikeuksia tyydyttää edes Leningradin seudulla laajentuvan Kirishin jalostamon kuljetustarpeita.
UKK:n öljyputki vaihtui maakaasuun, Valkealassa 1.1974 UKK ja NL:n S.A.Skatshkov vihkivät ensimmäisen itäisen maakaasuputken käyttöön.
Mutta
USAn varoitteluista ja estelyistä huolimatta neuvostoöljylle ja maakaasulle avautui uusia markkinoita jo ennen 1973 öljykriisiä Länsi-Euroopassa, mm. Italia ja Länsi-Saksa olivat kiinnostuneet vaihtamaan elintarvikkeita ja läntistä teknologiaa
NL:n energiaan.
Ja Länsi-Eurooppa oli NL:lle Suomea houkuttelevampi vientikohde öljylle ja kaasulle.
Tietystikin tuota raakaöljyhintaa on verrattava Suomen vaihtotavaratuotteiden hintoihin, esim. jäänsärkijöiden ja muiden alusten hintoihin tavaranvaihtosopimuksessa.
Mutta
noissakin neuvostoöljyn hintaneuvotteluissa 1974 tarvittiin Suomen ja NL:n korkeimman valtionjohdon välisiä neuvotteluita.
Veikko Palvo